Vuoden takaiseen verrattuna hän on kehittynyt hurjasti, ihan kuten muutkin ikäisensä. Puhetta pulppua solkenaan, ja hän hämmästyttää vanhempiaan ymmärtämällä abstraktejakin käsitteitä ja viljelemällä sanoja ja sanontoja, joita hän on poiminut saduista tai kavereiden puheista. Hän myös yhdistelee oivaltavasti sanoja. Synttärilahjaksi saatu dinosauruskirja on kuulemma pelottavan hyvä.
Hän tutkii ja kyselee kolmevuotiaan innolla, välillä rasittavuuteenkin asti. Tällä hetkellä aikamääreet ovat mielenkiintoisia, ja hän pyrkii hahmottamaan, miten pitkä aika kuukauden päästä, viikon kuluttua tai vaikka ensi torstaina olevaan tapahtumaan on. Numerot ja laskeminen ovat kiinnostaneet jo pitkään, nyt uutena innostuksen kohteena ovat kirjaimet, sanat ja tekstit. Saankin olla lukemassa kaikki tekstit, jotka hänen silmiinsä osuvat leipäpaketista bussin kyljessä olevaan mainokseen.
Kolmevuotias poimii ympäriltään kokemuksia ja muistoja, joita en välillä voi uskoa hänen ymmärtävän tai muistavan. Hän muistelee usein kesätouhuja, kuten Kumpulan maauimalaa tai Muumimaailmaa. Hiljan hän kyseli entisestä lastentarhanopettajastaan, joka vaihtoi työpaikkaa jo viime keväänä. Hän muistaa mummilassa asuvan kissan nimen, vaikka taukoa kyläilystä olisi puolivuotta. Ja kolmevuotiaan elämässä puolivuotta on aika iso osa hänen elämästään!
Tarkkaavaisena hän huomaa, jos aristan vanhaa nilkkavammaani tai jos olen alakuloinen. Nilkkaan auttaa kuulemma rasva ja surulliseen oloon hali. Hän aistii muiden puheista ja tekemisistä tunteita niin tarkasti, että välillä ihan kauhistuttaa. Jos sama jatkuu aikuisenakin, hänelle tulee kannettavakseen ihan liikaa muiden suruja ja maailman murheita. Hän on valtavan empaattinen ja myötäelää toisten tunteita. Rakkautta hänellä riittää jaettavaksi niin ihmisille, eläimille kuin pehmoleluillekin. Herkkyys yhdistettynä rämäpäisyyteen saattaa tehdä hänestä vielä aikuisen, joka pystyy tekemään suuria tekoja muuttaakseen maailman paremmaksi paikaksi.
Sosiaaliselle likalle parasta tällä hetkellä ovat kaverit. Hän ystävystyy parin bussipysäkin matkalla vieressään istuvan lapsen kanssa. Ystävyyssuhteita muodostuu junan leikkivaunussa, salin lapsiparkissa ja uimahallissa. Aina pitää olla tiedossa jonkun ystävän vierailu, ja päiväkoti paikkaa kaverivajetta hyvin. Olen ylpeänä huomannut hänen kaveeraavan kaikkien kanssa, vaikka välillä pitäisikin osata lähestyä vähän varovaisemmin niitä lapsia, jotka eivät lämpene samassa sekunnissa.
Vilkkaana ja elämänjanoisena kolmevuotiaamme kaipaa paljon tekemistä ja touhua. On ihanaa, että hän tykkää tehdä myös samoja asioita kuin minä: retkeillä, kokkailla, kahvilaluuhailla, kässämuijailla ja kotikaupunkimatkailla. Ei mene kuin tovi, kun voidaan sporttaillakin yhdessä! Sanotaan, että lapsen kanssa ei saisi olla kaveri, vaan vanhempi, mutta mä olen eri mieltä. Kunhan on pääsääntöisesti vanhempi, voi olla myös kaveri. Jos meidän on jo nyt niin hauska viettää arjen lisäksi yhdessä letkeitä kaveripäiviä, edessä ei voi olla kuin mahtavia vuosia.
Onnea rakas esikoiseni, suurin opettajani ja elämäni tärkein likka!
Voikun äiti ei olisi tollanen neuroottinen pissis. Hyvä siitä lapsesta tulee
Pusu ja hali sullekin, toivottavasti helpotti!
Voi apua, millainen eka kommentti ihanaan kirjoitukseen. Minusta tämä oli todella koskettava kuvaus ihanasta tytöstä ja äidin rakkaudesta.
Onnea Minimelle!
Oliver
Voi miten ihana teksti! Tuskailen täällä juuri haastavasta vauvasta suuritarpeiseksi taaperoksi muuttuneen 1v3kk:n kanssa ja tämä kirjoitus antoi voimaa ja uskoa tulevaan! Kiitos <3
ps. luin ”kahvilaluuhailla” että KAHVAKUULAILLA ja mietin että jösses miten sporttinen kolmevee 😀
Ihana teksti <3
Heh mä luin samalla tavalla ekaks 😉
Tällaiset kirjoitukset saavat minut vain entistä onnellisemmaksi siitä, että keväällä syntyvä tyttäreni tekee minusta viimeinkin ihan oikean äidin. Voi, mitkä seikkailut meitä odottavatkaan! <3
Ihana, niin kaunis teksti♡ Ihailen miten pystyt välittämään kirjoittamalla niin aidosti ajatuksiasi ja tunteitasi, ettei niihin voi kuin uppoutua ja odottaa aina innolla uutta postausta. Toisilla kirjoittaminen tuntuu vaan olevan jotenkin niin veressä.
tälläset Minimen kaltaiset tomerat kaverit on kultaa myös päivähoidossa, jos tulee tilaisuus niin harkitkaa ihmeessä paikkaa päiväkodin integroidusta pienryhmästä! Minime ois sellaseen aivan mahtava ”tuki”lapsi 🙂
Jenni
Nettikiusaajista pitäisi kai olla huolissaan heidän oman pahoinvointinsa takia, mutta aina ei vain jaksa.
Kiitos paljon onnitteluista, välitän ne sankarille itselleen! <3
Mäkin olisin kaivannut uskoa tulevaan niinä monina päivinä, kun tuntui, että ei vain enää jaksa tai pysty. Ainakin meillä se suuritarpeisuus alkoi hellittää vuoden jälkeen. Tempperamenttia toki piisaa edelleen, mutta se on vain hyvä ja ”normaalia”.
Hahaaa, no ei sentään vielä!
<3
Ihanasti sanottu! <3 Paljon onnea sekä iloa loppuraskauteen!
Voi kiitos kauniista kommentista! 🙂
Aivan ihana äiti olet tytöllesi! Onnea kolmivuotiaalle!
Mä en ollut moisesta aikaisemmin kuulutkaan, mutta ihan totta, Minimellä olisi varmasti paljon annettavaa integroituun pienryhmään. Ja uskoisin hänen itsekin siitä tykkäävän. Hänellä on vain nyt niin tiivis ja tärkeä kaveriryhmä päiväkodissa, että jos vain mahdollista, pidetään se porukka kasassa vaikka eskariin asti.
Onnea suloiselle kolmevuotiaalle! Ylpeän äidin kaunis kirjoitus tyttärestään.
🙂 En todellakaan aina, mutta yritys on kova ja äitiyden oppimäärä vasta alussa. Mä välitän onnittelut sankarille itselleen!
Kiitos, mä välitän onnittelut! Ylpeä todellakin olen, uskomatonta, että olen ansainnut elämääni noin mahtavan lapsen.
Minun on myös pakko lisätä onnitteluni sekä kertoa, että lapsen kanssa voi olla ystävä. Olen siitä elävä esimerkki! Äitini on äitini, sitä ei muuta mikään, mutta myös yksi parhaimmista ystävistäni. Olemme touhunneet yhdessä kaksin, että porukalla sisarusteni ja isäni kanssa, vaikka mitä aina syntymästäni saakka ja yhdessä puuhailu on jatkunut aikuisenakin, jopa aikoinaan menin elämäni ensimmäiselle pilates- tunnille äitini kanssa. Postauksesi on kuin upea oodi tyttärellesi, mutta myös äiti-tytär -suhteellenne. Toivonkin teille upeita seikkailuvuosia yhdessä:)
-Nina
Nää kirjoituksesi jakaa hyvää mieltä niin laajalle!
Tuntuu, että omassa 3-veessä näkee taas enemmän ihanaa, ja palan minimeä. Onnea äidilleen ja itse sankarille.
-vakkarilukija
Tälle ensimmäiselle kommentoijalle vaan pakko sanoa, että OIKEASTI. Miten paha olo pitää itsellä olla, että tulee ilkeilemään tällaiseen postaukseen? Asioista toki saa väitellä ja olla eri mieltä, mutta tällä kommentilla ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin vittuilu.
Minimelle sylikaupalla synttärionnea, mahtava tyttö!
Voi miten kauniisti ja kunnioittavasti voi lapsestaan kirjoittaa 🙂 onnea pienelle tytölle!!!
Onnea kolmevuotiaalle! Minua melkein naurattaa kun näin nämä kuvat. Olen nimittäin juuri hinnoitellut kirppikselle myyntiin samanlaista takkia mitä kuvissa näkyy. Takki oli aikaisemmin torissa myynnissä mutta kukaan ei siitä kysellyt. Silloin ajattelin puolitosissani että pitäisikö yrittää myydä teille (vaikka ei siis tunnetakaan). Ajattelin vaan tämän blogin kautta saamastani vaikutelmasta että sinä varmaan siitä tykkäisit 🙂
Just noin, niin kiva kuulla sun ja äitisi ystävyyssuhteesta! Kunhan äidit vain pitävät huolen, että on omien lapsien ja kumppanin lisäksi myös muita ystäviä, kaikki on hyvin nyt ja tulevaisuudessa 🙂
Voi miten hyvälle tuulelle tulin kommentistasi, kiitos!
Kiitos, hän on kaiken mahdollisen kaudeuden ja kunnioituksen arvoinen <3
Hehee, no hyvin tunnet vaatemakuni! 😀 Tämä takki on mun lapsuudesta, sittemmin kiertänyt suvussa päätyäkseen nyt tyttäreni päälle. Toivottavasti teidänkin pörrötakille löytyy uusi arvostava koti 🙂