Joskus joutuu tekemään päätöksiä, joiden kanssa täytyy miettiä ihan tosissaan, pitäisikö nyt tehdä niin kuin järkevintä olisi, vai niin kuin fiilis sanoo. Tällaisessa tilanteessa olimme Lähiöjepen kanssa kuukausia sitten, kun piti päättää, milloin hän pitää isäkuukautensa. Ja etenkin, miten hän sen pitää. 

Isäkuukauden ajankohta oli lopulta helppo löydä lukkoon. Siirsimme sitä muutamalla kuukaudella normikaavasta eteenpäin, tammikuulle. Näin hän pystyi yhdistämään palan vuosilomaansa isäkuukauden alkuun. Ja perheellisten pirullisten etuoikeuksien ansiosta sai joulun vapaaksi monen vuoden jouluduuniputken jälkeen.

Mutta olisiko järkevintä toimia kuten isäkuukauden aikana oletetaankin ja kuten talouskirstumme sanoo? Että minä tekisin täysillä töitä ja Lähiöjeppe olisi kotona lapsen kanssa? Kummallakaan ei olisi ollut tätä suunnitelmaa vastaan mitään. Minusta olisi ollut ihanaa keskittyä kuukauden ajan täysin töihini, mikä näin hoitovapaan yhteydessä on ollut mahdollista vain Lähiöjepen vapaapäivien, Minimen päiväunien ja omien yöunien vähyyden sietämisen suomissa rajoissa. Vaihtelu virkistää. Koko perhe olisi varmasti nauttinut ja etenkin oppinut kuukaudesta, jolloin osia olisi vaihdettu.

Sitten oli kuitenkin olemassa vielä kutkuttavampi vaihtoehto: isäkuukauden muuttaminen perhekuukaudeksi. Ajaksi, jolloin voisimme keskittyä vain nauttimaan toisistamme. Ja jos nappaisimme säästöistä vähän apuja, voisimme viettää sen kuun kaukana lämpimässä. Pohdimme pari päivää, olisiko järkevämpää säästää rahat tulevien pahojen päivien varalle, joita hoitovapaan ja oman epävarman työtilanteeni kanssa varmasti vielä tulee vastaan, vai tehdä jotain, mihin ei ihan lähivuosina tule olemaan aikaa tai resursseja. 
Onneksi miehellä on myöskin tapana tehdä päätöksiä järjen sijaan tunteella. Olemme nimittäin huomenna lähdössä viettämään perhekuukautta Thaimaahan! Nyt alkaa näyttää siltä, että en esimerkiksi joudu juuri ennen reissua keuhkokuumeessa sairaalaan (mikä perui Meksikon matkamme) tai murra jalkaani ja saa kipsin takia matkustuskieltoa (mikä perui sekä Sri Lankan että Thaimaan kiertomatkamme), joten uskallan jo innostua. Gekko- ja kukkavahtikin järjestyi kivuttomasti, kun ystävämme tuli majailemaan kotiimme lomamme ajaksi. Kissat ovat viettäneet lokoisia kissanpäiviä jo joulusta lähtien, kun jäivät vanhemmilleni hoitoon.

Viime päivät olenkin kaivanut kesävaatteita ullakolta ja lukenut matkakirjoja. Ja fiilistellyt sitä tunnetta, kun Thaimaan kostea lämpö kietoutuu paljaalle iholle. Ai että!

Jaa: