Siihen nähden, miten paljon rakastan valokuvien kieltä ja museoita, käyn kummallisen harvoin valokuvataiteen museoissa. Siitäkin huolimatta, että Suomen Valokuvataiteen museo sijaitsee kotikaupungissani Helsingissä. Mutta kun se on Kaapelitehtaalla, joka on idän asukkaan näkökulmassa ihan sivussa kaikesta. Vähän sellainen hähmäinen kohta kartalla, jota ei muista olevaksi, kun alkaa suunnitella museoretkeä.

Mutta nyt siihen tulee muutos! Suomen valokuvataiteen museo K1 avautuu huomenna torstaina 20.8.2020 ihan Helsingin keskustaan, Aleksanterinkadun Kämp Gallerian kellarikerrokseen. Keskeisen sijainnin ansiosta sinne voi piipahtaa hetken mielijohteestakin, mitä puoltaa myös se, että museossa käy Museokortti ja aukioloajat ovat laajat. Pääsin tutustumaan museon tiloihin jo etukäteen tällä viikolla.

Suomen Valokuvataiteen museo K1 on osa Kaapelitehtaan museota, mutta oma erillinen yksikkönsä. Uudessa museossa tullaan kurottamaan enemmän valokuvataiteen pop-kulttuuriseen suuntaan, mutta silti ottaen mukaan sekä historiaa että nykyhetkeä.

K1-museon suunnan huomaa jo avajaisnäyttelyistä. Näyttelyn valokuvissa näkyy kolme populaarikulttuurista tuttua, oma-aloitteista ja vahvaa naista, jotka ovat kuvattavina aktiivisia toimijoita. Valokuvanäyttelyiden teokset osoittavat, miten niiden kohteet luovat valokuvilla tietoisesti omaa brändiään ja julkista imagoaan.

Marilynin lakanoissa ja Chanelin Pariisissa

Toinen avajaisnäyttelyistä on Douglas Kirkland: Coco Chanel & Ilta Marilynin kanssa. Liekö ketään, joka ei olisi nähnyt ikonista kuvaa Marilyn Monroesta kiehnäämässä eteerisesti silkkilakanoissa. Näyttelyssä on esillä kymmenittäin kuvia tuolta illalta vuodelta 1961, kun vasta 26-vuotias Douglas Kirkland sai tehtäväkseen kuvata Monroen Look-aikakauslehden juhlanumeroon.

Tarina kertoo, miten sensuellit kuvat ovat yhtä lailla Kirklandin kuin Monroen työnjälkeä. Kuvauksissa filmitähti vaati nimenomaan silkkilakanat ja ohjasi kuvaajaansa. Kuvauksia seuraavana päivänä Monroe kävi tottuneesti ja brändinsä tuntevasti läpi kehitettyjä kuvia. Ne otokset, joista Monroe ei pitänyt, elokuvatähti saksi määrätietoisesti silpuksi.

Näyttelyssä päästään myös kurkistamaan kuvien ympärillä olevaan studioon. Kirkland kuvasi Monroeta korkean studion katonrajassa olevalla pienellä parvekkeella. Näyttelytiloihin rakennetun sängyn ja sen yläpuolella olevan peilin avulla näyttelyvieraat pääsevät kokeilemaan hetkeään Marilynina. Väitän näiden Marilynin-selfieiden olevan loppuvuoden museosomekuvien se juttu.

Marilyn Monroen lisäksi näyttelyssä on esillä Kirklandin kuvia Coco Chanelista. Kirkland lähetettiin kuvaamaan reportaasia 79-vuotiaasta muotigurusta Pariisiin. Chanel ei suostunut puhumaan kanadalaisen nuoren kuvaajan kanssa kuin ranskaa, vaikka Kirkland ei sitä osannutkaan. Alkuun hän ei myöskään saanut kuvata Chanelia itseään, vaan tämän malleja muotiluomukset yllään. Lopulta ensimmäiset kehitetyt filmirullat saivat Chanelin luottamaan kuvaajaan.

Kirklandin kuvissa näkyy työtä tehdäkseen elävä muoti-ikoni. Kuvissa ei poseerata, vaan ne on napattu liikkeessä, kaiken ennakoimatta tapahtuvan keskellä. Niissä näkyvät 1960-luvun Pariisin kadut, muotitalon työhuoneet ja näytösten takahuoneet. Voisin tutkia loputtomiin kuvien yksityiskohtia: tupakansytyttimiä, ryppyisten sormien koruja ja vaatteiden saumoja.

Chanel ymmärsi valokuvien voiman imagon muokkaajina ja vaikuttui Kirklandin osaamisesta niin kovin, että kutsui tämän kameroineen jopa kesähuvilalleen. Niitä kuvia emme kuitenkaan koskaan saa nähdä, sillä kuvareportaasikeikan antanut lehti oli sitä mieltä, että homma oli hoidettu ja komensi kuvaajan takaisin kotiin.

Oodi naisen vapaudelle

Avajaisnäyttelyn toinen näyttely tuo valokuvallisen itseilmaisun vuoteen 2020. Liisa Vääriskoski: @munalissu -näyttelyssä tähän asti pääasiassa Instagramissa vaikuttanut Munalissu-performanssihahmo  koostuu tiiviiksi taideprojektiksi, jossa toden ja fiktion välinen raja hämärtyy. Munalissussa viihde, kaupallisuus ja poliittiset teemat sekoittuvat värikylläiseksi, absurdiksi, räävittömäksi ja hauskaksi kuvataiteeksi.

Liisa Vääriskoski kertoi pressiaamisella Munalissun olevan hänen seksuaalienergialla latautunut alterego ja ikään kuin filtteri, jonka kautta hän voi katsoa maailmaa, kun siltä tuntuu. Munalissu ei tunne termiä häpeä, ja siksi Vääriskoski kuvaileekin Munalissun olevan oodi naisen vapaudelle.

Ja koska Munalissu olemisellaan myös kommentoi sosiaalisen median luomaa vaatimusta siitä, että koko ajan pitäisi olla läsnä, ihana, tiedostava ja superkiinnostava, näyttelytilassa on myös somen utuisen ihanista ulkomaanmatkakuvista tutunoloinen keinu. Siihen voi sitten vuorollaan jonottaa ottamaan kuvia, eikä tarvitse edes editoida ihmismassoja taustalta pois illuusion luodakseen, keinun takana kun on näyttelytilan seinä.

Viimeinen kuva: Veera / Tyyliä metsästämässä

Kaupallinen yhteistyö: Kuja Studio

Ensimmäinen kesäkausi pienellä kesämajallamme Helsingin Kivinokassa alkaa taittua kohti auringonkukkien ja puolukoiden aikaa. Nyt kun takana on muutamat kokonaiset kuukaudet melkein valmiissa mökissä – tuollaisessa noin 70-vuotiaassa mökissä toki löytyy aina pientä nikkaroitavaa – on hyvä hetki kertoa kokemuksia mökkimme mittojen mukaan tehdyistä kiintokalusteista.

Meidän kesämajamme koko on siis hulppeat 12 neliötä + 2 neliön varasto, ja tuohon tilaan toivoimme mukavat nukkumismahdollisuudet neljälle, toimivan eteisen, tarpeeksi säilytystilaa ja pikkuruisen keittiön täydentämään ulkona olevaa kesäkeittiötä. Lisäksi halusimme tulisijan, jolla mökkikausi laajenisi myös talveen sekä syksyn ja kevään viileisiin päiviin.

Piirtelimme ajatuksiamme ensin puolison kanssa kahdestaan paperille, mutta toiveemme ja mökin neliöt tuntuivat mahdottomalta yhdistää. Onneksi löysimme yhteisten tuttujen kautta yhteistyökumppanikseni Kuja Studion, lohjalaisen muotoilustudion ja puusepänverstaan, jonka tekeminen perustuu vastuullisuuteen ja lähituotantoon.

Pienen mökin kalusteissa joka sentti otetaan huomioon

Kuja suunnitteli meille mökin joka suuntaan vinojen mittojen mukaan pienen keittiön, eteiskalusteen, liukuovellisen (kirja)hyllyn sekä kaksi katonrajaan sijoitettua hyllyä. Mutta lisäksi he auttoivat myös pohjaratkaisun pyörittelyssä piirtäen meille vaihtoehtoisia pohjaratkaisuehdotelmia. Ilman heitä tuskin olisimme tajunneet vaihtaa yhden ikkunan paikkaa tai sijoittaa takan siihen missä se nyt on, mikä taas mahdollisti mökin kalusteiden sijoittelun käytännöllisesti mutta harmonisesti.

Kuja Studion tekemät suunnitelmat näyttivät keväällä remonttikaaoksen keskellä uskomattomilta ja siksi toivat myös jaksamista säätää koronakevään aikatauluihin vielä yksi mökkiremonttikin. Mietimme, että tällainen palkinto meitä sitten kesällä odottaisi, vaikka silloin sitä ei edes oikein osannut kuvitella!

Itse kalusteet Kujan jengi kävi puolisoni avustuksella asentamassa paikalleen. Vaikka tämä kuulostaa kuluneelta ja siksi liioittelevalta, en voi muuta kuin todeta, että valmiit kalusteet olivat ja ovat vielä kauniimmat, toimivammat ja sellaisella ammattitaidolla tehdyt, että en olisi osannut moista edes haaveilla tai kuvitella.

Luonnonmateriaaleja, toimivuutta ja ripaus 1950-luvun muotokieltä

Kujan kiintokalusteiden muotokielessä on mukana toiveidemme mukaisesti mökin rakennusvuosikymmen, eli 1950-luku. Toimivuus on silti tästä ajasta, samaten kuin viimeistelty ilme. Kalusteiden värimaailma on poimittu Kivinokan luonnosta ja yhdessä meidän kanssamme hiottu juuri mieleiseksi.

Kaikki mökin kalusteet on tehty laadukkaista luonnonmateriaaleista, jotka kestävät niin aikaa, käyttöä, kolhuja kuin talvikylmän mökin lämpötilavaihteluita. Materiaalina kaappien rungoissa on käytetty havuvaneria, jonka päällä on Formican laminaatti. Keittiöntaso sekä naulakko ja eteiskalusteet ovat massiivisaarnea, joka on pintakäsitelty kolmeen kertaa Osmo Colorin Kuusi-sävyisellä puuvahalla.

Pienen tilan pieni keittiö

Vaikka ruuanlaitto pikkumökillämme sijoittuu etenkin kesäisin pääasiassa ulos, jossa meillä on grilli sekä kaasuliesi, tahdoimme myös sisälle mökkiin pienen keittiön kaasuliedellä. Siinä voi sadesäällä hämmentää aamupuurot ja talven pakkasilla keittää vilun karkoittavat kaakaot.

Vaikka mökkimme on miniatyyrikokoinen, sen keittiö on ihan standardimittainen. Keittiömme on siis kaltaiselleni pitkälle kokkailijallekin mukavalla korkeudella ja samalla se onnistuu sulautumaan osaksi töllimme matalaa huonekorkeutta. Se hämmästytti alkuun, sillä jännitin, josko keittiöstä tulee möhkälemäinen. Mutta vielä mitä, sekin istuu nätisti osaksi kokonaisuutta.

Yksi sulautumiskikoista on varmasti yläkaappien vino, katon mukaan mitoitettu malli. Vinosta mallista huolimatta kaappiin mahtuu kuivaruokatarpeet, aterimet, servetit ja muu keittiötilpehööri.

Keittiöntaso on pieni, mutta pienessä mökissä silti luksus. Keittiön naulakossa roikkuu kaikkea pientä ja tarpeellista. Hyllyn alareunaan on kiinnitetty led-nauha valonlähteeksi.

Lietenä meillä on Franken yhden polttimon kaasuliesi. Kaasupullo on jemmassa seinän takana olevassa varastossa, joten se ei vie keittiöstä tilaa. Sisäkeittiön kaasuliettä on näin kesäaikaan käytetty harvoin, mutta jokainen harvoista kerroista on ollut nautinto! Jos vain olisi mahdollista, tahtoisin myös kotiin kaasulieden, niin ihana sillä on kokata. En esimerkiksi ikinä saa induktiolla ihan vaikka kaurapuurosta niin hyvää kuin kaasuliedellä.

Keittiön alaosan kaappiin on integroitu pieni jääkaappi. Integroitavia pieniä jääkaappeja ei ole markkinoilla kovinkaan montaa, ja puoliso päätyi armottoman googlailun jälkeen Ikean jääkaappiin. Sen Kujan jengi sitten upotti pikkukeittiöön. Jääkaappi saa virtansa pistorasiasta, johon sähkön tuottaa taas mökin katolla olevat aurinkopaneelit.

Jääkaappi pikkumökillä on luksus, kun kaikkea ruokaa ei tarvitse aina kantaa mukanaan, minkä lisäksi ei tarvitse huolehtia, pysyväthän ruuat vaikkapa kylmälaukussa nyt varmasti tarpeeksi viileinä.

Keittiön molemmat vetolaatikot ajateltiin alun perin jätteille, mutta ymmärsimme pian, että etenkin näin kesäaikaan valtaosa syntyvästä jätteestä on biojätettä. Ja biojätteen käymme kippaamassa suoraan mökin pihassa olevaan kompostoriin.

Niinpä meillä on jätteille käytössä vain yksi vetolaatikko. Sinne mahtuu kierrätyssanko muoville sekä yksi sanko, johon keräämme pahvit ja paperit, jotka sitten erittelemme kierrätyspisteellä oikeisiin lootiin. Lisäksi laatikossa on yksi pieni pussi, johon keräämme lasi- ja metallijätteen sekä sekajätteen, jotka sitten käsipelillä erikseen erittelemme jätepisteellä. Palautuspulloja varten varastossa on kassi.  

Toinen vetolaatikko imaisee nyt sisäänsä isoja tarjoiluastioita, tarjottimia sekä valurautapannun.

Pieni Kuja Studion vanerikeittiö massiivitasolla alkaen 3000 euroa.

Liukuovellinen kirjahylly on pienen mökin moneen muuttuva säilytysjärjestelmä

Kuja Studion jengi ehdotti mökin nurkkaan kirjahyllyä, vaikka emme moista edes toivoneet. Hyvä niin, sillä meille ei olisi tullut mieleenkään, että nurkkaan edes mahtuisi mitään säilytysjärjestelmää. Ja nyt olisimme hivenen ihmeissämme, mihin saisimme mahtumaan kaikki mökin pieteetillä keräilemämme ja nautinnolla käyttämämme kirppisastiat, jotka nyt säilytetään kirjahyllyssä.

Kirjahyllyn liukuovet myös tarvittaessa piilottavat tavaroita, mutta me tapaamme pitää ovia ronskisti avoinna. Mutta juuri ovet kuitenkin tekevät kirjahyllystä monikäyttöisen. Näkisinkin että samanmallinen hylly toimisi niin lastenhuoneessa, työhuoneella kuin olohuoneessa.

Ja koska hyllyn voi suunnitella myös vinokattoisten kotien mittojen mukaan, kuten meidän mökillämme, se sopii myös esimerkiksi ullakolle remontoituihin asuntoihin.

Vastaava liukuovellinen Kuja Studion kirjahylly alkaen 1000 euroa.

Pienessä tilassa lisäsäilytystilaa löytyy katonrajasta

Pienessä mökissämme säilytystilaa löytyy myös katonrajasta. Mökin molemmissa päädyistä löytyy hyllyt, joista toinen on avomallinen ja toinen ovellinen.

Niidenkin kanssa jokainen sentti on käytetty hyväksi ja tehty millintarkkaa työtä. Esimerkiksi ikkunapäädyn hyllyssä on huomioitu paloturvallisuuden vaatimat etäisyydet takasta tekemällä hyllystä toisesta päästä kapeneva.

Koska sohvasänky imaisee peitot, tyynyt, lakanat ja sen sellaiset, toinen päädyn hyllyistä on vielä tyhjänä. Vaikka en olisi pikkumökissä uskonut, meillä on siis jopa yltäkylläisesti säilytystilaa!

Pienemmät avonaiset Kuja Studion vanerihyllyt alkaen 400 euroa.

Pienen eteisen naulakko ja kenkäteline

Eteisen säilytysjärjestelmä on niin nätti, että välillä mietin, onkohan ihan normaalia saada näin paljon kiksejä kalusteesta.

Kun eteistä tehtiin Kuja Studion pajalla, sain tekovaiheesta videoterveisiä. Se oli hypnoottista! Koko eteiskaluste on koottu ilman ruuveja ja muttereita, ja jokainen naulakkotappi on hiottu käsin. Voin sanoa, että puusepän ammattitaitoisen työnteon seuraaminen jättää kissavideotkin taakseen!

Eteisen seinäkoukuissa on tähän mennessä roikkunut tarpeellisia asioita sontikasta huussi-asioinnilla tarvittavaan vessapussiin, mutta ilmojen viiletessä koukkuihin ripustetaan takit.

Ylähyllyn hattuhyllyllä on tilaa lätsille sekä hanskoille.

Alaosan kenkätelineeseen mahtuu meidän ja tarvittaessa pienen vierassakinkin kengät jemmaan. Lisäksi siellä on vanha vakka, jossa tullaan talven tullen säilyttämään villasukkia.

Vastaavat Kuja Studion eteissäilytysjärjestelmät saarnesta alkaen 850 euroa. Oksa-ripustin 32 euroa / kpl ja 130 euroa / 5 kpl.