Bangkok iski ytimiin heti kun avasimme taksin oven hotellimme edessä. Rauhaisan rantakylän jälkeen tuntui kuin olisi saapunut toiselle planeetalle. Katuporat jyskyttävät, korot kopisivat kiireisinä ja espressokoneet uikuttavat. Autot, mopot ja tuktukit ajavat nelikaistaisilla teillä sieltä mistä pääsevät.
Kun katsoo ylöspäin, ilma väreilee pakokaasusta sekä kuumuudesta ja lähes peittää korkeimpien tornitalojen huiput. Sky train kulkee katujen yläpuolella ja sylkee sisuksistaan asemille ihmisiä kuin pieniä muurahaisia.
Vaikka olimme pukeneet matkareleistämme fiineimmät, olo oli kuin muotiviikoille eksyneillä rantapummeilla. Suurin osa paikallisista on pukeutunut upeasti ja mielenkiintoisesti. Persoonallisia asukokonaisuuksia riittäisi useampaan Hel Looksiin.
Olisin voinut viettää päiviä istumalla paikallisissa kahviloissa ja imemällä vaikutteita ohikulkevista ihmisistä. Jos olisi aikaa hankkia uudet silmälasit, tekisin sen Bangkokissa. Jos tahtoisin hiuksiini muutoksen, tekisin sen Bangkokissa. Jos kirjoittaisin romaania ja tahtoisin löytää kirjani tapahtumiin ja henkilöihin inspiraatiota, tekisin sen Bangkokissa.
Bangkokin ostostarjonta saa melkein unohtamaan lupaukset siitä, että ostan vain kun vaate on laadukas ja tuntuu täydelliseltä. Halvat hinnat peittävät melkein alleen lapsityövoiman mahdollisuuden (todennäköisyyden).
Bangkok tarjoaa vaatetusta moneen makuun tummanpuhuvasta hevarista jakkupukuiseen toimistodiivaan. Katumuoti on levällään kaduilla pienissä kojuissa ja putiikeissa, jättimäisissä ostoskeskuksissa on vierivieressä luksusmerkkiliikkeitä vartioineen ja metallinpaljastinportteineen. Onneksi mahtuakseen paikallisiin vaatteisiin, olisi pitänyt olla viisi kokonumeroa pienempi kuin nyt.
Alunperin mietimme, uhraammeko lomapäivistämme Bangkokille ainuttakaan. Auringon ja levon kaipuussa ajatus ruuhkaisesta ja saasteisesta miljoonakaupungista ei ollut päällimmäisenä mielessä. Mutta superhiljaisen rantakylän ja sadepäivien jälkeen tuntui upealta, kun ympärillä oli taas elämää ja mahdollisuuksia enemmän kuin mihin ehti kahden kokonaisen päivän aikana tarttua.
Bangkok yllätti, se oli paljon monipuolisempi ja värikkäämpi kuin kuvitelmissani. Ja se, kuten koko Thaimaa, jätti rintaan kytevän kaipuun jonnekin. Ihmisen mieli ja ruumis on kummallinen, aina sillä on pieni ikävä jonnekin tai jotakuta. Se ei jätä rauhaan, oli sitten Thaimaassa tai kotona Herttoniemessä.
Hienoja kuvia taas kerran! Tuo akvaario (?) näyttää mielenkiintoiselta paikalta.
Hienosti Minime juo pillillä! Pitääkin opettaa ennen kesän reissuja meidän tytölle tuo taito.
ah koin pienen pakahtumisen sydämessä ja palan tunteen kurkussa katsellessa nuita Thaimaan kuviasi. 2 vuotta sitten pääsin käymään ja sinne jäi pieni osa sydäntä. Mie niin vaan rakastan olla reissussa ja jälkikäteen kaipaanki niihin paikkoihin aina kun on paska ilma ulkona täälä koto Suomessa 🙂
Siam Ocean World oli kyllä melkoisen huikea akvaario. Kivaa vastapainoa kaupungin kuumuudelle ja hälylle etenkin lapsiperheessä.
Taito juoda pillillä on kyllä kätevä reissussa. Me ei sitä hokattu opettaa etukäteen, mutta onneksi Mini jotenkin hokasi sen heti ekasta hörpsystä.
Toivottavasti oli hyvä pakahtumisen tunne siellä sydämessä! Vaikka mä tykkään kovasti talvestakin ja vuodenajoista ylipäätään, Thaimaahan jäi palanen sydäntä. Kummasti siitä sydämestä muuten riittää palasia jaettavaksi ja ripoteltavaksi eri puolille maailmaa ja eri ihmisten hoiviin.
Oli kivaa lukea teidan Thaimaan reissusta, Bangkok on iiiihana, rakastan syvasti sen syketta ja juuri sita monipuolisuutta, ah paasisipa reissuun. Reissusta haaveillessa ja Aasiaa ikavöidessa oli kiva katella kuvia ja lukea miten reissu onnistui minin kanssa kun meillakin on suunnitteilla matka sinne suunnille meidan neidin kanssa.
Kiitos mahtavasta blogista!!
Olen nyt viikossa kahlannut koko blogin läpi ja sulla on loistava suora kirjoitustyyli! Tästä tulikin mun ehdoton suosikkiblogi! Meillä vauva on vasta vauvakuumeilun ja puheen tasolla, ja ollaankin mietitty (itsekkääseen elämään tottuneina) kuinka paljon vauvan tulo muuttaakaan elämää. Ja muuttaahan se (kääntää jopa ylösalaisin) mutta sun blogista rohkaistuneena oon ymmärtänyt, ettei elämä kuitenkaan siihen lopu: silti voi nähdä kavereita kahviloissa, käydä festareilla ja ennenkaikkea matkustaa!! Ihana lukea teidän onnistuneesta Thaimaan matkasta – ehkä mekin sitten joskus vietämme isäkuukauden jossain kaukana 🙂 Innolla jään seuraamaan blogiasi!
Ps. Tän blogin myötä olen ihan valaistunut kantamiseen ja ensimäisten asioiden joukossa mitä vauvan tullessa aion ostaa on ehdottomasti kantoreppu!! 🙂
Kiva, että sain olla lisäämässä teidän reissukuumetta! Meillä oli varmasti myös hyvä tsäkä monien asioiden suhteen, mutta reissu lapsen kanssa oli huikeempi kuin osasimme ikinä kuvitella tai toivoa.
Hihiii, aikamoista, kiitos mieltä lämmittävästä kommentista! Kiva, että löysit tänne lähiöön! Juu, kyllähän se bebe pistää kaiken ympäri ja ylösalaisin, mutta iloksemme ollaan huomattu, että se ei radikaalisti muuta elämää itsessään, tuo siihen vain lisää.
Moi!
Ihan mielenkiinnoola kyselen että missä päin/alueella/hotellissa Bangkokia yövyitte? Meillä suunnitteilla reissu sinne ja vaihtoehtoja on ihan liikaa. 😀 Vajaa vuoden ikäinen messissä.
Moikka! Valitettavasti hotellin nimeä on muista, mutta se oli Siam Squarella, josta oli näppärä kulkea julkisilla eripuolille kaupunkia, kun vietimme kaupungissa vain muutaman päivän. Ihanaa reissua teille!
Moikka! Minkä merkkisiä noi kantoreput on, näyttää hyviltä? Ja siis onko käytössä hyviä :)? Meillä on Baby Björn ja Manduca, ja molemmista tulee selkä kipeeksi.
Ne ovat Tula ja Wompat. Tuossa oikeassa sivupalkissa on tagipilvi, josta napsauttamalla sanaa kantaminen saa esille kaikki kantamiseen liittyvät postaukseni. Sieltä kannattaa käydä tutkimassa, kun saa mukaan vielä muiden käyttäjienkin kommentteja 🙂