Lähiöelämässä on yksi iso plussa kantakaupunkimeininkiin verrattuna. Täällä lähes jokaisessa kerrostalossa on parvekkeet. Kun jättää taakseen kantakaupungin kauniin vanhan kivitalon, korkeat huoneet ja lautalattian, tarvitaankin vähintään oma pieni parvekekeidas muuttamaan mökötys hymyksi.
Aloimme suunnitella parvekettamme maaliskuussa, kun kylvin ensimmäiset hyötykasvien siemenet esikasvatusruukkuihin. Lähtökohta oli syksyn muuton jäljiltä lähiömeininkiä komeimmillaan: pitkulainen betonikoppi, lokinpaskaiset parvekelasit, asunnosta ja häkkivarastoista toiseen kuljetetut parvekekalusteet paiskottuna sinne tänne ja nurkassa puolityhjä kaljakeissi:
Koska haaveilemme omasta siirtolapuutarhamökistä, päätimme tuoda samaa meininkiä henkivän fiiliksen parvekkeelle. Mummolaa, sopivasti vinksahtanutta, värikästä, kotoisaa ja lapsuuden hellekesiä. Kaikki ainekset tähän toivoimme löytävämme mahdollisuuksien mukaan kierrätettyinä, jolloin aito mummolameininki tulisi kaupanpäällisiksi.
Ajatuksenamme oli päästä eroon ensiasunnostamme asti hyvin palvelleista taittotuoleista ja hankkia tilalle säilytysarkuista rakennettu nurkkasohva. Näin parvekkeelle jäisi enemmän tilaa lattialle röykkiöittäin heitettyjen vilttien päällä möllöttelyyn. Minimelläkin olisi tilaa ryömiä ja kontata.
Keräsin innoissani Pinterestiin inspiraatioseinää, mutta ankean talven pitkittyessä fiilis oli välillä kaukana kesäisestä mummonmökistä. Onneksi siskoni hokasi, että kaveripiiristä löytyy sisustussuunnittelua opiskeleva Weera. Niinpä sisustusvelho kävi tsekkaamassa lähiön tilanteen ja piirsi mittojen mukaan pohjapiirustuksen. Kun tilanteen näki piirrettynä edessään, sain uskoa ja intoa siihen, että siirtolapuutarha on mahdollista tuoda lähiöparvekkeelle.
Sopivankokoiset säilytysarkut löytyivät edukkaasti Honkkarista. Jos nurkista löytyy jämälautaa ja osaava tekijä kuleksimasta, moiset luulisi olevan melko helppo askarrella myös itse. Arkut nielaisevat multasäkit, ruukut, puutarhankuopsutusvälineet, viltit ja muun ylimääräisen sälän.
Sohvaksi arkut muuttuivat, kun ompelin niiden päälle pehmusteeksi ystäväni
Nooran kanssa Malmin kirpputorilta löytämästäni vanhasta täkistä pehmusteen. Vaaleanpunaiset tyynyliinat on ommeltu samaiselta reissulta löytyneestä lakanasta.
Pitsisomisteiset keltavalkoiset tyynyt ovat vanhempieni kätköistä löytyneitä. Pitsit on tehnyt äitini mumma, kokonaan keltaisen ja punapitsireunaisen tyynyn kukkakirjailun äitini ja nyt minä ompelin osaa niistä nappikiinnikkein pienemmiksi, että sain ne mahtumaan paremmin nykymallisiin sisätyynyihin. Mahtava sukupolvien naisten yhteistyö! Keltainen kukkatyyny taas löytyi Lähiöjepen vanhempien mökiltä. Senkin historia ulottuu Minimen isomummulaan asti.
Kolme jakkaraa löysivät meille Huutonetin kautta. Ne toimivat istuimina, kun parvekkeella viettää aikaa isompi jengi, mutta tarvittaessa ne toimittavat myös pikkupöytien virkaa.
Taittotuolit myimme Herttoniemen pihakirppiksellä uuteen kotiin, mutta sarjan pöydän jätimme itsellemme. Se oli alunperin sininen, sitten pitkään punainen ja nyt sai päälleen ruohean mustan värin.
Musta on myös hyllykkö, joka jostain syystä mielestäni henkii Japania. Se haettiin Ikeasta, kun käytettynä ei sitten millään löytynyt sopivaa.
Siirtolapuutarhassa olennaista on tietenkin ryytimaa, joten se päätettiin toteuttaa ruukkuversiona. Koska meillä on säkkiviljelmät Kalasatamassa, parvekkeella pystymme kokeilemaan maanviljelijäntaitojamme pienenpien kasvisväkerrelmien kanssa.
Ruukuissa kasvaakin tomaattia, mansikkaa, paprikaa, chiliä, okraa, selleriä, pinaattia ja erilaisia salaatteja sekä yrttejä. Raparperin toin vanhempieni luota Pohjanmaalta. Tuntien junamatkan jälkeen olin varma, että läkähtyneestä kasvista ei enää saada kalua, mutta niin se vaan on alkanut puskea uutta vartta.
Osa kasveista asustaa juuttiamppeleissa, jotka löytyivät vanhempieni ullakolta. Niissä on mahtavaa 50-luvun henkeä, josta tykkään. Yhden amppeleista äitini on tehnyt itse kädet juuttinarusta verillä. Myös linnunhäkkiamppeli löytyi vanhempieni ullakolta. Siellä asustaa nyt verenpisara-kukka. Muutkin kukat hankittiin mummolameininki mielessä, joten parvekkeellamme kukkii pelargoniat kavereineen.
Kätevästi oven taakse mahtuvan kasvatushyllykön Lähiöjeppe nikkaroi netistä löytämäni kuvan ja pidemmälle viedyn visioni mukaan. Tämän toteutukseen tarvitsee eurolavan, mustaa maalia, mustaa pressua, niittejä ja vielä mustaa jeesusteippiä pikkukorjailuun. Salaojitukset Lähiöjeppe teki kevytsoralla.
Koska halusin varmistua saavani Mojittojeni mintut omalta parvekkeelta, kasvatushyllykön mintut ostettiin taimina. Muut vihreät on kylvetty siemeninä. Nyt fiksuna ostaisin kaikki hyllykön kasvit taimina, sillä hyllykön jokainen nurkka ei saa tarpeeksi valoa. Mutta kun kasvi olisi jo valmiiksi tarpeeksi iso hakeutumaan lehtineen valoon, homma toimisi valopulmasta huolimatta paremmin kuin hyvin.
Seinällä komeileva perhosjuliste huijaa iällään, sillä todellisuudessa se on ihan uusi. Hankin sen
Oi mutsi mutsin innoittamana
Pienestä paperikaupasta Kruununhaasta. Sitä myydään lahjapaperina, mikä ehkä selittää huikean huokean hinnan, 4,50 euroa. Just eikä melkein siirtolapuutarhaa!
Betonilattian kylmyyden pitää etäällä kaksi Ikean vanhaa mattoa. Haaveissani olisin tahtonut vuorata lattian sieltä täältä haalituilla räsymatoilla, mutta kun nämä kaksi löytyivät käyttämättömänä nurkista, homma oli sillä selvä.
Kesäkintut lämpiminä ja parvekkeen lattialle levitetyn piknikin pehmoisina pitävät viltit ovat kotoisin kuka mistäkin. Rakkain niistä on tuo punavalkoinen peitto, joka on toiselta puolelta ruudullinen, toiselta pienillä kukilla. Lapsuuteni päiväpeitto on auringossa haalistunut ja nähnyt niin monet hyvät piknikit, retket ja rantapäivät, että se tuo pelkällä olemassa olollaan parvekkeelle hyviä viboja.
Pari viikkoa sitten hankimme jokaisen itseään kunnioittavan lähiöparvekkeen must-välineen, grillin. Se löytyi priimakuntoisena ja budjettiystävälliseen hintaan Huutonetistä. Sähköinenhän se tietty on, joten joku grillimaisterimestari voi nyt tuhahdella asialle, mutta voi poijjat, kun me ollaan reteenä grillattu soijanagii ja kesäkurpitsaa!
Kyllä kelpaa ikiomalla keitaalla möllötellä ja pötkötellä! Parvekelasit tosin ovat taas lokinköntsässä.
Täältä löytyy niiiin kateudesta vihreä lukija kun vain mahdollista! Teidän parveke on aivan ihana lisähuone kesäksi, vaikka omaan tyyliin se ei istuisikaan. Kateutta aiheuttaa tuollainen aikaansaaminen, itse kun olen haaveillut tekeväni parvekkeelle jotain jo vuosia, mutta jättänyt sen väliin ajatellessa tämän olevan vain väliaikaisasumus.
Mieletön parveke, ihania värejä ja kasveja! Aloitin lukemaan juttujasi 🙂
Mä en ole ennen tätä nähnyt kenelläkään muulla tuota samanlaista päiväpeittoa. Itsellänikin oli se pienenä ja sen jälkeen sillä on mökin pihalla luettu lukuisat dekkarit ja nautittu auringosta.
Voi vitsi miten on ihana paikka 🙂
Aivan ihana. Kuin iso toi teitin parveke on?
Mä voisin värittää koko kämpän noin pirtsakasti. Ihan hyvin.
Aivan täyellinen parveke! Just tuon tyylisestä oon itekkin haaveillu, vaan toistaseksi partsilla nököttää pari yksinäisen näköstä tuolia ja isännän natsapurkit. Ei siis hurraamista, vaan aattelin täsä viikonlopun aikana muutella tilannetta ja kävästä puutarhalla hakemasa kesäkukkasia. Yrttien kasvatus on myös suunnitelmisa. Ja sähkögrilli on ehottomasti saatava:D
Ihana partsi! Tykkään meidänkin partsista kyllä mutta on kaikki seinät lasia niin ei voi esim. tuommosia hylllyjä laittaa. Mikä on siitä kenkkua, että pieni puutarhuri todennäköisesti kiskoisi kaikki yrtit ja muut ja söisi mullat jos ne on tuossa lattiatasossa. Pitäs ehkä selvittää saisko tohon semmosia parvekelootia siihen kaiteen tasolle. Ja nyt tuo partsi tarvis todella pestä, että siellä voisi pienikin mönkiä rauhassa eikä tarvi koko ajan miettiä mitä pyörän varaosia ja kuivuneita lehtiä se naukkailee.
oijoijoijoiiii, iihana parveke. aikoinaan kerrostalossa asuessani, mina raahasin parvekkeelle puisen laatikon ja siinä kasvatin mm. yrttejä. meillä ei ollut lasitettua partsia mutta erittäin aurinkoinen oli kyllä, ja joskus tuulinen.
Kyllä nuo kasvit piristää elämää, niiden suunnittelu keväällä ja laitto alkukesästä on niin kivaa. 🙂
Nyt minulla on oma rivitalonpiha ja siellä pieni puutarhalaatikko ja luumupuu. 🙂
Mukavia kesäpäiviä teille tuohon ”lisähuoneeseen”!
Ompa ihanan näköinen parveke! 🙂 Olitko tänään muuten liikkeellä Jepen ja Minimen kanssa Kannelmäen prismassa? näin nimittäin pienen perheen josta tuli ensimmäisenä mieleen te 🙂
Hoo mitkä arkut!! Minkä verran oli hintaa? T: nätistä parvekkeesta haaveillut
Aivan ihana parvekeparatiisi! Voi kunpa samanlaisen hengen saisi siirrettyä meidän terassille.. (Minäkin salaa unelmoin siirtolapuutarhamökistä, vaikka eihän sellaisia tietty täällä nykyasuinmaassa edes ole)
Ihana parveke, tuolla kelpaa varmasti viettä aikaa. Saisiko esittää toiveen eurolavasta rakennetun taimiston esittelyyn, osaisiko liki uusiavutonkin sellaisen rakentamaan?
Aivan ihana lepokeidas, mutta pakko kyllä sanoa että vielä söpömpi ja niin hurmaava Minime tuossa pöllöveijari-ilme kuvassa! 🙂
Äitinsä näköinen tyttö ei vaan pääse yli eikä ympäri.
Ihana tuo eurolava idea <3 saatankin vaan vähän lainata sitä ;)
http://pykalassa.blogspot.fi/
Veti ihan sanattomaksi. Ihana. ♥
Ihan mahtava! Ja vielä se, että kaikki tai lähes kaikki kierrätysmateriaaleista. Itse en ole mitenkään eettisen vakaumuksen tms. takia kierrätetyn ystävä, vaan hihkun siksi, että näköjään vasten luulojani myös pienellä rahalla on mahdollista saada über ihana sisustus. Sekä toki kierrätystä kannatan myös muistakin syistä kuin rahan puuttumisen kannalta, koska musta on mm. mahtavaa se, että lastenvaatteita laitetaan eteenpäin niitä seuraavaksi tarvitseville, koska niiden käyttöikä on useimmiten tosi lyhyt kun lapset kasvaa niin nopeesti, edellinen omistaja pääsee eroon omistaan ja seuraava voi löytää ihanuuksia mitä ei sillä hetkellä kaupoissa edes ole enää ja lastenkirppisten lisäksi mun viime aikoina löytämät fb-kirppikset on huippuja siks, että ite oon surkeen laiska kiertään kirppiksiä ja etsimään onko siellä- ja jos niin missä lastenvaatteita ja jos on niin ei tietenkään oikeaa kokoa.
No kyllä mäkin öisin ompelukonetta käyttäessäni kelasin, että onko järkeä uhrata yöunensa moisen takia. Nyt oon onnellinen luotolle otetusta univelasta, kun pieneen lähiöreviiriin tuli muutama neliö lisätilaa.
Kiitos, mäkin tykkään. Ja tervetuloa lukijaksi!
Hahaa, no enpä minäkään! Vaikka maailman paras peitto onkin.
Samaa mieltä 😀
Kokoa kesähuoneelta löytyy normi lähiöpartsin verran, vajaa 3,5 metriä kertaa vajaa 1,5 metriä. Toi värimaailma on meilläkin päässyt rönsyilemään jo sisätiloihin.
Kukilla saa kyllä ihmeitä aikaan – nii ja sähkögrillillä tietty!
Joo, mahdollisuus laittaa hyllyjä on kyllä hyvä. Jos teitin silmää miellyttää, pystyiskö partsillenne laittaa amppeleista pikkupuutarhan? Jos pesuinnostus iskee, meidän lokin paskassa olevat lasit on edelleen pesemättä…
Kaikki paitsi puutarhanhoito on turhaa – olkoon se puutarha kuinka pieni vain! Luumupuu, oih! Myös omppupuu ja viinimarjapensaat olisivat ihan unelma!
Hehe, ketkäköhän siellä Prismassa ovat olleet, sillä me emme :DD Mä oon vähän huono lähiömutsi, sillä en ole koskaan käynyt Kannelmäessä. Että voin bloginimeäni ylpeydellä kantaa, pitäisi tehdä päiväretki syvälle itään.
Säilytyspenkeillä hintaa 60 euroa kappale, kulmapenkki 50 euroa. Noi vetäisivät melkein koko budjetin, mutta onneksi lähes kaikki muu löytyi ilmaiseksi tai halvalla käytettynä. Muihin löytämiini sopiviin ”säilytyspenkkijärjestelmiin” verrattuna hinta oli kuitenkin edukas.
Jos ei olisi asii nimeltä talvi, mä voisin asua siirtolapuutarhamökissä!
Rakennusprojektista ei tajuttu ottaa havainnekuvia ja tekeminenkin tapahtui perstuntumalla, joten tarkkojen ohjeiden antaminen on vähän hankalaa. Lähiöjeppe käytti siis kahta eurolavaa, joista toisesta hän nappasi laudat laarien alle. Laarien äällystys pressulla ja kiinnitys niiteillä + korjailu mustalla jeesusteipillä. Kevytsoralla salaojitus. Lähiöjepen mukaan ”ei se nyt niin hankalaa ollut”, joten eiköhän liki uusavutonkin sen taitaisi 😀
Haha, hauskaa, että muut näkevät Minimessä niin paljon näköäni, kun itse sitä ei niin helposti huomaa.
Hyvät ideat kiertoon!
Hihi, mäkin tykkään!
Kiva, että luulot meni uusiksi! Ja joo, lastenvaatteiden hankkiminen käytettynä on rahansäästöä ja aarteen metsästystä samassa paketissa.
Vasta nyt löysin tämän!
Huipun näköinen tuli, hyvin ahkeroitu <3
Ja se grilli löysi kuin löysikin tiensä teille 😀
Kodikas parveke tuo kyllä kummasti lisätilaa ja hyvää mieltä, tuun joku päivä kokeilee
kaffet sinne <3
No eiks tullu hiano! Kiitos tuesta projektin aikana, haha! Tuu koeistuun sohanurkkaus, kahvia en lupaa, mutta teetä kyllä!
Ei vitsit, tästä tuli juuri mun ensi kesän inspiraatio. 🙂 Kiitos runsaskuvaisesta postauksesta vielä näin reippaasti jälkikäteenkin!