Vaikka otinkin Lähiömutsin tosissani heti alkuun – vauvavuoden sallimissa puitteissa – en ehkä kuitenkaan olisi uskaltanut toivoa, että nykyään lähiössä vierailee Google Analyticsin mukaan kuukaudessa reippaasti yli 50 tuhatta lukijaa. Heistä yli 20 tuhatta on uniikkikävijää. Iso kiitos teille lukijoille! Olette mahdollistaneet mulle sen, että nykyään voin saada osan elannostani bloggaamalla.
Joitakin blogeilla tienaaminen kuitenkin vituttaa. Olen ollut aistivinani, että aika yllättävän moniakin. Joistakin lausahduksista ja kommenteista kuultaa läpi jopa ajatus, että mun pitäisi olla vallan häpeissäni, kun blogista kilahtaa jotain tienestiä myös pankkitilille. Ja sitä minä en ymmärrä. Sillä itseni mielestä saan päinvastoin olla ihan helvetin ylpeä, että äitiysloman aikana sain rakennettua tyhjästä blogin ja brändin, jonka kautta voin nykyään osittain työllistää itseni. Epävarmoina duuniaikoina – mikä media-alalla on vakiotila – saan taputtaa itseäni olalle, että voin tienata kirjoittamisella, enkä nostaa esimerkiksi työttömyyskorvauksia tai tehdä sellaisia töitä, jotka eivät ole intohimoni.
Ehkäpä yrittäjyys ja itse luodulla brändillä tienaaminen eivät olekaan se, mikä saa kengän hiertämään. Ne ovat ne tavat, joilla rahaa voi tehdä. Mainokset siis. Mutta kuulkaa, en sitten millään suostu häpeämään niitäkään! Maailmassa homma nimittäin pyörii niin, että kun haluat jotain tehdä elääksesi – oli se sitten pikkuhousuja, koiratrimmausta, korvapuusteja tai blogia – sitä on myytävä. Ja siihen väliin tulevat mainostajat.
Olen tietenkin korvat höröllään myös kaikille ehdotuksille, joissa blogikirjoittamisesta voi saada rahaa ilman mainoksia. Itselleni on tullut mieleen esimerkiksi tilaajamaksu, sellainen kuten lehdissäkin. Lehdet tekevät suurimman osan tuloistaan niistä tilaajamaksuista huolimatta mainoksilla, mutta tällaiselle yhden naisen yritykselle riittäisi vähempikin. Miettikääpä, että jos jokainen kuukausittaisesta uniikkikävijästä maksaisi kuukaudessa vapaasta lukuoikeudesta 20 senttiä. Tai vaikka kerralla koko vuoden tilaajamaksun, 2,40 euroa. Vähemmän lukijoita keränneinä kuukausinakin se tekisi minulle 4000 euroa verotettavaa tuloa kuukaudessa, josta kertyisi vuodessa 48 000 euroa.
Ongelmia saattaisi kuitenkin tulla siinä, että jotkut uniikkikävijöistä vierailevat blogissani harva se päivä, jotkut vain kerran googlatessaan ”tissi”. Ja lopulta, kuka haluaisi maksaa edes 20 senttiä? Mulla on tutina, että aika harva. Asiat pitää saada ilmaiseksi. Olen myös miettinyt blogien Spotify-palvelua, jossa kuukausimaksulla saisi rajattomat lukuoikeudet palvelussa oleviin blogeihin. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että Spotify ei ole kovin rahakas konsepti artisteille, saati nyt bloggareille. Ansaintakeinoista jäljelle jäävät Yle-vero tai mainonta.
Mainoksilla siis mennään, itsenäisenä bloggaajana. Lähiömutsia on tässä muutaman vuoden aikana kosiskeltu siirtymään yhden blogiportaalin ja kahden lehden alle. Portaalin ja lehtien mulle tarjoamat muutamien satasien kuukausikorvaukset ovat kuitenkin ihan naurettavia siihen nähden, että multa he saisivat itse luomani brändin, sisällöt ja mutsiblogiksi ihan mukavan kokoisen potin lukijoita. Ehkäpä noita korvaussummia olisi saanut neuvottelemalla hinattua ylöspäin, mutta itse olen sanonut heti kiitos, mutta ei kiitos. Haluan mieluummin pysyä itsenäisenä tekijänä ihan omassa nettiosoitteessani.
Viime kesästä lähtien Lähiömutsin sisältöyhteistöistä on pääasiallisesti vastannut Suomen Blogimedia. Se on vähän kuin bloggaajan ulkoistama sisältöyhteistyömyyntitahto. En siis kuulu mihinkään portaaliin, vaan olen itsenäinen toimija, joka on saanut Suomen Blogimedian ansiosta nykyään keskittyä enemmän kirjoittamiseen, kun ammattilaiset hoitavat yhteistyökuvioiden sumplimisen. Suomen Blogimediasta ja sen toiminta-ajatuksesta kirjoitin taannoin täällä.
Suomen Blogimedia järjestää ja myy yhteistyöpostauksia meidän bloggaajien ylläpitämien unelmayhteistyölistojen pohjalta. Esimerkiksi jo toteutuneet HSL, Yle, Mádara ja LuonaIn ovat olleet omilla listoillani. Tämän lisäksi SBL ehdottelee blogeihin sopivia yhteistöitä tai asiakkaita, joihin voi joko tarttua tai olla tarttumatta. Nykyään tulee aika vähän enää torpattua yhteistyöehdotuksia, kun ne kulkevat Suomen Blogimedian kautta. He osaavat siellä kyllä kysymättä minulta suoraan sanoa, mitä olen mieltä siitä, että linkkaisin vaivihkaa uhkapelisivustolle tai kirjoittaisin kerttisvaipoista vaippapakettipalkkiolla. Mutta olen kieltäytynyt esimerkiksi yhteistyöstä ison lastenruokavalmistajan kanssa, ja kieltäytyminen tuli myös kaikilta muilta SBM:n bloggaajilta.
Syitä yhteistöistä kieltäytymiseen on siis monia. Asiakkaan arvojen riiteleminen omien arvojeni kanssa, tuotteen tai palvelun sopimattomuus blogiini ja elämääni, naurettavat palkkiot ja bloggaajia kusettavat mainostajat tai se, että yhteistyön edellytys olisi jonkun tuotteen vastaanottaminen, eikä meillä tuotteelle ole käyttöä. Tykkäänkin ehkä eniten yhteistöistä, joissa ruodittavana ja testattavana on jokin palvelu, kuten esimerkiksi HSL:n ja Yle. Oman perheeni ruokailutottumuksiin sopivat sapuskayhteistyöt kiinnostavat myös, sillä onhan ihmisen syötävä.
Yhteistöistä Suomen Blogimedia laskuttaa mainostajia ja minä taas bloggajana laskutan SBM:ää. En siis saa mitään kuukausikönttää, vaan palkkiot ovat yhteistyökohtaisia. Valtaosa blogini sisällöstä on siis sellaista, josta en saa kolikon kolikkoa. Sisältöyhteistöistä saamistani rahasummista en voi sen tarkemmin puhua, mutta ne vaihtelevat asiakkaan ja prokkiksen työmäärän mukaan. Useammista satasista on kuitenkin kyse. Suomen Blogimedia on syntynyt bloggaajan ajatuksesta, joten hommassa on pidetty huolta, että bloggaajakin saa omansa.
Suomen Blogimedian kautta tulleiden sisältöyhteistöiden lisäksi toteutan välillä ihan itsekseni yhteistöitä firmojen kanssa, joilla on pienen pieni markkinointibudjetti. Tällöin palkkiot ovat muutaman sadan euron luokkaa tai välillä ihan vain oravannahkakauppaa. Riippuu ihan firmasta ja sen tuotteista tai palvelusta. Nämä työt laskutan itse suoraan mainostajilta.
Yhteistyöpostaukset tunnistaa blogissani helposti siitä, että heti niiden alussa on maininta siitä, että postaus on tehty yhteistyössä. Mainitsen siinä myös aina, mikä firma on kyseessä. Jos yhteistyö on Suomen Blogimedian kautta tullut, kuten yleensä on, merkitsen litaniaan myös SBM:n. Joskus avasin yhteistöitä tekniikalla oksettavan äärirehellinen, mutta kun oli tarpeeksi monta kertaa aukaissut kuvioita usean kappaleen verran, alkoi moinen raivostuttaa jo itseänikin. Niinpä nykyään mennään selkeällä maininnalla alussa. Jos olen saanut jostakin tuotteesta arvostelukappaleen, kuten kirjan tai cd:n, kerron senkin postauksessa. Varsinaiseksi yhteistyöksi en sitä kuitenkaan merkitse, sillä eihän näin toimita lehdissäkään, joissa noista samaisista arvosteltavaksi saaduista kulttuurituotteista kirjoitetaan. Mutta jos saisin kulttuuripostauksesta rahaa palkkioksi, olisi se tietenkin sisältöyhteistyö.
Sisältöyhteistöiden lisäksi tienaan pienen siivun affiliate-mainonnasta. Pääasiassa se tarkoittaa bloggissani olevia mainosbannereita. Affi-mainoksiin on olemassa useita lafkoja, itse käytän Tradedoubleria ja Tradetrackeriä. Jos siis klikkaat vaikka tuota sivubannerissa olevaa Meidän Perhe -lehden mainosta ja tilaat kyseisen aviisin, saan summasta pienen osani. En siis saa senttiäkään siitä, että mainokset ovat tuossa tai että lukija klikkaa sivuille, mutta ei osta siellä mitään. Jotkut affi-mainostajat kuulemma tarjoavat myös näyttöpohjaista tai klikkipohjaista tulostapaa, mutta itselleni niitä ei ole tullut vastaan.
Tienaan affi-mainoksilla nykyisellään noin 300–700 euroa kuussa. Se on mukava summa, mutta mainostajat saavat silti luvattoman halvalla näkyvyyttä bloggissani. Välillä affituloja on kilahtanut tililleni yli 1000 eurolla, kerran jopa 1500 eurolla, mutta näinä kertoina olen kirjoittanut jostakin tuotteesta, johon on sattunut olemaan olemassa myös affilinkki. Affimainosbannereiden lisäksi voin siis tehdä tekstilinkkejä, jotka ohjaavat kauppaan. Nämähän tavataan merkitä blogissa *-merkillä, kuten teen minäkin. Silloin saan ihan bannerimainosten tapaan ostoksista siivun itselleni. Tekstilinkeistä kertyy kuitenkin bannereita huomattavasti enemmän tuloja, sillä näkyvyys ja vaikutus on isompi.
Edit: Unohdinpa vallan mainita, että välillä jotkut bannerimainoksista ovat Suomen Blogimedian järjestämiä. Silloin palkkiot määräytyvät sivulatausten mukaan. Näitä on ainakin vielä niin harvoin, että noh, olin unohtanut koko asian, kunnes tänään (20. maaliskuuta) ylälaitaan ilmestyi Iittalan mainos.
Parhaiten ja tasaisimmin affimainoksista tuottavat Reima ja Hyvinvoinnin Tavaratalo, joiden bannerit blogistani nytkin löytyvät. Iso kiitos siis kaikille, jotka ovat ostaneet haalarin tai naamarasvansa blogini mainosbannerin kautta! Jos tuote pitää hankkia joka tapauksessa, tuo on hyvä väylä antaa rahallinen tukensa bloggaajalle. Ja olen siitä tuesta äärimmäisen kiitollinen. Blogista saamani affitulot olivat yksi tärkeä syy siihen, että pystyin olemaan hoitovapaalla yli puoli vuotta.
Viime kesänä perustin blogini ympärille toiminimellä pyörivän yrityksen. Laskutan töistäni yrittäjien tapaan, ja tutuksi ovat tulleet niin ennakkoverot kuin alv-verotkin. Bloggaajien saamien tuotteiden verotus sen sijaan on edelleen epäselvä keissi. Maksan tietenkin myös yrittäjäeläkettä, sitä samaista, jota maksan myös freelancer-verokortilla toimivana media-alan sekatyöläisenä.
Yrittäjänä olen oikeutettu myös verovähennyksiin, joten nettikulujen, julkisten kuukausikorttien ja vaikka uusien kamerahankintojen lisäksi voin vähentää monenmoista blogissani näkyvää ostosta veroistani. Jos esimerkiksi kirjoitan jostain ruokareseptistä, voin vähentää reseptiin kuuluvat ainekset ja niiden hankintakulut. Tai jos ompelen lapselle jotain, voin vähentää kangaskulut. Jos ostaisin vihdoin uuden ompelukoneen viimeisiään vetelevän tilalle, voisin DIY-juttuja tekevänä bloggaajana vähentää senkin verotuksessani. Kulut vähennetään yrityksen tulosta ja viivan alle jäävästä summasta maksetaan vero. Kuten vain kuvitella voi, bloggaaja voikin hyötyä verovähennysoikeudesta todella paljon. Monesti vain käy niin, ettei minulla ole enää kuitteja tallella, kun tajuan sopasta tulleen niin herkullista tai lapsen mekosta niin päheän, että siitä tahdon blogiin kirjoittaa.
Voiko bloggaamisesta siis saada elantonsa? Varmasti, mutta itselleni tämä on edelleen sivutyö. Siihen nähden miten paljon olen tähän aikaani laittanut ja miten paljon se nykyään vie päivistäni, älytöntä hommaahan tämä on. Välillä naurattaakin, kun kuulee, miten esimerkiksi muotibloggaajien saamia vaatteita kadehditaan. Mä tiedän satoja työpaikkoja, joissa ne rievut saa tienattua itselleen huomattavasti vähemmällä panostuksella, ajalla ja ajatuksella kuin bloggaajana.
Mutta eihän bloggaamista kai kukaan teekään pelkästä rahasta. Kyllä tämän on oltava myös intohimo ja rakkaus. Mitä minäkin hullu täällä vielä kirjoittelen, vaikka kello on yli yksi yöllä ja olisi ihan oikeitakin töitä tekemättä! Vähän sitä hulluutta yrittämiseen kuitenkin tarvitaan. Kirjoittamaton sääntöhän on, että yrityksen saa tuotolliseksi vasta, kun on tehnyt kaksi vuotta työtä vuorokaudet ympäri ilman pennin hyrrää. Hyvä tästä siis tulee. Hullunrohkeudella uskon siihen, että työ tekijänsä palkitsee, ja että tulevaisuudessa blogimainonnan arvo ymmärretään yhä paremmin ja että voin siten tienata blogillani isomman osan tuloistani. Niin, ja olla yhä enemmän ylpeä luomastani Lähiömutsista.
Kuvat taannoisesta bloggaajapaneelista, jossa käsiteltiin mainontaa blogeissa. Kuvaajana Dorit Salutskij.
Ongelma ei minulle ole se että mainostat tai saat rahaa, vaan se että se tuntuu olevan nykyään 90% koko blogista. Olisi kiva välillä oikeasti lukea kuulumisia, parvekejuttuja, kommelluksia yms. Ilman että niissä mainostetaan jotakin tuotetta tai että nämä ovat saatu täältä ja täältä. Myös ammattilaisuutesi saattaa antaa sellaisen vaikutelman että jokainen tekstisi on mainos. Yrittäisit palata muutaman askeleen lähemmäs maan tasoa.
No tuota. Harmillista , että et näe 90 prosenttisesti kuin mainoksia. Oikeastaan se on todella kummallista. Esimerkiksi tässä kuussa ei ole vielä ollut yhtään yhteistyöpostusta. Jokainen postaus tässä kuussa on siis kirjoitettu ilman rahallista korvausta. Viime kuun kuudestatoista postauksesta yksi oli sisältöyhteistyö, jossa asiakkaana oli Yle. Vaikka kyseessä olisi sisältöyhteistyö, pyrin tekemään postauksesta mielenkiintoisen luettavan myös niille, joita kyseinen tuote tai palvelu ei kiinnosta. En siis mene tuote tai palvelu edellä, vaan pyrin kutomaan asiakkaan sellaisen tarinan sisään, jonka voisin kertoa ilman mainostajaakin. Postausten aiheet voi kätevästi tsekata tuosta sivupalkissa olevasta postausarkistosta.
En kyllä koe samallalailla kuin ensimmäinen kommentoija. Mielestäni mainoksia ei ole liikaa. Toisaalta bloggaaminen on niin uutta, että ihmisten on varmasti vaikea mieltää sitä työksi. Mielenkiinnolla olen seurannut bloggaamisen kehittymistä ja miettinyt sen vaikutuksia. Itse en voisi pitää blogia, missä lapseni olisivat tunnistettavia, mutta onhan sellaista blogia jotenkin paljon mielenkiintoisempi lukea. En siis kritisoi niitä, jotka ovat sen valinnan tehneet.
Se mikä välillä harmittaa on, että kommettiosuus on kaventunut, eli monesti kirjoittajat ovat ”vain” lukijoita. Ymmärrän toki ettei kaikkea ja kaikille ehdi kommentoida, mutta koska itselleni postauksen lisäksi on mielenkiintoista lukea myös kommenttiosuutta, niin se vähän häiritsee.
Muuten kiitokset työpanoksesta 😉
E
Jatka jatka jatka vaan…..kun on myös niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon bloggaajia, niin myös meillä lukijoilla on vaikea löydä juuri oman tilanteeseen sopiva ns.e d e ll ä kä vijä, jonka jutut jaksavat kiinnostaa ja myös vähäsen inspiroi meitä muita;) mua mainokset ei haittaa eikä sitä, jos saat siitä jokusen talasen….virtuaalisesta mediasta mielestäni sun pitäisi järkätä kesällä Lähiömutsin puistofestarit, jonne saa tulla ken haluaa nyyttärimeiningillä ja hengailla lasten kanssa;)))sellainen 1x vuodessa ei olisi pahaa….
Hyvä kirjoitus ja varmasti avasi monien silmiä. Todella hienoa, että yritteliäisyyttä löytyy myös hoitovapaalla. 🙂
aamen 😀
Hyvä ja avoin kirjoitus! Hienoa, että saat blogin kautta tuloja. Mua ei yhteistyöpostaukset todellakaan haittaa, niitä ei ole liikaa ja ne ovat asiallisesti merkittyjä. Keep up the good work! 🙂
Minua mainos- ja yhteistyökuvioiden eksponentiaalinen lisääntyminen tässä ja monessa muussa blogissa on alkanut vähän tympiäkin. Ihan kiva on, että bloggaajat voivat ansaita kirjoittamisellaan. Semmoinen mainostava tekstistrategia, jossa nimenomaan ei mennä tuote tai palvelu edellä, tuottaa kuitenkin aika lailla perinteisten markkinointikirjeitten kaltaista luettavaa. Ensin luodaan tuotteelle tarve jonkin henkilökohtaisen kertomuksen avulla… Ja sitten pienen maalailun jälkeen kerrotaan, että ongelmasi ratkaisevan tuotteen voitkin sattumalta ostaa juuri meiltä / alla olevan linkin kautta. Ihan sama kuvio näissä. Ei siis ehkä niin luovaa kuin monet markkinointitekstejä blogeihinsa sommittelevat haluaisivat itse ajatella. Ja tämä on juuri se joka kyllästyttää niin että entistä harvemmin lukemastaan sitten ilahtuu. Harmi sinänsä, koska niiden arkisempien ja vähemmän tarkoituksellisten juttujen lukeminen on tosissaan ihan kivaa ja niiden vuoksi monet blogit on aluksi olleet hauskoja seurata. Jos blogissa on pakko tehdä yritysyhteistyötä, pitäisin itse melkeinpä lukijaa kunnioittavampana ratkaisua, jossa sitä kudelmaa ei niin hirveästi yritettäisi rakentaa. Kyllä niistä kudelmistakin aina viimeistään kolmannesta lauseesta näkee, mitä on tulossa.
Olipa mielenkiintoista luettavaa! Oma blogini on vain lähes omaksi ilokseni, mutta on hyvä tietää ”kuluttajana” kuinka homma toimii. Musta on hyvä, että on alettu enemmän kiinnittää huomiota bloggareitten yhdenmukaisiin sääntöihin yms, vaikka vieläkin esim tuo verotusasia kuulostaa olevan melkoista soppaa.
Jokainen on oman onnensa seppä. Ihmettelen suuresti, että kuinka lukijat jaksavat jankuttaa jostain mainoksista ja yhteistyöpostauksista ja ja ja.. Jos kyseinen postaus ei kiinnosta, se on helppo laittaa kiinni ja olla lukematta. Mitäs tuosta sen kummemmin tunteita kuumentamaan. Ite luen tosi paljon blogeja, joista yksikään ei ole semmonen, että lukisin kaikki postaukset – ja silti pidän niistä, kuten Lähiömutsistakin :).
Ehdottomasti saat olla ylpeä tästä. Negatiivisuus taitanee johtua siitä suomalaisten perisynnistä, joten nokka pystyyn ja kohti uusia aiheita 🙂 Sä olet yrittäjä, ja mikä yrittäjä ei olis ylpeä omasta työstään? Mitä järkeä olisi jatkaa jos työstään ei ansaitsisi tai saisi mitään mielihyvää?
Mä luen tätä blogia, koska…
Se on mielenkiintoinen, jutut vaihtelevat, meidän elämäntilanne ja asenne ovat liki toisiaan
Ei postauksia liian usein, mieluummin kunnolla mietittyjä juttuja, eikä puolihutaisten kirjoitettuja sepustuksia. Oikeinkirjoitus helpottaa lukemista äärettömän paljon, kiitos siitä. Vielä kun fontti olisi hitusen selkeämpi 🙂
On tärkeää, että kerrot mitä mieltä olet tuotteista/palvelusta jne ollut, mistä sen voi ostaa ja mitä se maksaa JA että sun kautta niistä saattaa saada vielä alennuksen. Eihän tää tietenkään kaikkia juttuja koske, mutta ehdottomasti niin päin, että koen koko siitä sun selvitystyöstä olevan hyötyä mun oman mielipiteen ja päihkäilyjen varmistamiseen, että ostanko vaiko enkö osta tai tee. Joten se rehellisyys!
Turha nokkeluus ja kikkailu on pois, teksti on helposti ymmärrettävää (tätä on luettu joskus keskellä yötä silmät sikkuralla vauva tissillä 😀 ) Toisekseen sellaista muka-hauskaa sananvääntelyä on pidemmän päälle tosi ärsyttävä lukea, samoin kiroilua tai ylimielistä asennetta (jota yleensä esiintyy sillä ”mähän en sitten koskaan”-heikommalla aineksella). Tuntuu, että vulgaarisuudesta on tullut joidenkin blogien the thing, uutta populaarikulttuuria?
DIY jutut on MAHTAVIA, niitä ehdottomasti lisää! Vaikeimmista ohjeista kannattaa laittaa vaikka videoklippi (joissa actionkamera/kypäräkamera olis aivan superhauska lisä, vink vink, saa alle satasellakin)
Tuo kommentointiasia on muuten sellainen, että se pitäisi olla jokaisella blogistilla prioriteettilistan kärjessä. Ihmisten palauttaisiin kommentoimattomuus on kuin tervehdykseen vastaamatta jättäminen.
No ainakin oma kommenttini yllä oli ihan vain palautetta 🙂 Totta kai jätän postauksen lukematta jos se ei kiinnosta. Silti on ihan mielenkiintoista miettiä, miksi eri ihmiset erilaisista ratkaisuista tykkää tai ei. Näistä markkinointiteksteistä vois puhua analyyttisesti hyvin monella tasolla ja monesta näkökulmasta. Nostin nyt yllä itse esille sen että mainospostaukset on teksteinä aika ennalta arvattavia ja tylsiä senkin takia. Jos kirjoittaa ammatikseen, niin saattaahan se tällainenkin palaute kiinnostaa.
Anonyymin kommentti on sen verran ristiriitainen, että en sitä käy nyt kokonaisuutena vatvomaan, mutta tuo mainosten määrän kokeminen paljon todellisuutta suuremmaksi on outo ilmiö. Koska piilomainonta on kiellettyä, mainoksista pitää tehdä numero ja kertoa mikä mihinkin liittyy. Tarvitaanko medialukutaidon kehittymistä vai muita tapoja osoittaa mainos?
Hyvä postaus. On todella nokkelaa, että keksit saada lisätuloa vauva-ajalle pistämällä blogin pystyyn. Clever girl. Ja myös, tuohan se sinulle lisäarvoa omalla alallasi mediaihmisenä. Mutta ei suinkaan ilmaiseksi, laitathan blogissasi oman elämäsi peliin kertomalla rehellisesti niistä alhaisimmistakin fiiliksistä. Toisaalta, juuri niistä lukijat saavat kosketuspinnan omaan elämäänsä, sillä uskon, että ihan jokainen äiti omalla tapaansa nyykähtää polun varteen niiskuttamaan, kun jälkikasvu käy voimille.
Hienosti olet toteuttanut ideaa ”mieti mitä osaat ja miten voit käyttää sen hyödyksesi”. Samaa kannattaa miettiä myös muiden, jotka samassa tilanteessa ovat. Katainenkin tykkää, kun äidit eivät vain mähise kotona ”toimettomina” :D.
”Ensin luodaan tuotteelle tarve jonkin henkilökohtaisen kertomuksen avulla… Ja sitten pienen maalailun jälkeen kerrotaan, että ongelmasi ratkaisevan tuotteen voitkin sattumalta ostaa juuri meiltä / alla olevan linkin kautta”
Mulla on alkanut ärsyttää juuri tämä sama tyyli nykyään monissa blogeissa! Tekstistä paistaa läpi että ei olla vilpittömästi asian takana ja hupsis, sieltähän se mainoslinkki sitten putkahtaakin esiin. Mieluummin ostaisin vaikka tuotteita joille on oikea tarve mutta joista bloggaajalla olisi huonoakin sanottavaa mutta josta olisi rehellinen arviointi kuin että ”tämä vanha tuote x on ihan surkea, osta tämä uus (niin bloggaaja saa rahaa)” -tyylinen olemassaolevien tuotteiden dissaus. Hirveän epäekologista ja kulutuskriittiselle ihmiselle todella kamalaa luettavaa.
Tuosta markkinointityylistä kiinnostuneet voivat googlata esim. markkinointikirjeiden laatimisessa opetettavan AIDA-kaavan… Sen mukaan konventionaalisessa markkinointikirjeessä herätetään ensin vastaanottajan huomio (attention), sitten synnytetään kiinnostus tuotteeseen (interest) ja sitten ostohalut (desire) ja lopuksi kehotetaan toimintaan eli (näissä blogiteksteissä) kerrotaan, miten ostoksen voi tehdä (action). Eli vanha kikka on nyt blogimarkkinoinnissa vain saanut uuden toteutumiskanavan. Yves Rocher -tyyliset lippulappuset vain puuttuu 🙂
Minä kyllä muistan blogistasi lähinnä kuvaukset mm. viikonloppureissuista lapsen kanssa. Ehkä sitten hyppään yli mainostukset koska en niitä kovinkaan paljon muista nähneeni. Verrattuna vaikka moneen muuhun blogiin jotka keskittyvät paljon enemmän vaikka vaate-esittelyihin. Niitä postauksia harvemmin jaksan lukea.
Loistojuttu! Ainoa negatiivinen asia, joka tästä tuli mieleen on se, että kuinkahan kauan kestää, ennenkuin tämän selittämisen voi lopettaa. Tuo bloggaajan saamien tavaroiden verotus onkin kummallinen juttu. Selvittelin sitä jo 2009, jolloin verotoimistossa naureskeltiin koko ”ongelmalleni” ja nyt hoidan asian niin, että jos saan jonkun tarvitsemani tuotteen ilmaiseksi, pyydän kuitin ja laitan sen verotukseen. Pyytämättä ja yllätyksenä tulleista tuotteista en maksa veroa. Oikein tai väärin, en tiedä.
Onneksi yhteisten sääntöjen ja blogimainonnan yleistymisen myötä pelisäännöt alkavat olla paremmin selvillä. Vielä viisi vuotta sitten sai niin kauheaa huttua niskaan kun lisäsi mainosbannerin sivulle, että ei tahtonut mielenterveys kestää.
Jatka hyvää työtä! Minä seuraan 🙂
Mua mikään mainospostaus, -strategia tai -selittely ei ole tässä blogissa häirinnyt, päinvastoin. Monessa muussa kyllä on, ja joidenkin blogien lukemisen olen siksi lopettanut. Kunhan yhteistyöt ovat eettisesti ja ekologisesti kestävällä pohjalla, ongelmaa ei ole. Nestlé-, H&M-, Adidas-, Mäkkäri- jne. mainokset eivät tietenkään kiinnosta vaan ärsyttävät, mutta sellaisia tällä tontilla ei olekaan näkynyt. Itsenäisenä bloggaajana voi kätevästi valita, mitä ja ketä mainostaa. Portaaleissa se ei toimi niin.
Komppaan tätä postausta ja ajatuksiasi bloggaamisesta täysillä. Loistavaa toimintaa, just näin! Laadukasta blogia ei tuoteta ilmaiseksi, niin se vaan yleensä menee. Kiitos avoimuudesta, kiinnostavasta informaatiosta ja (jälleen kerran) laatutekstistä. Arvostan superpaljon. Kiinnostavaa nähdä, onnistuuko tuollainen tilaajamaksuratkaisu joskus. Maksaisin lempiblogeistani kyllä mieluusti 10, 20 tai 50 senttiä kuussa.
Kiitos tästä kirjoituksesta 🙂 Selvensi monia asioita, vaikkei mua olekaan haitannut mainokset sinun blogissasi. Jos joka toinen kirjoitus olisi mainostusta, se voisi jo vähän nyppiä. Mutta silloinkin poistuisin takavasemmalle ja olisin hiljaa, enkä huutelisi ”kehtaatkin rahastaa blogillasi”-kommentteja. Taitaapi olla kateutta tuommosten huutelu. Jatka hienoa työtäsi! Sinun ja parin muun blogin avulla olen selvinnyt vauva- ja taaperovuosista ja nyt ihmettelen miten selvitä uhmaikäisen kanssa 🙂
Niin asiaa! Todellakin teidän bloggaajien kuuluu saada vähän palkkiota siitä että jaksatte meille kirjoittaa. Itse en varmaan maksaisi sitä kahtakytä senttiä että pääsisin lukemaan ihan vaan sen takia, että semmoinen periaatteessa ärsyttää ja on tosi vaivalloista klikkailla itseään verkkopankkiin. Siksi melkeinpä pidän noista mainoksista. Ja tosi monta juttua olen ollut ostamaisillani, ja myös ostanut, ihan vaan blogien suositusten kautta. Mainokset sopii mielestäni blogeihin ihan mainiosti niin kauan kun pelisäännöt on selvät ja mainoslinkit selvästi merkattuja.
Terkuin toisen lähiön mutsi.
Hyvä juttu taas! En olisi uskonut päätyväni seuraamaan ”Lähiömutsi” -nimistä blogia…
Sinällään on kovin huvittavaa kuinka suuri asia blogimarkkinoinnista Suomessa tehdään. Tämä lähinnä kertoo siitä, että olemme sähköisen markkinoinnin kehitysmaa. Isommilla kielialueilla sisällöntuotanto netissä on paljon suurempaa liiketoimintaa kuin Suomessa, mutta silti niiden suhteen ei olla lähellekään yhtä rehellisiä kuin Suomessa.
Affiliate, ilmaistuotteet ja yhteistyöt ovat ne mainitsemasi ja Suomessa tunnetut markkinoinnin keinot. Se mitä Suomessa ei ymmärretä yrityksissä, blogeissa eikä juuri edes digitoimistoissa, on, että laadukkaaseen sisältöön laitetut linkitykset eli backlinkit ovat kohde sivuston ja yrityksen kannalta kriittisiä Google näkyvyyden ja hakukoneoptimoinnin kannalta.
Käytännössä jopa juttu, jossa bloggaaja haukkuu tuotteen voi olla hyväksi tuotteen verkkonäkyvyyden kannalta. Eli esimerkiksi kohde verkkokauppa voi nousta hakutuloksissa kyseisen jutun takia.
Suuressa maailmassa englanninkielisillä alueilla sivustot voivat veloittaa backlinkeistä kuukausiperusteisesti yksittäisten yhteistyöveloitusten sijaan. Tällöin korkeilla Google Page Rank:llä varustetut sivustot (tämä sivu on PR3 skaalalla 1-10) voivat veloittaa jopa useamman sata euroa kuukaudessa jutun olemassa olosta. Mikäli maksut loppuvat, sivusto poistaa linkit jutustaan.
Yo. ei poista tietenkään tarvetta suoraselkäisyyteen markkinoinnin suhteen. Toisaalta liiallinen markkinointipainotteisuus varmaan näkyy ihan luonnollisesti blogin lukijamäärissä, joten markkinatalous tässä suhteessa varmaan toimii.
Näiden lisäksi pitäisi toki kehittää sisältökriittistä lukemista ja sosiaalisen median käyttöä ”kansalaistaitona”, jotta tulevaisuudessa lukijat osaavat tulkita, mihin sisältöihin voi suhtautua milläkin varauksella.
Mä luulen, että tässä on takana se, että anonyymi näkee koiran olevan haudattuna kaikessa. Että vaikka edellisen pyykkinkuivaustelinepostauksen takana on joku siivousvälinelafka. Siksi kaipaisin sisältöyhteistöiden merkitsemiseen yhteistä tapaa ja säännöstöä, vaikka mielestäni suomalaiset bloggaajat merkitsevät nämä asiat todella hyvin jo nyt. Silloin ihmiset uskoisivat ehkä paremmin, että mainokset on aina merkitty. Ja että jos merkintää ei ole, kyseessä ei ole yhteistyö, eikä asiassa ole koiraa haudattuna. Piilomainonta kun on kiellettyä, kuten Katja sanoikin.
Mulla on tosiaan ollut ongelmia pysyä mukana kommenttiosion vauhdissa. Positiivinen ongelma, voisi sanoa. Kommenttiosuus kun tosiaan on blogien rikkaus, ja itselleni on ollut alusta lähtien selvyys ja kunnia vastata jokaiseen kommentiin. Viime vuoden lopulla aloin kuitenkin olla melkoisen lopussa usean työn, perhe-elämän ja bloggaamisen yhdistelmästä. Silloin oli pakko luovuttaa, ja kerroinkin blogissa, että valitettavasti en vain kykene vastaamaan kaikkiin kommentteihin. Suoriin kysymyksiin toki vastasin ja kun aikaa jostain tuli, pyrin pitämään tuoreimpien postauksien kommenttiosiot aktiivisena.
Alkuvuodesta lähtien mulla on ollu liiankin vähän töitä, joten olen taas ehtinyt vastata jokaikiseen kommenttiin. Kunnes sitten viime viikolla sairastuin niin lamaannuttavaan flunssaan, että en ole kyennyt blogihommissa kuin uusien postauksien kirjoittamiseen. Koen kuitenkin olellisempana kirjoittaa uusia postauksia kaikille lukijoille kuin vastata kommentteihin, joita seuraa vähemmän lukijoita. Nyt alan vihdoin parantua ja yritän saada kaikki kirjoitettua lähiaikoina kaikkiin vielä vastaamattomiin kommenttihin vastaukset.
Kiitos puistofestari-ideasta! Jonkinlainen lukijatapaaminen olisi kyllä kiva järjestää, jos halukkaita osallistujia löytyy.
Blogi oli hoitovapaalla tärkeä väylä sekä rahallisesti että henkisesti 🙂
Halleluja! :DDD
Mä näkisin, että Lähiömutsiin mahtuu kuukaudessa kolmisen isompaa yhteistyökuviota, kun niitä tähän mennessä on ollut 0–2. Toki jos yhteistyökuvioita tulisi enemmän, tarkoittaisi se myös enemmän rahaa, mikä taas tarkoittaisi sitä, että voisin antaa blogille enemmän aikaa ja kirjoittaa postauksia hivenen useammin. Tärkeää on kuitenkin pitää balanssi siinä, että selvä enemmistö kuukauden kirjoituksista on niitä ihan ”tavallisia” postauksia.
No ei tarvitse olla kovin kummoiden meedio tietääkseen, mikä on mainospostaus, kun se sanotaan selkeästi heti ensimmäisenä yhteistyöpostauksissa. Ei siis tarvitse mennä edes sinne kolmanteen lauseeseen. Jos yhteistyöt kyrsivät, ne voi siis tunnistaa heti alkuunsa ja jättää lukematta. Ihan kuten voi skipata telkkarin mainoskatkot tai lehtien ilmoitusosion.
Joillekin ehkä sopii mainos edellä kirjoittaminen, mutta itse tahdon ehdottomasti antaa niissäkin postauksissa lukijoille myös jotain itsestäni.
Omaa mielipidettäni eivät mainostajat voi ostaa. Sen he tietävät ja sen riskin ovat valmiita ottamaan lähtiessään yhteistyöhön kanssani. Mä luulen, että se nimenomaan on blogien valttikortti, jonka varaan mainostajien kannattaisi pelata useammin. Rehellinen ja aito arvio on parempi kaikille, jopa silloin, kun pulpettiin sataakin sontaa. Annankin siis vahvaa kritiikkiä, jos sellaiseen syytä on. Joskus oikein kaivelemalla kaivoin jotain huonoa sanottavaa, että postaus olisi ”uskottavampi”. Sitten tajusin, miten typerää sekin on.
Mäkin mielelläni ottaisin vastaan yhdenmukaiset tavat ilmoittaa yhteistyöpostauksista. Kunhan ne eivät ole mitään tupakka-askin varoitustarroja. Kun olisi yhteneväiset tavat, lukijat eivät ehkä olisi niin herkästi epäilemässä, että joka ikisessä postauksessa on joku koira ja mainostaja haudattuna. Suomessa yhteistöiden ja mainoksien merkkaaminen on blogeissa mielestäni hyvällä tolalla. Täällä kyllä pitää olla täysin tomppeli, jos ei tiedä piilomainonnan olevan kiellettyä.
Kiitos palautteesta! Pitäisi ehkä harkita videoklippejä diy-hommiin, laitetaan ajatus korvan taa! Kommenttiosio ja bloggaajan näkyminen siellä on tosiaankin tärkeä osa blogia. Itselläni se puoli on ollut huonolla tolalla viikon kestäneen jäätävän ja kaikki voimat vieneen flunssan jäljiltä. Lupaan ottaa taas rästissä olevat kommentit kiinni lähipäivinä!
Kiitos palautteesta! Yhteistyöpostauksista ei nyt varmaan millään saa pois sitä ennalta-arvattavuutta, että siinä puhutaan jostain tuotteesta tai palvelusta. Ja se palvelu tai tuotekin tulee ilmi heti siinä postauksen ensimmäisessä lauseessa, jossa kerrotaan, kenen kanssa postaus on tehty yhteistyössä.
Kiitos kivoista sanoistasi! Ja joo, Katainen saattaisi peukuttaa Lähiömutsia :DD
Kiitos, kun kerroit, miten hoidat blogin kautta saatujen tuotteiden verotuksen. Koska selvää sääntöä ja lakia asiasta ei vielä ole, käytännöt ovat kirjavia.
Voin uskoa, että muutamia vuosia sitten on mainoksista noussut hurja älänmölö. Muistan itsekin seuranneeni useista blogeista bloggaajien taistelua oikeudestaan tienata työllään. Huh. Onneksi nykyään meno on jo vähän rauhoittunut.
Mä olen kyllä kertonut meidän helvetinkoneesta, eli Nestlén kaffimasiinasta. Siitä tulikin melkoinen jälkipyykki, ymmärrettävästi. Mä en ole vieläkään ihan varma, mikä on parempi. Se, että kerron ihan rehellisesti, että en ole toiveistani huolimatta mikään ekopyhimys, vaan altis huokutuksille. Että vaikka en käy Mäkkärissä, haaveilen H&M:n pellavalakanoista. Jne. Vai se, että en annan itsestäni paremman kuvan kuin olenkaan, enkä anna esimerkiksi noille mainitsemillesi firmoille tilaa blogissani, vaikka joidenkin tuotteita käytänkin. Molemmissa vaihtoehdoissa on puolensa, mutta en edes tuon helvetinkonepostauksen jälkeen tiedä, kumpi olisi parempi tapa.
Lähiömutsissa ei varmasti tule olemaan joka toinen postuas mainostusta, sen voin luvata! 🙂 Mä itse voisin ottaa vastaan nykyistä enemmän yhteistöitä, mutta silloinkin on pidettävä huoli siitä, että valtaosa postauksista on kuitenkin ihan niitä ”tavallisia”.
Aivan mahtavaa kuulla, että blogistani on ollut jeesiä vauva- ja taaperoelon kanssa pyristellessä!
Joo se verkkopankkiin klikkailu olisi raivostuttavaa mustakin. Siksi olenkin ajatellut sitä blogien Spotifyä, jossa kuukausimaksu veloitettaisiin automaattisesti, kunnes tilauksen tahtoo perua.
Mäkin olen löytänyt blogien kautta tuotteita ja palveluita, joita olen hankkinut. Etenkin luonnonkosmetiikkatestit kiinnostavat aina!
Kiitos todella mielenkiintoisesta kommentistasi! Vaikka olenkin ymmärtänyt linkkien nostavan linkattavien Google-näkyvyyttä, en ole tullut ajatelleeksi, että siitäkin maksetaan. Kiehtovaa!
Mun mielestä Lähiömutsissa on ollut ihan sopivassa suhteessa mainontaa ja sitten yleistä lapsi juttua. Mainonnan kanssa olen sitä mieltä, että niitä saa olla, kunhan ne valitaan ”tyylillä ja älyllä”. Jos mainostaa jotain niin sitten perustellusti. Eli mainostaa vain jos oikeasti seisoo asiansa takana eikä vain keksi väkisin miksi tämä tuote/palvelu olisi tarpeellinen.
Itse olen ostanut erään toisen blogin kautta kengät. Ko. nettikaupassa oli jo alennettuja tuotteita ja blogin kautta sai koodin jolla sai lisäaleen. Sain sitten kalliit kengät puoleen hintaan. Luultavasti bloggaajalle tuli rahaa, kun ostin hänen blogin linkin kautta tuotteen, mutta hyödyinhän minä kuin tarvitsemani kengät puoleen hintaan. Että kyllä niistä mainoksista on hyötyä lukijallekin eikä vain bloggaajalle.
Mainostaa saa, kunhan kertoo mainostavansa ja eikä mainosta hinnalla millä hyvänsä, vaan sellaista minkä takana itse seisoo.
Kiitos paljon, että jaksoit tällaisen perusteellisen postauksen vääntää!
Nyt tiedän tarkemmin, mistä bloggareiden ansiot kertyy, ja se on kyllä mielenkiintoista. Oon lukenut vauva-aiheita sivuavia blogeja ehkä kolme-neljä vuotta, ja muutoksen näkee kyllä selvästi. Mun mielestä on vaan hienoa, että tälläkin tyylillä voi ansaita rahaa. Pistät itses kuitenkin likoon niin täysillä, etten kyllä ymmärrä, miksi et saisi sillä tienata. Kirjoitat todella hyvin, eikä mainokset häiritse (tosin käytän adblockia, joten en näe mitään sivubannereita vaan ainoastaan tekstilinkit).
Kiva kun avasit tätä meininkiä! Mielestäni mainospostauksia ei ole liikaa, ja ainoa jossa muistan nikotelleeni on just se Nestlen masiina… Blogien kautta oon saanut tietää pienten tekijöiden tuotteista/palveluista tai kestävämmistä ja ekologisemmista ratkaisuista, ja se on vaan jees.
Märisijät märisee aina, mutta sä olet ainakin niin läpinäkyvästi kaiken tehnyt, ettei häiritse yhtään!
Tässä blogissa ei mielestäni ole ollut liikaa mainoksia/yhteistyöpostauksia. Lisäksi kaikki mainos/yhteistyöpostaukset ovat AINA olleet selkeästi ja hyvin merkittyjä, jolloin, niinkuin bloggaaja itse on useinkin todennut, lukija voi heti ekalta riviltä postauksen mainonnaksi havaita ja JÄTTÄÄ SITTEN NIIN HALUTESSAAN JUTUN LUKEMATTA. Ah, miten yksinkertaista! Typerää valittaa satunnaisista mainoskuvioista blogissa, se on mielestäni ihan sama kuin valittaisi siitä, että lehdissä on mainoksi (prosentuaalisesti muuten huomattavasti enemmän kuin ainakaan tässä blogissa) tai että TV:sta tulee mainoksia jne.
Minusta on vain oikein ja kohtuullista, että bloggaaja, joka näinkin nasevasanaista ja selvästi suosittua blgia kirjoittaa ja siihen aikaansa kuluttaa, saa ansaitsemansa palkkion kovasta työstä. Itse olisin kyllä lukijana ihan valmis vaikka maksamaan sen pari euroa vuodessa bloginlukuoikeudesta, ei mun budjettini siihen kaatuisi. Vaikka maksaisin kaikkien niiden 5-10 blogin kirjoittajalle, joita säännöllisesti seuraan, niin en vararikkoon menisi.
Joten järki käteen ihmiset, jos kerran lähiömutsia seuraatte ja yleensä peruspostauksista pidätte, niin sallikaa nyt hyvät ihmiset bloggarille tulonlähteensä ja ansionsa, hän kun kuitenkin laittaa paljon itsestään likoon, jotta te voisitte hänen työnsä hedelmistä nauttia. Ja tosiaan, jos ne yhteustyöpostaukset ärsyttää, niin jättäkää ne sitten lukematta – jos postaus on yhteistyöpostaus, se käy ilmi heti jutun alusta!
Jatka samaan malliin, terv. blogisi innokas seuraaja jo reilun vuoden takaa.
Blogisi on mainio esimerkki siitä, miten yhdistetään ammatti ja persoona. On hienoa, että avaat ammattilaisena keskustelua aiheesta. Tämä netissä itsenäisesti ulkaisemisen kenttä on vielä jokseenkin kaaoksessa vaikka median tulevaisuus on monellakin tapaa blogien kaltaisessa toiminnassa.
Blogisi – ja pari muutakin seuraamaani Suomen Blogimedian edustuksessa olevat blogia – ovat muuttuneet ammattimaistuessaan. Näiden blogien mainosmäärä vaihtelee – sekä blogien kesken että blogien sisällä. Yleensä meno on ok, aika ajoin mainosta tulee liikaa. Joskus tuntuu siltä, että asioita tehdään ja niistä blogataan ainoastaan siksi, että siitä maksetaan. Ei siinä sinänsä mitään pahaa ole, koska onhan bloggauskin työtä, mutta joskus olisi hauska vain lukea ajatuksia, ei käyttäjäkokemusta. Minulla on tämä fiilis etenkin silloin kun useasta Suomen Blogimedian blogista tulee arviota samasta tuotteesta/palvelusta peräperää. Silloin ärsyttää. (Mainostajalle vinkki: olisiko tehokkaampaa pyytää bloggareita arvioimaan tuotteita/palveluita eri tahdissa?)
Blogien ammattimaistuminen tarkoittaa vääjäämättä brändäystä eli sitä, että itsestä ja omasta elämästä (tai teoista/taidoista) tehdään tuote jota myydään ja josta pitää uutisoida. Tämä näyttää olevan erityisen tärkeää mediamaailmassa, jossa täytyy olla pinnalla saadakseen keikkoja. Ymmärrän ja hyväksyn itsensä brändäämisen, mutta nikottelen lasten käytöstä oman brändin rakentamisessa ja maksettujen mainosten postauksissa. Lapsi kun tekee käyttäjäkokeilua ilman, että hän itse saa siitä korvausta muuta kuin välillisesti. Myös lapsen oikeus yksityisyyteen netissä ja omaan internethistoriaansa ovat mielestäni asioita, joiden mielestäni pitäisi olla tärkeämpiä nykyisessä blogimaailmassa.
Miten muuten lähipiirisi suhtautuu tähän mediajulkisuuteen? Onko sinulla ystäviä/tuttavia/perheenjäseniä, jotka eivät halua nimeänsä/kuviansa/sanojansa blogiisi? Entä vältteleekö joku selvästi kanssakäymistä kanssasi mahdollisen blogijulkisuuden vuoksi? Mitä luulet lapsesi olevan mieltä blogilapsuudestaan isompana?
Elefiina
Blogimainonta ja -yhteistyöt on ihan fine niin kauan kuin niistä ilmoitetaan kunnolla, että tästä on nyt maksette/saatu jotain ilmaiseksi. Sä hoidat homman tosi hyvin. On kuitenkin paljon blogeja, joissa näin ei todellakaan toimita ja se kyllä käy ärsyttämään. Välillä voi rivien välistä lukea, että nyt on saatu jotain ilmaiseksi postausta vastaan tai sitten ilmoitetaan tekstin lopussa pienen pienellä präntillä. Sellainen herättää kummastusta ja ärsytystä. Osa näistä on vielä sellaisia, että kirjoitetaan portaalin alta ja saadaan vielä siis palkkaa siitä touhusta ja silti toimitaan ”epäammattimaisesti”.
Tällä kirjoituksella sait ääneni Aussie awardsiin (argh, inhoan tätä finglantia). En siis ole vakituinen lukijasi (vielä), vaan eksyin blogiisi, kun se selvästi erottui ehdokkaiden joukosta. Siis vain ja ainoastaan hyvässä mielessä. Nyt olen lukenut kirjoituksia jo muutaman enemmänkin ja tsiisus, että on kivaa, että nuo ajat ovat ohi 🙂 Vaikka toisaalta teinin vanhempana voin sanoa, että teillä pikkulasten vanhemmilla on niin helppoa…
Enivei, itse tämä postaus oli asiaa. En ymmärrä myöskään niitä, jotka kadehtivat laadukkaan ja aikaa vievän blogin pitäjien vähäisiä tuloja. Siis vähäisiä suhteessa työmäärään, yleensä ylimääräisen. Suurin hyöty on kuitenkin yhä mainostajilla/ yhteistyökumppaneilla, jotka saavat brändilleen aika paljon näkyvyyttä, jos mainos patsastelee suositun blogin sivupalkissa. Bloggarihan ei välttämättä saa mitään, jos ei lukijat satukaan klikkaamaan ja ostamaan tuotteita. Hienoa, että olet onnistunut siinä, missä monet (nyk. myös minä) haaveilee eli tienaamaan edes vähän ekstraa. Menestystä jatkossakin, vaikka siellä Aussie-äänestyksessä!
Mäkin olen käyttänyt bloggaajien antamia lukija-alennuksia. Itse asiassa ihan oman bloginkin alennuksia! Esimerkiksi Madaran yömyynnistä kirjoittaessani kävin itsekin tilaamassa kosmetiikkavarastot täyteen alennusaikana.
Kiva, että nämä kuviot aukesivat sinulle vähän paremmin tämän postauksen myötä. Kun sisältöyhteistyö- ja mainoshommat ovat itselle arkipäivää, välillä pääsee unohtumaan, että kaikille se ei näin ole. Tästä lähtien kun näistä asioista jotain kysytään, voin linkata tähän postaukseen.
Mäkin rinnastan blogimainonnan muualla mediassa näkyvään mainontaan, kuten telkkariin ja lehtiin. Omien duunieni välissä on sielläkin mainoksia, mutta se kuuluu hommaan. Muuten en voisi päivätyölläni ansaita. Ja ihan samalla tavalla ne mainokset voi halutessaan jättää katsomatta, lukematta ja kuuntelematta.
Kiitos kommentistasi! Itsekin näen, että tulevaisuudessa mediakentällä on yhä enemmän blogien kaltaisia toimijoita.
Kiitos ajatuksistasi blogimainonasta, ne laitetaan korvan taa. Esimerkiksi nyt käynnissä oleva Danske Bank -kamppis on hajautettu blogeihin eri viikoille, eli hajautustakin tapahtuu. Välillä jotkut kamppikset ovat vain niin aikaan sidottuja, että mainostaja haluaa räjähdysnäkyvyyden kerralla.
Lapsi on toki mukana blogissani, mutta kuten esittelytekstikin tuossa sivubannerissa kertoo, oman äitiyteni, napani, intohimojeni ja tekemisieni ympärillä blogissa pyöritään. Kuvissa lapsi näkyy kyllä harva se postaus, mutta laitan esille vain sellaisia kuvia, joita voisin esitellä myös esimerkiksi harrastelijavalokuvaajablogissani. Hänen lapsuutensa on siis jossain ihan muualla kuin blogissa, vaikka nykylapsena somekin siihen olellisena osana kuuluu.
Lähipiiriini kuuluu useampiakin henkilöitä, jotka eivät työnsä takia voi esiintyä blogikuvissa tunnistettavina. Mutta he ja muut lähipiirissäni suhtautuvat silti blogiini välillä jopa enemmän intihimoisesti kuin minä. Eikä todellakaan kukaan välttele kanssakäymistä kanssani mahdollisen blogijulkisuuden vuoksi, ihan hassu ajatus! Sehän kuulostaa siltä, että käytäisin kaikkea, mitä elämässäni tapahtuu täällä blogissa! 😀 Ajatuksia blogiteksteihin toki syntyy välillä, kun keskustelen ystävieni kanssa, sen verran fiksua ja ajattelemaan saavaa porukkaa he ovat.
Yhteistyöstä ilmoittaminen postauksen perässä on kai ihan ookoo tapa sekin. Pääasia, että siitä ilmoitetaan. Mä olen kuitenkin kanssasi samaa mieltä siitä, että mainosyhteyden olisi hyvä ilmetä heti postauksen alussa.
Voi kiitos, mahtava kuulla, että sain äänesi! Olisi se aikamoista, jos tällainen mutsiblogi saisikin noissa kemuissa menetystä, hihi!
On muuten ihan totta, että mainostajat saavat edelleen ihan liian halvalla näkyvyytensä blgogeissa. Ei olla ihan vielä tajuttu, miten mahtava ja poikkeuksellinen väyllä se onkaan verrattuna esimerkiksi lehtiin.
Toivottavasti tulet visiteeraamaan täällä lähiössä myös jatkossa!
Aaaa niin, tuota en muistanutkaan! Hankala juttu tosiaan. Eihän kukaan ole ekopyhimys (tai en ainakaan minä). Ehkäpä olisi parasta välttää mainostilan antamista pahiksille. Ei tietenkään tarvitse valehdella silti. 🙂
Niin, ehkä se on paras tapa. Mutta samalla sitten en piilottele kuvien taka-alalla näkyviä Mäkkärin hampurilaiskääreitä – jos siis jostain älyttömästä syystä lafkassa asioisin yli 15 vuoden boikotin jälkeen. Boikotti on kyllä aika vahva sana, ehkä ”tietoinen käymättömyys” on parempi mun tapauksessa.
Erinomainen, avoin ja rehellinen postaus. Ilo lukea, oot esikuvani!
Moi 🙂
Luin tätä postausta ilolla ja tuli tosi ylpeä olo meistä bloggaajista. Itsekin kirjoittelen blogia ja nämä yhteistyö ja verotus kuviot on olleet mielessä monesti. Googletuksen kautta eksyinkin siun tekstiisi ja tämä oli loistava! Kiitos vaivannäöstä tähän tekstiin ja multa saat ainakin äänen juuri tuohon kohtaan, missä mainitset, että ”Välillä naurattaakin, kun kuulee, miten esimerkiksi muotibloggaajien saamia vaatteita kadehditaan. Mä tiedän satoja työpaikkoja, joissa ne rievut saa tienattua itselleen huomattavasti vähemmällä panostuksella, ajalla ja ajatuksella kuin bloggaajana”, koska juuri näin se on, moni ei edes tiedä paljonko tunteja bloggaaminen vie aikaa. Pientä hulluutta ja intohimoahan se hommaan vaatii, ei tätä muuten tekisi:)
Kiitos rehellisestä ja avoimesta tekstistä, tämä nosti sun pisteet kymppiin mun silmissäni! En ole ihan siun kohderyhmääsi lukijana, mutta pari kertaa olen tänne eksynyt lukemaan. Tuo 20 centin palkkio oli hauska idea, harmi vaan, että harva sitä maksaisi. Summana kuitenkin tosi mitätön ja sen summan itse maksaisi kymmenistä blogeista mielelläni. Varsinkin kun tiedän työmäärän joka tähän kirjoittamiseen uppoaa… 🙂
Mukavaa kirjoittelua ja menestystä bloggailuun!
(sairaankaunismaailma.fitfashion.fi)
Jos bloggaaja saa tuotteen itselleen, kirjoittaa siitä blogissa,
mainitsee lopussa ”postaus toteutettu yhteistyössä X:n kanssa” Onhan ok?
Jos bloggaaja saa itse maksamasta tilauksesta/tuotteista esim
postikuluitta tuotteet, tai vaikka tilauksesta 25% alennusta,
miten tällaiset mainitaan?
Tuo ensimmäinen tapa on varmasti se yleisin, eli täysin ok. Itse haluan merkitä sen heti alkuun, niin eipä tule kenellekään yllätyksenä sitten. Toisesta esimerkkikeissistä ei itselläni ole kokemusta. Itse en sitä merkitsisi yhteistyöksi, sillä niissä liikkuu itselläni aina rahapalkkio tai ainakin siihen verrattavissa oleva tuote, josta myös maksan verot. Mutta mainitsisin tekstin sisällä, että olen saanut tuotteesta alennusta.
Jos bloggaaja tekee yhteistyötä niin että saa 25% tilatuista tuotteista alea,(eli maksaa osan siis itse)
ja tekee sitten esimerkiksi niistä tilatuista vaatteista postauksen,
jossa on linkki kyseiselle sivustolle mistä tuotteet tilattu,
pitääkö tästä mainita jotenkin? ”Yhteistyössä X:n kanssa”
Ja bloggaajalla on blogin sivulaidassa
kuva, jota painamalla pääsee nettikaupan sivuille? Jos linkkien klikkaukset tuottaa tulosta,
bloggaaja saa siitä jotakin tuote-etuja?
No mä en kyllä suosittelisi ketään bloggaajaa lähtemään mukaan noin huonoon diiliin, siinä ei kuse kuin omaan ja muiden bloggaajien laariin. Bannerimainosten kohdalla tuskin selityksiä tarvitsee, eiköhän jokainen vähäiselläkin medialukutaidolla varustettu lukija tajua niiden olevan mainoksia, jotka siis tuottavat rahaa. Tuote-etuhommiin en itse lähtisi tässäkään keississä.