Pääsin tänä kesänä vihdoin osallistumaan juhliin, joista olen kuullut paljon legendaarisia tarinoita. Muita ihania -blogin Tiina järjesti nyt ties kuinka monetta kertaa Kakkua ja viinaa -bileet, ja vihdoin oma kalenterinikin oli suopea juhlille. Jopa niin suopea, että olin kemujen aikaan autuaan yksin kotona!
Itse menen ihan pähkinöiksi teemabileistä, joten minulla oli suuret suunnitelmat. Ajattelin tehdä oikein kermaisen ja massiivisen mansikkakakun, hullunkurisen pizzakakun ja napata reppuun vielä ainekset ”kuin saunanlaudetta nuolisi, mutta parempaa” -drinkkiin. Sitten tapahtui jonkinlainen ajasta juopuminen, minkä seurauksena elämästäni hävisi tunteja.
Tiedättekö sen tilanteen, kun ajattelette ilman lapsia ehtivänne tekemään yhdessä vuorokaudessa tai vaikka neljässä tunnissa kolmen vuoden tekemättömän asiat ja lisäksi nukkuvanne päiväunet sekä lukevanne kaksi kirjaa? No minulle kävi just se. Eli toisin sanoen en ehtinyt tehdä juuri mitään muuta kuin pyöriä hämmästyneenä ympyrää nauttien siitä, että kerrankin tilanne on näennäisesti hallinnassani.
Lopulta päädyinkin hankkimaan juhlia varten kaupasta valmiskakkupohjan, jonka täytin ja koristelin Pohjanmaalta tuliaisena tuomillani mansikoilla. Drinkkiaineksien hankkiminen olisi vaatinut asiointia monessa kaupassa, joten suunnistin vain yhteen. Alkosta löytyi kuohuviinipullo, jonka valitsin sen värikkään kukkakuvioetiketin perusteella.
Kakkua ja viinaa -kemupöydästä muodostui ihana, värikäs ja hauska –ihan juhlia emännöivän Tiina näköinen. Tiina oli leiponut kuumaliimapistoolilla pahvista, kartongeista sekä esimerkiksi hapankorpuista ja popcorneista pöydän ehdottomasti komeimman kakun. Kuten Tiina itsekin sanoi, hän on varmasti maailman paras syömäkelvottomien kakkujen leipoja.
Kuumaliimalla leivotun kakun lisäksi tarjolla oli lisäksi ainakin voileipäkakkua, jätskikakkua sekä torttua, niin ja sitä viinaa. Eräs kemuilija toi mukanaan ainekset Napue gin toniciin – kassista löytyi rosmariinin ja karpaloiden lisäksi jopa pussillinen jäitä.
Kokonaisuutena juhlat olivat kuten tarjoilupöytäkin; hattaraisen pehmeät ja hauskat. Sain olla kuin saippuakuplan sisällä koko illan: leijua painottomana tutustuen uusiin ihmisiin, kuunnellen hulvattomia kesätarinoita ja pelaten ensimmäistä kertaa elämässäni Tiinan bingoa (voitin!). Sateinen Helsinki ja sisällä palavat koristevalot saivat aikaan maagisen joulutunnelman keskelle kesää.
Ja sitä paitsi, maailmaan tarvitaan ehdottomasti enemmän sellaisia juhlia, joissa voi syödä vielä palasen kakkua aamuyöllä kello puoli kolme juuri ennen kotiinlähtöä.
Hahaa, kuulostaa hyviltä kekkereiltä! Itsekin naukkailin eilen yhden Napue gt:n, hintaa drinksulla oli 12 euroa 😀
Ja hyvät kekkerit olikin! Napue gt on niin hyvää, ja tosiaan kotibaarissa pääsee vähän edullisemmin, kun sekoittelee juomansa (ja maksaa nurkkansa, sähkönsä, vetensä jne.) itse 😀
Miksiköhän mun aiempi kommentti ei näy? Tämä siis:
Oikeaa ruokaa liimattuna 'syömäkelvottomaan' kakkuun ei tunnu oikein hyvältä, kun ihmiset jonottavat esim. juuri niitä näkkäreitä ruokajonoissa. Tai ehkä tämä vain korostaa ihmisten eriarvoisuutta. Ajatella voisi
En valitettavasti tiedä, mitä kommentillesi on käynyt. Kävin kurkkaamassa roskapostiin päätyneetkin kommentit, mutta ei ollut siellä.
Mutta rekvisiittakakusta. Itse näkisin, että juhlien koristeita tai ylipäätään askarteluita voisi tehdä / hankkia aika paljon hölmömmin kuin tekemällä ne pääasiallisesti pahvinkeräyksestä kaivetuista kartongeista sekä keittiökaapeista löytyvistä maatuvista materiaaleista.
Kyllä, juhlat olivat ihanat, ja kuviakin siellä pastellisen kauneuden keskellä kelpasi napsia 🙂
Ehkä olen herkistynyt aiheeseen, kun asuinmaassani näen päivittäin lapsia (aikuisten lisäksi) kerjäämässä ja heistä näkee, etteivät todellakaan saa tarpeeksi ruokaa. Näin ollen on minusta käsittämätöntä käyttää ruokaa johonkin, jota ei ole edes tarkoitus syödä.
Ymmärrän huolesi, sillä näinhän se on: tasan ei mene maailmassa näkkileivät. Askartelumateriaaleina, somisteina ja koristeina käytetään kuitenkin paljon enemmän elämänkaarensa aikana luonnonvaroja kuluttavia materiaaleja kuin keittiökaappien antimet. Ei kannata miettiä vain sitä syömistä, vaan kokonaiskuvaa. Tietenkin voisi olla askartelematta, juhlimatta tai muutenkin elämättä, koska jossain jollain menee aina huonommin, mutta en näe sitäkään järkevänä ratkaisuna.
Mahtavaa, tämä on niin mainio teema, että suosittelen lämpimästi siitä inspiroitumaan 🙂
Kohtuus on kaikessa minusta hyvä muistaa (tainnut kohtuudesta jossain muussakin yhteydessä joskus mainita..).
Ei kyllä kakkua katsoessani tullut ensimmäisenä mieleenkään, että pitäisi näkkäreistä huolestua. Toki kuulun itse siihen koulukuntaan, että en olisi ruokaa koristeeseen laittanut (ruoalla ei leikitä tyyliin), mutta en nyt silti nähnyt kakkua petona.. Ja juuri näin, että jos joka asiaa rupeaa miettimään, niin mitään ei saisi tehdä. Jos ajattelee, että ilmankin pärjää, niin paljon jäisi asioita tekemättä ja ruokia syömättä. Ja veikkaisin, että monissa juhlissa jo juhlatarjottavien hävikistä tulee suurempi paha, kuin näkkäristä koristeena…
Sehän se: kohtuus, balanssi, tasapaino, mitä näitä nyt on 🙂
Omasta mielestäni ruualla voi myös leikkiä – vaikka tahallisesta hävikistä ja sotkemisesta en pidä. Mun mielestä on kuitenkin esimerkiksi vauvan kanssa kivempi maalata ruuasta tehtävillä väreillä kuin missä lie tehdyillä ja mitä lie sisältävillä väreillä. Olen myös saanut äitienpäiväkortin, jonka sydän oli päiväkodissa askarreltu makaroneista. Ihana idea <3 Paljon parempi kuin vaikka muoviset glitterit.