Lähiöelämässä on yksi iso plussa kantakaupunkimeininkiin verrattuna. Täällä lähes jokaisessa kerrostalossa on parvekkeet. Kun jättää taakseen kantakaupungin kauniin vanhan kivitalon, korkeat huoneet ja lautalattian, tarvitaankin vähintään oma pieni parvekekeidas muuttamaan mökötys hymyksi.
Aloimme suunnitella parvekettamme maaliskuussa, kun kylvin ensimmäiset hyötykasvien siemenet esikasvatusruukkuihin. Lähtökohta oli syksyn muuton jäljiltä lähiömeininkiä komeimmillaan: pitkulainen betonikoppi, lokinpaskaiset parvekelasit, asunnosta ja häkkivarastoista toiseen kuljetetut parvekekalusteet paiskottuna sinne tänne ja nurkassa puolityhjä kaljakeissi:
Koska haaveilemme omasta siirtolapuutarhamökistä, päätimme tuoda samaa meininkiä henkivän fiiliksen parvekkeelle. Mummolaa, sopivasti vinksahtanutta, värikästä, kotoisaa ja lapsuuden hellekesiä. Kaikki ainekset tähän toivoimme löytävämme mahdollisuuksien mukaan kierrätettyinä, jolloin aito mummolameininki tulisi kaupanpäällisiksi.
Ajatuksenamme oli päästä eroon ensiasunnostamme asti hyvin palvelleista taittotuoleista ja hankkia tilalle säilytysarkuista rakennettu nurkkasohva. Näin parvekkeelle jäisi enemmän tilaa lattialle röykkiöittäin heitettyjen vilttien päällä möllöttelyyn. Minimelläkin olisi tilaa ryömiä ja kontata.
Keräsin innoissani Pinterestiin inspiraatioseinää, mutta ankean talven pitkittyessä fiilis oli välillä kaukana kesäisestä mummonmökistä. Onneksi siskoni hokasi, että kaveripiiristä löytyy sisustussuunnittelua opiskeleva Weera. Niinpä sisustusvelho kävi tsekkaamassa lähiön tilanteen ja piirsi mittojen mukaan pohjapiirustuksen. Kun tilanteen näki piirrettynä edessään, sain uskoa ja intoa siihen, että siirtolapuutarha on mahdollista tuoda lähiöparvekkeelle.

Sopivankokoiset säilytysarkut löytyivät edukkaasti Honkkarista. Jos nurkista löytyy jämälautaa ja osaava tekijä kuleksimasta, moiset luulisi olevan melko helppo askarrella myös itse. Arkut nielaisevat multasäkit, ruukut, puutarhankuopsutusvälineet, viltit ja muun ylimääräisen sälän.

Sohvaksi arkut muuttuivat, kun ompelin niiden päälle pehmusteeksi ystäväni Nooran kanssa Malmin kirpputorilta löytämästäni vanhasta täkistä pehmusteen. Vaaleanpunaiset tyynyliinat on ommeltu samaiselta reissulta löytyneestä lakanasta.

Pitsisomisteiset keltavalkoiset tyynyt ovat vanhempieni kätköistä löytyneitä. Pitsit on tehnyt äitini mumma, kokonaan keltaisen ja punapitsireunaisen tyynyn kukkakirjailun äitini ja nyt minä ompelin osaa niistä nappikiinnikkein pienemmiksi, että sain ne mahtumaan paremmin nykymallisiin sisätyynyihin. Mahtava sukupolvien naisten yhteistyö! Keltainen kukkatyyny taas löytyi Lähiöjepen vanhempien mökiltä. Senkin historia ulottuu Minimen isomummulaan asti.

Kolme jakkaraa löysivät meille Huutonetin kautta. Ne toimivat istuimina, kun parvekkeella viettää aikaa isompi jengi, mutta tarvittaessa ne toimittavat myös pikkupöytien virkaa.
Taittotuolit myimme Herttoniemen pihakirppiksellä uuteen kotiin, mutta sarjan pöydän jätimme itsellemme. Se oli alunperin sininen, sitten pitkään punainen ja nyt sai päälleen ruohean mustan värin.
Musta on myös hyllykkö, joka jostain syystä mielestäni henkii Japania. Se haettiin Ikeasta, kun käytettynä ei sitten millään löytynyt sopivaa.

Siirtolapuutarhassa olennaista on tietenkin ryytimaa, joten se päätettiin toteuttaa ruukkuversiona. Koska meillä on säkkiviljelmät Kalasatamassa, parvekkeella pystymme kokeilemaan maanviljelijäntaitojamme pienenpien kasvisväkerrelmien kanssa.

Ruukuissa kasvaakin tomaattia, mansikkaa, paprikaa, chiliä, okraa, selleriä, pinaattia ja erilaisia salaatteja sekä yrttejä. Raparperin toin vanhempieni luota Pohjanmaalta. Tuntien junamatkan jälkeen olin varma, että läkähtyneestä kasvista ei enää saada kalua, mutta niin se vaan on alkanut puskea uutta vartta.

Osa kasveista asustaa juuttiamppeleissa, jotka löytyivät vanhempieni ullakolta. Niissä on mahtavaa 50-luvun henkeä, josta tykkään. Yhden amppeleista äitini on tehnyt itse kädet juuttinarusta verillä. Myös linnunhäkkiamppeli löytyi vanhempieni ullakolta. Siellä asustaa nyt verenpisara-kukka. Muutkin kukat hankittiin mummolameininki mielessä, joten parvekkeellamme kukkii pelargoniat kavereineen.

Kätevästi oven taakse mahtuvan kasvatushyllykön Lähiöjeppe nikkaroi netistä löytämäni kuvan ja pidemmälle viedyn visioni mukaan. Tämän toteutukseen tarvitsee eurolavan, mustaa maalia, mustaa pressua, niittejä ja vielä mustaa jeesusteippiä pikkukorjailuun. Salaojitukset Lähiöjeppe teki kevytsoralla.

Koska halusin varmistua saavani Mojittojeni mintut omalta parvekkeelta, kasvatushyllykön mintut ostettiin taimina. Muut vihreät on kylvetty siemeninä. Nyt fiksuna ostaisin kaikki hyllykön kasvit taimina, sillä hyllykön jokainen nurkka ei saa tarpeeksi valoa. Mutta kun kasvi olisi jo valmiiksi tarpeeksi iso hakeutumaan lehtineen valoon, homma toimisi valopulmasta huolimatta paremmin kuin hyvin.
Seinällä komeileva perhosjuliste huijaa iällään, sillä todellisuudessa se on ihan uusi. Hankin sen Oi mutsi mutsin innoittamana Pienestä paperikaupasta Kruununhaasta. Sitä myydään lahjapaperina, mikä ehkä selittää huikean huokean hinnan, 4,50 euroa. Just eikä melkein siirtolapuutarhaa!

Betonilattian kylmyyden pitää etäällä kaksi Ikean vanhaa mattoa. Haaveissani olisin tahtonut vuorata lattian sieltä täältä haalituilla räsymatoilla, mutta kun nämä kaksi löytyivät käyttämättömänä nurkista, homma oli sillä selvä.

Kesäkintut lämpiminä ja parvekkeen lattialle levitetyn piknikin pehmoisina pitävät viltit ovat kotoisin kuka mistäkin. Rakkain niistä on tuo punavalkoinen peitto, joka on toiselta puolelta ruudullinen, toiselta pienillä kukilla. Lapsuuteni päiväpeitto on auringossa haalistunut ja nähnyt niin monet hyvät piknikit, retket ja rantapäivät, että se tuo pelkällä olemassa olollaan parvekkeelle hyviä viboja.

Pari viikkoa sitten hankimme jokaisen itseään kunnioittavan lähiöparvekkeen must-välineen, grillin. Se löytyi priimakuntoisena ja budjettiystävälliseen hintaan Huutonetistä. Sähköinenhän se tietty on, joten joku grillimaisterimestari voi nyt tuhahdella asialle, mutta voi poijjat, kun me ollaan reteenä grillattu soijanagii ja kesäkurpitsaa!

Kyllä kelpaa ikiomalla keitaalla möllötellä ja pötkötellä! Parvekelasit tosin ovat taas lokinköntsässä.

Jaa