Viisi päivää sadetta vetää turistin naaman mutrulle. Viimeistään neljäntenä päivänä länsimaalaista pullanaamaa ei enää auta mutta luonto varmaan tykkää -mantrat. Kahdeksan viimeisintä talvea täällä majaillut mies kertoi, että tarvitsi nyt ensi kertaa sateenvarjoa. Ei paljoa innostanut olla osana tätä historiallista ajanjaksoa. Onneksi ei ollut viikon loma. 

Tänään vihdoin aamusta iholle kietoutui kaunista päivää enteilevä kuumuus, joka auringon noustessa muuttui vilvoittavan tuulen kanssa kilpailevaksi paahteeksi. Ja saman tien unohdin kaikki mietteeni siitä, että kotonakin olisi kivempaa, kun sentään saisi jotain järkevää aikaiseksi. Ehkä sade oli hyvä muistutus siitä, että vaikka lomaolotilaan muutamassa viikossa jo tottuu, vähän turtuukin, on aika pirun onnekasta saada olla täällä. En tahdo luopua tästä kaikesta vielä, niin paljon nähtävää jäljellä, niin monta kirjaakin lukematta.

Tänään kuitenkin pakattiin jälleen. Onneksi ei sentään kotimatkalle, vaan suunnataksemme huomenna seuraavaan ja viimeiseen majapaikkaamme Bangkokiin. Uinuva Sam Roi Yot jää taakse ja kiihkeänä kuhiseva pääkaupunki imaisee sykkeeseensä.

Sulloessamme matkalaukkuun ja rinkkaan matkatavaroitamme, kirjasin ylös muutamat asiat, jotka ovat Thaimaan matkalla olleet hyödyksi. Pakkauslistaa kävin läpi myös kun olimme pakkauspuuhissa Suomessa.

Pesuaine + pyykkinaru. Olemme pesettäneet vaatteitamme useita kertoja, mutta silti nyrkkipyykillekin on välillä paikkansa. Esimerkiksi uikkarit ja lätsät pesaisee kätevästi altaassa, kun veteen sekoittaa mukaan kerta-annoksiin pakatun pussillisen pesuainetta. Juuttinarusta katkaistun parimetrisen pätkän saa ripustettua sisälle tai ulos, ja siinä voi kuivatella pyykin lisäksi päivän aikana kostuneet rantapyyhkeet ja bikinit.

Useammat uikkarit. Mulla reissussa uikkarit ovat toimittaneet suurimmilta osin päivisin alusvaatteiden virkaa, joten niitä on oltava useammat. Kolmet ovat riittäneet melko hyvin, silloin yhdet ovat päällä, yhdet kaapissa valmiina käyttöön ja yhdet kuivumassa. Useammat uikkarit eivät matkatavaroista paljoa tilaa vie, mutta reissusta ne tekevät mukavamman. On ihana voida uintireissun jälkeen vaihtaa puhtaat ja kuivat uikkarit, jos jatkaa bikineissä keekoilua pulahtamisenkin jälkeen. Lapsella taas UV-vaatteet ovat olleet kätevät uimiseen.

Kantoreppu. Ehdoton.

Hyttysmyrkky. Heti kun aurinko laskee, verenimijät ilmestyvät piiloistaan. Ja ne pirulaiset ovat ovelia ja hiljaisia, joten niiden vierailun veriapajillasi huomaa vasta, kun joku jo pistää tai kun reiteen on ilmestynyt hillitön kutiava paukura. Toki täältäkin varmasti hyttysmyrkkyä saisi, mutta Suomesta ostettuna saa varmasti sen edes jotenkuten lapsiystävällisen myrkyn, joka on myös aikuisnenää miellyttäen hajusteeton. Apteekkia kannattaa konsultoida.

Hydrocortison. Ja kun kuitenkin ne hyttyset pistävät, kortisonivoide helpottaa kutinaa.

Taskulamppu. Etenkin vähän sivummalla kaupungeista pimeys on niin syvää, että tuntuu kuin siinä pitäisi kahlata. Koska hillittömän kirkkaana loistavat tähdet tai sinne tänne hyvällä tsäkällä ripotellut katuvalot eivät riitä valaisemaan tietä, taskulamppu auttaa. Toimii myös heijastimena, joka kertoo pesueesi liikkeistä muille tiellä liikkujille.

Purkkiruuat. Jos minityypin sapuskojen teko paikanpäällä ei onnistu tai hän kiskoo sapuskansa muutenkin purkista, suosittelen ottamaan ne mukaan Suomesta. Minime syö samaa ravintolaruokaa kuin mekin, mutta aamupuuroihin ollaan käyty hakemassa hedelmäsoseita. Ja niistä jokainen on ollut ihan hirveätä kuraa. Vedellä jatkettua laihaa hyytelöä, joka maistuu pelkästään lisäaineille. Tämä siis maku- ja näkötuntumalta, sillä sisällysluetteloista emme ymmärrä kuin kuvat.

Muutenkin purkkiruokavalikoima on ollut hyvin niukka, sillä vauvojen einesruokameininki ei ole täällä samanlaista kuin Suomessa. Ei me toki olla käyty kuin muutamissa kaupoissa ja parissa isossa marketissa tilannetta tutkailemassa, mutta sen verran monissa, että uskaltaisin näin väittää. Ja jos laukkunsa täyttää Suomessa purkkiruualla, eipä tule pakattua muuta ylimääräistä ja onpa tilaa tuliaisille kotimatkalla.

Minigrip-pusseja. Mun minigripmutsius on päässyt täällä rehottamaan kunnolla. Repussa kulkevat Minimen välipalarusinat ja –maissinaksut pienissä uudelleen suljettavissa pusseissa. Isoimmissa taas muu välineistö, jonka en halua olevan tunnissa hiekkanöftässä. Hotellilla kaikki avatut ruokapussit täytyy nekin sulkea tiiviiseen pussiin, sillä muurahaiset löytävät tiensä kaikkialle.

Vauvan ja taaperon uimarengas. Vauvahärpäke, joka olisi voinut olla myös täysi turhake, mutta joka paljastui oivaksi merenneidon uima-apuriksi.

Kannellinen kulho, kannellinen nokkamuki ja pieni lusikka. Kulhossa saa sekoitettua puuron lentokoneessa ja hotellin aamupalalla. Siinä kulkevat tarvittaessa myös muut eväät vaikkapa veneretkelle. Kannellinen nokkamuki kulkee kätevästi mukana joka paikassa, joten siitä saa annettua vesihörpyt lapselle aina tarvittaessa. Oma syöttölusikka on kätevä, sillä monessa ravintolassa ei ole lainaksi teelusikkaa. Tai luultavasi on, mutta henkilökunta ei ymmärrä, mitä mahdamme haluta. Minimen oma lusikka hävisi pari päivää sitten, mutta onneksi tyyppi vetelee tarvittaessa ruokansa kätevästi myös käsin, niin ei ihan nälkään kuole.

Talkki. Herkemmille ihoalueille ja lapsen iholle voi tupsutella vaikkapa Dr. Hauschkan silkkipuuteria*, joka pitää esimerkiksi helposti hikeentyvät ihotaipeet kuivina. Omien jalkojeni kohdalla hinta kuitenkin ratkaisee ja humpsauttelen niille kerroksen ihan perustalkkia. Ei ole ollut rakkolaastareille käyttöä.

Selkäreppu. Sinne mahtuu kaikki, mitä seikkailuissa tarvitsee ja se kulkee kätevästi mukana.

Aurinkovoiteet. Näitäkin toki saa paikan päältä. Mä vain olen sen verran epäileväinen, että en usko pölyisten ja/tai suorassa auringonvalossa kiehuvien aurinkorasvojen olevan tehokkaimmillaan. Etenkin jos haluaa luonnonkosmetiikkaa, ne kannattaa pakata laukkuun jo Suomessa. Lapsille mä suosittelen Lähiömutsin aurinkovoidetestin voittanutta Lovean suihkutettavaa aurinkorasvaa*.

Itkuhälytin. Me ei pakattu pikkusiskoni vauva-aikana ostettua itkuhälytinjärkälehärpäkettä mukaamme, vaikka sitä kyllä mietimme. Mutta muita suosittelisin pakkaamaan, etenkin jos omistaa sellaiset tiiliskiveä pienemmät versiot. Olisi ollut kiva viettää iltaisin aikaa huoneistoomme kuuluvalla kattoterassilla, mutta hommasta häviää hohto, kun jommankumman täytyy kuitenkin parkkeerata jonnekin kuuloetäisyydelle makuuhuoneesta, jos vaikka lapsi sattuisi heräämään. Luulisin itkuhälyttimen olevan erikätevä myös silloin, jos uima-allas on lähellä hotellihuonetta, ja muu perhe tahtoo oleilla altaalla lapsen nukkuessa viileässä hotellihuoneessa päiväuniaan.

Mitä ei olisi tarvinnut pakata mukaan: Sukkia ja neuleita. Jotenkin kuviteltiin, että käveltäisiin paljon tennareilla, joihin on kiva laittaa sukat. Äh, ollaan eletty paljain varpain tai läpsyissä, niin kuin paikallisetkin. Mitä nyt joskus tilanteen vaatiessa vedetty jalkaan fiinimmät sandaalit. Pakattiin kaikki kolme mukaan yksi neule niiden lentokoneessa päällä olleiden lisäksi. Ei ole ollut tarvetta. Ei edes niinä iltoina, kun on satanut ja tuullut niin että palmut ovat menneet kyyryyn.

Jaa: