Kaupungilla kulkiessa tuli olo kuin minua katsottaisiin samalla tavalla kuin katsotaan hullua. Vähän alta kulmain ja pitkään, mutta samalla ylikorostetun normaalisti, ettei vain ärsytettäisi kummallisesti ja ennalta-arvaamattomasti käyttäytyvää ihmispoloa. Aloin miettiä, että entä jos olenkin niin hullu, että työntelen vaunuja ja lepertelen vauvalle, joita kumpaakaan ei oikeasti ole.
Enpä olisi uskonut, että tässäkin vauvavuodessa tulee kohta, jolloin alan epäillä omaa mielenterveyttäni. Viimeksi sen teki suuritarpeinen vauva, joka lopulta nukkui yönsä, mutta otti päivisin kaiken, mitä mulla oli annettavana. Nyt sen tekee vauva, jonka kanssa päivisin on luvattomankin iisiä ja kivaa, mutta joka pitää yöt risaisina. Nykyinen tilanne on parempi siinä mielessä, että tiedän kaiken johtuvan vain univajeesta. Tiedän palaavani väsyneestä mielipuolesta minuksi, kunhan saan nukkua.
Repaleisten yöt johtuvat siitä, että kuopus aterioi öisin. Päivisin hän on liian malttamaton pystyäkseen keskittymään syömiseen. Hän pystyy antamaan ajatuksistaan tilaa nälälle vasta puoliunessa, mikä on siis tilan laita pääsääntöisesti öisin. Esikoinen söi kaikki päivät, kuopus kaikki yöt.
Viimeaikoina ilmaantunut eroahdistus on lisännyt huonounisuuttani. Kuopus kiahnaa nukkuessaankin itsensä ihan kylkeeni kiinni, enkä minä saa nukutuksi. Ja nyt se tekee vielä hampaita. Tähän päälle on osunut myös tiheänimunkausi. Saipa tällainen ylituotannolla huriseva suihkutissikin kokea, miten vauva tilaa tarpeen vaatiessa lisää sapuskaa. Se vaan, että nämä lisätilauksetkin on suoritettu öisin.
Koska tämä keskustelu käytäisiin kuitenkin kommenttiosiossa, nosta sen esiin jo tähän: ai että pitäisi antaa velliä, perunaa tai korviketta naamaan ja muppelo hiljenee? Se, joka tuntee sen itselleen ja vauvalleen mieleisenä vaihtoehtona, näin toimikoon. Itse pidän meidän kohdallamme loogisempana, että täytän vauvan vatsaa vielä tässä vaiheessa vain äidinmaidolla, joka on ravintopitoista ja rasvaista. Tai noh, eniten olen vain laiska. Tahdon ottaa kiinteät mukaan päivärytmiin vasta tasan silloin, kun ne virallisten suositusten mukaan saa ja pitää aloittaa. Korvikkeiden käyttöön ei onneksi ole mitään syytä, joten pääsen helpommalla vain raottamalla imetyspaidan luukkua. Vauvantahtinen imetys on itselleni se tapa, joka tuntuu luontevimmalta. Mutta se ei tarkoita, etteikö silti saisi sanoa ääneen, että on ihan saatanan väsynyt.
Mies on ehdottanut, josko hän välillä öisin tyhjentäisi pakkasesta maitoja antamalla niitä kuopukselle, että minä saisin nukkua. Ihana ajatus, mutta käytännössä se tarkoittaisi sitä, että minä heräisin joka tapauksessa vauvan herätessä. Ja siinä vaiheessa kun mies lämmittäisi maitoa huutava vauva kainalossaan, meteliin heräisi jo esikoinenkin. Jännitysmomenttia tuo myös se, että jos rinta ei meinaa kiinnostaa, pullo se vasta epäkiinnostava onkin. Vain mies osaa kikat, jolla vauva suostuu ottamaan pullosta huikkaa. Olen silti pohdiskellut, josko ottaisin yhdeksi yöksi hotellihuoneen ja kokeilisin, osaanko ylipäätään enää nukkua vaikka sellaiset seitsemän tuntia putkeen.
Vaikka pullorumba ei meidän tilanteeseemme toisi mitään helpotusta, onneksi mies voi auttaa noin muuten. Hän on ihan pyytämättäkin herännyt jo kuukausien ajan vapaa-aamuinaan vauvan ja esikoisen kanssa. Minä olen saanut kömpiä vasta valmiiseen aamupalapöytään. Välillä hän on ennen aamuvuoroon lähtemistään laittanut meille aamupalan valmiiksi, vaikka ei ole edes ehtinyt itse syödä. Hän hoitaa ruokaostokset ja ruuanlaiton. En edes muista viime kuukausilta kuin pari kertaa, kun olen laittanut ruokaa. Muuten pöydästä tai jääkaapista löytyy miehen laittamat sapuskat tai olen asioinut ravitsemusliikkeissä. Koskahan mä olen viimeksi tyhjännyt kissan hiekkalaatikon, vienyt roskat tai imuroinut? Mies hoitaa jossain välissä nekin. Onnellinen muikkeli olen, että hänenlaisensa miehen ja puolison olen saanut kanssani arkea jakamaan.
Yöateriointiin tuli joku roti Dubain-loman aikana, kun vauva nukkui yhtäkkiä yönsä parilla imetyksellä ja malttoi syödä päivisinkin. Aloin jo uskoa parempiin öihin, kunnes meininki palautui samaksi palattuamme kotiin. Samalla kun olin pettynyt huonojen öiden paluusta, aloin ensimmäistä kertaa todella tuntea univelan painon. Kai vasta silloin annoin itselleni luvan olla väsynyt, kun olin jo saanut toiveita paremmasta. Luulin, että Dubain kohdalla kyseessä oli joku maaginen tuhannen ja yhden yön taika, kunnes nyt Pohjanmaalla kyläillessämme sama toistui. Jätkä koisi ysistä seiskaan heräten syömään välissä kaksi kertaa.
Meidän unitottumuksissa kotona on selkeästi jotain pielessä. Ajattelin ensin, että ilmanvaihdossa olisi jotain pielessä, sillä meitä kuitenkin nukkuu neljä ihmistä melko pienessä makkarissa. Sitten tajusin, että Minihe nukkuu paremmin, kun mies on yövuorossa ja meillä parisängyssä enemmän tilaa. Tilaa oli nyt Pohjanmaallakin, kun mies ei ollut mukana. Ja Dubaissa meillä oli käytössä yksiönkokoinen parivuode. Saattaisiko olla, että syynä heräilyihin on liian pieni hajurako muhun ja paidan alta leijailevaan ruuan tuoksuun?
No Turussa vauva kyllä heräili koko yön, vaikka meitä oli parisängyssä vain kaksi. Samaten välillä yöt ovat kotona miehen yövuorojen aikaankin pelkkää valvomista. Oli miten oli, nyt pitäisi laittaa nukkumajärjestelyt mietintään.
Meillähän ei ole vielä oikein tarkkaa ajatusta siitä, miten tulemme makkarissamme nukkumaan, kun perhepedin aika on ohi. Uusi parisänky pitäisi hankkia, vaikka ollaankin tykätty väliaikaisratkaisustamme, jossa futonpatja on pelkkien tatamien päällä. Joku sivuvaunuratkaisu olisi juuri nyt sopivin, kai. Tulevaisuudessa lapsille kätevin olisi kerrossänky, kai. Pitää tonkia, mitä kalustekaupoilla on meille tarjota.
Sitä ennen on otettava vain seinästä piste, jota tuijottaa ja miettiä, että tämä on vain yksi vaihe pikkulapsiperheen elämässä. Ja vaiheitahan piisaa. Nukutaan hyvät yöunet sitten, kun esikoinen on muuttanut opiskelijasoluun ja kuopus on kielikurssilla. Eikun hah, silloin aion viettää sängyssä yön jälkeen vielä koko päivänkin.
Lisäys 18.3.2015: Vastasin kommentteihin erillisessä postauksessa Äidit, olkaa solidaarisia kanssamutsejanne kohtaan.
Eniten mä tässä ihmettelen miksei sitä vauvaa voi ruokkia pullolla tai tissillä jo ennenkuin se itku alkaa?
Tsempit Hanne! <3
Olet niin taitava kirjoittaja!
– samassa junassa ollaan yöt kukutaan päivällä luulen että nukun, mutta silti kukun. Kaikki palat ei oo ihan kohdillaan tämän pään sisällä. Täytyy luottaa tulevaan ja parempiin öihin!
Kuka jaksaa koko yön varalta pullottaa tai tissittää ettei itku ala? Lapsentahtisella imetyksellähän tarkoitetaan sitä että rintaa/pulloa tarjotaan silloin kuin pieni sitä on vailla. Ja nukkuva lapsi ilmaisee nälkänsä yleensä itkemällä.
No juu, en minä halua laittaa kelloa herättämään tunnin välein, että voisin varmuudeksi tarjota rintaa, jos vaikka vauvalla olisi nälkä 😀 Herään siis öninäitkuun, jolla vauva ilmoittaa unisena, että on nälkä. Tuo öninä ehtisi yltyä huutavaksi itkuksi siinä vaiheessa, jos (mies) lähtisi lämmittelemään maitoa vauva kainalossa.
Kiitos, tsempit sinne myös! Mulla on kyllä kova luotto, että kyllä tämä tästä. Ja itselläni nuo yöheräilyt ovat onneksi sellaisia, että vauva herää, syö pikavauhtia puoliunessa ja nukahtaa taas. Superiisiä verrattuna vaikka vatsakipujaan öisin huutavaan vauvaan. Mutta väsy se on silti, minullakin.
Mä muistan sen tunteen kuin eilisen, kun vauva/t nukkui ekan kokonaisen yön. Olo oli kuin uudesti syntyneellä. Se yö on sieltä tulossa. Jaksamisia. Sun kaa samassa veneessä on moni muu ja vertaistuki on paras tuki.
Riippuu niin vauvasta minkälaisia ennakkomerkkejä antaa ennen kuin nälkäitku alkaa. Välillä kerkeää lämmittämään sen maidon ja välillä taas ei. Sivuvaunu on oikein kätevä. Ostettiin tori.fi:stä käytetty pinnasänky 20 eurolla ja otetti laita pois. Sitten pienillä (mitä ne nyt on) kulmaraudoilla ruuvattiin kiinni sänkyyn. Ei jää rakoa eikä pelkoa vauvan tippumisesta väliin. Meijän vauvalla vaihtelee nukkuminen/nukahtaminen. Välillä syli on hyvä ja välillä oma sänky. Joskus nukahtaa paremmin sängyssä. Hampaiden tulo kun rupesi vaivaamaan nukahtamista niin kypärämyssy päähän joka piti tutin suussa kun sitä vähän nosti tutin päälle.
Tsemppiä, tuo on aivan hirveää, tiedän kokemuksesta. Voisiko olla, että minihe yhdistää rinnan nukahtamiseen, eikä yöllä herätessään tai unenvaiheen vaihtuessa osaa nukahtaa itsekseen ilman maitoa…?
Jos väsy menee oikein pahaksi, niin voisikohan kuitenkin olla pienempi paha antaa kiinteitä vaikka edes kerran päivässä, iltapalaksi? Tai jos vauva on muutenkin aivan erilainen kuin siskonsa, niin voisiko olla, että hän malttaisi syödä kiinteitä aivan innoissaan päivisin, vaikka rinnalle ei maltakaan rauhoittua..? Voisiko tuo olla vauvan keino kertoa, että nyt uudenlaista sapuskaa pöytään jo? Vauvatkin ovat yksilöitä ja eihän hän voi tietää, että nyt ajatellaan 6kk täysimetyksen olevan hyvä juttu, mutta jos hän olisi syntynyt 10v aiemmin, olisi ajateltu, että iso nälkä saa tulla jo pari kuukautta aiemmin. Kyllähän kiinteä ruoka sulaa hitaammin kuin äidinmaito, vaikka jälkimmäinen ravintorikasta onkin. Entä, jos vauva yrittääkin kaikin tavoin kertoa , että hän olisi valmis siirtymään jo uuteen ruokailun vaiheeseen…? Kun minihe on aikuinen, niin olisiko tuosta perspektiivistä katsottuna niin paha asia, jos hän olisi saanut muutaman lusikallisen kiinteitä jo pikkuisen aiemmin…? Voisikohan tämä olla tilanne, jossa omaa, ehdotonta ajatusmallia voisi ehkä muuttaa…?
Entä, jos et tässä asiassa vaatisikaan itseltäsi 100% supermutsiutta, riittäisikö 98% supermutsi, joka antaisikin vauvalle kiinteitä jo hieman aikaisemmin, jos hän vaikka haluaisikin syödä jo niitä ja vetelisi niitä innoissaan monta kertaa päivässä, masunsa täyteen…?
Vielä edelliseen lisäten – jos päivisin ei syö, niin pakkohan öisin on silloin olla nälkä, nukkumisjärjestelyistä riippumatta?
Mä pelkäisin että mitä jos hulluus ei paranekaan sitten jos joskus aikojen päästä saakin taas nukkua. Siksi kokeilisin kiinteitä ja lapsen kanssa erillään nukkumista. Se ei voi mennä pilalle siitä jos kokeilee. Yksi maissivelli illassa kokeiluluontoisesti tuskin pilaa lasta, kyseessä on kuitenkin jo noinkin vanha vauva. En ymmärrä miksi pitää olla niin ehdoton. Et saa mitalia siitä jos täysimetät päivälleen puoli vuotta etkä myöskään perhepedistä.
Nämä on just niitä avunhuutoja joihin kai pitäisi reagoida ennen kuin hyppäät metron eteen (autolla bussin alle kun on ilman autoa huono ajaa). Nyt Lähiömutsin ystävät ja tutut, herätkää! Auttakaa! Ei mitään tsemppaamista tohon täysimetykseen ja periaatteiden pitämiseen, nyt tuutte ja annatte vauvalle ruokaa keinolla millä hyvänsä ja äidille lepoa! Ihminen jolla on kaksi lasta, on tulossa hulluksi!
Muistan tuon tunteen! Meillä oli myös liikkuvainen vauva, joka ei malttanut keskittyä päivällä syömiseen. Minä yritin tarjota muuta sapuskaa, mutta ei sekään kiinnostunut eikä siis helpottanut öitä.
Mullakin oli haaveena hotelliyö tai Hiljaisuuden retriitti. En koskaan mennyt, mutta mene sinä ihmeessä jos pääset!
Onneksi tuo vaihe menee ohi. Niin kuin kaikki muutkin vaiheet lapsen elämässä. Kyllä jokaisella perheellä on oikeus tehdä juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu, myös ruokailun aloittamisen suhteen. Ei vaistoihinsa luottaminen ole täydellisyyden vaatimista.
Kiva, että kerrot ääneen väsymyksen aiheuttamia oloja. Näin hekin, joilta vertaistuki puuttuu tietävät, että eivät ole ainoita jotka tuntevat näin. Go Hanne!
Tsemppiä kevääseen!
Lapsettomana en osaa sanoa, kuin että jaksamista kovasti. Edellisille kommenteille naureskelen sen sijaan makeasti 😀
Ekan kokonaan nukutun yön jälkeen olisin voinut valloittaa maailman. Se aamu koittaa sullekin. Tsemppiä!
Juuri näin! Nyt läheiset puhumaan järkeä ja auttamaan.
Täällä yks 9/14 poikalapsen univelkainen mutsi nostaa hattua ja kumartaa syvään! Rohkea veto!
Mein poju sai soseita imetyksen lisäksi 5kk ikäisenä, siinä toivossa että jospa sit nukuttais.. Paskat! Samanlailla herätään yöllä tissille, 3-5 kertaa vähintään. Olen epätoivoisena antanut myös miehen syöttää korviketta, jotta saisin joskus nukkua pidempiä kuin tunnin pätkiä. Silloinkin herätään usein. Olen tullut siihen tulokseen, että hän nyt vain haluaa nauttia yöllä läheisyydestä. Onhan hän meidän kolmas lapsi, joten joutuu päivisin jakamaan huomioni veljiensä kanssa.
Tsemppiä sinulle! Ja kiitos upeasta blogista! Se on ollut minulle yksi yöllisten imetysmaratoonien pelastus.:)<3
Kiinteiden aloittaminen ei välttämättä tuo ratkaisua. Itse yritin saada öistä rauhallisempia aloittamalla kiinteitä 5kk iässä. Eipä auttanut. Miksi vauvalle pitäisi illalla antaa rinnan sijasta velliä, joka on paljon ravintoköyhempää?
Meillä vauva nyt 11kk ja yöt edelleen rikkonaisia. Lapsi saattaa herätä tunninkin välein. Kyllähän tämä voimille ottaa mutta eiköhän tämä kohta helpota, luotan tulevaan.
Reilu kaksivuotiaani nukkuu sykleissä. Normaalisti meillä nukutaan kuukausi kaksi huonosti, huudetaan 1-5 tuntia yössä ja sitten yhtäkkiä ilman muutoksia nukutaan kaksi viikkoa ilman heräämistä. Me olemme miehen kanssa tehneet kaiken, aivan kaiken. Yksin, kirjojen avulla, ystävien avulla, neuvolan, lääkärin jopa perhetyöntekijän avulla. Hän silti vain huutaa ja minä yritän hyväksyä tämän. Mutta se miksi aloin kommentoimaan on se, että ymmärrän sen pettymyksen kun yöt huononevat. Näin pitkän ajan jälkeen välillä tuntuu ihan sadistiselta, että hetken saamme nukkua ja kohta taas, taas, vittu taas itketään. Hän on muuten aivan ihana lapsi, jota saa ihastella kyynel silmässä joka päivä. Yritän ammentaa voimaa siitä, että hän on niin mahdottoman ihana lapsi, että jos tämä on hänen ainoa ”vika” niin olkoon. Mutta toivo siitä, että itku loppuu ei lakkaa. Tuntuu, että se itku on hakattu mun alitajuntaan. Mutta, tsemppiä meille 🙂 miestäni saan minäkin kiittää että selväpäinen olen vielä.
Tsemppiä! <3 olen kolme kertaa ollut tuossa samassa tilanteessa, mutta nyt nuorinkin on jo yli vuoden vanha ja aika kultaa jo muistoja. Sen muistan, että väsymys oli välillä niin kova, että kun katsoi jonnekin ja sitten käänsi katseen toiseen paikkaan, niin se näkymä vaihtui hiukan viiveellä. :D Nyt naurattaa, silloin ei. Itse en myöskään uskonut kiinteiden aikaistamisen tuomaan helpotukseen ja sitten kun ne puolen vuoden kohdalla tulivat kuvioihin, niin ei se tosiaan juurikaan vaikuttanut yöuniin. Vasta lähempänä vuoden ikää (n. 10 kk) teimme niin, että nukuin pari yötä poissa kotoa ja mies hoiti yötissistä vierottamisen. Siihen loppui yösyömiset kokonaan. Tuohon "Eniten mä tässä ihmettelen miksei sitä vauvaa voi ruokkia pullolla tai tissillä jo ennenkuin se itku alkaa?" täytyy vielä kommentoida, että tissin kanssa se yleensä onnistuukin, kun nyt vaan unenpöpperöltään tajuaa reagoida vauvan öninöön, mutta kun täysimetyksellä olevan vauvan kanssa alkaa yöllä pullohommiin, niin kyllä siinä itku ehtii tulla, ihan taatusti! Silti kannustan sua kokeileen yhtä yötä poissa kotoa, niin että mies hoitaa ruokinnan pullolla. Voihan olla, että vauva ei edes heräile niin paljon, kun et ole lähistöllä maidontuoksuisena. :) Voimia!
Tsemppiä! Kokeile sitä hotelliyötä!
Siksi että se pitää kylläisyyden tunnetta pidempään. Ja voihan sen vellin tehdä herrajumala äidinmaitoonkin!
Kaikella ystävyydellä…Höllää vähän. Joka paikkaan ei tarvitse mennä, joka päivä ei tarvitse mennä kaupungille, ulos, reissata.. Ymmärrät varmaan pointin. Mitä jos viettäisitte muutaman päivän ihan tekemättä mitään. Ja ole tosiaan välillä se ”itsekäs mutsi” joka ottaa omaa aikaa itelleen. Tsemppiä! 🙂
Lähiömutsin vauvahan ei syö päivisin, joten loogistahan se on, että yöllä on silloin nälkä. Velli sulaa vähän hitaammin kuin äidinmaito, puuro pitäisi nälkää vielä kauemmin.
Voi, niin olen elänyt tuon fiiliksen, eikä edellinen ole edes vielä kunnolla ohi, vaikka vauva onkin jo 1,3kk. Meillä huutoa riitti tämän nuorimman kanssa ensimmäiset puoli vuotta aivan taukoamatta. Mikään ei auttanut, poika vain huusi ja huusi. Ajan raskaudesta kertonee sekin, että kaksostyttöjemme koliikki oli helpompaa (huusivat vain klo 17-24).
Tyttöjen kanssa aikoinaan katsoin lenkillä pitkän suoran ja laitoin silmät hetkeksi kiinni, tätä toki en suosittele! Nämä pimut nukkuivat päiväunensa vain liikkuvissa vainuissa, eli ei äidille päikkärimahdollisuutta!
Sä saat ja sun pitää myöntää, että olet väsynyt! Minusta se kuuluu vauva-arkeen. Olen kyllä kuullut niistä ihmelapsista, jotka viikon ikäisestä nukkuvat läpi yön, eivätkä itke koskaan… Vaikka itsellä on neljä lasta, niin ei tällaista ole siunaantunut kohdalle.
Tsemppiä ja jaksamista! Se kyllä helpottaa, ennenkuin huomaatkaan. Vaikka meidän vauva välillä vielä itkee öisin, niin pääsääntöisesti jo nukutaan, eikä yösyöttöjä ole ollut enää muutamaan kuukauteen.
Ja nuo koliikkiset kaksoset nukkuisivat 24h/vrk, jos antaisi… (ikää kohta 14-vuotta).
Jaksamista!
Mites noi päiväunet? Meilläpäin on mahdollista saada kaupungilta kotipalvelun täti hoitamaan lapsia parina päivänä viikossa muutamaksi tunniksi, jolloin voi vaikka ottaa torkut. Eihän se asiaa täysin korjaa, mutta auttaa kummasti eteenpäin.
Tsemppiä!! Meillä nukuttiin myös todella rikkonaisia öitä lähes vuoden ikään asti. Imetin, eikä maito maistunut pullosta. Tyttö nukkui pääasiassa sivuvaunussa. Siinä 5-7kk kohdalla oli sama homma, päivisin ei olisi millään malttanut keskittyä syömään ja yöllä sitten tankattiin tunnin välein. Menin päivisin pimeään (pimennysverho) makuuhuoneeseen pitkälleen imettämään ja imetin varsinkin ennen ja jälkeen päiväunien. Oli kyllä rasittava vaihe etsiä aina pimeää huonetta, mutta kannatti. Ihanaa oli taas parin kuukauden päästä kun yhtäkkiä pystyinkin jälleen imettämään istualleen keskellä valoisaa olohuonetta muiden läsnäollessa. Sen jälkeen ei ongelmaa ole ollut, tyttö nyt 1v 3kk ja imetän yhä aamuin illoin. Moni sanoi minullekin että lähde yöksi pois kotoa, mutta en raskinut. Voimia valvomiseen, kyllä se vielä helpottaa!
Argh kyllä ihan Lähiömutsin puolesta alkoi vihastuttaa nuo ”nyt tutut menette ja pakotatte lapsen syömään” -kommentit. Yhtä paljon kuin ärsyttää oman anopin vihjailut ruokapöydässä siitä, että vauvan suuhun pitäisi lusikoida milloin mitäkin kermasta lähtien. Niin kauan kun se on vain vanhemmat, jotka joutuvat yöllä valvomaan vauvan mahdollisten vatsakipujen kanssa, se on myös vanhemmat, jotka päättävät mitä vauva syö.
Ja kiitos vertaistuesta! Meidän nyt 5,5kk vauva nukkui ekat 4kk parilla syötöllä vaan ei enää.. Huomasin saman, että reissussa unta tuli paremmin (tosin ei minulle kun en malttanut käydä ajoissa nukkumaan eli olin valveilla koko vauvan ekan pisimmän unipätkän toisin kuin kotona). Aloin miettiä myös nukkumisjärjestelyjä, sillä kyläpaikassa oli ainakin viileämpää, pimeämpää ja leveämpi sänky. Pitää kokeilla eri kikkoja.
Ja vielä noista kiinteistä. Me aloitettiim nyt 5,5kk iässä toissapäivänä bataattia maistelemaan, mutta neuvolassakin ohjeistettiin että ainakin 6kk asti max. 1tl/päivä. Tästä on vielä aika pitkä matka mihinkään iltapuuroihin. En usko että tuuppaamalla vauvan yhtäkkiä täyteen velliä sen unet paranisi vaan mahtaisi alkuun olla vatsa sekaisin. Sitäpaitsi ainakin meitä on neuvolassa ohjeistettu olemaan antamatta vellejä, koska niistä on useammin enemmän haittaa kuin hyötyä. Eikä vauvan uni ole niin yksioikoista, että ruoasta se on vain kiinni. Toivottavasti tämä meidänkin beibe alkaa joskus taas nukkua yli kahden tunnin pätkiä.. Niin ja pullo menee meilläkin vain välillä kun en ole kotona, eikä vauva silloin ole ikinä nukahtanut ennen kuin tissit on taas kotona. Tsemppiä sinnekin!
Joo. Meillähän nyt kuopus, joka täyttää viikon päästä 1,5 v heräilee edelleen tunnin-puolentoista välein. Imetys loppui aikoja sitten, mutta nyt on jouduttu palaamaan yöpulloon, että saa sen edes jotenkin tainnutettua. Kaikkea on kokeiltu, unikouluja, nukkumista samassa ja eri huoneessa, perhepedissä ja omassa sängyssä. Isoveljensähän nukkui 8-kuisesta täydet yöt.. Alan vähitellen uskoa, että toiset vaan on herkkäunisia.
Ja mehän siis ollaan miehen kanssa molemmat jo töissä. Onneksi litö voi vuorotella.
Ehkä tässä voisi tosiaan miettiä, kumpi on tärkeämpää: se, että vauva on nälkäinen, äiti väsynyt ja sen myötä koko perhe voi huonosti, mutta vauvaa täysimetetään tismalleen puolivuotiaaksi vai se, että hölläisi kerrankin vähän, vauva söisi päivällä kiinteitä masun täyteen, äiti jaksaisi ja koko perhe voisi paremmin?
Imetin tyttöä täysimetyksellä 4kk ja kyselin neuvolasta että mistä sen tietää jos pelkkä imetys ei riitä, sain ohjeeksi että jos vauva alkaa syödä öisin enemmän niin todennäköisesti tarvitsee jo muutakin ruokaa. Nyt menee kolmesti päivässä kiinteitä ja on tyytyväinen tyttö. minulla myös 4-vuotias esikoinen päivisin tässä ja pidän tärkeänä että jaksan olla myös hänen kanssaan päivällä ja touhuta. Jos en saisi nukkua olisin kai aivan kamala äiti 😀 tokihan ei voi etukäteen tietää auttaisiko kiinteät ja ajatus on ihana, että täysimettäisi 6kk. Mut joskus täytyy ajatella myös itseään ja olla armollinen. Siltikin on täyden kympin äiti omille lapsilleen.:) tsemppiä, toivottavasti helpottaa tavalla tai toisella. -Jenni
Nyt on siis 5,5kk ikäinen tuo edellä mainittu tyttöni 🙂 Jenni
Huh huh, mitä kommentteja olet saanut tänne!! :O Tuskinpa tuollaiset kauhistelevat, liioittelevat, itsemurhaa epäilevät kommentoijat yhtään auttavat sinua.. Minä en kyllä näe tilannettasi ihan niin hurjana 🙂 väsymys on totaalisen perseestä, mutta ihan normaalilta tilanteelta tämä kuulostaa ja ohi se menee! 🙂
Itselle tuli mieleen, että oletko huomannut, onko päiväunilla merkitystä yöuniin. Eli veteleekö minihe kotona pitkiä päiväunia, jolloin yölle ei riitä väsyä riittävästi? Ja reissussa toisinpäin?
Mulla vauva on 10kk, syö kiinteitä kaksin käsin. Jo 4kk alkaen, saa myös äm lapsenrahtisesti, on sivuvaunu, on osallistuva isä jne. Silti herää sata kertaa yössä. Syömään, kiehnäämään, tarkastelemaan onko kotiväki paikalla, tekemään hampaita, käymään opittuja taitoja läpi ym ym. Sellasia ne vauvat on – ne heräilee suurin osa! Myös korvikkeella syötetyt, myös kiinteitä syövät ym. Pieni osa vauvoista nukkuu läpi aikuisen ajatteleman yön keston. Siks väsyttääkin aivan saatanasti, minua ja suurinta osaa äideistä, se on normaalia! Voisivat vellintuputtajat ja väkisin kiinteitä työntävät päivittää tietonsa miten vastataan vauvan tarpeisiin..
Täällä toinen huonojen öiden takia mielenterveyttään epäilevä. Iltakukkuja vauva ja aamuvirkku esikoinen, joka haluaa äitin viereensä öisin. Huono vaan, että mä en osaa nukkua kiinni toisessa. Mut tuskin se enää 15-vuotiaana tahtoo äitin kainaloon nukkumaan, ainakaan joka yö. Eihän? Niin ja päiväunia ei kauheesti nukuta, koska esikoinen ei semmosia harrasta.
Näinkö pian, arvon kommentaattorit, unohtui se bussin alle ajanut väsynyt äiti ja kaikki siitä seurannut jeesustelu kuinka kenenkään väsymystä ei saisi päästää siihen tilanteeseen vaan läheisten pitäisi tajuta tilanne ja auttaa. Nyt kun julkisessa blogissa oireillaan näinkin pahasti väsymystä, ootte te mammat sitä mieltä että täysin normaalia, kuuluu asiaan ja paheksutte ja nauratte heitä jotka huolestuu?
Samaa mieltä! Uni ei tosiaan ole niin yksinkertainen asia. Meillä alettiin maistella kiinteitä siinä 5-6 kk iässä ja kävi niin, että mahan rytmi meni vähän sekaisin ja lapselle tuli usein kakkahätä keskellä yötä. Niiden useiden muiden heräilyjen lisäksi päästiin siis myös vaihtamaan kakkavaippaa. Ja ruokamäärät oli tosiaan niin pieniä jopa ensimmäiset pari kolme kuukautta, että ei niistä kyllä mahan täytteeksi ollut. Mutta siis se, mitä halusin ylipäätään sanoa on, että nämä asiat eivät vaan ole niin yksinkertaisia, ja on ihan turha huudella sivusta, että teillä toimii tää, kun meilläkin. Vähän sympatiaa, ihmiset!
Meillä yötisseily ei varmaan läheskään aina ollut nälkää, vaan läheisyydenkaipuuta ja juurikin keino nukahtamiseen, kuten jossain ylläolevassa kommentissa mainittiin. Huolimatta siitä, että lapsi usein nukahti kyllä ensimmäiselle unipätkälleen ihan itsekseen ilman tissiä.
Lapsen huonoimpien unien kausina mua eniten vitutti se, kun tuntui että lapsen käytöksessä ei ollut mitään logiikkaa. Aikuisenahan sitä olettaa, muiden käytös olisi jotenkin johdonmukaista, että tästä asiasta seuraa aina tämä, mutta ei se vaan pienten lasten kohdalla mene niin. Tai ehkä se menee, mutta me ei vaan osata huomioida kaikkia muuttujia.
Tsemppiä sulle Hanne! Todellakin saa valittaa. Se tekee susta ihmisen. Sitä paitsi sun blogi on mielenkiintoinen juuri siksi, että se on aito.
Menkää ihmeessä lakeuksille lomailemaan, jos tuntuu, että siellä uni maistuu paremmin.
Elina
Mun täytyy tähän kohtaan lisätä oma kommenttini.
Meillä tismalleen, melkein kellontarkalleen samanikäinen aktiivipommityttö (eli se, joka syntyi samalla synnärillä ja oot mun synnytyskertomuksessa :), joka vaikuttaa monin paikoin ihan miniheltä – tätä syömiskuviota myöten. Painoa tulee hyvin, joten täälläkin mennään edelleen täysimetyksellä. Mitä tulee tohon kiinteiden aloitukseen niin faktahan on, että maito on joka tapauksessa se pääasiallinen ja rasvaisin ravinnonlähde 8-9kuiseksi. Meillä kiinteiden aloitus ei esikoisen kohdalla vaikuttanut milläänlailla yöuniin, päinvastoin – se maitoannos minkä jätti päivällä pois otettiin sitten yöllä takaisin (ja luovuimme yösyötöistä kun kiinteitä meni hyvä määrä päiväsaikaan eikä maidontarve ollut enää niin suuri).
Toinen juttu; tämä ikähän on ilmeisesti juuri sen kulta-aikaa, että päivällä ei malteta syödä ja se otetaan takaisin yöllä. Ja välillä yöllä hetätään sitten muuten vaan, kun opitaan uusia juttuja. Meillä päiväsyötöt on nyt hieman parantuneet, mutta oli jakso, kun tissillä maltettiin olla kerralla ehkä kaksi minuuttia ja sitten oli jo pakko pängetä istumaan ja ihmettelemään mitä milloinkin. Ja silti yöllä herätään enenevissä määrin eikä aina suinkaan edes huolita rintaa eli nälkää se ei ole kuin osan kerroista.
Ja vielä kolmas, 5-6kk tienoollehan ajoittuu juurikin tämä tiheän imun kausi, joten kiinteiden aloitus kaiken järjen mukaan voi tätä häiriöittää..?
Voin siis olla toki väärässä, mutta oma järki versus faktatieto huutaa, että mikä ihmeen kiire niitä kiinteitä on aloittaa jos vauva kasvaa hyvin.
Tsemppiä!
-Laura
P.S. Meillähän ei myöskään huolita pulloa ollenkaan.
Eihän täällä kukaan ole käskenyt tuppaamaan yhtäkkiä vauvaa täyteen velliä. Koska kiinteitä kannattaa aloitella hiljalleen, ettei maha tulisi kipeäksi, niin sitä suuremmalla syyllä niitä kannattaisi aloitella jo nyt. Jos vasta 6kk iässä aloittaa hitaasti, niin vauva syö mahansa täyteen vasta parin kuukauden päästä.
Missään muualla en ole nykyään kuullut tuota, että neuvolasta olisi ohjeistettu antamaan ehdottomasti vain 1tl/päivä puolen vuoden ikään asti. Päinvastoin, kaikkihan kritisoivat sitä, kun neuvolasta ohjataan antamaan kiinteitä tosi aikaisin.
Kiinteistä ei kaikille ole apua rauhattomiin öihin, mutta jos vauva ei halua rintaa päivisin, niin onhan sillä yöllä nälkä. Ja ehkäpä vauva malttaisikin syödä kiinteitä innokkaasti. Jos ei kokeile, ei voi tietää.
Yleensä, kun on tarpeeksi väsynyt, on valmis kokeilemaan erilaisia juttuja.
Hei lähiömutsi!
Minä tiedän mistä puhut.
Itsekin olen väsynyt ja tunnen olevani vähän hullu.
Unohtaen sanoja ja päivittäin mietin jotain sanaa joka on hukassa, esimerkiksi tuoli.
Päiväunien nukkuminen auttaisi ehkä vähän, mutta missä välissä sitä nukkuisi kun kaikki isommat ei enää nuku päiväunia ja ovat
hereillä.
Mä en osaa antaa mitään järkevää neuvoa, mutta olisiko joku, vaikka teidän kesän aupairit jotka tulisivat edes viikonlopuksi että saisit nukkua?
Tai voisitko matkata tänne lakeuksille lepäämään jos isovanhemmat vähän jeesaisi?(taitaa kevät olla jo siinä pisteessä että heilläkin on kiire..)
Kivasti on taas ankeuttajat liikkeellä, sehän on just sitä mitä väsynyt äiti tarvitsee. Ehkei tarvitse kauas katsoa kun miettii miksi lapset kiusaa ja nälvii kun aikuiset tekee sitä samaa.
Tsemppiä! ❤️
Laura jatkaa – ja siis liputan sen nimeen, et joku päästää sut päiväunille! En ole mikään imetysfanaatikko, sitä tän tarkoitus ei ollut. Sitä vaan täytyi tulla kommentoimaan, et ei ne kiinteät auvoisaksi tässä kohtaa tee.
Jaksamista, tiedän liiankin hyvin tuon tunteen! Ruoka ei kuitenkaan ole mikään ratkaisu. Meillä 1-vuotias nukkuu vasta nyt (pääsääntöisesti) 10,5 tuntia yössä. Tähän auttoi yövieroitus, omaan sänkyyn siirtäminen, unikoulutus ja aika. Kiinteiden aloitus puolivuotiaana ei öitä parantanut vaan ne pahenivat 8 kk kohdalla moneksi kuukaudeksi, kun tuli hampaita, flunssaa, kävelemään oppimista jne. Laita oma jaksaminen nyt etusijalle tapahtui se sitten hotelliyön tai kunnon päiväunien avulla. Ihanaa, että sun mies hoitaa noin paljon muista päivärutiineista!
Ankeuttajat liikkeellä? Minä näen vain ystävälliseen sävyyn kirjoitettuja neuvoja ja tsemppejä sekä aidosti huolestuneita ihmisiä! Ei kaikki ole ilkeitä jotka ovat eri mieltä asioista.
Jatkan vielä erikseen tänne. Huomaa, etten ole itsekään tällä hetkellä skarpein…
Meillä yöt parani ekan lapsen kanssa, kun siirryimme eri huoneeseen nukkumaan ennen kuin täytti vuoden (asuimme silloin kaksiossa). Tämä myös siitä syystä, että heräsin itse joka inahdukseen. Nukkui tuossa vaiheessa omassa sängyssä, n 9kk asti perhepedissä. Kuopuksen kanssa nukumme nyt kaksin parisängyssä ja mies toisessa huoneessa, jotta kaikilla mahdollisuus nukkua edes joten kuten. Kuopusta ei saa oikein nukkumaan omaan sänkyynsä ja helpointa itseni ja vauvan kannalta että onkin vieressä.
Laura
Täällä nyt alettiin kuitenkin vatvoa kiinteiden aloitusta, huoh. Meidän esikoinen alkoi nukkua todella huonosti nelikuisena, pari tuntia yhtäjaksoista unta oli jo hyvin. Puolivuotiaana alkoi sormiruokailla ja söi heti todella isoja satseja puuroa ym., mutta ei sillä ollut mitään vaikutusta nukkumiseen. Tyyppi halusi nousta seisomaan ja harjoitella taitojaan, tunnin välein. Kymmenkuisena loppuivat yöimetykset ihan itsestään, ei vaan kiinnostanut enää lasta, mutta yöt olivat silti sekopäisiä. Yksivuotiaana alkoi nukkua hyvin. Ei siis ole valitettavasti mitään ihmekikkakolmosia tarjottavaksi, mutta ajattelin vaan tarjota vertaistukea, kun ketuttaa nuo ”Anna kiinteitä ja lopeta yöimetys” -mantrat, kun lapset vaan kerta kaikkiaan ovat erilaisia. Ja se väsymyshän on aivan perseestä, onneksi jotenkin maagisesti päivät olivat ok, yöt eivät sitten niinkään. Ja hulluksi tosiaan tunsi välillä itsensä. Mutta siitä selvisi, niin selviätte tekin.
Terhi
Ai kauheeta en kestä näitä kommentteja taas. Se on ihan käsittämätöntä että ajatellaan että kiinteä ruoka olisi joku taikasana – kaikille ihan tiedoksi että rintamaito on PALJON RAVINTOPITOISEMPAA kuin yksikään kiinteä, se ei ehkä täytä vatsaa niin piripintaan ja venytä vatsalaukkua tai anna vauvalle tunnetta täydestä ylitäydestä vatsasta mutta kiinteät ei todellakaan ole mikään ratkaisu rikkonaisiin öihin.
Mä en oikein muuta voi sanoa kuin olen kahden lapsen kanssa ollut HYVIN VÄSYNYT, mutta olin ylpeä väsynyt äiti. Sä jaksat ihan varmasti, ihminen kykenee paljon paljon ja vielä kerran paljon enemmän valvomaan kuin tuntuu. Myös se että yleensä hallitsee asiat ja tietää miten ne menee lisää stressitasoa kun asiat ovatkin ”vähän hallitsemattomia” lapsen heräilyn myötä. Epävarmuus on pahinta ainakin itselle.
Mun mielestä mitään ratkaisua ei ole, jos haluaa lapsentahtisesti imettää. Kannustaisin myös niin että yöllä lapsi kasvaa eniten, alle vuoden ikäinen pääsääntöisesti tarvitsee yölläkin ruokaa (ihan höpöhöpöä kaikki lääkäreiden kommentit, sori ihmiset – lääkärit ei todellakaan tiedä yleensä imetyksestä yhtään mitään, ihan senkin takia että lääkärin koulutukseen ei juurikaan kuulu imetysasioita). Lapsen aivot kehittyy eniten yöllä ja tarvitsee rasvapitoista äidinmaitoa tähän.
Googleta Hanne netistä tietoa yöimetyksestä, englanninkielisiltä sivuilta löytyy yleensä parhaiten tietoa. Jack Newman on ihan guru tässä asiassa ja hänen sivuiltaan mm. paljon tietoa. Mua itseäni auttoi valtavati kun tajusin miten hyvää työtä teen ja miten tärkeää vauvan kannalta. Tuo ikävaihe on hankala, meilläkin suurimmat hulinat alkoivat 4-5 kk iässä. Sitten tuli hampaat yms. Noin puolentoista vuoden iässä yösyötöt menivät noin 2 kertaan ja 2 v. lopetin yötsyötöt. Päiväimetyksen lopetin vasta 2,5 v. Rankkaa oli, mutta en vaihtaisi mihinkään ikinä ja ylpeydellä ajattelen tuota jaksoa. Väsytti, mutta psyykkasin itseäni ja nukuin aina aamuisin kun mies oli kotona, päiväunia myös kun mies oli lasten kanssa. Ota kaikki mahdolliset raot nyt nukkumiseen kun saat vaan jonkun vahtimaan lapsia. Itselläni tosin oli se ongelma että en oikein osannut nukkua päiväunia. Mulla oli myös aivan mahtavat tukijoukot jotka auttoi ja kannusti mielettömästi imettämiseen ja tajusivat myös yösyöttöjen tärkeyden.
Tosiaan en voi muuta sanoa kuin tsempata, kikka kolmosia ei ole – jos haluaa lapsentahtisesti imettää ja tarjota lapselleen sitä parasta ja itse pysyy edes suht koht tervejärkisenä. Imetys on lapselle myös tärkeää LÄHEISYYTTÄ, aivojen kehityksenkin kannalta läheisyysaspekti imetyksen myötä, ihokontakti, lämpö on myös tärkeitä, ja yöllä lapsi tankkaa läheisyyttä. Kautta aikojen äidit on nukkuneet lapsen kanssa ihan vierekkäin.
En väitä että itse olisin säästynyt hulluudelta, mutta selvittiin ja nyt voi jo katsoa matkaa ylpeydellä. Nyt vaan yritätte järjestää sulle unta aina kun mahdollista. Itse nukuin prahaiten aamuisin ja ai että kun oli ihanaa kun sai esim. klo 7-10 aamulla nukkua keskeytyksettä. Olin uusi ihminen 🙂 Tsemppiä niiiin paljon!!!!!!!!!!!!!!!!!!
PS. Meiän koko perhe nukkuu vieläkin samassa huoneessa, lapset kerrossängyssä meidän sängyssä ihan kiinni. Kauhulla odotetaan jo kun pitää luopua tästä koska se vaan on ihanaa kun koko perhe on samassa ”pesässä”. Yöt menee täysin kokonaisina ja kaikki saa hyvin unta.
Voi lukemisen vaikeutta. Mitä kohtaa et ymmärtänyt tästä lauseesta: ”Tahdon ottaa kiinteät mukaan päivärytmiin vasta tasan silloin, kun ne virallisten suositusten mukaan saa ja pitää aloittaa.” Eikö olisi kohteliasta kunnioittaa toisen päätöstä tässä asiassa, eikä tuputtaa omaa näkemystään? Olen varmaan tälle aiheelle allerginen, koska olen kuunnellut äitini ”asiantuntevaa ohjeistusta” kiinteiden aloituksesta siitä lähtien kuin poikani oli 2 kk. Nyt hän on 5,5 kk ja täysimetyksellä mennään ja hyvin kasvaa. Nyt ollaan aloitettu yhden lusikallisen makuannokset ja kiinteät aloitetaan puolivuotisneuvolan jälkeen. Tämä on itselleni mieluinen vaihtoehto, enkä odota kaikkien sitä kannattavan tai hyväksyvän. Pyytämättä annettu neuvo on vaan aina hyvin turha.
äidinmaito säilyy pullossa huoneenlämmössä 6h, meillä se palsti yöt että jätkä oppi juomaan huoneenlämpöistä maitoa, niin pullo oli valmiina makkarissa siinä missä tissikin ja mies nopsasti tunki sen unisen ruokailijan suuhun, hyvin maisui! me ehkä tehtiin myös se virhe että koitettiin väkisin perhepedittää, loppujen lopuksi yöt paranivat myös kun tyyppi pääsi omaan sänkyyn. ja lopullisesti yöt pelasti unikoulu, mutta vasta sitten kun söi kiinteitä.. joksus 9kk iässä. meillä oli ja on hyvin saman henkinen kaveri kuin teillä, ei just keskittynyt syömään päivällä, ei raivonnut tai mitään, ei vaan suostunut, muutenkin mitä helppohoitoisin ja lungein tyyppi! toi ruokailuongelma siirtyi sit kiinteisiinkin kun tottui niihin, että ei malta niitäkään keskittyä syömään, siinä kanssa moinen kikkailun paikka! mutta joo, kaikkea hyvää erinäisiin vaiheisiin 🙂
Voimia <3 Muistan elävästi (tai ehkä elävä ei ole oikea sana) nuo tunnelmat. Katkonainen uni on kaikkein pahinta, sitähän käytetään kidutuskeinonakin.
Minusta jokaista perhettä pitäisi tukea niissä linjoissa, jotka perhe on itse valinnut. Jos tahtoo täysimettää niin ongelmatilanteisiin ei tulisi ensimmäisenä tarjota ratkaisuksi korvikketta tai velliä. Varmaan näillä kommenteilla pyritään hyvään, mutta niistä tulee helposti sellainen ”omaa syytä, mitäs yrität likaa” -fiilis.
Ainakin täällä itäisessä Suomessa ovat muutamat tutut saaneet apua vauvaperheyksikön unikouluttajalta – kuulostaa pahalta, mutta oikeasti menetelmät olivat lempeitä. Neuvolasta voi saada lähetteen, joten siellä kyllä kannattaa rohkeasti väsymyksestä puhua – mieluumin vaikka liioitellen kuin vähätellen (mikä on kyllä vaikea, myönnän). Alle puolivuotiaan kanssa tosin ei suositella vielä oikein minkäälaisia unikoulumenetelmiä, että sikäli tilanne on hankala.
Meillä ei muuten ainakaan vielä miltei puolentoistavuoden iässäkään tuhdista iltapuuroannoksesta ollut mitään apua. Kyse oli uniassiaatiohäiriöstä, eli siitä, ettei lapsi osannut nukahtaa uudestaan herättyään ja kaipasi aina lohtua (siis rintaa) nukahtaakseen. Ainoa reitti rauhallisempiin öihin oli opetella nukahtamaan ilman apukeinoja.
Vieressähän tuo kolmevuotias koisii kaikki yönsä edelleen. En uskalla edes harkita omaan sänkyyn siirtämistä, ettei yörauhamme muutoksesta turmeltuisi.
Mulla on ollut kaksi tuollaista vauvaa kuin sinulla. Ja kehottaisin tekemään jotain, koska tuo ”vaihe” voi hyvinkin kestää sen parivuotiaaksi asti, eikä välttämättä lopu ihan noin vain parin kk päästä, jos huonosti nukkuminen jää päälle..
Onko sitten ratkaisu kiinteissä vai jossain muussa, niin se pitää vaan itse kokeilla. Meillä auttoi eri huoneessa nukkuminen öihin jonkin verran. Kun äiti ei ole ihan vieressä niin lapsi nukkuu paremmin, niin karua kuin se pienen kohdalla onkin. Tärkeämpää on mielestäni kuitenkin se, että myös äiti saa levätä ja jaksaa päivisin.
Ihmettelin alunperinkin tuota teidän nukkumisjärjestelyä, et miten voi toimia samassa huoneessa nukkuminen, mutta näköjään toisilla lapsilla sekin toimii kuten teillä esikoisella. Toisilla sitten ei….
Samaa olisin kommentoinut kuin Laura ja Murkinamasu. Omalla kahden lapsen kokemuksella sekä _kaikkien_ äitikaverieni yhteisellä kokemuksella voin todeta, että ei kiinteiden aloittaminen takaa parempia yöunia. Ei piiiitkään aikaan. Ei ennen kuin kiinteät ovat se pääsäännöllinen ruoka vauvalle ja maito (äidin tai korvike) alkaa jäädä toissijaiseksi. En todella itse tiedä yhtäkään vastaavanlaisessa tilanteessa ollutta äitiä (itseni mukaan lukien), jolle kiinteiden aloitus olisi tuonut lisähelpotusta öihin, ennen kuin useamman kuukauden kuluttua.
Tsempit Hannelle! Jo se helpottaa, kun tiedät itsekin että tämäkin menee ohi – jossain vaiheessa. Pointsit miehellesi, hän on selkeästi huomannut tilasi ja osaa pyytämättä hoitaa oman osansa. Upea mies! Ja hyvä Hanne kun pidät kiinni teidän perheen tavoista tehdä asiat. NIH! 🙂
t. toinen laiska mutsi, joka myös toivoo voivansa imettää kolmattakin tulevaa lasta ihan yhtä kauan kuin haluaa 😉
Onko sinulla itselläsi lapsia?
Hannen kuvailema väsymystila on todella tuttua todella monille äideille. (En tohdi yleistää, että kaikille, mutta ainakin liki kaikille itse tuntemilleni äideille.) Ei sillä että sitä väheksyttäisiin, vaan sillä että usein äiti ja perhe itse tietää omat rajansa ja omat voimavaransa parhaiten. Eikä täällä blogissa näy kuin viipale heidän elämäänsä, eikä Hannekaan varmasti avannut tässä kaikkia tukiverkkoja ynnä muuta henkilökohtaista.
En itse näköjään lukenut tätä tekstiä yhtä mustilla laseilla kuin moni muu, joka on vilauttelemassa itse-/perhesurmakortteja. Lisänä vielä se, että usein se, että väsymyksestään puhuu ja tuo sen avoimesti esille, on jo este sille että mitään pahempaa oikeasti tapahtuisi. Kyllä ne aikapommit valitettavasti muhivat siellä kulissien takana, kuten viittaamassasikin tapauksessa. Silläkin äidillä oli joku kotisivu tai blogi, jossa hehkutti elämänsä täydellisyyttä ja onnellisuuttaan äitinä, ja silti siitä huolimatta tai mahdollisesti osittain jopa sen takia kävi niin kuin kävi. Surullista kyllä, mutta ei pidä myöskään alkaa maalata piruja sinne missä niitä ei ole.
Meillä vauva alkoi noin nelikuisena syödä yöllä parin tunnin välein, ja hän todellakin söi, ei lutkutellut huvikseen. Oman jaksamisen takia kokeiltiin kiinteitä ja vauva oli heti innolla messissä. Olisi syönyt innoissaan jopa enemmän, mitä uskallettiin aluksi antaa. Nostettiin sitten määriä aika nopeasti, neuvolastakin sanottiin, että vauvalle annetaan niin paljon kuin hän haluaa syödä – ei vauva osaa vielä ylensyödä. Varsin pian vauva söikin sitten aamu- ja iltapuurot sekä kaksi muuta ateriaa päivässä. Ja oli tyytyväinen poika!
En ymmärrä minäkään, miksi huoli lähimmäisen jaksamisesta käsitetään ankeuttamisena??? Hyvänen aika sentään! Itse sairastuin masennukseen pitkäaikaisen unenpuutteen takia, joten mistään pikkuasiasta ei nyt ole kyse.
Kun alkaa olla loppuun ajettu ja väsymys jotain ylipääsemätöntä, niin apua pitää silloin hankkia. Oikeasti. Ei se ole vain jotain 'kuuluu äitiyteen' -juttua tai 'kärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat'..
Ylemmälle Lauralle: Eiväthän vauvat ole koneita, kaikki samanlaisia. Ihan samoin kuin kaikki eivät nuku yhtä hyvin, ei kaikille välttämättä myöskään riitä äidinmaito pääasiallisena ravintola tuonne mainitsemaasi 8-9kk ikään saakka. Tottakai vauvoillakin on erilainen ruokahalu, yksilöitähän he ovat. Ja jos 9kk asti äidinmaito on pääasiallinen ravinto, niin siitä on aivan hurjan nopea hyppäys siihen, että yksivuotias söisi jo 3kk päästä täysin samaa ruokaa muun perheen kanssa.
Jooh, eipä ne kiinteät ole mikään tie onneen. Minä aloin aikanani antaa 4-kuiselle vauvalle kerran päivässä kiinteitä parempien yöunien toivossa. Ei mitään vaikutusta. Lopulta yöheräilyt loppuivat vasta 1,5-vuotiaana, jolloin lapsi luonnollisesti oli jo pitkään syönyt täyspainoisesti kunnon ruokaa. Eri asia jos lapsi huutaisi nälkäänsä eikä rintamaito riittäisi, mutta näinhän tässä tapauksessa ei ole.
Tsemppiä!! Oisko mahdollisuus yhden yön irtiottoon (hotelliin/kaverille/vanhemmille), jona aikana mies hoitaisi kotona hommat siten, kun parhaaksi näkee, ja sä saisit yhden kunnollisen yön väliin? Se ykskin yö voi helpottaa paljon, kun saat oman kovalevyn kertaalleen buutattua. Tsemppiä!!!
Heippa täältä puutalosta – oon tavallisesti hiljainen lukijasi, koska en hanskaa tätä rekisteröintikäytäntöä. Nyt on kuitenkin niin läheisesti koskettava aihe, että avaan kommentihanani.
Aivan hurjat vertaistsempit siis täältä! <3 <3 <3 Todellakin tiedän nuo tunteet - ja ihan siihen asti, miltä tuntuu tehdä aiheesta bloggaus ja saada laidasta laitaan kommentteja... Mutta uskon ja toivon, että sullakin (kuten mulla oli) on niin vahva se tuntemus siitä omasta valinnasta (täysimetys, perhepeti), että toivottavasti tällaisten bloggausten tuoma arvostelukaan ei heiluta. Tsempit siis myös kommenttien lukemiseen! :)
Meillä siis hyvin läheisyystarpeinen tyyppi – syö yöt, mutta ei nälkäänsä vaan läheisyyteen eli siinä mielessä eri. Valvominen kuitenkin samaa 🙂 Vähän tässä linkkispämmään (sori!), mutta täällä siitä just viime kuussa kirjoitin: http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/kun-vauva-ei-nuku. Ensi alkuunhan me saatiin kaupungilta muutamaksi kuukaudeksi hoitaja tänne meille, kävi siis kerran viikossa kolmisen tuntia: http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/apua-kaupungilta. Suosittelen lämpimästi! Tuo kotipalvelu on tarkoitettu ihan tavallisille perheille, ei tarvitse olla mikään megakriisitapaus. Heti ensimmäisestä puhelinsoitosta tuli hyvä olo, sieltä alettiin vain selittää, että millaisia palveluita heiltä on tarjolla – ei mitenkään kyseenalaistettu tai tentattu. Ja hoitajat olivat ihania! Hinnaksi tuli meidän tuloilla jotain kolmen euron tuntiluokkaa 🙂
Seuraava veto selviytymiseen meillä oli se, että päädyttiin olemaan molemmat kotona ainakin nyt puoli vuotta niin, että tilanne tasaantuu: http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/perhepoliittista-paatoksentekoa Tietysti talous on mallia huheiedespuhutasiitä, mutta voin kyllä sanoa, että huh että muuttui meidän perheen hyvinvointitilanne radikaalisti positiiviseen! Totta kai meillä on harvinaislaatuinen onni, että pystyttiin tällainen tekemään – mutta vähän niin kuin esimerkkinä ”outside the box” -ajattelusta eli ratkaisujen hakemisesta siitä, mistä parhaalta tuntuu.
Tuon mun ”kun vauva ei nuku” -bloggauksen jälkeen nukkuminen on meillä muuten huomattavasti parantunut. Se on se taika, että kun jotain ääneen sanoo 🙂 Toivottavasti ei toimi nyt käänteisesti!
Tulipa sekava kommentti, vaikka luulin, että mulla ois jotain sanottavaakin 🙂 Syytän vaikka univelkaa. Tärkein viesti taisi kuitenkin olla tämä <3 <3 <3 ja tsemppiä! Joskus meillä on reippaat koululaislapset ja tämä aika vain hailakka muisto menneisyydessä - kyllä näistä selvitään! <3
– Krista puutalosta
Kuule anonyymi. Vitut sä huolestunut olet. Sua huvittaa päteä, maalailla piruja seinille ja olla tahallaan besserwisseröivä ja ilkeä.
Suurin osa vauvojen äideistä tietää väsymyksen, jota Lähiömutsi kuvailee. Se on ohi menevä tila, eikä sitä ratkota porkkanasoseella. Ylipäätään, kaikkia lapsiperhe-elämän rasittavia vaiheita ei yksinkertaisesti VOI ratkaista paitsi odottamalla ja sietämällä. On ylimielistä ja empatiakyvytöntä tulla tänne esittämään surkeita ratkaisuehdotuksia, etenkin kun Lähiömutsi nimenomaan pyysi, ettei niitä annettaisi.
Itsemurhavainoilevalle anonyymille suosittelen vaikkapa vapaaehtoistöitä mielenterveyspuhelimessa, siellä on niitä ihmisiä, jotka apua tarvitsevat. Paitsi tuskinpa sinä sellaiseen menet, koska ei tarpeesi ollut auttaa vaan päteä.
Äitix2
Pakko kommentoida, koska aihe herättää paljon muistoja. Tsemppiä ensinnäkin valtavasti. Ei tämä vaihe onneksi ikuisesti kestä vaikkei se ajatus juuri lohdutakaan silloin kun on niin valtavan väsynyt. Ihana, että miehesi auttaa kotitöissä ja on tukena. Meillä muuttui samoihin aikoihin esikoisen vauva-aikana yöt ihan repaleiseksi. Lopulta syötin vauvaa yöllä 11 kuukauden ikäiseksi lähes puolen tunnin välein. Joskus sai nukkua jopa 2 tuntia putkeen ja se oli luksusta:) en enää tajua miten jaksoin. Jälkikäteen olen hoksannut, että jotain oli ehkä pielessä päivärytmissä. Vauva nukkui varmaan liikaa päivällä eikä syönyt riittävästi. Sainkin enemmän kuin tarpeeksi syömiseen liittyviä neuvoja niin neuvolasta kuin lähipiiriltäkin. Paino ei nimittäin alkuaikoina noussut toivottuun tahtiin osittain maitoallergian vuoksi. Imetyksen alkutaival oli niin takkuinen, että koko ajan joku oli epäilemässä riittääkö maito. Koska olin huolissani ja epävarma, aloitin kiinteät 4 kuukauden ikäisenä. Oikeastaan neuvolassa ei jätetty muuta vaihtoehtoa. Soseiden maistelu ei mennyt putkeen. Määrät oli pitkään onnettomia, vauva inhosi lusikkaa ja jokainen uusi maku aiheutti iho- ja vatsaoireita. Kaiken lisäksi sain kiinteiden aloituksesta negatiivista palautetta niiltä, jotka kannattivat täysimetystä 6 kk ikään saakka. Tunsin siitäkin sitten syyllisyyttä. Tästä kokemuksesta viisaampana päätin, että seuraavan lapsen kohdalla luotan enemmän itseeni ja kykyyni arvioida mikä on parhaaksi juuri sille lapselle 🙂 ja opettelen suodattamaan neuvoja. Hyväähän useimmat vain tarkoittavat. Voimia!!
Mä sain imetystukiryhmästä seuravanlaisen konkreettisen neuvon, juuri samanlaisen vauvan kanssa joka ei päivisin jaksanut enää keskittyä syömään ja tankkasi sitten öisin senkin edestä… Eli säännöllisesti vauvan kanssa, vaikka klo 12 tai 14 joka iltapäivä pimennettyyn makuuhuoneeseen, jossa ei ole virikkeitä. Sitten imetetään, imetetään, nukutaan vaikka välillä ja taas imetetään. Tää voi hyvin kestää 2-3h, miten päivärytmissä on nyt tilaa sille. Ideana varmasti, että hetki toimii kuten miniyö, jolloin vauva syö ja nukkuu.
Meillä tää autto jonkin verran, parhaiten auttoi tietysti vaan aika. Pakko kyllä myöntää, että musta oli äärimmäisen tylsää linnoittautua joka päivä tunneiksi yksin (vauva useasti torkkui-söi-torkku-söi) suljetun oven taa. Onneksi tää hetki oli lopulta kuitenkin aika lyhyt.
Tsemppiä! Et ole yksin 🙂
Tsemppiä! Jatkuvalle väsymykselle kannattaa kuitenkin tehdä jotain esim. jos se alkaa vaikuttaa esikoisenkin elämään.
Itsellä 2 lasta 2v ja 3v9kk. Esikoinen on erityislapsi. Esikoisen hyvin toimiva imetys loppui 4kk iässä kun itse sairastuin ja tarvitsin sellaisen lääkityksen jonka takia imetys piti lopettaa. Nuorempaa imetin 10kk (jonka jälkeen kyseinen tyyppi itse ilmoitti et kiitos, tämä oli tässä). Molemmilla olen aloittanut kiinteät 4kk iässä. Molemmilla paransi huimasti yöunta.
Lisäksi suositus on vain tämän hetken suositus. Ystäväni on vauvansa kanssa mukana tutkimuksessa, jonka aiheena on juuri kiinteiden aloitus. Ja onko nykyisellä 6kk suosituksella jotain tekemistä allergioiden lisääntymisen kanssa. (Eli he ovat tutkimuksessa aloittanee kiinteät 4kk iässä).
Ja näin erityislapsen äitinä on oppinut etä suositukset on suorituksia ja lapset ovat erilaisia, yksilöitä. Loppujen lopuksi kiinteiden aloitus kuukausi sinne tai tänne, on koko lapsen kehityskaaressa vain yksi pieni asia muiden joukossa, joka ei välttämättä vaikuta yhtään mihinkään lapsen elämässä, stressaisi sitä vaikka miten. Eli suositusten kanssa kannattaa mennä rakkaus ja omajärki edellä ja laittaa asiat oikeaan mittakaavaan 🙂 sitä olen tässä vimeisten vuosien kautta saanut oppia oikein kantapään kautta. Onneksi on maailman ihanin (tai ihanimmat) opettajat 🙂
Täällä on tullut paljon hyviä ja asiallisia kommentteja – toivottavasti Lähiömutsi lukee ne ajatuksella. Joskus on hyvä ajatella muitakin vaihtoehtoja oman ehdottomuutensa lisäksi.
Fanaattisimmilta kiinteiden vastustajilta taitaa unohtua tässä se, että Minihe ei syö päivisin. Silloin yöheräilyn syy voi todellakin olla nälkä. Ja nälkään kiinteistä voi hyvin olla apua, vaikka kaikkien (ehkä muista syistä levottomille vauvoille) ei olisikaan ollut. Kiinteiden aloitukseen saattaa liittyä myös eräänlainen harha, kun ajatellaan, ettei niistä ole apua. Aluksi kuluu toki vähän aikaa, että vauva oppii syömään niin paljon, että saa vatsansa täyteen. Sen jälkeen yölevottomuutta saattaakin aiheuttaa jo jokin uusi vaihe – kiinteät siis auttavat alkuperäiseen syyhyn, mutta eivät toki uuteen (esim hampaidentulo, konttaamaan oppiminen tms).
Jos vauva ei syö päivisin, täytyy toki syödä öisin usein, koska niin ravintorikasta äidinmaito kuin onkin, se sulaa hyvin nopeasti ja ruokaa on siksi saatava tiheästi. Vaikka kiinteissä ei samassa suhteessa vitamiineja jne olekaan, on se kuitenkin fakta, että ne sulavat hitaammin. Lisäksi kiinteät on kuitenkin aloitettava vähän ajan kuluttua – onko Minihen koko elämän kannalta loppupeleissä niin paha, jos ne aloittaa vielä pikkuisen aiemmin? Elämän kokonaisuuteen ja perheen hyvinvointiin vaikuttavat niin monet muutkin asiat.
Meillä jokainen tuollainen vaihe, jossa vauva ”ei halua” jotakin – esimerkiksi rintaa päivisin – on ollut vauvan keino kertoa meille vanhemmille, että nyt olisi aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Olkoon se sitten kiinteiden syömistä tai päiväunirytmin muuttamista.
Lähiömutsihan on Minihen kohdalla todennut jo monesti aiemminkin, että vauva on aivan erilainen kuin siskonsa ja kaikki ei olekaan mennyt omien suunnitelmien mukaan. Ehkä tässäkin olisi oikeasti järkevän, aikuismaisen mietinnän paikka: vaikka itse haluaisi täysimettää tiettyyn ikään, voisiko olla, että vauva ihan oikeasti tarvitsisi jo muuta? Eiväthän vauvat ole robotteja ja kehity juuri oppikirjojen sääntöjen mukaan.
Asioita kannattaa varmasti muuttaa, ennen kuin väsymys pääsee liian pahaksi, siis jo nyt. Ei ehkä kannata ajatella vauvan olevan nyt vain tällainen, joka syö öisin eikä päivisin, vaan yrittää kaikin mahdollisin keinoin (lähteminen itse hotelliin, kiinteiden tarjoaminen jne) muuttaa ruokailurytmi toiseksi, ennen kuin äiti ei jaksa huolehtia enää kenestäkään.
Kyllä olen äiti ja oikeasti huolestunut. Jos itse kokisin tulevani hulluksi väsymyksestä, toivoisin todellakin enemmän apua ja vähemmän ”kuuluu asiaan” -tietämystä. Ei lohduta että muillakin on vaikeeta jos itekään ei jaksa. En ymmärrä miten voi hyökätä tuolleen huolestunutta kohtaan! Minusta se on nimenomaan sinä tässä empatiakyvytön enkä minä.
Isot tsempit, ihanasti kirjotettu, vaikka väsy nyt ei niin kovin mahtavia fiiliksiä ookkaan! Saas nähdä millanen nukkuja me saadaan kantaa kotiin puolentoista kuukauden päästä.. 😉 Meidän ekan kanssa oli niin että juurikin se äidin läheisyys ja maidontuoksu teki tehtävänsä ja heräiltiin ihan todella tiheesti, tajuttiin unenpuutteessamme vasta vähän vajaa puolivuotiselle kokeilla josko auttais että siirrettiin pinnasänky ihan vierestä (sängynjatkeesta) meidän makkarin ovensuuhun, eli n. 3m äidistä vähän niinkun nurkan taakse ja sen jälkeen piteni syöntivälit ihan tuplasti ja enemmänkin.
Täällä yksi päinvastainen esimerkki, meillä kiinteiden aloitus n. 4 kuun iässä auttoi todellakin jatkuvaan yöheräilyyn. Lapsi tosin oli koliikkilapsi, joten rauhoittuminen ehkä saattoi liittyä myös ikään. 10-12 tunnin päivittäisestä imetyksestä huolimatta pojan paino huiteli ensimmäiset 4 kk -17% käyrän tietämillä, tuntui että maito tulee suoraan läpi. Pituutta tuli kyllä, pituuskäyrillä oltiin reippaasti keskiarvon yläpuolella. Kiinteiden aloituksen jälkeen yöt rauhottuivat huomattavasti ja yöherätykset vähenivät yhteen-kahteen.
Meillä sekä neuvola että lastenlääkäri suosittelivat kiinteiden aloitusta yleisesti 4-6 kk iässä, ja tässä tapauksessa painon ollessa alhaalla, suosittelivat aloittamaan mahdollisimman pian 4 kk iän jälkeen ja lisäämään aterioita suhteellisen ripeästi. Kiinteät auttoivat meillä sekä iltaisiin tuntikausia kestäneisiin vatsakipuhuutoihin, tiheisiin yöheräilyihin että ylenmääräiseen vaipanvaihtotarpeeseen, vaikka imetys jatkui siinä rinnalla vielä pitkään.
Muutamat kaverien lapset taas söivät maitoa päivisin 4 tunnin välein, öisin ei ollenkaan tai kerran, ja jatkoivat täysimetyksellä 7 kk asti, ja voivat koko ajan pulskasti. Aika yksilöitä siis sekä vauvat että äitien maidot…
tarkoitukseni oli tietenkin kirjoittaa uniassosiaatiohäiriöstä. Liian vaikea sana.
Juuri näin <3
Jaksamista kohtalotoveri! <3
Tsemppiä! Osaan todellakin samaistua tilanteeseesi. Meidän esikoinen (3,5v) nukkui todella hyvin laitokselta lähtien. Siksipä tämän toisen kanssa (6kk) ei osannut edes odottaa, että vauva voisi herätä 1-2 tunnin välein, valvoa välillä yöllä 1-2 tuntia ja silti herätä aamulla klo 04.00-05.00. Päikkäreistä on itse turha haaveilla, kun vauva nukkuu päivisin vain ulkona liikkuvissa vaunuissa. Olo on kuin zombiella.
Me nukumme koko perhe perhepedissä. Kokeilimme vauvan laittamista pinnasänkyyn, mutta se vain huononti öitä. Meidän vauva on syönyt/maistellut kiinteitä jo 2kk, mutta sillä ei ole ollut mitään vaikutusta yöuniin.
Minua lohduttaa ajatus siitä, että tämä on vain vaihe elämässä, joka loppuu aikanaan. Sitä paitsi, koska muulloin esikoinen saisi nauraa höpsölle äidille, joka menee silmälasit päässä suihkuun, laittaa vaatteet väärin päin päälle tai kumisaappaat jalkaan, vaikka pihalla paistaa aurinko. 🙂
En jaksanut lukea kommenttiketjua…:) En voi kuin ihmetellä, että miksi ihmeessä sitä vauvaa pitää kainalossa pitää yöt?? Ketä se hyödyttää? Meillä oli vauvalle alusta asti oma sänky, jossa hän nukkui. Toki kävi rinnalla öisin (jonka jälkeen palasi sänkyynsä NUKKUMAAN) ja kausittain oli levottomampia öitä meilläkin vaan oma mielenterveyteni ei olis tätä nykyisin niin kovin muodikasta perhepetiä kestänyt. Luulen, että jo parin yön jälkeen olisin todella poikki ja agressiivinen..Yöt on nukkumista varten. Meillä lasta hellitään, sylitellään ja pusutellaan päivisin niin paljon kuin tarvis on ja vkl aamuisin hän voi tulla aamuvarhain väliimme könyämään 🙂 Mutta vanhempien vuode on vanhempien vuode ja lapsella omansa. Oon katsellut ja kuunnellut aika hämmentyneenä, että miksi nuoret perheet meidän ympärillä haluaa valvoa yönsä ties mihin saakka..Tuntuu aivan absurdilta. Meillä on nukuttu suht hyvin ihan vauvan syntymästä saakka. Ja ensimmäisen vuoden siis imetin, 8kk alkoi lapsi saada enemmän kiinteitä.
Nostan sinulle hattua, että jaksoit linnoittautua pimeään keskellä päivää imettämään. Mulla myös kokemusta pienestä pojasta, joka 5 kk iässä kieltäytyi tissistä pienenkin risahduksen kuuluessa tai jonkin kiinnostavan asian vilahtaessa silmänurkasta. Lopputulema oli vauva, jonka päiväunet katkeilivat nälkäitkuun, mutta ei maltettu syödä, yöt menivät tankatessa. Neuvolassa rempseä mummelihoitaja huudahti mun vuodattaessa tilannetta: ”Jätkähän kasvaa hirmuista vauhtia ja hänellä on nälkä, anna ruokaa!” Yritin sinnitellä pimeässä makuultaan imettämällä, mutta meinasin tulla hulluksi siitä, että päivät täyttyivät sisällä pimeässä kykkimisestä sen sijaan, että olisimme nauttineet kevätauringosta ulkona. En jaksanut kärvistellä, vaan tarjosin tyypille perunaa ja puuroa. Hän tarttui lusikkaan sen näköisellä ilmeellä, että ”vihdoin sä tajusit, äiti”. Vauva alkoi taas nukkua päiväunet = mulle aikaa, ja vauva hyvällä tuulella. Yöhulinatkin jonkin ajan kuluttua vähenivät. Toivomani imetys 12kk ikäiseksi jäi kaukaiseksi haaveeksi, kun kesän mittaan poitsu kieltäytyi tissistä päivällä ja yöllä. Surin pitkään ja hartaasti omaa epäonnistumistani imettäjänä ja ”rikkuruuttani”, kun annoin kiinteitä liian aikaisin ja maitoa kaupungilla pullosta. Äitini lohdutti, että lapsi on kuitenkin hyvinvoiva ja iloinen, minäkin siitä sitten piristyin, kun pääsin ihmisten ilmoille pimeästä makuuhuoneesta ja öisinkin hulinoitiin vähemmän. Tää on mun subjektiivinen kokemukseni asiasta, kaikilla perheillä ja vauvoilla on omat tarinansa. Mutta tässä tarinassa neuvolan mummeli oli oikeassa 😉 Tsemppiterveisiä tasapuolisesti kaikille pienten vauvojen äideille! -Kaisa
Mun ehdotus,näistä poikkeavana, on se että kokeilisit pari yötä nukuttaa vaikka rattaissa tai matkasängyssä? Kerta ne 2 herätyksen yöt on välillä tulleet sillä omalla nukkumistilalla-jotkin lapset ja vauvat tarvii tilaa ja rauhaa (=maitoiselta äidiltä) toisia enemmän, jotta ei heräile tunnin välein.
Ei sitä vauvaa pidetä kainalossa vanhempien takia vaan lapsen. Onnittelut että sinulla on ollut tässä suhteessa helppo lapsi. Valitettavasti et voi asiaa ilmeisesti ymmärtää.
Lähiömutsille isot isot tsempit!!! Luin tekstisi tippa linssissä, herättää suuria tunteita yli vuoden takaa. Toivottavasti saat kommenteista enemmän voimia kuin mitä ne vievät. Haluaisin sanoa jotain joka auttaisi, mutta en taida osata… Kovasti haluaisin itsekin toisen lapsen, mutta nämä tunteet ovat jarruttamassa. *halaus*
Samaa mieltä.
Niinpä niin, onnea helposta lapsesta! Itse en saanut vauvaani nukkumaan omassa sängyssä edes synnytysosastolla sairaalassa. Kyse ei ole siitä, ettäkö välttämättä haluan nukkua vauva kainalossa, vaan se on ainoa keino, että saadaan kaikki unta. Jos on vauva, jota ei vaan tuosta noin vain saa nukkumaan, on maailman ärsyttävintä kuulla: ”laita se vain omaan sänkyyn nukkumaan”. En usko kenenkään haluavan valvoa öitänsä ja varmasti kaikki antaisi vauvansa nukkua ilomielin monta tuntia putkeen omassa sängyssä, jos se noin helposti onnistuisi. Aika typerä kommentti. Sama kuin sanoisi unettomuudesta kärsijälle, että no hei laita silmät kiinni ja ala nukkua.
Huhhuh, mikä kommenttitulva 🙂
Ajattelin vielä sanoa, että kiitos, että kirjoitat tästä(kin) aiheesta. Kuten edellä olevat kommentit varmasti antoivat ymmärtää, nukkuminen ja nukkumattomuus on lapsiperheissä aika iso juttu ja herättää paljon tunteita. On mahtavaa, että kirjoitat rehellisesti omasta tilanteesta ja fiiliksistä. Jollekin sun blogi saattaa olla ainoa vertaistuki. Joku saattaa nytkin miettiä, että on ainoa ihminen, jonka lapsi ei vielä 5-kuisena nuku täysiä öitä. Väittäisin, että tällaisten kirjoitusten ansiosta meillä on vähemmän niitä ”äitejä, jotka ajaa bussin alle”.
Niin, ja mahtavaa, että esittelet oman ratkaisun täysimetykselle, mutta et tuputa sitä. Sekin kun on taitolaji, miten kertoo omista ratkaisuista niin, ettei kukaan äiti syyllisty tai vedän hernettä nenään 😉
Ja tsemppiä öihin, muuta ei oikein voi tässä vaiheessa sanoa. Jatkat vaan samalla, itselle parhaaksi toimivalla tavalla ja muistat, että tää lapsiperhe-elämä on yhtä vaihetta vaiheen perään. Kohta heräät yhtenä aamuna kumman virkeänä ja tajuat, että et ole herännyt yöllä kertaakaan 🙂
Anonyymille: Äidinmaidon tai korvikkeen on itse asiassa tarkotus olla pääasiallista ravintoa ihan sinne vuoden ikään saakka (ei siis 8-9kk asti) enkä mä silti ymmärrä mikä ihme hyppäys siitä olisi syömään samaa ruokaa kun muut? Siis periaatteessahan tuo tarkoittaisi esim. että vauva syö yksivuotispäivänään ravinnontarpeestaan 50% maitoa ja 50% kiinteitä. Ja siitä eteenpäin sitten maidon määrä jäisi alle 50% ja kiinteiden määrä kasvaisi. Ei se, että syö samaa ruokaa muun perhen kanssa tarkota että sitä samaa ruokaa täytyy syödä yhtä paljon kun muu perhe. Mä en ylipäänsä ymmärrä, mitä tekemistä sillä mitä syö, on sen kanssa miten paljon syö. Eiköhän se, että vuoden iässä voi syödä samaa ruokaa muun perheen kanssa, tarkota lähinnä sitä, että sillon alkaa ne rajotukset (suola, pinaatti, punajuuri, pähkinät jne) vähitellen poistua..
Tsemppiä ja jaksamista. Meillä juuri valvottiin taas muutamia öitä kun tytöllä nenä niin tukkeessa. Kolmantena huonona yönä (ja siis kaikki yöt katkonaisia mutta lasken huonoksi sen jos saan vain yhden 3h yhtenäisen unijakson) meinasi jo pää hajota ja pakkasin petikamani ja siirryin sohvalle. Muutaman tunnin siinä unta otettua hipsin takaisin sänkyyn. Mutta kyllä se ottaa luonnolle. Mitään ei saa tehtyä, ahdistaa, pulssi nousee jne. Minulla auttoi 20min meditointi kun lapsi oli päikkäreillä. Sen voimalla jaksoin päivän loppuun.
Mitä tuohon kiinteisiin tulee niin ne tosiaan pitävät nälkää paremmin. Se vaikuttaako heräilyyn riippuu varmasti siitä miksi lapsi herää. Meillä tyttö on aina ollut hyvä syömään ja kun alkoi vedellä sellaista aikuisten puuroannosta iltaisin (joskus puolen vuoden tienoilla) niin unetkin noin yleensä paranivat hiukan. Mutta mikä toimii yhdellä ei välttämättä toimi toisella. Ja minusta on hienoa kun olet jaksanut täysimettää noinkin pitkään. Meillä 10kk on enää yöt ja aamut imetyksessä. Päivällä otetaan välipalaa ja ilatasella lähinnä pelleillään tissin kanssa. Toisaalta imettäisin mielellään vielä enemmänkin, mutta neiti on itse vähentänyt ja syö tosi hyvin kinteitä niin ei väkisin voi.
Joillakin kiinteiden antaminen ja (ei nyt samantien) mutta jossain vaiheessa yöimetysten lopettaminen auttaa nukkumiseen, joillain taas ei. Miksei niitä voi suositella kokeiltavaksi kun kerran monella ne keinot auttavat? Toki ei kaikilla lapsilla, ja jokainen äiti tekee omat valintansa.
Jaksamista Lähiömutsille! Onneksi tuo vaihe menee vielä jossain vaiheessa ohi!
Kiitos kun kirjoitit <3 Ihana tietää, ettei ole yksin tässä veneessä.
Tsemppiä kovasti! Monen muun ohella miettisin sitä että josko kokeilisi noita edes mahdollisia tapoja helpotukseen, esim. hotelliin vaan yöksi heti kun mahdollista, ei se lapsi rikki mene jos joutuu pullon lämmitystä odotteleen jos mies kerran saa syöttämisen onnistuun! Samoin voisi miettiä sitä olisiko lapsi valmis kiinteisiin, osalle siitä on apua ja osalle ei mutta mistä sen arvaa ellei kokeile? Täysimetyssuositusajaksi kun on joku tasaluku pitänyt lätkäistä niin on just nyt se 6kk mutta tuskin on sen kummempi luku käytännössä kuin vaikkapa 317 päivää 🙂
Tsemppiä! Niinkuin joku kirjoitti, että jos haluaa vauvantahtisesti imettää, ei taida olla keinoja helpottaa tilannetta. Tsemppiä! Meillä molemmat nukkuivat vauva-aikoina omissa sängyissään ja pienimmissä öninöissä mies kävi paijaamassa ja usein se auttoikin ja tissejä ei tarvittu. Noin 9 kk iässä siirtyivät toiseen huoneeseen, kun mä heräsin joka öninään ja tuhinaan.
Kiinteiden aloittamisesta meni monta kuukautta ennenkuin niitä syötiin kunnon annoksia, vaikka molemmat olivat innokkaita syömäreitä heti alusta lähtien. Eivät nekään pitkiä unia takaa.
Toivottavasti pysyit järjissäsi!
Tsemppiä jaksamiseen!! Muistan tunteen. Tai no ei se tunne ole minnekään hävinnyt vaikka nuorin on kohta 3 v. Herää edelleen joka yö atooppisen ihottuman takia. Välillä meinaa tosiaankin lähteä järki, kun töissäkin pitää käydä..
Meidän kuopus oli just tuollainen vauva, että ensin kaikki oli ihastuttavan helppoa, mutta sitten hän ei päiväsaikaan millään malttanut rauhoittua syömään. Nykyään kuopus on kuuden eikä edelleenkään oikein malta rauhoittua syömään ellei tarjolla ole herkkuja.
Ei tähän voi muuta sanoa kuin että nukut silloin kun vauva nukkuu ja esikoisen paikka on tuolloin joko isänsä kanssa tai päiväkodissa. Yhteistä aikaa esikoisen kanssa saat taas enemmän silloin, kun vauva on muuttunut tasperoksi.
Musta ois kiva jos sä voisit ottaa yhteyttä Unijunaan ja testata heidän palveluitaan – ja raportoida toki täällä! Ratkeavatko uniongelmat ammattilaisen paneutumisella ja vinkeillä. Itse vasta odotan vauvaa, mutta esikoisen valvomisen johdosta pelottaa jo etukäteen. Tsemppiä!
Jollekin anonyymille tonne, että eivät todella ole koneita. 🙂 Eikä äiditkään. Ja jokainen tuntee oman vauvansa kuitenkin parhaiten. Äidinmaito- tai korvikemäärää lähinnä nyt meinasin, että ihan yhtä iso se päivittäinen saantimäärä näin ainakin viiskuisella on, kiinteitä tai ei. Oma esikoinen veti yöllä 8kuisena ne maitomäärät mitkä jätti päiväsaikaan juomatta (korviketta) ja söi jo hyvin siinä vaiheessa sen 4-5 kertaa päivässä.
Laura
Laura
Siis mikä ihme on ”suuritarpeinen vauva”. Isoja ulosteita tekevä??? 😀 😀 Kauheeta, kun te lisääntymisestä harrastuksen tekevät unohdatte itsenne! Käy niin sääliksi!!
Lyhyesti: tarvitset apua! Kärsimys ja väsymys ei tee sinusta parempaa äitiä, päinvastoin. Lapsi ei kärsi siitä, että hän aloittaa kiinteät pari viikkoa ennen maagista kuuden kuukauden ikärajaa tai on yhden yön isän ja pullon kanssa kahdestaan. Siitä lapsi kärsii, että hänen äitinsä on vaarallisen väsynyt. Liika väsymys muun muassa lisää onnettomuusriskiä ja kyllä lapsi sen aistii, että äiti on aivan katkeamispisteessä. On lopulta aivan sama, aloitatteko kiinteät, muutatteko makuuhuoneen järjestystä tai menetkö hotelliin, olennaista on se, että keinolla tai toisella saat lepoa. Oikeasti on syytä miettiä, onko mikään sen arvoista, että menetät pahimmillaan mielenterveytesi.
Meillä aloitettiin kiinteät lapsen ollessa 5,5 kuukautta vanha sekä neuvolan että ravitsemusterapeutin suosituksesta, ei siksi, että lapsi ei olisi nukkunut öitään vaan siksi, että maito ei kasvukäyrien mukaan tuntunut riittävän lapselle. Maidon koostumushan muuttuu lapsen ollessa noin 4-6 kuukauden ikäinen, jolloin on hyvä ottaa mukaan myös muutakin ruokaa. No, mitään vaikutusta suuntaan tai toiseen ei kiinteillä ollut yöuniin, eikä sitä tavoiteltukaan, mutta ainoa asia, mitä kadun, on se, että en aloittanut kiinteitä aiemmin. Lapsella oli selvästi (kuten Minihelläkin näyttäisi nyt olevan) herkkyyskausi, jolloin ruoka olisi kiinnostanut. Koska halusin olla HYVÄ Äiti, kiinteät aloitettiin vasta lähes kuuden kuukauden iässä ja herkkyyskausi oli mennyt ohi. Niinpä taistelimme vuoden ennen kuin lapsi alkoi syödä edes jotenkin kunnolla muutakin kuin maitoa. Kiinteiden aloittamisen tarkoitus ei olekaan pumpata lasta täyteen puuroa vaan antaa hänen totuttautua ruokaan. Näin jälkikäteen ajatellen en todellakaan ymmärrä, mikä minut sai uskomaan että teelusikallinen tai kaksi kokeilumielessä annettua hedelmäsosetta olisi vaarantanut imetyksen.
Yhdyn Mums:iin. Meilläkin aloitettiin kiinteät jo neljän kuukauden aikoihin ja yöt helpottuivat TODELLA paljon. Ymmärrän että sinulla (kuten jokaisella meistä) on omat periaatteesi joista et halua joustaa, ja kunnioitan niitä. Minusta(kin) voisi tässä tapauksessa kuitenkin olla aiheellista kaikkien hyvinvointia ajatellen kuunnella vauvan käytöstä ja edes kokeilla jospa kuitenkin kiinteiden aloitus auttaisi pitämään nälkää pitempään loitolla ja rauhoittamaan siten öitä? Suositukset ovat toki hyviä, mutta vain suuntaa-antavia. Niissäkin silti sanotaan aloittamisen olevan ajankohtaista 4-6kk:n iässä, joten en näe yhtään syytä miksi viisi kuista ei voisi KOKEILLA lisäravita kiinteällä ruoalla. Ei se soseutettu peruna/porkkana mitään myrkkyä sentään ole, enkä siksi ymmärrä miksi täysimetystä täytyy väkisin venyttää vauvan antamista merkeistä huolimatta kovin pitkälle.
Mainitsemastasi nukkumajärjestelystä tuli samoin mieleen, että ainakin meillä sekä minulle että vauvalle tuli aina toisistamme nukkuessa aivan suunnaton hiki! Selkeä hajurako oli kummankin yöunille aivan ehdoton, mutta kun miehenkin piti vielä sänkyyn mahtua, niin luovuttiin perhepedistä jo melko varhaisessa vaiheessa, parin kuukauden ikäisenä.
Toivottavasti et ottanut kommenttiani kovin negatiivisena, sillä sitä sen ei ollut tarkoitus olla. Aivan huippu blogi kaiken kaikkiaan! 🙂 Jokainen postaus tuo päiviini kaipaamaani piristystä, kiitos!
Koska kommentteja tuli niin paljon, olen tekemässä erillisen vastauspostauksen näihin. Että jää aikaa nukkuakin 😀 Mutta tämä menee niin ohi muista kommenteista, että vastaan nyt tähän. Meillä vauva kasvaa mainiosti pikkaisen plussakäyrillä ihan vain äidinmaidolla. Mä en noita käyriä ole ennen jaksanut tuijottaa, jokainen vauva kun on yksilönsä, mutta nyt niistä on tullut tärkeitä, kun tissitakiaisen sijaan onkin vauva, jota pitää houkutella päivisin syömään. Pelkkä imetys siis riittää. Ongelmana on se, että pitäisi saada jätkä syömään päivisin hyvin, jotta ei tarvitsisi keskittää tankkausta öihin.
Hei hei, ollaas nyt kaikki ihan rauhassa vaan. Väsy on, mutta juuri sen myöntämällä pysyn jotakuinkin järjissäni, kunnes tilanne helpottaa. Olen liikuttunut, että mulle vieraat ihmiset ovat selvästi huolissaan puolestani. Mutta samalla harmissani vituista ja nahistelusta. Solidaarisuutta ja toisten tukemista, sitä tarvitaan etenkin näissä mutsipiireissä.
Isovanhempien luota juuri tulin lasten kanssa, kun mies oli reissussa viikon. Sain nukuttua yhdet päiväunetkin! 🙂
Väsyn kanssa kenenkään ei tosiaan pitäisi olla yksin. Apua pitää tarvittaessa pyytää.
Kiitos muru kommentista! Juu, näistä kirjoittaminen aina vähän jännittää, kun tietää, että kommenttia tule laidasta laitaan. Mutta omaan äidinvaistoon (ja laiskuuteen) luotetaan täälläkin. Poika kasvaa hivenen plussakäyrien puolella, joten sapuskaa pisaa näinkin. Hän myös nukkuu hyvin, siis silloin kun ei syö. Nyt vain pitäisi saada ruoka maittamaan kunnolla myös päivisin, ettei tarvitse öisin tankata.
Tuo kotipalvelu on muuten hieno juttu. Olin onnellinen, kun siitä kirjoitit ja toit sitä paremmin tietoisuuteen. Meillä auttaa onneksi aivan valtavasti päiväkoti, jossa esikoinen pääsee näkemään kavereita ja temmeltämään kolmena päivänä viikossa. Niinä päivinä ei tarvitse lähteä välttämättä kotoa mihinkään (paitsi sinne päiväkotiin), kun hän saa kuluttaa energiaansa ja sosialisoida päivän tarpeisiin päiväkodissa. Muuten kotona oleiluun kilahtelisi päät molemmilla, mulla ja likalla.
Mekin muuten ihan tovi mietittiin, että josko mies olisi käyttänyt loput vanhempainvapaakuukaudet. Imetys olisi onnistunut mun työnteosta huolimatta, sillä olisin voinut tehdä työt pääsääntöisesti kotona. Olisi ollut niiiiiiin mahtavaa. Se olisi kuitenkin vaikuttanut tulevaisuudessa häämöttävään virkavapaasee (ja siinä samalla koko perheen irtiottoon) ja sitä kautta taas välillisesti miehen hoitovapaaseen, joten näillä mennään nyt hetki.
Kiitos hurjasti sydämistä ja tsempeistä, niitä takaisin sinne!
Sepä, suositusten kanssa mennään rakkaus ja oma järki edellä (ja mun tapauksessa laiskuus, köh).
Mielenkiintoista kuulla tutkimuksen tuloksia sitten joskus. Esikoinen oli tissitakiainen ja kiinteät aloitettiin kuuden kuukauden iässä. Ei ole allerginen millekään ja muutenkin tosi terve likka. Mutta sitten toisilla asiat on toisin, vaikka imetyshistoria on sama. Kuinkahan laaja otanta tutkimuksessa on?
Jos luet postaukseni uudestaan, huomaat ehkä, että kuuden kuukauden raja ei ole itselleni mikään tavoitemaali, vaan takaraja, johon mennessä pitää päivärytmiin sovittaa myös kuopuksen syömiset rinnan lisäksi.
Kyllä, hänellä on nälkä, siksi syö öisin. Kyllä, hän kasvaa ja voi hyvin äidinmaidolla, ihan neuvolan mittareidenkin mukaan. Kyllä, aion seurata äidinvaistoani ja tehdä kuten meille luontevalta tuntuu.
Ihanan aurinkoisesti jaksat ajatella univelasta huolimatta! Meillä vauva ei onneksi valvo, sen kun herää, ryystää sapuskansa posket lommolla ja nukahtaa uudelleen. Paljon tsemppiä ja valon pilkahduksia sinne!
Oon miettinyt tätä kans, ehkä pitäisi kiskoa parvekevaunut sisälle. Niissä kun uni maittaa. Vaikka toisaalta jokaisien päiväunienkin alkuun käyn hakemassa hänet sisälle ja imetän unisen pojan, joka vasta nukahtamisen jälkeen antaa nälällä tilaa ajatuksistaan.
Kiitos hyvästä postausehdotuksesta, olisi varmasti mielenkiintoinen teksti! Meillä probleemana ei kuitenkaan ole nukkuminen. Jätkä on todella hyväuninen ja nukkuu makeasti, paitsi silloin kun syö. Eli nukkumisessa ei ole mitään vikaa, vaan siinä, että vauva ei malta keskittyä päivisin kunnolla syömään, minkä takia puoliunessa öisin sitten syö.
Toivottavasti paha olosi helpotti. Suosittelen Googlea.
Allergiat johtuu kansallisella tasolla ylihygieniasta. Toki niihin vaikuttaa jo äidin suolistomikrobit (jotka voi olla huonot esim. antibioottikuurien takia). Kiinteiden aloittaminen myöhemmin tarkoittaa vähemmän erilaista lapsen masuun = ylihygieenista. Jos allergiataipumusta, pitäisi lapsi altistaa monipuolisesti ympäristölle. (Eli pelkästään kiinteät ajoissa ei riitä.) Tärkein altistusaika on 1. ikävuosi. Sen jälkeen on immuunipuolustusjärjestelmän puolesta liian myöhäistä.
Niin ja siis jos muutenkin lapsi altistuu monipuolisesti kaikelle, miksi ei imettäisi 6 kk:tta. Lisäys siis edelliseen.
Kuukausien huonosti nukuttujen öiden ja sairastelukierteen jälkeen heräilin tässä juuri hotellihuoneesta 🙂 Postauksesi kolahti ja haluan toivottaa sinne ihan miljoonasti tsemppiä väsymyksen kanssa!!!!!! Ja suosittelen hotelliyötä hyvin hyvin lämpimästi!
I feel you. Meillä heräillään vieläkin puolitoistavuotiaana hyvällä lykyllä muutaman kerran yössä. Ja joskus huutokonsertit eivät ota päättyäkseen, niin helpommalla ollaan päästy kun meidän väliin otettu nukkumaan. Ja huutokonsertit voivat vielä jatkua välissäkin, vaikka kaikki olisi jo tarkistettu ja taaperolla on kaikki hyvin. On vaan sen verran vilkas muksu, että herää keskellä yötä ja nälkähän siinä tulee kun valvoo sillä tavalla. Huoh. Yösyötöt kun lopetettiin noin pari kuukautta sitten. Kyllä se siitä. 😀 Tässä vaiheessa sitä on niin harjaantunut valvoja, ettei oikeestaan vaikuta valveillaoloaikaan mitenkään. Illalla saa sitten loistavasti unta. 🙂
Näkisin ratkaisun juurikin siinä, että KOKEILEE erilaisia juttuja. Miksi ihmeessä pitää kiinni siitä, että lapsi on täysimetyksellä juuri kuuden kuukauden ikään asti, kun jokainen lapsi on yksilö eikä mikään suositusten ehdoton toteutuma? Meillä on täysin terve lapsi (ei kertaakaan kuumetta, ripulia tms. kahden vuoden ikään mennessä vaikka sosiaalisia kontakteja on paljon) joka ei saanut kuin sairaalassa äidinmaitoa. Hienosti kasvanut, fiksu ja reipas lapsi, eikä varmasti ainoa laatuaan. Äidinmaito on hyväksi, mutta pitää muistaa, että se lapsikin alkaa kärsimään jos ei saa nukuttua öisin nälän vuoksi, eikä päivisinkään malta nukkua. Lapsi tarvitsee unta siinä missä ruokaakin! Sama koskee perhepetiä. Hienoa, että toiset ovat päättäneet nukkua perhepedissä rippikouluikään asti. Mutta jos vauva ei halua nukkua perhepedissä, niin pitäisikö kokeilla jotain muuta? Vaikka sitä omaa sänkyä? Meidän lapsi huusi koliikkia kuusi kuukautta ja oli suuritarpeinen myös päivisin. Siinä kokeiltiin aivan kaikki, velleistä ja puuroista perhepetien kautta omaan sänkyyn eikä paljon niillä omilla periaatteilla ja toiveilla ollut painoarvoa, kun halusimme vain ja ainoastaan lapsen parasta! Vaikka äitiys tuntuu olevan joillekin joku oppikirjamallinen suoritus, niin ehkä voisi tosiaan katsoa sitä lasta ja miettiä ensisijaisesti lapsen parasta eikä sitä minkälaisen äidinmallin antaa itsestään blogissaan?
Mutta jos se lapsi ei nuku siellä välissä, niin miksi ihmeessä se pitää siellä väkisin pitää? Tässä kirjoituksessahan nimenomaan pohdittiin sitä, että lapsi nukkuu ajoittain paremmin kun sängyssä on enemmän tilaa! Ja ihan tosielämästä tiedän, että monelle äidille sen lapsen siirtäminen omaan sänkyyn on henkisesti kova paikka ja toisilla myös laiskuudesta kiinni, kun mielummin nukutetaan lapsi vieressä ettei yöllä tarvitse nousta vaan voi vaan tunkea tissin suuhun ensimmäisestä inahduksesta (kuten Hanne kirjoitti toimivansa). Eikö silloin nimenomaan ole kyse äidin laiskuudesta eikä lapsen tahdosta ja toiveista? Jos lapsi nukkuu huonosti vieressä, niin ehkä kannattaa kokeilla sitä omaa sänkyä vaikka äiti sitten joutuukin yöllä nousemaan ylös vauvaa syöttämään. Eikö se vauvan paras kuitenkin ole tässä se tärkein asia?
Tsemppiä sinulle! Ja jätä ne ikävämmän sävyiset kommentit omaan arvoonsa. 🙂
Luin blogiasi ennen lapsellistumista ja nyt 4 kk vauvan kanssa luen edelleen. Monessa asiassa olen ottanut sinusta mallia, joissain asioissa taas minä tai vauvani olemme erilaisia. Mielenkiinnolla silti luen niistäkin asioista, jotka eivät meidän arjessa mene samalla tavalla.
Vaikka se voi ottaa aikansa ja ehkä vaatia muutaman epäonnistuneen kokeilun, olen varma että löydätte teille toimivat nukkumisjärjestelyt. Jaksamista siihen saakka!
Meille alueemme lastenpolin ylilääkäri sanoi, että jos ennen 6 kk ikää syö kymmentä eri ruoka-ainetta, allergiariski on tutkimusten mukaan pienempi. Mutta tarkka pitää olla siinä, ettei aloita liian varhain, siitä on vain haittaa. Lapsen valmius kiinteisiin on yksilöllistä.
Mutta tämä on nyt tuon postausaiheen vierestä, kiinteillä ei tuttavapiirissäni kovin monella ole ollut vaikutusta yöimetyksiin.
Monta tuntia pimeässä huoneessa keskellä päivää ei ihan taida onnistua, jos vauva ei ole esikoinen 😉
Vaikka hän saisi päivällä kiinteitä, niin luulen, että silti hän tankkaisi maitoa öisin, koska vauva tarvii sen tietyn määrän maitoa (?!)
Vauva tarvii silti tietyn määrän maitoa, eli hän silti tod.näk. tankkaisi maitoa yöllä. Jos ei, niin paino lähtis varmaan laskuun, koska no perunassa/bataatissa jne ei ole paljon kaloreita…
Vauva tarvii silti tietyn määrän maitoa, eli hän silti tod.näk. tankkaisi maitoa yöllä. Jos ei, niin paino lähtis varmaan laskuun, koska no perunassa/bataatissa jne ei ole paljon kaloreita…
Erittäin samassa tilanteessa juuri olleena (vauva nyt 9kk) voin sanoa että on todella raskasta. Selvisin vain koska tiesin tilanteen helpottavan parin kuukauden kuluessa. Meillä toimi se, että muutin olkkariin nukkumaan sohvalle. Mies tassutteli pikkuheräilyt ja kävin pariin otteeseen imettämässä makkarissa kun huuto muuttui tietynlaiseksi. Yöheräilyt väheni yli kuudesta kahteen kolmeen ja lisäksi mun unipätkät muuttui laadukkaammiksi kun kuopus ei pöhissyt ihan kyljessä kiinni. Hotelliyö ei toiminut meillä, koin koko ajan olevani väärässä paikassa enkä osannut rentoutua. Tsemppiä!
Moi kommentoiva kansa. Vastasin kommentteihin ja kirjasin niistä esiin nousseita ajatuksia omaksi postauksekseen: Äidit, olkaa solidaarisia kanssamutsejanne kohtaan.
Meillä on Minihe:tä pari viikkoa vanhempi tyttö. Nopea syöjä hänkin. Nyt on mennyt jo varmaan pari kuukautta niin, että ainoa paikka missä neiti suostuu ajatuksella syömään maitohömpsynsä päiväsaikaan, on sänky. Vaikka meillä ei ole muita lapsia ja on hiljaista ja rauhallista, imetys ei vaan onnistu sylissä. Kokeiltu on. Sängyssä tyyppi räplää rättiä tai käpälöi varpaitaan tai touhuaa ihan mitä vaan, mutta malttaa samalla pitää imun päällä. Tuli nyt vaan mieleen, että tästä on saatu apu meillä. Tai no, yöt hulinoidaan kumminkin, mutta löydetty keino siihen, että malttaa syödä paremmin.
Alun perin kärsimme samasta syömisongelmasta ja jotenkin sekin saatiin korjattua, mutta yöt ei muuttuneet mihinkään. Meillä selvisi 11kk kohdalla järjettömien öiden syyksi minun ja mieheni öinen pyöriminen sängyssä. Ilmeisesti peitot kahisi jne, että vauva ei saanut siirryttyä unisyklistä toiseen vaan heräsi huutamaan. Siirsimme hänet kokeilumielessä omaan huoneeseen ja ekasta yöstä lähtien hän nukkui kuin uppotukki. Kaikkea mahdollista oli kyllä tullut kokeiltua, mutta enpä olisi ikinä uskonut moista syyksi.:) Tsemppiä kovasti arkeen! Vaikka se valvomisaika-/kuukaudet on loppupeleissä lyhyt aika elämässä, niin kyllä se siinä hetkessä tuntuu iäisyydeltä.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Tsemppiä, pian helpottaa varmasti!!