Mä tykkään pyykinpesusta. Noin niin kuin yleislinjauksena asiaan, ihan kuten tykkään siivoamisestakin. Paitsi kumpikaan ei kuulu lempipuuhiini kiireessä, eli siinä normitilanteessa, kun pyykkikorissa on enemmän vaatteita kuin kaapissa ja vessan lavuaari näyttää siltä kuin dinosaurus olisi käyttänyt sitä juuri oksennusastianaan.
Mutta kiireettöminä päivinä on ihanaa siivota ja unohtua hetkeksi tutkimaan albumeita samalla kun pyyhkii hyllyistä pölyjä. Ja pyykätä monen monta koneellista, ja vielä ne pyykkikorin pohjalla olevat käsipyykitkin päälle. Kun sitten viikkaa puhtaalle puuvillalle tuoksuvia ja juuri silitettyjä lakanoita kaappiin, olo on seesteinen. Lakanat ojossa, elämä balanssissa!
Mutta välillä harmonian rikkoo harmonian mahdollistaja. Pyykinkuivausteline nimittäin. Kristan mestoilla Puutalobabyssä oli niin älytön blogihaaste, että minäkin pyykkimuijana innostuin. Suuressa pyykkitelinehaasteessa haluttiin antaa kuvatilaa ja ääni tuolle kotiemme sisustuksen ikiklassikolle. Ja siinä se meidän nyt on koko komeudessaan. Se on valko-sininen, mutta mulla on ollut jo vuosia ajatuksena maalata se jollakin hullulla värillä, vaikka pinkiksi. Kuumimmissa kirjopyykkiunissa meillä olisi puinen pyykinkuivausteline, jossa olisi ihan ehdat narut. Sitä kelpaisi esitellä vieraillekin muulloinkin kuin pakon edessä.
Pyykinkuivausteline majailee meillä makuuhuoneen nurkassa. Eli jos vaatekaapeilla tahtoo käymään, telinettä joutuu siirrellä. Ja siitä lähtee muuten hemmetillinen meteli etenkin silloin, kun aamulla könyää kaapille muiden perheenjäsenten vielä nukkuessa. Mies tapaa asetella sen olkkarin nurkkaan, missä se olisi kyllä vähemmän tiellä. Mä en kuitenkaan tykkää tulla kotiin, jos pahimmassa kaaoksessa heti ovelta näkee hiekkaisen eteisen ja sen tahmatassuista likaiset peilit ja sen jälkeen naulakon, jossa roikkuu epämääräinen röhmäkasa ja sitten vielä heti olohuoneen perällä olevan pyykinkuivaustelineen. Silloin tekee mieli kääntyä välittömästi kannoillaan.
Kerrostaloasumisessa on onneksi ihanaa se, että meillä on käytössämme ilmainen pesutupa pyykinpesukoneineen, kuivausrumpuineen ja kuivaushuoneineen. Pesukoneita emme siellä voi käyttää, sillä muiden käyttämien myrkkyhuuhteluaineiden eltaantunut kukkakuoleman haju on niin pistävä, että hedari iskee välillä jo pyykkituvan ovella. Joskus tymäkkä haju tarttuu pyykkeihimme jo siitäkin, että joku hajustehirviö on käyttänyt kuivaushuonetta juuri ennen meitä. Lopettakaa hyvät ihmiset niiden hajustettujen pesuaineiden käyttö! Tai olkaa kiltit ja siirtykää edes vähän vähemmän tajunnan räjäyttäviin. Huuhteluaineiden käyttö se vasta pöljää onkin, kuten muinoin Uudessa Mustassa kirjoitinkin. Noh, ajoittaisilla hajuilla tai ilman, kuivaushuone on luksusta.
Pyykinkuivaushuoneautuudesta huolimatta telinekin levitetään esiin harva se päivä. Sporttailua harrastavassa lapsiperheessä pyykkiä kun tulee noin koneellinen päivässä. Vaippapyykitkin pitää pestä parin päivän välein, vaikka niitä olisi kertynyt vain vähän. Onneksi pesukone osaa laskea pyykkimäärän ja hoitaa pesuhommat sen mukaan. Telineen lisäksi meillä on käytössä myös kaksi pikkupyykille tarkoitettua ripustinta, ja mekot sekä neuleet asetellaan roikkumaan henkareihin pitkän asuntoa. Minikokoisen vessan rättipatterilla roikkuvat märät hanskat ja seinään kiinnitetyillä kuivaustelineillä kurahaalarit. Ei ihme, että kun missään ei roiku pyykkiä tai muuta roipetta kuivumassa, olo on ihanan zen.
Onneksi kirjopyykkipäivinä ja auringon paistaessa jopa pyykinkuivausteline näyttää ihan kivalta. Kuten tänään. Pitäisi lopettaa mustien vaatteiden käyttö. Tai ainakin niiden kauhtuneiden mustien. Niitä kuivatellessa kun teline näyttää vain ja ainoastaan ankealta.
Postaustoive! Perinteinen päiväkuvina-postaus!:–)
Apua! Haha! Mä meinasin tarttua myös tähän haasteeseen, mutta päivä meni ihan tyhjäpäänä.
Ja pyykinpesusta sen verran, että mäkään en käytä huuhteluaineita ja pidän sitä turhana, mutta muutaman tekokuituvaatteen vuoksi oon kaivannut jotain sähköisyyden poistajaa. Nyt oonkin huomannut käytössä, että tää etikkahomma on hyvä. Tosin tässäkin on vähän hajua, mutta voihan sitä ehtaa itseään sellaisenaankin käyttää, jossei hajuista pidä 🙂 Mulle tuli uutena tuo etikan käyttö ja nyt oon hurahtanut, mutta sulle onkin etikka tainnut olla jo pidemmän aikaa tuttu ainakin kestovaippahommissa?
Kai mun pitää tämä vielä joku päivä toteuttaa, kun sitä niin paljon pyydetään 🙂 En vain oikein tiedä, mikä olisi sellainen päivä, joka antaisi kuvan siitä, minkälaista elomme oikeasti on. Vuorotyöläisen ja freelancerin elämässä kun jokainen päivä on erilainen, eikä edes mitään viikkojärjestystä aikatauluissa ole. Pistän mietintämyssyyn!
Oooh, pyykkietikkaa, joka tuoksuu vienosti teeltä! Se tuntuu tuoksulta, jonka mäkin voisin ottaa. Niin nätti pullokin, toisin kuin meidän Euroshopper-kanisterimme 😀 Että joo, etikka on pyykkihommissa tuttu juttu. Vaippapyykeille kelpaa hyvin lorottaa sitä halvinta markenttietikkaa, mutta tätä sun vinkkaamaa voisi käyttää vaikka herkästi sähköistyville sporttivaatteille. Niissäkin kun tapaa olla pinttyneenä koiranpyllyä vastaava tuoksu 😀 Pellava ja muut luonnonkuiduthan eivät onneksi huuhteluaineen vaikutuksia kaipaakaan.
Meillä on tässä asunnossa putkimainen kylppäri, jonka perällä on pesukone ja sen yläpuolella seinien välissä pyykinkuivausteline. On kätevä! Ei tarvitse katsoa pyykkejä kylppärin ulkopuolella lainkaan ja tuo teline vetää lähes kaksi 7kg koneellista pyykkiä kerralla. Aika harvoin tarvitsee siis pyykkitelinettä levitellä ja sekin menee sitten tuon n. 180 cm korkeudessa olevan alle. Pyykkitupa on kätevä, kun siellä voi pyöräyttää lakana- ja pyyhepyykin kuivaksi.
Hajuetikka voisi kyllä olla kova juttu! Mä en ole koskaan ymmärtänyt huuhteluaineen pointtia, mutta nuo urheiluvaatteet ei aina pelkällä pesuaineella puhtoisen tuoksuiseksi tule. Parhaimmillaan tarraavat tuoksunsa muihin vaatteisiin, sillä yksinäänhän noista urheilukamppeista ei koneellista saa. Niihin voisi hajuetikkaa kokeilla.
Ei tuo kauhean ruma ole, teillä kun on niin kauniin värisiä vaatteita siinä kuivumassa! 🙂
Täällä ilmoittautuu toinen pyykkifani, jolla on runsaasti mustia releitä. Taistelen niiden kulahtamista vastaan värjäämällä niitä uudestaan pesukoneväreillä, toimii ihan loistavasti! Olen muitakin värejä käyttänyt vahvistamaan vaatteiden, pyyhkeiden ja liinavaatteiden jo todella väsynyttä ilmettä, ja tulee kyllä hyvää jälkeä. Ihan kun olisi kaapissa yhtäkkiä kasa uusia vaatteita!
Näin jossain muuten jutun värjäyksen ekologisuudesta, ja siinä joku asiantuntija sanoi, että vaikka värjäys nyt ei ole mitään ekotoimintaa sinällään, niin puuvillavaateiden pidempi käyttöikä sitä vastoin on. Joten parempi värjätä luonnonkuitukuteita ja käyttää niitä pidempään. Ja mä kyllä viskaan sekaan sekakuituisia releitä, kyllä niihinkin on vähän tarttunut väriä.
Jep, pyykkihommat ovat kivoimpia kotitöitä. Imuroimista ja lattian pesua sen sijaan inhoan. No, oma vika, kun hankki ison talon :(.
Olisi kiva kuulla teidän arjen rullaamisesta, miten pitkiä hoitopäiviä lapsella on, kuinka paljon teillä on yhteistä aikaa / omaa aikaa jne, ehdittekö harrastaa/tavata sukulaisia miten säännöllisesti?
Siis en oo koskaa tajunnu et voisin MAALATA!!! Haluan kultasen pyykkitelineen HETIIIIIII
Ootko jossain nähnyt puista pyykinkuivaustelinettä?
Eipä ole ennen tullut ajateltua pyykin kuivattelua noin positiiviselta kannalta. Hyvä juttu! Täytyy vinkata myös yksiössä asuvalle opiskelijatyttärelle. Kuivattelun ulkopuolelta on sanottava, että tuo mekko on ”pähee” (ovathan kuitenkin samassa kuvassa :))!
Tykkasin tasta haasteesta niin paljon. Aitoa kotomeininkia. Nyt on viela pakko brassata, etta meilla taalla usassa pyykkitelineet onkin just puisia. Tsekkaa esim nama, paikallisesta anttilasta. http://www.jcpenney.com/gift-registry/wedding/add-our-gifts/bed-bath/irons-laundry-care/honey-can-do-heavy-duty-wood-accordion-drying-rack/prod.jump?ppId=pp5001490159&selectedSKUId=80102260018&selectedLotId=8010226&ppId=pp5001490159&fromBag=true&cm_mmc=ShoppingFeed-_-GooglePLA-_-Drying%20Racks-_-80102260018&ci_src=17588969&ci_sku=80102260018
oho. onpas pitka linkki. no anywhoo, tassa yhdessa asiassa usa on sentaan suomea edella 😉 kiitos kivasta lokista yks ihan suosikki suomalaisista ja tietysti puutalobaby kanssa, koska, ihana suomalainen lapsuus, kieli ja kirkkaat varit.
Haha, joo sporttivaatteet, koiranpylly, mitänäitänyton! Miehen jäkisvaatteet haisee siis aivan järkyttäviltä – pitääpä muuten oikeesti testata äärimmäisissä olosuhteissa tuota meidän etikkaa, eli katsoa toimiiko jopa hikipukuun. Huhhuh, jos se senkin hajun poistaa, niin sit on jo superaine kyseessä! 😀
Enpä ole koskaan blogiasi kommentoinut, silloin tällöin kyllä lueskelen. Nyt en malttanut mieltäni, olet pyykinpesusielunsisareni! Kuin olisin itse kirjoittanut, myös muita siivous- ja siisteysajatuksiasi myöten 🙂
Puna-kelta-oranssin koneellisen pyykit on aina kaikista kivoimman näköiset kuivumassa, hihii. 🙂 Tuttu ilmiö. Meilläkään ei oikein ole mitään täydellistä paikkaa pyykkitelineelle. Edellisessä asunnossa se meni kätevästi kylppäriin, kun vessa oli erikseen. Se oli muuten ihan mahtavan kätevä ratkaisu se (http://hosuli.blogspot.fi/2014/01/oodi-erilliselle-vessalle.html)… Nyt pitää siirrellä telinettä paikasta toiseen. Muuten kyllä tykkään pyykinpesusta. Ikävin kotityö on ehkä imurointi tai tiskaaminen, ihanin ehdottomasti pyykkääminen. <3
P.S. Kiva sänky (futon?) ja nätit verhot teillä!
Jäkisvaatteet. Se lemu, oumaigaaad.
Jotenin sitä tosiaankin sietäisi ne roikkuvat pyykit paremmin kylppärissä kuin makuuhuoneessa tai olkkarissa. Meidän neliokylppäriin ei teline kuitenkaan mahtuisi, saati että sen lisäksi sinne saisi vielä ympättyä ihmisiäkin asioilleen.
Joo, sporttivaatteet ja niiden löyhkä. Miten voi ihminen haista niin pahalta, hyh!
Joo, kuten postaukseen kirjoitinkin, pitäisi aina käyttää vain iloisen värisiä vaatteita!
Ihan varmasti menee just näin: värjäyksellä itsellään eivät ekopisteet nouse, mutta vaatteiden pidemmästä käyttöiästä maapallo tykkää. Mun on pitänytkin kulahtaneita mustia värjäillä, mutta en ole saanut aikaiseksi. Ehkä lähitulevaisuudessa! Auringossa haalistunut ja kulahtanut päiväpeittokin tarvitsisi freesausta.
Mä taas tykkään lattioiden pesustakin. Sitä ei tosin uskoisi, sillä niin harvoin sitä teen. Kun sitä ennen pitäisi imuroida ja se taas on ihan pyllystä 😀
Ajankäytöstä onkin pitänyt kirjoittaa omaa postaustaan. Tietty siitä olen kirjoittanut siellä täällä aikaisemminkin, mutta päivitys olisi ehkä tarpeen. Esimerkiksi Ruuhkavuosiväsymys-postauksen aikainen kaaostila on onneksi nyt selätetty ainakin jossain määrin. Lapsi käy päiväkodissa kolme päivää viikossa, vapaapäivät vaihtelevat ihan meidän vanhempien vuorojen ja työkeikkojen mukaan. Hoitopäivien pituus vaihtelee sekin työvuorojen mukaan. Välillä hän on hoidossa 4–5 tuntia, mutta yleensä koko päivän, kahdeksasta neljään. Sukulaiset asuvat pääasiassa Pohjanmaalla, joten näemmä harvoin. Pääkaupunkiseudulla asuvan siskoni kanssa taas treffaamme usein. Muihin kysymyksiisi palailen toivottavasti lähitulevaisuudessa postauksen muodossa.
Kultainen olisikin komea!
En tätä ennen, mutta tuolla alempana kommenttiosiossa on linkki kauppaan, jossa ainakin on. Olen nähnyt puisen silityslaudan, jota olen sen jälkeen himoinnut itselleni, joten ajattelin, että täytyyhän puisina olla myös pyykinkuivaustelineitä.
Näemmä arkisistakin asioista irtoaa iloa, kun niitä oikein ajattelee ja katselee. Mekko on tosiaan mahtava myös mun mielestäni, odottelivat molemmat tantut siinä viikonlopun häitä.
Miten paljon nätimpiä asiat ovatkaan, kun niissä on mukana puuta! Kiitos paljon kauniista sanoistasi, bloggaja ihan punastuu ja kiittää!
Hihi, pyykinpesusielunsisar! <3 Niin ne arkitsekin asiat vaan voivat yhdistää!
Pitää siis siirtyä käyttämään vain punaisia, keltaisia ja oransseja vaatteita! Erillinen vessa olisi muuten kätevä, meillä on ollut kahdessa asunnossa sellainen muutettuamme saman katon alle. Nyt lapsiperheellisenä se olisi etenkin mukava arjen helpottaja.
Itse tykkään pyykin pesusta vaikka pesen pulsaattorikoneella mukavaa ajankulua!