Torstai-iltana palasin lasten kanssa työtä ja lomaa yhdistäneeltä reissulta kotiin. Olin rähjääntyneen onnellinen, mutta huokaisin helpotuksesta, että kesää suunniteltaessa olin päättänyt viettää juhannuksen kaupungissa ystävien kanssa ilman sen kummempia. Tällä viikolla kun pakataan taas rinkat ja lähdetään seikkailemaan ympäriinsä koti-Suomea. Niin paljon kuin veri vetää kulkemaan ja kokemaan, oli ihana hengähtää tovi hiljentyneessä Helsingissä.

Niinpä perjantaina epätoivoisen työpöydän siivousyrityksen jälkeen pakkasin laatikkopyörän kyytiin lapset, yökyläilyvermeet sekä uimakamat. Moiskautettiin juhannuksen töissä viettäneelle puolisolle moiskut ja karautettiin ystäväperheen luo toiselle puolelle kaupunkia.

Oli hyvä lähteä pois kodin ja kotityöhuoneen lähettyviltä. Tästä nimittäin alkoi varsinainen lomani, mutta huomaan pään surraavan punaisenaan työasioita. Viime vuonna laskettelin lempeästi kohti lomaa, minkä otin tavoitteeksi kaikille tulevillekin vuosille. Siitä tavoitteesta jäin tänä vuonna kuitenkin kauas, ja kaikki tuntuu olevan ihan levällään ja tekemistä olisi enemmän kuin ehtisin kesän aikana kiriä kiinni.

Vaikka välillä ahdistus tarttuu kurkkuun ja riepottelee niin että hengästyttää, suurimmalta osin olen osannut tunkea stressimörön takaisin piiloonsa. Minä olen luvannut itselleni ja etenkin perheelleni loman, ja niin tehdään. Juuri nyt pää on niin tukossa, että toimiakseen se tarvitsee tuuletusta, tilaa ja tekemättömyyttä.

Juhannusaattona huomasin puheideni ja ajatusteni eksyvän kerta toisensa jälkeen töihin, mutta hiljalleen pitäisi sitä ja pitäisi tätä -kelat alkoivat hiljentyä ja lopulta sulaa pois. Auringolla, ystävän laittamilla ruuilla ja lapsikaverusten riemulla on osansa asiassa.

Kävimme lojumassa ja uimassa Pikkukoskella ja Kumpulan maauimalassa, joissa kummassakaan en ole käynyt sitten viime kesän. Miten nopeasti aika kuluukaan, eikä koskaan tiedä, milloin on viimeinen kerta sille kesälle tai ehkä koskaan. Nyt lasten pyyhkeet eivät ehtineet kuivua kokonaan kuin öisin, ja minäkin uin muutamat altaanmitat ja hyppäsin lasten innoittamana ponnistuslaudalta pommin. Tällainen äiti haluaisin aina olla. Tällainen ihminen, jonka olkapäät eivät pingota ja jonka ajatus ei vedä umpisolmulle.

Juhannusaattona katselin yötöntä yötä ystävän parvekkeelta vielä puolilta öin. Juhannuspäivän iltana menin nukkumaan samaan aikaan kuin lapset ja nukuin 10,5 tunnin yöunet. Ihania illanviettotapoja molemmat, mutta valitsen enemmän jälkimmäisiä tulevaan lomaan.

Eilen sunnuntaina fillaroimme meidän kulmillemme Kivinokkaan. Ystävä taikoi eteeni kahvin ja lapset kirmasivat pitkin lempimaisemaani. Minäkin pulahdin uimaan ja hämmästyin, miten lämmintä merivesi Kivinokassakin jo on. En vain ole ehtinyt uimaan kuin saariretkillämme, mukamas.

Puoliso liittyi seuraamme työvuoronsa jälkeen, ja uikkarit märkinä tassuttelimme Maijan Kahvilaan munkkirinkeleille. Kesäkahvilan pihaan olivat taas saapuneet kesälampaat, joille luvan kanssa annoimme pihlajanlehtiä. Lapset saivat vielä antaa tuttipullolla iltamaidot lauman kahdelle orvolle pikkuiselle. Sen lisäksi, että olen tartuttanut lapsiin kaupunkikanalakuumeen, nyt he haaveilevat myös omista lampaista.

Kun muu sakki lähti jo kohti kotia, piipahdin palstallamme. Se oli ensimmäinen kerta, kun pääsin sinne ilman lapsia (jos ei oteta huomioon sitä kertaa, kun palasin sinne tekemään mansikkapenkit valmiiksi keskellä yötä – vietyäni lapset ensin kotiin töistä tulleelle puolisolle). Laitoin äänikirjan korviin ja keskityin ensimmäistä kertaa rauhassa kitketään rikkaruohoja. Eipä olisi marja- ja vihannestilallisten tytär ikinä uskonut sitä hommaa vapaaehtoisesti tekevänsä ja vielä nauttivansa puuhasta.

Tästä se alkaa, loma. Kivojen työhommien täplittämä loma, mutta loma kuitenkin. Yritän ottaa tämän mikrolomailun kannalta, vaikka viime kesän jälkeen olenkin ollut kunnon kesäloman kannattaja. Ja sitä paitsi: sähköpostissa on lomailmoitus koulujen alkuun asti, vakioherätys on laitettu pois päältä ja huomenna puolisokin liittyy aikatauluttomien kesälomalaisten joukkoon. Se tuntuu ihan lomalta, se on loma.

Jaa: