Ja kas näin sekä lapsella että miehellä on omat Marimekon kotikutoiset kohupiponsa. Sillä superpaljastuksen mukaan Marimekon trikooraita onkin kopioitu kaikista maailman muista raidallisista vaatteista. Pipojen raitojen väritys taas selkeästi on napattu sarjakuvaveijareiden kokovartalokalsareista. Tuplakohu!
Noh, jos ihan tosissaan ollaan, lapsi tarvitsi syksyn mutalätäköissä möyrimiseen lisää jämäkästä trikoosta valmistettuja pipoja. Ei nimittäin ehdi meidän pesukone pyöriä ja pyykinkuivausteline kuivattaa sitä vauhtia, mitä pipot ylleen kuraa ja muita luonnonihmeitä keräävät. Ja kun lapsen pipon valmistamisen jälkeen kangasta jäi juuri sopiva pala, surrautin samasta kankaasta pipon myös itselleni. Tai niin oli tarkoitus, mutta mies ihastui pipot nähdessään ja omi isomman pipon itselleen. Omat kohupipoiset söpikseni!
Teillä siellä bittiavaruuden toisella puolellakin saumurit ovat tainneet säksättää, sillä keväällä muistiin kirjaamani trikoopipo-ohje on yhtäkkiä pompsahtanut Lähiömutsin luetuimpien postausten top-kymppiin. Eikä suotta. Pipo on juuri niin helppo ja nopea tehdä kuin ohje väittääkin.
Ja vielä tupsu päälaelle ja jopas on komeat pipot. Mutta hetkinen. Enkös mä ole nähnyt vastaavia tupsuja joskus jossain? Shiiiit. Etten vaan olisi vahingossa tehnyt kohutupsuja.
Tee meillekin! Ihana!
Kohupipotehdas!
Hauskat pipot ja hienosti kohdistetut raidat! Näitähän voisin itsekin tehtailla taas muutaman lisää.
toi on kyl sinänsä mielenkiintoinen aihe noi kohutut plagioinnit. missä se raja menee? kyllähän kaikki jotka luovat uutta tavalla tai toisella niin ottaa vaikutteita joka puolelta. Itse olen kondiittori ja pohdiskellu paljon asiaa kakkujenteon tiimoilta. Olen vielä vastavalmistunut joten tilauksen saadessani hakeudun heti nettiin etsimään inspistä muiden kakuista. se metsäkuosi nyt oli ihan suoraa kopioimista mutta on se noilla suunnittelijoilla varmaan vaikeaa välillä erottaa inspiraatio plagioinnista. eikös kaikki taide vähän ole sitä että tehdään oma versio jostain jo olemassa olevasta, joko tietämättään tai sitten tietoisesti? 🙂
juu sori ei liity hirveesti sun blogiin, kunhan pohdiskelin 🙂 sulla on tosi mahtava blogi, tälläisen 8 kk vauvan äidille uusi raamattu ollut tässä vauvavuotena. älä pidä mua outona mutta näin just viime yönä unta että tapasin sut ja kerroin miten paljon oon saanu apua ja tukea sun blogista! 😀
nathalie
Pipot on pop! Mitenhän mä oon onnistunu missaamaan sun blogin aikaisemmin? Ihana eläväinen tekemisen makua täynnä oleva:) Huomaa, että ammatikseksikin kirjoitat(?) teksti on niin sujuvaa ja helposti luettavaa viihdykettä!
Tosi söpöt pipot! Hyvä idea! 🙂
Täytyy myöntää, että raidat menivät kohdilleen ihan puhtaalla tsäkällä.
Jep, kopiointi on väärin, mutta inspiraatiota varmasti tulee huomaamattaankin. Mä ainakin itse huomaan imeväni teksteihini vaikutteita vaikka kirjasta, jota sillä hetkellä luen. Esimerkiksi Anna-Leena Härkösellä on niin omintakeinen ja hieno oma ääni, että huomaan hänen kirjoja lukiessani pätkiväni omiakin tekstejäni jämäkämpään muotoon, vaikka muuten olenkin kirjoittajana huomattavasti rönsyilevämpää sorttia.
Ja voi kiitos kauniista sanoistasi. On upeaa kuulla, että ihmiset saavat näistä mun jorinoistani apua ja tukea. Sellaiset kommentit saavat kirjoittamaan niinäkin päivinä, kun muuten ei millään jaksaisi.
No mutta kiva kun löysit nyt visiitillä lähiöön! Toivottavasti tulet toistekin. Ja kiitos kauniista sanoistasi! Kirjoitan tosiaan myös työkseni, vaikka tällä hetkellä olenkin televisioduunarina.
Molempiin on vastattava: niin mustakin!