Saimme kutsun kylään siirtolapuutarhamökille ihan tuohon kävelymatkan päähän, Herttoniemen siirtolapuutarhalle. Isyyspakkaus-blogin Tommi perheineen hankki viime syksynä töllin tuolta alueelta, ja me pääsimme tarkistamaan tilukset heti näin mökkikauden alkuun.

Eilen helatorstaina pakkasimmekin pyörien kyytiin lapsille omat pikkuiset kastelukannut ja poljimme metsäpolun kautta koukaten siirtolapuutarhalle. Se on maalla kasvaneelle edelleen jotenkin eksoottinen näky. Suloisia mökkejä kohoaa vierivieressä kuin minikokoisessa satukylässä. Väleissä kulkee kapeita hiekkateitä, joita reunustavat just sopivasti repsottavat portit. Pihoissa kasvaa kaikenlaista kukkivaa ja syötävää.

Suloisimpia mökeistä ovat ne kymmeniä kesiä ja kasvukausia nähneet. Sellainen kuin Tommin perheen mökki. Sen kuistin moniruutuiset ikkunat, rapistuvat kermaiset maalit ja sammalta kasvavat porraskiveykset saivat huokailemaan ihastuksesta heti portista pihaan astuessa. Oli niin hiljaista, että etäämpänä kulkevan metron suhina kuului pihaan saakka. Samaten kuin Mauno Koiviston muistoa kunnioittavien kirkonkellojen soitto.

Kolmion malliselle tontille mahtuu kaikkea omenapuista viinimarjapuskiin ja raparperista luumupuuhun. On perennaa jos jonkinlaista, kasvihuone, laatikkoviljelmiä, yrttejä ja kasveja, joista suurinta osaa en tunnistanut. Lapset kastelivat innoissaan puutarhaa, ja kerrankin laatikko- ja parvekeviljelyyn tottuneilla minipuutarhureilla riitti kasteltavaa markkia.

Lounaspöytä katettiin ulos, ja saatiin kunnia istua ensimmäistä kertaa Satun valmistamalle aterialle. Olen teitäkin suositellut ottamaan Gastronaatti-Satun seurantaan Instagrammissa, jossa hän jakaa nerokkaan yksinkertaisia ruokaohjeita. Nytkin sapuska oli simppeliä, mutta kuolattavan hyvää.

Pallogrilliin laitettiin tekeytymään oliiviöljyssä, suolassa ja pippurissa pyöriteltyä parsaa sekä folioon käärittyä fetaa, joka sekin oli saanut päälleen öljyä ja lisäksi tuoretta oreganoa suoraan mökin pihasta. Perunat Satu oli keittänyt jo aikaisemmin ja ne vain lämmitettiin folionyytissä ruohosipulin kera. Kylkeen saatiin vielä herneenversoista, basilikasta, sitruunasta, rypsiöljystä, pinjansiemenistä ja öljystä surautettu kastike. Voi ruokaonni sentään!

Tiskejä ulkokeittiön altaalla pestessä se viimeistään hiipi mieleen: siirtolapuutarhamökkirakkaus. Voi että kun olisi oma paikka, jota laittaa pikku hiljaa opetellen. Muistattekin ehkä, kun pari vuotta sitten kerroin, kuinka olemme miehen kanssa haaveilleet vuosien ajan omasta pienestä mökkiunelmasta keskellä kaupunkia.

Viime vuosina olemme enemmänkin haaveilleet karummista ja pienemmistä kesämajoista siinä ihan Herttoniemen siirtolapuutarhan vieressä Kivinokassa. Kesämaja on ollut mielessä ihan senkin takia, että niiden hinnat ovat useampaa kymppitonnia vähemmän kuin siirtolapuutarhamökkien, mutta myös siksi, että elämässä tuntuu juuri nyt olevan kaikenlaista puuhasteltavaa ilman ryytimaata ja mökkiremonttiakin. Nyt haave omasta siirtolapuutarhamökistä kuitenkin pyörähti esiin jostain sydämen takaa, jonne olin sen jammannut.

Olisihan se ihana, oma pieni mökki ja perunamaa urbaanissa ympäristössä. Matkaa kotoa olisi fyysisesti muutaman minuutin verran, mutta samassa ajassa ehtisi siirtyä toiseen todellisuuteen. Saisi nikkaroida ja pitää huolta, että kynnenalusien musta ei lähtisi pesussakaan. Voisi opetella uusia asioita yhdessä miehen kanssa ja antaa lapsille melukylämäisiä kesämuistoja.

Mutta juuri nyt tähän unelmaan ei olisi mitenkään varaa. Tässä on toteutettu isoja unelmia ihan kuluneen vuoden aikana: vaihdettu kaksio neliöön, remontoitu esimerkiksi keittiötä ja vietetty talvi Balilla. Eihän siitä nyt mitään tulisi, jos kaikki haaveensa saisi toteen samaan syssyyn. On tärkeää, että on jotain, mistä unelmoida. Monesti se on itse asiassa tärkeämpää kuin haaveen toteutuminen. Kyllä meistä vielä joskus pienen citymökin omistajia tulee, mutta siihen asti vain haaveillaan – ja käydään kylässä muiden kaupunkiparatiiseissa heti kun kutsu käy.

Esikoisen mekko ja kuopuksen housut saatu Aarrekidiltä, iso kiitos!