©Lahiomutsi Joulu Tuomaan markkinat Helsingin joulumarkkinat Christmas market Helsinki Senaatintori-0175

Marraskuu oli niin ikimuistoinen ja lempeä, että joulukuu ei tänä vuonna tuntunut maaliviivalta, jonka yli väsymyksestä huohottaen rojahdan. Eipä silti ole yhtään pöllömpää tämäkään; joulukuu ja tieto siitä, että talvipäivänseisaukseen ei enää ole toivottoman pitkä matka. Mutta parasta on se, että nyt voi päästää jouluhössöttäjän sisällään ilakoimaan täysin rinnoin!

Meillä on ollut koko perheen harvinainen yhteinen vapaaviikonloppu, kun puoliso viettää vielä häiden ajankohtaan ripoteltua syyslomaansa. Tällaiset viikonloput saavat joka kerta miettimään, että hitsi vie, jollain perheillä on tällaista aina. Kaksi ruhtinaallisen pitkää yhteistä vapaapäivää, kun kenenkään herätyskello ei soi, kukaan ei nuku yövuoron jäljiltä tai yövuoroa ennen, kenenkään ei ole mentävä eskariin ja kukaan ei ole sopinut asiakkaiden kanssa deadlineja noille päiville. Tällaisina viikonloppuina kahteen päivään tuntuu mahtuvan viikon verran lomaa ja lepoa.

Joulukuun ensimmäisenä heräsimme siihen, että tontut olivat muuttaneet rakentamaamme piparikylään asumaan. Palkkioksi asumuksista he olivat ripustaneet joulukalenterin tyhjiin pyykkipoikiin pussukat. Sitä täpinää, rapinaa ja jännitystä on niin ihana seurata.

Jouluntaika on ihmeellinen, ja vaikka molemmat lapset oikeastaan tietävät, että me vanhemmat niihin pussukoihin olemme sujauttaneet kuhunkin suklaakonvehdin ja pari legoa (pieni legopaketti palasteltuna 24 luukkuun) ja että piparitaloissa ei varsinaisesti näy uusia asukkaita, silti tulee se mitä jos. Mitä jos sittenkin taika on totta ja on olemassa jotain, mitä me emme näe ja mistä me emme tiedä. Mitä jos sittenkin äidin ja isin kujeillen kertoma tarina on totta ja joulukuu saa liikkeelle tonttuja?

Kävimme aistimassa heti lauantaina lisää tonttutaikaa, kun tutkimme Suomenlinnassa tonttupolun, jonka kaltaisia jouluseikkailuita järjestetään meidän ja muiden helsinkiläisperheiden iloksi useampia ympäri kyliä. Tajusin vasta tänään, että Vuosaaren joulupolku oli samaan aikaan, kun me etsimme tonttuja Suomenlinnassa. Taas tämä hassu helsinkiläisongelma, kun kivaa tekemistä on niin paljon, että kaikkialle ei ehdi. Mutta merkitään ylös Seurasaaren joulupolku 16. joulukuuta. Suosittelen, mikäli ette ole käyneet. Joulupolut ovat ihania ja ilmaisia joulutunnelman luojia – jopa kurasään keskellä, mistä paras esimerkki lienee viime vuoden mutavellijoulupolku.

No mutta, joulupolkuihin myöhemmin. Tänään sunnuntaina lähdettiin ystäväperheen kanssa keskustaan kokemaan jouluperinteitä, joista minä maalla kasvaneena en ole tiennyt mitään, mutta joista varmasti tulee osa stadilaismukuloideni joulumuistoja. Osa sakistamme joutui kyllä jäämään tänään kotiin, sillä koko syksyn kestänyt sairastamattomuustaika katkesi häihin, ja tällä viikolla onkin kotonamme pidetty muutamaan otteeseen sairastupaa.

Senaatintorilla järjestettävä Tuomaan markkinat tuntui olevan tänäkin vuonna yhtä kiva kuin kaikkina vuosina sen uudistamisen jälkeen. Kävimme viemässä joulupukille hartaudella mietityt ja kirjoitetut kirjeet (esikoinen toimitti perille myös pikkuveljen kirjeen). Joulupukkiakaan emme koskaan ole väittäneet todeksi, mutta olemme antaneet mielikuvitukselle ja jouluntaialle tilaa. Vieläkin lapsen mieli saa taian läikehtimään ja sivuttamaan vaikkapa sen tosiasian, että joulupukki näyttää kovin erilaiselta eri paikoissa.

Kävimme tietenkin pyörimässä myös markkinoiden keskellä olevassa karusellissa, joka tänäkin vuonna on ilmainen niin lapsille kuin aikuisille. Se kulkee hurjaa vauhtia, ja kyydissä istuessa silmissä vilisevät markkinoiden välkkyvät tunnelmavalot, toria ympäröivät historialliset rakennukset ja kaiken ylle kohoava valkoisuutta hohtava Tuomiokirkko. Toivottavasti saadaan pitää karuselliperinne jouluissamme tulevaisuudessakin.

Tuomaan markkinat on muutenkin mitä ihanin paikka hakea joulutunnelmaa. Ilmassa leijuu havujen, paahdettujen kastanjoiden, mehevän glögin, hunajamantelin ja jonkun keskieurooppalaisille joulutoreille mielen vievän herkun tuoksu. Väitin sen olevan lähtöisin belgialaisista vohveleista, mutta enpä ainakaan onnistunut sellaisia tällä kertaa alueelta bongaamaan.

Meidän sakkimme nautiskeli Regattan kanelipullien kanssa kaakaot tai glögit, paitsi minä enemmän suolaisen ystävänä söin kuuman omenamehuni kaverina Maannoksen hapanjuurileivän, jonka päällä oli metsäsienistä tehty salaatti ja pikkelöityjä kuusenkerkkiä. Vieressä laulettiin bossanova-joululauluja, ja joulutunnelma ihan kutitti silmäkulmia.

Kun joulukuun hämärä oli laskeutunut Helsingin ylle, kävimme vielä katsomassa Stockmannin jouluikkunan. Ensimmäisen kerran Aleksanterinkadun Stockan jouluinen satuikkuna on rakennettu jo vuonna 1949, eli melkein 70 vuotta sitten. Kuinka moni pieni nenä onkaan litistynyt ikkunoihin katsomaan joulutaikaa näiden vuosien aikana! Tulee hurjan hyvä fiilis, että nyt omat lapseni saavat olla osa tätäkin helsinkiläislasten perinnettä.

Jaa