Pääsin tänä kesänä vihdoin osallistumaan juhliin, joista olen kuullut paljon legendaarisia tarinoita. Muita ihania -blogin Tiina järjesti nyt ties kuinka monetta kertaa Kakkua ja viinaa -bileet, ja vihdoin oma kalenterinikin oli suopea juhlille. Jopa niin suopea, että olin kemujen aikaan autuaan yksin kotona!

Kakkua ja viinaa -bileiden konsepti on yksinkertainen ja juuri siksi niin mahtava. Vieraat tulevat paikalle kainalossaan joko kakkua tai viinaa. Tuomisista muodostuu ihanan sekalainen ja sekopäinen kattaus. Teema on niin mainio, että sen voisi kopsata melkein mihin vain juhliin, vaikka häihin!

Itse menen ihan pähkinöiksi teemabileistä, joten minulla oli suuret suunnitelmat. Ajattelin tehdä oikein kermaisen ja massiivisen mansikkakakun, hullunkurisen pizzakakun ja napata reppuun vielä ainekset ”kuin saunanlaudetta nuolisi, mutta parempaa” -drinkkiin. Sitten tapahtui jonkinlainen ajasta juopuminen, minkä seurauksena elämästäni hävisi tunteja.

Tiedättekö sen tilanteen, kun ajattelette ilman lapsia ehtivänne tekemään yhdessä vuorokaudessa tai vaikka neljässä tunnissa kolmen vuoden tekemättömän asiat ja lisäksi nukkuvanne päiväunet sekä lukevanne kaksi kirjaa? No minulle kävi just se. Eli toisin sanoen en ehtinyt tehdä juuri mitään muuta kuin pyöriä hämmästyneenä ympyrää nauttien siitä, että kerrankin tilanne on näennäisesti hallinnassani.

Lopulta päädyinkin hankkimaan juhlia varten kaupasta valmiskakkupohjan, jonka täytin ja koristelin Pohjanmaalta tuliaisena tuomillani mansikoilla. Drinkkiaineksien hankkiminen olisi vaatinut asiointia monessa kaupassa, joten suunnistin vain yhteen. Alkosta löytyi kuohuviinipullo, jonka valitsin sen värikkään kukkakuvioetiketin perusteella.

Kakkua ja viinaa -kemupöydästä muodostui ihana, värikäs ja hauska –ihan juhlia emännöivän Tiina näköinen. Tiina oli leiponut kuumaliimapistoolilla pahvista, kartongeista sekä esimerkiksi hapankorpuista ja popcorneista pöydän ehdottomasti komeimman kakun. Kuten Tiina itsekin sanoi, hän on varmasti maailman paras syömäkelvottomien kakkujen leipoja.

Kuumaliimalla leivotun kakun lisäksi tarjolla oli lisäksi ainakin voileipäkakkua, jätskikakkua sekä torttua, niin ja sitä viinaa. Eräs kemuilija toi mukanaan ainekset Napue gin toniciin – kassista löytyi rosmariinin ja karpaloiden lisäksi jopa pussillinen jäitä.

Kokonaisuutena juhlat olivat kuten tarjoilupöytäkin; hattaraisen pehmeät ja hauskat. Sain olla kuin saippuakuplan sisällä koko illan: leijua painottomana tutustuen uusiin ihmisiin, kuunnellen hulvattomia kesätarinoita ja pelaten ensimmäistä kertaa elämässäni Tiinan bingoa (voitin!). Sateinen Helsinki ja sisällä palavat koristevalot saivat aikaan maagisen joulutunnelman keskelle kesää.

Ja sitä paitsi, maailmaan tarvitaan ehdottomasti enemmän sellaisia juhlia, joissa voi syödä vielä palasen kakkua aamuyöllä kello puoli kolme juuri ennen kotiinlähtöä.

Jaa: