Postaus sisältää saatuja tuotteita sekä affiliate-linkkejä

Helsingissä on hiihtolomaviikko, ja ulkona on aistittavissa kevät. Talitiaiset laulavat sillä tavalla laiskan haikeasti kuin niillä on keväisin tapana. Loppusoinnun ne nostattavat lupauksena siitä, että ihan pian lähtee kesärallit. Raikkaiden paukkupakkasten jälkeen tämä leutojen plussakelien ilma tuntuu painavalta.

Me tehtiin pieni kaakaokupposten mittainen kevätretki takapihan metsään. Lapsille puettiin päälle muutamat kerrokset villaa ja päälle uudet Reimalta* saadut välikausivaatteet. Ei siellä vielä ihan noin lämmin ole, mutta lyhyellä reissulla ehti koeajaa uudet vermeet ilman kohmeisia käsiä.

Metsässä on lunta on paikoin vielä puoleen reiteen asti. Silti tuoksussa on jo mehevää kevättä. Kun laittaa silmät kiinni, kevään voi myös kuulla. Puiden oksilta tipahtelee viimeisiä märkiä koppuroita lunta, ja hiljalleen sulavasta hangesta kuuluu rapina. Sinne tänne hankeen on porautunut aukkoja, joista musta maa pilkistää valmiina uuteen kasvukauteen. Oravilla tuntuu olevan kevätsiivoukset käynnissä, sillä niin hopulla ja tärkeän näköisenä ne kipittävät kuusimajoissaan.

Mulle tulee joka vuosi mieleen näistä kevättä enteilevistä päivistä Pupu Tupuna. Rakastin niitä söpön ja vähän hömelön pupun tähdittämiä kirjoja pienenä, ja etenkin sitä, jossa Tupuna teki kaverinsa kissan kanssa keväällä sulavedestä puroja. Nytkin metsä on jo ihan itsekseen luonut lipitteleviä puroja sinne tänne. Vesi virtaa energisenä kuljettaen mukanaan menneen kesän lehtiä, ja mun tekisi mieli tehdä kaarnalautta. Kiivetessämme kalliolle löydämme tuoreet jäniksen jäljet. Olivatkohan ne purot sittenkin Pupu Tupunan tekemiä?

Esikoisen uusi Ginger-takkikin* henkii kevättä. Mä tykkään tuosta Reiman uudesta pehmeän vihreästä sävystä, ja onneksi esikoinenkin näki sen kauneuden. Takin helma on takaa pidempi, mikä pitää huolen, että möyriessä kevätpuuskat eivät pääse tuulemaan alaselkään, mutta takin muoto on lisäksi myös nätti. Huppu on jättimäinen kuin haltijoilla, ja se saikin esikoisen mielikuvituksen heti liikkeelle. Housuina hänellä on Kunto-välikausihousut*, jotka ovat raisumpaa meininkiä kestävää Reimatec-laatua. Kokemukseni perusteella en lapsille housuiksi ja haalareiksi muuta valitsisikaan. Housujen kulutuskestävyyttä parantaa vielä se, että niiden lahkeissa ei ole sisäsaumoja.

Kuopuksen Melassi-haalariin* tulee luultavammin liittymään paljon muistoja. Jos se vain on sopiva vielä syksyllä, se päällä aloitellaan päiväkotitaivalta. Pienimmän vaatevalinnat voin vielä tehdä ilman käyttäjän kuulemista, ja väriksi valitsin ihan käytännöllisyyssyistä tummansinisen. Toki se on mielestäni myös tyylikäs väri, johon saa helposti yhdisteltyä kaikenkirjavia asusteita. Kuten nyt vaikka tuon mun ompeleman väriräjähdyshuivin. Kuopuksen haalari on esikoisen housujen tapaan Reimatec-laatua ja sen sisällä oleviin neppareihin saa halutessaan näppärästi kiinnitettyä Reiman fleecehaalarin.

Saatiin molemmille lapsille myös Askare-välikausirukkaset*, jotka ovatkin olleet meidän perheen luottokäsineet jo neljän vuoden ajan. Luottokäsineet – kaikkea se äitiys teettää! Jos ja kun leikkiessä roiskuu, mä arvostan sitä, että nämä rukkaset voi ihan pesulapunkin mukaan heittää tarvittaessa päiväkodin kuivauskaappiin tai meillä kotona pesun jälkeen kuivausrumpuun. Kuivausvälineitä kestävää sorttia ovat myös esikoisen housut sekä kuopuksen haalari.

Miniretkellämme meillä ei ollut eväänä kuin termarillinen kaakaota ja pillimehut, jotka esikoinen kattoi tärkeänä kannonnokkaan. Istahdimme vaaleanvihreänä hehkuvien mustikanvarpujen viereen ryystämään eväitä, ja tuntui kaikin tavoin lohdulliselta että pian se on täällä. Kevät.

Jaa: