Välillä tuntuu, että päivät kuluvat, eikä mitään ihmeellistä jää mieleen. Vaikka elo on täynnä pieniä ja suuria ihmeitä! Siksi päätin alkaa kirjata kuukausikuulumisia. Tässä heinäkuusta mieleen jääneet:

– Olin kyllästynyt tähän postaussarjaan, kuten ehkä tästä julkaisuhetkestä voi päätellä. Samalla olin ominaiseen tapaani liian järjestelmällinen ja jääräpäinen jättääkseni kesken jotain aloittamaani. Kyllä sitä nyt yhden vuoden ajan kerran kuussa kirjailee ylös asioita, jotka eivät kiinnosta edes minua itsenäni, vielä vähemmän muita.

– Katsoin puolison kanssa yhden jakson Sorjosta. Ja tajusin, että olimme katsoneet Sorjosta tai ylipäätään mitään ns. aikuisten sarjaa viimeksi jouluna. Että ehkä sitten ensi kerran jouluna taas!

– Vietettiin ystäväperheen kanssa yli viikko Etelä-Karjalassa, maaseudulla ystävän suvun vanhassa talossa. Ja se oli parasta, ihanaa, niin kipeän parasta ja ihanaa näin elokuun puolivälistä käsin muistellen.

– Pilkoin puita, sytytin tulia uuniin ja kannoin kaivosta vettä. Pesin tiskejä ulkona niin maalla kuin kaupungissa.

– Poimin mustikkaa, lakkaa, vadelmaa, mustaherukkaa, saskatonea, marjasinikuusamaa, punaherukkaa ja karviaisia. Kävin myös itsepoimimassa mansikoita, mikä oli itselleni ensimmäinen kerta, jos ei omien vanhempien tilaa lasketa. Söimme kahden perheen porukalla mansikoita 5 kilon päivävauhtia.

– Luin tai kuuntelin nämä neljä kirjaa, joista ensimmäinen on saatu arvostelukappaleena: Delia Owensin Suon villi laulu, Sally Rooneyn Normaaleja ihmisiä, Trevor Noahin Laiton lapsi ja Tove Janssonin Bulevardi ja muita kirjoituksia. Niiden arvostelut löytyvät Lähiömutsin IG:n Luettua 2020-kokokohtapallerosta.

– Saunoin rantasaunassa, savusaunassa, puusaunassa, sähkösaunassa ja taloyhtiön saunavuorolla. Saunoin kiireellä ja etenkin saunoin ihan rauhassa ilman aikatauluja.

– Olin ihan karmeassa krapulassa.

– Uin järvissä, lammessa ja meressä. Rakastin etenkin aamu-uinteja niin että aloin tosissani haaveilla aamurutiinista, johon todellisuudessa arjessani ei ole aikaa.

– Olin tulla hulluksi hyttysten kanssa.

– Juoksin lenkkejä lomamaisemissa; rajavyöhykkeen tuntumassa ja laakeiden peltomaisemien keskellä.

– Söin monta kattilallista kesäkeittoa.

– Kävin turistina Imatralla käyden läpi paljolti samat hyväksi todetut paikat kuin viimeksi Imatralla turistina pyöriessä.

– Nukuin lempeitä ja utuisen kauniita unia pikkumökillä erinäisillä kokoonpanoilla. Myös kahdestaan puolison kanssa, mikä meinasi unohtua, mikä taas kertonee mukavaa tarinaansa siitä, että kahdenkeskinen silloin tällöin alkaa jo olla kaikessa ihanuudessaankin normaali osa elämää.

– Yövyin siskonpedissä Tampereella.

– Söin niin paljon ruokaa Hoaxissa, että kaksi päivää myöhemminkin teki mieli vielä vyöryä ja ryömiä eteenpäin.

– Kävin siskojen kanssa Ellen Thesleff-retkellä Muroleessa.

– Vietin perheen ja ystäväperheen kanssa perinteistä mansikkalomaa (täällä kirjoitus viime vuodelta) Pohjanmaalla.

– Nautin puolison kanssa yön yli treffeistä Merenkurkun saaristossa.

– Kävin sienessä niin maalla kuin kaupungissa, ihan yhtä matoisin korillisin.

– Kävin Vaasan keskussairaalan päivystyksessä lapsen astuttua sienimetsässä maa-ampiaispesään.

– Tein Pohjanmaalta hyviä kirppislöytöjä mökille. Sovittelin paljon vaatteita kirppiksellä ja ystävän sukutalon ullakolla. Osa niistä päätyi iloa tuomaan omaan vaatekaappiin.

– Söin fiilistellen itse kasvatettuja ja poimittuja ruokia. Metsän antien lisäksi palsta, viheriöivä parvekkeemme ja kotipihan kasvulaatikot alkoivat tuottaa niin paljon satoa, että monesti ateriat koostettiin pääasiassa itse kasvatetun ja / tai poimitun ympärille.

– Järjestin ja inventoin yhdessä lasten kanssa heidän vaatekaappiinsa sekä hyllyn. Se oli hullua ja vei kesälomasta kaksi sadepäivää. Mutta ah, nyt arjen koitettua nuo piinapäivät palkitaan, kun kodissa ei ole niin järkyttävä kaaos.

– Tein lehtimehua anopin ohjeella.

– Sain kodin itselleni yhdeksi yöksi ja aamuksi ja löysin itsestäni teinin, joka tuosta noin vain nukkuu lounasaikaan. Se taito on siis minussa yhä!

– Ihastelin, kun pikkumökki sai puolison käsissä ensimmäisen pellavaöljymaalikerroksen. Nakuttelimme yhteistuumin myös taulun sekä lukuvalon seinään sekä lyhdyn kattoon. Myös mökin roskiksesta löytynyt puutarhapöytä pääsi vihdoin kunnostettavaksi. Yksi ruuvi, naula ja maalisutaisu kerrallaan kohti valmiimpaa!

Helsinkiläisenä bloggaajana voisi käyttää koko elämänsä siihen, että kirjoittaa mielenkiintoisista kotikaupunkinsa retkikohteista, ravintoloista, museoista rannoista, teattereista, vintageputiikeista ja kaikesta muusta. Niin paljon Helsingillä on tarjota, että en mitenkään koskaan ehtisi käydä jokaisessa mielenkiintoisessa näyttelyssä tai retkikohteessa, saati ravintoloissa ja kahviloissa.

Mutta aika paljon olen ehtinyt Helsinkiä nautiskella, muutamista kohteista kirjoittaakin, vaikka esimerkiksi ravintolavinkit ovat sittemmin siirtyneet Lähiömutsin Instagram Stooreihin.

Aikaisemmin tänä kesänä olen jo koonnut yhteen kirjoituksiani Helsinki-seikkailuistamme:

• Helsingin saaret – 10 X saariretkelle Helsingissä
• Helsinki – kolme valmista matkasuunnitelmaa pääkaupunkiin
• Retkelle Helsingissä, eli vaikka ja mitä tekemistä (lapsiperheille)
• Viisi kivaa piknikpaikkaa Helsingissä

Tulossa on vielä postaus Helsingin museoista, mutta tähän väliin kokoelma kaikenlaista muuta Helsingistä löytyvää tekemistä ja kokemista, joista olen kirjoittanut:

Kahvilat Helsingissä:

Iki-ihana ja boheemin rouhea Ihana Kahvila. Tämä kahvila on kuulunut kesiimme yhtä kauan kuin helsinkiläisyys. Lasten myötä siitä tuli meille vakkaripaikka, jossa hengattiin ihan reteästi vain aikaa tappaakseen. Siellä on valtavan hyvät tarjottavat, letkeä meininki ja komeat maisemat, nykyään anniskeluoikeudetkin. Lapset on otettu ihanasti huomioon esimerkiksi leluin sekä hiekkalaatikoin, ja konttiin on rakennettu vaipanvaihtopistekin! Ihana Kahvila on auki viimeistä kesää, ja yksi aikakausi meidän Helsingistämme tulee päätökseen.

Recatta, pieni kahvilamökki merenrannassa. Tykkään Helsingissä siitä, että siellä törmää hullunkurisiin ja valloittaviin asioihin siellä, missä ei uskoisi. Kuten Helsingin ehkä sympaattisimpaan kahvilaan, Cafe Regattaan. Merituulen puhaltaessa suolaisena ja puiden palaessa rätisten ulkonuotiossa, ei heti uskoisi olevansa kävelymatkan päässä ydinkeskustasta. Mutta siellä se 115-vuotias punainen mökki nököttää Töölössä, Sibeliuksenpuiston kupeessa. Tarjoilut Cafe Regatassa eivät ole kummoiset, mutta tunnelma onkin paras mauste.

Ravintolat Helsingissä:

Thai-Orchid, Itä-Helsingin thaimaalainen timatti. Tajusinpa, että olen kirjoittanut ihan hävettävän vähän ravintolavinkkejä. Kuten sanottu, nostelen hyviä paikkoja kyllä IG Stooreissa, mutta pitäisi niille aurata tilaa myös täällä blogissa. Yksi nostoista on kuitenkin tämä, kun yhdeltä meidän lähiostarilta löytyi tyylikäs, maukas ja tasokas ravintola.

Lähiökapakassa perhepäivällisellä – Treffin hampurilaiset. Muutamia vuosia sitten metroasemaa vastapäätä sijaitsevaan lähiökapakkaan alettiin tehdä ruokapyhiinvaelluksia joka puolelta Helsinkiä ja jopa Suomea. Yhtäkkiä kaikki tuntuivat olevan lääpällään Treffiin, tuohon paikallisen lähikapakkaan. Sanoivat sen hampurilaisen olevan Suomen paras. Vegenä en ihan niele tätä väitettä, mutta onpa ihanaa, että Hertsikassakin on nykyään niin paljon kivoja ravintoloita, että ei pian sormet riitä laskemaan. Pitäisikin todellakin kertoa niistä kaikista teillekin!

Lastenteatteri Helsingissä:

Lastennäytelimiä Kapsäkissä. Teatterin yhteydessä olevassa viihtyisässä, perheystävällisessä ja samalla sopivan renttuhenkisessä ravintolassa tuli notkuttua paljonkin ennen lapsia. Mutta teatteripuoleen tutustuin vasta lasten kanssa, sillä Kapsäkissä menee poikkeuksetta laadukkaita ja ajatuksella tehtyjä näytelmiä lapsille.

Lastenvaate- ja tarvikekirpputorit Helsingissä:

Naperotarvikkeita ja lastenkirppari Ipanainen. Kyselette minulta usein kirppisvinkkejä Helsinkiin, mutta totuus on se, että ehdin parhaiten kirppistellä yleensä vain reissuissa, joten tietotasoni Helsingin kirpputoreista on kehno. Mutta yksi vinkki on tässä, hyvällä maulla valittuja lastentarvikkeita sekä kaupungin luultavasti täsmäostettavin lastenvaate- ja tarvikekirpputori Ipanainen.

Vuosaaren Marskin muksut – kirppispäivä Itä-Helsingissä. Me käymme Vuosaaressa aika harvakseltaan, ja yleensä ollaan matkalla retkelle Uutelan-ulkoilualueelle tai kuumana kesäpäivänä Aurinkolahden rannalle, joka köyhän naisen Rivieranakin tunnetaan. Mutta Vuosaaressa on myös lastentarvikekirppis. Marskin muksujen myymälä on tilava ja siisti, ja sinne on helppo kurvata sisään rattaidenkin kanssa. Lasten kanssa matkassa olevalle aikuiselle tonkimisrauhan varmistaa hetkeksi leikki- ja piirustusnurkkaus.

Hotelli Helsingissä:

Retriitti Itä-Helsingin Hotelli Rantapuistossa. Hotelli sijaitsee Meri-Rastilassa, Ramsinniemessä. Itämeri tulee tuoksuineen ihan lähelle. Rantapuistossa on säilynyt paljon alkuperäistä tunnelmaa vuodelta 1963, kun rakennus valmistui pankkien koulutuskeskukseksi. Lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat tuovat mykistävän kauniin luonnon sisään asti, ja atrium-pihoilla on levollisen ajaton tunnelma. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehtipariskunta Ragnar ja Martta Ypyä, joka sai suunnitteluunsa vaikutteita Alvar Aallolta. Aamupalalla takassa rätisee tuli ja kynttilät palavat.