Thaimaa yllättää ja hurmaa vastakohdillaan. Ei tarvitse edes matkustaa maata päästä päähän, sillä sen huomaa jo ensimmäisessä majapaikassa, Thaimaan vanhimman turistikohteen, Hua Hinin, laitamilla. Mittatilauspuvussaan hikoileva liikemies ja päästä varpaisiin ahavoitunut kalastaja syömässä paistettua riisiä saman katukeittiön edustalla. Kolmella jalalla kävelevä rupinen koira tienpientareella ja pörröiset koiranpennut pienissä häkeissään eläinkaupan ikkunassa. Chiliä ja palmusokeria. 

Hotellimme on sivukylän sivukadun päässä, vähän kuin unohdettuna. Täällä ei ole paljon turisteja, mutta ei paljoa paikallisiakaan. Jokainen kotimatka taksilla on jännitysseikkailu, sillä kukaan ei osaa tänne – paitsi nykyään me onneksi jo osaamme, mutta kukaan ei osaa ottaa selkoa ajo-ohjeistamme. Uima-altaalla ei näy koskaan ketään, mutta iltaisin ravintolan terassille ilmestyy jostain joukko paikallisia turisteja pyörittämään hulavannetta Gangnam Stylen tahtiin.

Ranta ei ole koskemattoman paratiisisaaren ranta, vaan enemmänkin kuin hyljätty paremman toivossa. Autio, tuulinen ja roskainen. Kalastajien värikkäillä nauhoilla koristellut veneet keikkuvat aallokossa ja välistä päristää ärhäkän punainen vesiskootteri, joka vaikuttaa kuin maisemaan eksyneeltä.

Päätielle vievän kuja varrella on paikallinen pesula, jossa pyykkärinainen ripustaa asiakkaiden pyykit roikkumaan keittokatoksen seiniin ja laituriin, jonka alla joki haisee mädältä kalalta. Toiselle puolelle jokea kohoaa hulppea hotelli, jonka laihoilla vartioilla on ihan liian isot univormut. Kivenheiton päässä on 7-Eleven, jonka pihassa pärisevät kolhiintuneet mopot ja uutuuttaan kiiltävät mersut. Sisältä voit ostaa hodarin ja pirtelön, ulkopuolella kojussa wokkipannut tirisevät kaasuliesien päällä ja naposteltavaksi tarkoitettuja vihreitä mangoja sekoitetaan suolaan, sokeriin ja chiliin.

Viereisellä pellolla vietetään hämärän tullen iltamarkkinoita. Tarjolla on muun muassa pölyyntyneitä ja kolhiintuneita cd-levyjä, mustekaloja tuoreena tai kuivattuina sekä kananmunia tai vaikka kokonainen kana – elävänä tai kuolleena.

Markkinapaikan edestä voi hyvällä tuurilla napata lennosta taksin, joka vie Hua Hinin keskustaan. Kahvilassa miehet pelaavat vanhoilla pullonkorkeilla, nainen myy sitruunaruohoa kadulle levitetyllä lakanalla istuen ja länsimaalaisten punakoiden miesten sekä thaimaalaisten naisten kansoittamista baareista kuuluva kikatus sekoittuu örinään. Ja heti toisen kadun kulmassa on tarjolla mielin määrin wifiä, lattea ja korkojen kopinaa. Starbucksin caramel macchiato ja Thaimaahan rakkauden perässä muuttaneen italiaanon tekemät pizzat ja pastat. Vintageliikkeitä, muovikuppeihin erikoistunut kauppa ja riisisäkkejä peräkärrystään myyvä yrittäjä.

Ei ihme, että Thaimaa on myös lapsiperheiden suosiossa. Se antaa ja tarjoaa juuri sen, mitä turisti kulloinkin haluaa. Ja huomaamatta vähän enemmänkin. Toivottavasti ei kuitenkaan ripulia.

Jaa: