Hoitolaukku on asia, jonka hankkimista en edes tajunnut miettiä ennen kuin huomasin, että vaipat, harsot, pyyhkeet, pullot, rintapumppu, varavaatteet, kosteuspyyhkeet, tutit, rintakumit, hätäeväät ja muu käsittämätön vauvatavararepertuaari ei mahdukaan pikiriikkiseen käsilaukkuuni.
Oli siis hommattava laukku, jossa vauvatilpehööri kulkisi kätevästi mukana, mutta jonne mahtuisi myös mutsin tavarat. Jos joutuisin kanniskella vakiona kahta kassia, unohtaisin ennen pitkää toisen niistä kaupan kassalle tai taloyhtiön roskakatokseen.
Mutta voi vaaleanpunainen nallekuvio-oksennus sentään. Miksi suurin osa markkinoilla olevista hoitolaukuista sopisi äidin hartioita paremmin ihmiskunnan tyylittömimmät aikaansaannokset -näyttelyyn? Miksi hoitolaukkujen pitää rumalla ulkonäöllään huutaa, että tässä sitä kanniskellaan sinappikakkaisia vaippoja ja pukluisia harsoja?
Koska hoitolaukku tulee olemaan pääasiallinen veskani ainakin seuraavan vuoden ajan, tahdon että voin huoletta napata sen mukaani tyttöjen lounaalle ilman, että laukku levittää ulkonäöllään lapsiperheen arkea kymmenen metrin säteelle.
Sen pitää myös olla toimiva, jotta pystyn yhdellä kädellä kaivamaan laukusta pyyhettä ja toisella kädellä yrittää estää kakkakatastrofin leviämistä ympäri kauppakeskuksen vessan seiniä. Materiaaliksi toivoin helppohoitoista ja pikku kolhuista vain paranevaa nahkaa. Väriksi vaunuihin mätsäävää mustaa.
Kuva: Storsak
Ainut hoitolaukku-kategorian alla myytävistä laukuista, joka läpäisi seulani oli Storsakin Sofia-laukku. Sen useat lokerot ja taskut saavat järjestelmällisyyttä himoavan mieleni hyrräämään, mutta ulkonäkö on vain ok-luokkaa. Ja kun hintaa kapistuksella on useampi sata euroa, laukku jäi hankkimatta.
Mutta miksipä laukun pitäisi olla vauvatuotteen hintalisällä varustettu veska, eikö ihan tavallisesta laukusta saisi kelvollisen vaipparahtarin? Tutkin nettikauppoja, Huutonettiä ja kiersin liikkeitä sekä kirpputoreja. Moni jäi kuitenkin harkinnan ulkopuolelle taskuttomuuden tai olkahihnattomuuden takia.
Kuva: Asos
Himotusta aiheutti Asoksen keltainen päivän piristäjä, joka kuitenkin on harmikseni tekonahkaa. Saattaa myös olla, että jonain aamuna olo ei ole yhtään keltainen vaan enemmänkin kakanruskea.
Tiger of Swedenin laukku oli juuri sopivan kokoinen, mutta ulkonäkö aavistuksen liian konservatiivinen makuuni.
Kuvat: Lumi
Lumin tyylikkäät laukut olisivat varmasti syöneet palaverimuistiinpanojen ja läppäreiden sijasta myös muutamat kestovaipat ja tuttipullot. Niistä puuttui kuitenkin se jokin.
Piecesiltä löytyi kaksi nahkalaukkua, joista toisen kotiuttamista jo vakavasti harkitsin. Ne olivat kuitenkin aavistuksen liian säkkejä. Parempi pitää laukku mahdollisimman pienenä, kun se kuitenkin tulee aina täytettyä äärimmilleen, koosta riippumatta.
Sitten poikkesin vaunulenkin ohessa Marimekontehtaanmyymälään täällä Herttoniemessä. Siellä se pötkötteli hyllyssä yksinäisenä, näytekappalehintaan. Se ei ole kokonaan musta, mutta raitafaniuteni tietävät voivat aavistaa, että pöksyt pyörivät jaloissa, kun näin kuosin.
Se ei ole nahkainen, mutta puuvillaisena sen voi heittää huoletta pesukoneeseen. Se istuu sitä Hello Kitty -kuvioista laukkua paremmin myös miehen olalle.
Taskuja siinä on yllättävän monta, ja taskuvajeen yllättäessä käytetään erillisiä pussukoita. Hoitolaukkuihin yleensä kuuluvaa pullolämmitintä veskassa ei luonnollisestikaan ole, mutta enpä ole vielä moista tarvinnutkaan. Ja jos joskus tarve ilmenee, sellaisen saa ostettua erikseen esimerkiksi Gaudete Kidsistä.
Kuva: Gaudete Kids
Ostohuuman jälki-imussa tajusin vasta pohtia, että mitäs sitten kun ollaan liikenteessä kantoliinalla. Silloinhan tavarat kulkevat kätevimmin ja helpoiten mukana, kun ne sijoittaa reppuun. Tähän mennessä olen kuitenkin laiskoina päivinä napannut Marimekon laukun ja roikottanut sitä epäkäytännöllisesti toisessa kädessä. Joinain päivinä jaksan pakata veskan liinailua varten erikseen. Silloin vaipat kulkevat luottoystäväni, Fjällrävenin repun, sisuksissa.
Jaa: