Samuli Putro kertoi viikonlopun keikallaan Provinssissa, että oli ensimmäistä kertaa festaroimassa Törnävällä 27 vuotta sitten. Tuolloin 19-vuotias Putro oli keksinyt, että rahapulaisena festareille pääsee hakeutumalla talkootyöläiseksi. Duunivuorot olivat kulkeneet tunnin sykleissä. Yksi tunti oli seisty järkkärinä esiintyjien bäkkärin edessä, toinen tunti tintattu kaljaa. Ja sitten taas sama rundi uudestaan. Oli ollut kuulemma mahtava duunikokemus.

Ymmärrän. Hieman samanlaisella idealla 34-vuotias Hanne tuossa alkuvuodesta houkuteltiin Provinssiin 2017. Äitini ja isini olivat toteuttamassa päälavaa vastapäätä olevaa Kotipizzan festariravintolaa, ja sinne tarvittiin ammattilaisista koostuva miehitys sekä kaltaiseni joka-paikan-hupulainen auttamaan. Tiesin jo Rantarock-vuosilta 20 vuoden takaa, että festarityöskentely on ihan hulvattoman hauskaa, ja kun Ultra Bra vielä samoihin aikoihin varmisti muutaman festarikeikan paluukiertueensa, ei paljon tarvinnut miettiä. Ultra Bran keikka ja kaljapalkka, mukana ollaan!

Kuten niin monesti aikaisemmin on käynyt, aivoissa alkavat rattaat raksuttaa ja toinen idea johtaa toiseen. Tajusin, että tässä olisi hyvä sauma näyttää, mihin kaikkeen laatikkopyörästä on, perhefarmarina toimimisen lisäksi. Siitähän voisi tehdä pyörillä ja pizzavoimalla liikkuvan Kotipizzan, jolla karauttaa leirintäalueelle myymään sapuskaa! Koska minulla on vahva myyjäkokemus ja yhteinen historia Kotipizzan kanssa, pizzalähettinä voisin toimia minä.

Sekä äitini ja isäni, Kotipizzan-konserni, Provinssi että yhteistyökumppaninani toimiva Babboen maahantuoja innostuivat ideasta heti. Sain kaksi pyörää kesän ajaksi lainaan, ja pian suunniteltiinkin jo laatikon kylkeen komeita Kotipizza-plakaatteja. Ne ovat tuollaiset karhunkielitarroilla kiinnitettävät versiot, joten laatikkopyörä hyppää helposti tehtävästä toiseen – sen kun vain vaihtaa plakaatit toisiin. Isini varmisti laatikon kyljet festarikestäviksi laittamalla mainosplakaatit vielä laatikon reunoissa olevien ruuvien väliin – helppo ja ilman porakonetta tehtävä homma sekin.

Niinpä minä vedin 7 vuoden tauon jälkeen viime viikonloppuna Provinssin rannekkeen ranteeseen ja puin 15 vuoden tauon jälkeen päälle Kotipizzan työpaidan. Aamupäivisin, kun festarialue oli vielä kiinni, ja iltapäivisin, kun Kotipizzan festarimyymälälle ei vielä kertynyt isoja jonoja, minä pakkasin valikoiman uunituoreita pizzoja lämpöpusseihin. Nostin ne ja kylmän limuvalikoiman laatikkopyörän kyytiin ja karautin sinne, missä nälkäiset asiakkaat olivat: Provinssin leirintäalueelle.

Festarikansan mielestä idea liikkuvasta pizzeriasta oli selkeästi ihan yhtä timanttinen kuin minunkin mielestäni. Minuthan otettiin vastaan kuin pelastava pizzaenkeli! Ehdin hädin tuskin porteista sisään ja huudahtaa pizzamyynnistä, kun kärryn ääreen alkoi kertyä jengiä. Eikun jarrut pohjaan, käsijarru päälle ja menu-taulu nojaamaan kärryn reunalle. Liikkuva pizzeria oli valmiina.

”Just mietin, että maksaisin mitä vain, jos nyt saisin pizzan, ja sitten sä tulit!” ”Siis onko sulla siellä ihan oikeasti Kotipizzaa!” ”Sä pelastit mun päivän! Haluatko kaljan?” ”Tämä on ihan mahtava idea! Sun olisi pitänyt olla täällä jo edellisinäkin vuosina!””Miten sä tiesitkään, mitä vailla mä just olen!” ”Siis eikä, saako sulta pizzan myös vegaanisella juustolla!” ”Mä rakastan sua – ja pizzaa!”

Aurinko paistoi, ja jengi oli valtavan hyvällä ja leppoisella tuulella. Myin pizzoja teltoissa makaileville pariskunnille, nakuille uimareille rannalla ja nurmikolla istuskeleville ilakoiville seurueille. Huhu pyörillä kulkevasta Kotipizzasta alkoi kiiriä. Välillä luokseni juostiin monelta suunnalta, kun ilmestyin pyörineni paikalle. Toisinaan ehdin pyöräillä pari minuuttia pizzaa huudellen, kunnes ääneni taas tavoitti uuden nälkäisen sakin. Kärry tyhjeni nopeasti ja kävin täyttämässä sitä aina uudestaan uunituoreilla pizzoilla festarialueen Kotipizzassa. Kassa kulki kätevästi vyölaukussa ja langaton korttipääte laatikkopyörän uumenissa. Niin siistiä.

Ai että, vaikka kuinka tykkään tämän hetkisestä työstäni, koen olevani niin onnellinen ja kotonani myös myyjänä poikkeavassa työympäristössä. Rakastan markkinoita, festareita ja mitä vain epämuodollisempia tilanteita, joissa voi olla asiakaspalvelijanakin höllentää asiallisuudesta ja heittäytyä reteäksi asiakkaan fiiliksiä kuunnellen. Saan siitä ihan hurjan hyvät kiksit. Ehdotinkin jo isille, että kun kerran menivät luopumaan vapputorimyynnistä, voitaisiinko tästä duunirupeamakarnevaalista tehdä uusi perinne.

Kun sitten Provinssin aamupäivän myyntirupeaman jälkeen iltapäivästä fesetarialueelle alkoi valua väkeä ja festari-Kotipizzan edustalle muodostua enemmän jonoa, parkkeerasin pizzalähettipyörän Kotipizza-kontin edustalle. Oli aika ottaa Samuli Putron 27 vuotta sitten hyväksi havaitsema tunti ja tunti -festarityösykli käyttöön. Kävin katsomassa keikkoja, taittelin pizzalaatikoita, tanssin naama virneessä, tyhjensin roskiksia ja join vähän sitä kaljaakin. Mutta se tarina vaatiikin jo ihan oman postauksensa.

Jos sinäkin tahtoisit saada bisnekset rullaamaan kevyesti, muistathan että koodilla lahiomutsi saat Babboe-laatikkopyörästä 50 euron alennuksen niin Babboe-kaupassa kuin Tavarapyörä-asiantuntijan putiikissa. Lisäksi koodin käyttäneet saavat pienen lahjan lapsille. Koodi on voimassa vuoden 2017 loppuun. Minä saan koodilla myydyistä pyöristä rahasiivun.

Meillä on kotona lapsiperhekäytössä sähköistetty Babboe Curve, jonka kanssa tehdyistä seikkailuista löytyy enemmän tarinaa pyöräily-tagin alta. Kotipizza-laatikkopyörä on Babboe Big, sähköillä tietenkin. Vaikka tuollaiseen kevyeen myyntipyöräilyyn akkua ei välttämättä tarvitse, oli se ehdoton apu esimerkiksi roudatessa fesetarialueella painavia kamoja. Sähköjen kanssa pyörä on myös monikäyttöisempi, ja kaltaisessamme helsinkiläisperheessä sähköstä lisäpotkua saava laatikkopyörä tekee oman auton täysin tarpeettomaksi.