Vanhempieni ullakolla on muutamia laatikoita, jotka käyn läpi säännöllisesti. Niissä on säilössä koruja lähtien äitini nuoruudesta 1970-luvulta. Siellä on myös omia korujani lapsuuvuosilta näihin päiviin. Vaikka yleensä laitan käyttämättömät asiat kiertoon, kaikista häröimmät korut olen jemmannut ullakon laatikoihin. Osa jemmakoruista on käynyt minulla jo pari kertaa päätyen sitten taas odottamaan uutta tulemistaan.
Viime kerralla kaivoin korulaatikosta esiin esimerkin yhdestä häröimmästä koruvillityksestä vuosikymmenien varrelta. Papukaijakorvikset! Muistatteko te nämä jostain 1990-luvun alusta? Vai oliko se vain Pohjanmaa, jossa kaikilla oli tällaiset? Itselläni oli pienemmät keltaiset ja äidilläni nämä jättimäiset ja räikeän kirjavat kaijat. Äitini näytti niissä niin päheältä että!
Voi olla, että jättimäisten papukaijojen roikottaminen korvissa on nyt vain riemua siitä, että vielä ennen vauvan syntymistä moinen korvakoruiloittelu on ylipäätään mahdollista. Mutta on mulla myös tutina, että nyt jos koskaan on aika taas antaa kaikkien kaijojen kukkia.
Sanoisin että noita oli jo 80-luvun loppupuolella. Omani sain Mallorcan lomalta ja niitä pidin ylpeydellä. Hiuksissa tietysti vielä ISO kukkaklipsi.
Sen muutaman vuoden niiden rantautuminen Pohjanmaalle ehkä veikin silloin 😀 Oma lapseni ei tule koskaan uskomaan, että olen oikeasti elänyt aikaa, jolloin esimerkiksi leffat tulivat ensi-iltaan Pohjanmalla pääkaupunkiseutua myöhemmin. Kuulostaa jo itsellenikin niin antiikilta, kun nykyään kaikki tieto, trendit yms kulkevat yhtä nopeasti kuin 3G.
Mulla oli lapsena siniset! Painoivat julmetusti, äiti huusi Hoosiannaa että venytän korvani pilalle niillä. Aika kauheet mutta varmasti tallella vielä jossain! 😀
Oi joi mikä flashback lapsuudesta 90-luvun alusta! Minulla oli tuollaiset pienemmät vihreät korvissani roikkumassa ja asuin silloin Perämeren rannikkokaupungissa. Eli samoihin aikoihin muoti rantautunut sinnekin kuin Pohjanmaalle 😀
Siis ei apua, mulla oli ihan samanlaiset! Tai samanlainen: korvakorujen sijaan roikotin tuollaista papukaijaa kaulakoruna joskus ala-asteella yhdeksänkymmentäluvun alkupuolella/ puolivälissä. Eli löytyi tätä tyyliä myös Keski-Suomesta ;)…
Apua joo! Meillä oli ala-asteella helsinkiläisessä lähiössä kaikilla samanlaiset. Mulla oli vielä erityisen hienot/hirveät: papukaija ja puisia värikkäitä rinkuloita siitä roikkumassa 🙂
Haa mä muistan mun äidin korvista nää! Tulipa ihan lapsuusmieleen, niin tutut on 🙂
Kauheen ihanat 😀 Nämä äitini vanhat ovat yllättävän kevyet, ihan kuin styroksia, vaikka puuta ovatkin.
Pari-kolme vuotta taisi mennä trendien ja hullutusten kulkeutumisessa pääkaupungista syvemmälle Suomeen 😀
Ai niitä pidettiin kaulassakin. Joukosta poikkeavaa! Mä muistan roikottaneeni kaulassa – joskus 90-luvun alussa sekin – muovisia tuttikoruja. Nekin ova tallessa ullakolla. Tuskinpa vain tulevat ikinä uudestaan käyttöön, sillä kuulin vasta myöhemmin, että tuttikorut olivat alunperin jonkun kansainvälisen aborttivastaisen liikkeen tms. tunnus.
Hahhaa, rinkulat ja kaikki!
Papukaijat taitavat olla sen verran pysäyttävä näky, että ne kyllä muistuvat lapsuudesta mieleen jos jotain 😀
Mäkin muistan nämä! Mulla ja mun kaverilla oli eriväriset ja vaihdettiin niistä toiset niin, että molemmilla oli yksi kumpaakin väriä. Se vasta hienoa olikin 🙂
Niin totta! Me kävimme pienenä aina Tukholmassa vaateostoksilla koska siellä oltiin niin fashion forwardeja kun oli H&M.
Voi joo! Isommat serkkuni kävivät Tukholmassa ja toivat tuliaisia H&M:ltä. Mä olin niin tavattoman ylpeä niistä vaatteista, ai että!
No todellakin! Miten me ei tajuttu tehdä vaihtiksia kavereiden kanssa!
Papukaijat muistan, mutta noi tuttikorut vieläkin paremmin! Mulla oli kokoelma useita erivärisiä ja erikokoisia tutteja kaulakoruna, korviksina ja rannekoruna 🙂
Oi, hehkeä sinä ja jätski niin ja tietty korvikset! 🙂
Voi joo, kaikissa väreissä ja monia eri kokoisia! Lempparini taisi kuitenkin olla ihan vain läpinäkyvä jättimäinen tutti mustassa kangasnarussa.
Hih, kiitos! (kauheesti tekis mieli jätskiä just nyt)
Mulla on siniset nyt ja voi että niitä rakastankin! Varmaan eniten käytetyt korvikseni, jotka olivat mukana mm. Aussieissa.
Kuvatodiste:
http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2013/11/25/onnellinen-nainen-papukaijoineen/
Muistan TODELLAKIN! Minulla oli myös… Tyttönen juuri eilen kaiveli vanhojakorujani jotka olen säästänyt. Esimerkiksi läjän erilaisia neonvärisiä renkaita ja peace-korviksia 😀
Joo! Meillä oli siskon kanssa molemmilla vähän eriväriset papukaijat 🙂 seurana varmaan jotkut jätti-isot teepparit tai colleget, hehkeetä!
Mutta siis noi papukaijat on niin mageet! Vähän kesää sateen keskelle.
Hahaa, tutulta näyttää! Meillä ei taida noista olla enää jäljellä kuin toinen. Mutta vielä löytyy mielettömät trolli-korvikset x2. 😀
-Kirpun äippä