Tee asiat päinvastoin, nurinkurin ja eri tavalla kuin yleensä. Niinhän sitä kehotetaan tekemään, jos tahtoo saada kaavoihin kangistuneeseen eloonsa vähän uutta säpinää. Me toteutettiin tätä ohjenuoraa eilen käymällä Suomenlinnassa, jossa ollaan tähän mennessä käyty vain kesäisin. Kyllä! Olemme helsinkiläisiä, mutta yksi Helsingin kaupunginosista on meille niin kytköksissä kesään, että sen olemassaolon melkein unohtaa talviksi.
Nyt oli kuitenkin hyvä syy antaa lautan viedä koko perheemme mustana mylvivän meren yli Suomenlinnaan. Siellä voi nimittäin loppiaiseen asti bongailla tonttuja Linnoitustontun reitillä. Tehtäväpolkua varten saa ilmaiseksi kartan Suokin matkailuneuvonnasta. Esikoinen on päässyt jyvälle tonttuhommista nyt tänä vuonna – kiitos päiväkodin sekä mun ja miehen tontut kurkkii -satuilujen, joihin lähdettiin huomaamattamme mukaan. Mitäs siitä, vaikka joskus muinoin muuta meinattiin. Annetaan lapsen nauttia taianomaisesta joulusadusta niin kauan kuin voi!
Ja johan tuollainen lähes kolmevuotias on suloinen, kun innoissaan kurkkii ikkunoista tonttuja ja kuuntelee niiden tarinat. Eniten riemua Suokin tonttureitistä saisivat varmasti irti vähän vanhemmat lapset, jotka osaisivat itse suunnistaa kartan avulla. Kartan piirtäjä on tosin tainnut asua itse niin kauan Suomenlinnassa, että osaisi kulkea siellä vaikka silmät sidottuina. Me kun päädyimme harhailemaan kartan kanssa vahingossa asukkaidenkin pihoille. Anteeksi!
Harhailujen ja ihan karttaan merkityn reitin ansiosta saimme nähdä Suomenlinnaa ihan eri kulmista kuin aikaisemmin. Sen lisäksi, että sinne tulee lähdettyä vain kesäisin, saarilla tulee näemmä aina tallustettua samoja reittejä. Nyt päädyimme tonttujen perässä esimerkiksi Lelumuseolle, jonne on ehdottomasti mentävä käymään toistekin. Jos ei muuta, niin sen satumaisen kahvilan takia!
Erinomaiselle ja edukkaalle keittolounaalle päädyimme Jääkellariin. Ovelasti toteutetun tonttureitin ansiosta sekin. Reitin eri pisteillä oli myös pieniä tehtäviä suoritettavana, mikä sekin laittoi katsomaan Suomenlinnaa eri näkövinkkelistä kuin ennen. Vai ollaanko me miehen kanssa ainoita, jotka eivät ole ikinä ennen tähystelleet niin tarkasti Suokin kirkontornia, että olisivat huomanneet sen olevan samalla myös majakka?
Retkestä innostuneena päätettiin, että seuraavan kerran poiketaan Suomenlinnassa pulkat kainalossa. Nyt vain pitäisi ensin saada lunta, jotta päästään laskemaan linnoituksille mäkeä!
Suokissa tulee itselläkin käytyä harmittavan harvoin ja varsinkaan sen kesäsesongin ulkopuolella. Vaikka oikeasti olen ihminen joka nauttii varsinkin syysmyrskyistä! Tuon olen kyllä bongannut että kirkko on samalla majakka. Näkyy nimittäin aika kauas iltaisin.
Hei, voisitko vinkata mikä tuo käyttämäsi Sidonta on ja miten se tehdään? Meillä on ongelmana normaali ristisidonta joka tulee mielestäni vauvan naamalle kun se nukahtaa. Joudun toisella kädellä pitämään liinan reunaa että vauva saa hengitettyä. Haluaisn kokeilla jotain muuta 🙂
Suomenlinna on ihana! Oon aina haaveillut asumisesta Suokissa, mutta nyt ollaan ostamassa omaa taloa (ihan muualta), joten taitaa jäädä vain toteuttamattomaksi unelmaksi. Jotenkin vaan se meri, ihan omanlaisensa tunnelma, kaupungin läheisyys, mutta silti rauha, varsinkin turistisesongin ulkopuolella.
Meillä on myös jäänyt tuo linnoitustontun reitti käymättä, vaikka joka vuosi mietinkin, ehkä tämän innoittamana mekin saadaan nyt aikaiseksi!
Ihanan onnistuneen kuuloinen perheretki teillä 🙂
Muakin kiinnostaa! Meillä vauva 7 viikkoa ja esikoinen 2 v 4 kk. Sama ongelma vauvan kanssa liinassa.
Suomenlinnan kirkko on alunperin ollut ortodoksinen kirkko ja sipuli on edelleen piilossa nykyisen tornin alla. 🙂
Mä olisin halunnut mennä naimisiin Suomenlinna kirkossa, koska majakan valon runollisuus ja symboliikka jne. No ei menty, mutta pitipä sekoilla siitä täälläkin. 😀
Syysmyrskyissä on tosiaan jotain satumaisen upeaa, vaikka noin muuten olenkin enemmän auringon lapsia. Mua ihan hävettää, että en ole tajunnut kirkon olevan samalla majakka, mä kun r a k a s t a n majakoita!
Tuosta sidonnasta onkin kyselty! Se siis on ihan kietaisuristisidonta, mutta en vedä niitä päällimmäisiä osia smokkivyön päälle, vaan jätän ne sivuille. Kantaen-kantovälinepalvelun Anu opetti sidonnan mulle näin, joten tapa on jäänyt päälle 🙂 Tämä tapa toimii tietty vain kudotun liinan kanssa, mutta trikoisessa liinassa sidontahan onkin kietaisuristi kakkonen.
Mutta jos tykkää vetää päällimmäiset osat liinasta vauvan yli, voisiko kannettavan nukahtaessa jättää toisen puolen tukemana päätä ja vetää vain toisen tuolla tavalla sivuun?
Joo sama, Suomenlinna-haaveita mäkin elättelen. Nyt siellä oli taas tulossa asuntoja vuokralle ja hetken jo mietin, että pitäiskö. Jos nykyinen koti olisi vuokralla, eikä oma, olisin saattanut yrittääkin ylipuhua miestä saarielämään 🙂
Menkää ihmeessä kiertämään Linnoitustontun reitti, se oli just mukavaa perhetekemistä!
Oho, onko näin! Mä oon niitä ihmisiä, jotka saa kiksejä tällaisista nippelitiedoista, kiitos siis! 🙂
Hehee, mä niin ymmärrän! Että anna palaa vain vaikka vähän lisää!
Hei en malta odottaa, koska kertoisit meille vähän tuosta teidän vaunuvalinnasta enemmän!
Hankitteko sisaristuinta ollenkaan? miten on vaunuilu tälläkertaa toiminut?
Vaunuesittelyn piti tulla jo nyt ennen joulua, mutta sitten Stokkella tuli mutkia matkaan. Kaikki nuo Trailz-malliset vaunut jouduttiin vetämään markkinoilta, kun ratasosan työntöaisassa oli havaittu jotain häikkää. Saatiin onneksi Crusit tilalle siksi aikaa, kun hommaa selvitellään. Palaan siis aiheen kanssa, jahka Trailzit ovat taas myynnissä.
Mutta lyhyesti sanottakoon, että ollaan tykätty ihan valtavasti. Hyvä, etten parkua vääntänyt, kun kuulin, että joudutaan tosta ratasoasta kunnon ilmakumirenkailla luopumaan just nyt, kun tuli lumi Helsinkiinkin. Sisarusistuinta ei Trailziin saa ollenkaan, joten sitä ei siis ole. Ja hyvin on vaunuilu onnistunut, tällä kertaa lotossa saatiin vauva, joka viihtyy niin liinassa kuin rattaissakin.