Väsymys alkaa olla siinä pisteessä, että välillä pitää ottaa seinästä piste jota tuijottaa ja miettiä, onko unessa vai valveilla. Välillä kuulen ääniä. Päässä humisee, napsuu ja tuntuu kuin korvien välissä vaihdettaisiin taajuuksia kuin vanhassa radiossa. Unohtelen asioita ja jätän lauseita kesken, kun en muista, mitä olin sanomassa.

Kaupungilla kulkiessa tuli olo kuin minua katsottaisiin samalla tavalla kuin katsotaan hullua. Vähän alta kulmain ja pitkään, mutta samalla ylikorostetun normaalisti, ettei vain ärsytettäisi kummallisesti ja ennalta-arvaamattomasti käyttäytyvää ihmispoloa. Aloin miettiä, että entä jos olenkin niin hullu, että työntelen vaunuja ja lepertelen vauvalle, joita kumpaakaan ei oikeasti ole.

Enpä olisi uskonut, että tässäkin vauvavuodessa tulee kohta, jolloin alan epäillä omaa mielenterveyttäni. Viimeksi sen teki suuritarpeinen vauva, joka lopulta nukkui yönsä, mutta otti päivisin kaiken, mitä mulla oli annettavana. Nyt sen tekee vauva, jonka kanssa päivisin on luvattomankin iisiä ja kivaa, mutta joka pitää yöt risaisina. Nykyinen tilanne on parempi siinä mielessä, että tiedän kaiken johtuvan vain univajeesta. Tiedän palaavani väsyneestä mielipuolesta minuksi, kunhan saan nukkua.

Repaleisten yöt johtuvat siitä, että kuopus aterioi öisin. Päivisin hän on liian malttamaton pystyäkseen keskittymään syömiseen. Hän pystyy antamaan ajatuksistaan tilaa nälälle vasta puoliunessa, mikä on siis tilan laita pääsääntöisesti öisin. Esikoinen söi kaikki päivät, kuopus kaikki yöt.

Viimeaikoina ilmaantunut eroahdistus on lisännyt huonounisuuttani. Kuopus kiahnaa nukkuessaankin itsensä ihan kylkeeni kiinni, enkä minä saa nukutuksi. Ja nyt se tekee vielä hampaita. Tähän päälle on osunut myös tiheänimunkausi. Saipa tällainen ylituotannolla huriseva suihkutissikin kokea, miten vauva tilaa tarpeen vaatiessa lisää sapuskaa. Se vaan, että nämä lisätilauksetkin on suoritettu öisin.

Koska tämä keskustelu käytäisiin kuitenkin kommenttiosiossa, nosta sen esiin jo tähän: ai että pitäisi antaa velliä, perunaa tai korviketta naamaan ja muppelo hiljenee? Se, joka tuntee sen itselleen ja vauvalleen mieleisenä vaihtoehtona, näin toimikoon. Itse pidän meidän kohdallamme loogisempana, että täytän vauvan vatsaa vielä tässä vaiheessa vain äidinmaidolla, joka on ravintopitoista ja rasvaista. Tai noh, eniten olen vain laiska. Tahdon ottaa kiinteät mukaan päivärytmiin vasta tasan silloin, kun ne virallisten suositusten mukaan saa ja pitää aloittaa. Korvikkeiden käyttöön ei onneksi ole mitään syytä, joten pääsen helpommalla vain raottamalla imetyspaidan luukkua. Vauvantahtinen imetys on itselleni se tapa, joka tuntuu luontevimmalta. Mutta se ei tarkoita, etteikö silti saisi sanoa ääneen, että on ihan saatanan väsynyt.

Mies on ehdottanut, josko hän välillä öisin tyhjentäisi pakkasesta maitoja antamalla niitä kuopukselle, että minä saisin nukkua. Ihana ajatus, mutta käytännössä se tarkoittaisi sitä, että minä heräisin joka tapauksessa vauvan herätessä. Ja siinä vaiheessa kun mies lämmittäisi maitoa huutava vauva kainalossaan, meteliin heräisi jo esikoinenkin. Jännitysmomenttia tuo myös se, että jos rinta ei meinaa kiinnostaa, pullo se vasta epäkiinnostava onkin. Vain mies osaa kikat, jolla vauva suostuu ottamaan pullosta huikkaa. Olen silti pohdiskellut, josko ottaisin yhdeksi yöksi hotellihuoneen ja kokeilisin, osaanko ylipäätään enää nukkua vaikka sellaiset seitsemän tuntia putkeen.

Vaikka pullorumba ei meidän tilanteeseemme toisi mitään helpotusta, onneksi mies voi auttaa noin muuten. Hän on ihan pyytämättäkin herännyt jo kuukausien ajan vapaa-aamuinaan vauvan ja esikoisen kanssa. Minä olen saanut kömpiä vasta valmiiseen aamupalapöytään. Välillä hän on ennen aamuvuoroon lähtemistään laittanut meille aamupalan valmiiksi, vaikka ei ole edes ehtinyt itse syödä. Hän hoitaa ruokaostokset ja ruuanlaiton. En edes muista viime kuukausilta kuin pari kertaa, kun olen laittanut ruokaa. Muuten pöydästä tai jääkaapista löytyy miehen laittamat sapuskat tai olen asioinut ravitsemusliikkeissä. Koskahan mä olen viimeksi tyhjännyt kissan hiekkalaatikon, vienyt roskat tai imuroinut? Mies hoitaa jossain välissä nekin. Onnellinen muikkeli olen, että hänenlaisensa miehen ja puolison olen saanut kanssani arkea jakamaan.

Yöateriointiin tuli joku roti Dubain-loman aikana, kun vauva nukkui yhtäkkiä yönsä parilla imetyksellä ja malttoi syödä päivisinkin. Aloin jo uskoa parempiin öihin, kunnes meininki palautui samaksi palattuamme kotiin. Samalla kun olin pettynyt huonojen öiden paluusta, aloin ensimmäistä kertaa todella tuntea univelan painon. Kai vasta silloin annoin itselleni luvan olla väsynyt, kun olin jo saanut toiveita paremmasta. Luulin, että Dubain kohdalla kyseessä oli joku maaginen tuhannen ja yhden yön taika, kunnes nyt Pohjanmaalla kyläillessämme sama toistui. Jätkä koisi ysistä seiskaan heräten syömään välissä kaksi kertaa.

Meidän unitottumuksissa kotona on selkeästi jotain pielessä. Ajattelin ensin, että ilmanvaihdossa olisi jotain pielessä, sillä meitä kuitenkin nukkuu neljä ihmistä melko pienessä makkarissa. Sitten tajusin, että Minihe nukkuu paremmin, kun mies on yövuorossa ja meillä parisängyssä enemmän tilaa. Tilaa oli nyt Pohjanmaallakin, kun mies ei ollut mukana. Ja Dubaissa meillä oli käytössä yksiönkokoinen parivuode. Saattaisiko olla, että syynä heräilyihin on liian pieni hajurako muhun ja paidan alta leijailevaan ruuan tuoksuun?

No Turussa vauva kyllä heräili koko yön, vaikka meitä oli parisängyssä vain kaksi. Samaten välillä yöt ovat kotona miehen yövuorojen aikaankin pelkkää valvomista. Oli miten oli, nyt pitäisi laittaa nukkumajärjestelyt mietintään.

Meillähän ei ole vielä oikein tarkkaa ajatusta siitä, miten tulemme makkarissamme nukkumaan, kun perhepedin aika on ohi. Uusi parisänky pitäisi hankkia, vaikka ollaankin tykätty väliaikaisratkaisustamme, jossa futonpatja on pelkkien tatamien päällä. Joku sivuvaunuratkaisu olisi juuri nyt sopivin, kai. Tulevaisuudessa lapsille kätevin olisi kerrossänky, kai. Pitää tonkia, mitä kalustekaupoilla on meille tarjota.

Sitä ennen on otettava vain seinästä piste, jota tuijottaa ja miettiä, että tämä on vain yksi vaihe pikkulapsiperheen elämässä. Ja vaiheitahan piisaa. Nukutaan hyvät yöunet sitten, kun esikoinen on muuttanut opiskelijasoluun ja kuopus on kielikurssilla. Eikun hah, silloin aion viettää sängyssä yön jälkeen vielä koko päivänkin.

Lisäys 18.3.2015: Vastasin kommentteihin erillisessä postauksessa Äidit, olkaa solidaarisia kanssamutsejanne kohtaan.

Jaa: