Joskus asioita ei usko, ennen kuin ne itse näkee tai kokee. Saimme pari kuukautta sitten satukirjan, joka lupaa tainnuttaa kaikki iltakukkujat lapsista aikuisiin. Se kuulosti niin liioittelevalta, että en edes ajatellut moisen pitävän paikkansa. Kunnes testasin kirjaa käytännössä iltasatuna. Se toimi kuin taika. Ihan piti laittaa valot päälle ja tarkistaa, mitä ihmettä juuri tapahtui. Nukahtivatko ne tosiaan jo nyt?
Kyllä vaan nukahtivat. Eikä taika ole laantunut. En pääse kirjassa koskaan paria sivua pidemmälle, kun sekä pian nelivuotias että yksivuotiaamme ovat unessa. Mikä tämä juttu oikein on?
Kyseessä on maailman myydyin iltasatu Kani joka tahtoi nukahtaa. Sen kirjoittaja on ruotsalainen käyttäytymistieteilijä Carl-Johan Forssén Ehrlin, ja kanikirja ei olekaan mikään vuosisadan satukirja noin niin kuin tarinaltaan. Itse asiassa se on viimeistään kolmannen illan jälkeen kuolettavan tylsä. Se saattaa olla osasyynä kirjan tainnutustehoon, mutta oikeasti syy on psykologinen.
Kirjan teksti sisältää ammattilaisen – käyttäytymistieteilijä Forssén Ehrlinin – laatimia psykologia rentoutumiskeinoja. Kirjan alussa on ohjeet, miten kirjaa luetaan. Mistään hankalasta ei ole kyse, vaan pienistä, yksinkertaisista ja näemmä tehokkaista kikoista. Lihavoidut lauseet luetaan hiukan tavallista painokkaammin. Kursivoidut kohdat taas aavistuksen muuta tekstiä hitaammalla ja rauhallisemmalla äänellä.
Välillä tekstissä on suluissa kehotus tehdä jotain, kuten haukotella. Siellä täällä tekstin sekaan pudotellaan tainnutuksen kohteena olevan lapsen nimeä. Teksti on myös välillä ihan hullunkurisen kuuloista, sillä lauserakenteet ovat erikoisia, sanojen taivutus vinksallaan ja pisteet eriskummallisissa kohdissa. Niidenkin omituisuuksien tarkoitus on rentouttava ja meditatiivinen.
Meillä ei onneksi mitään pahimman sortin yöriekkujia ole, vaikka molempien lasten kanssa on ollut ja yhä on omanlaisensa unihaasteet. Illat sujuvat yleensä ihan kivuttomasti, vaikka välillä sitten sekoillaan vähän pidemmin ja pahemmin ennen kuin uni voittaa. Mutta oli ilta millainen vain, tämä kirja katkaisee virrat molemmista lapsista alle viidessä minuutissa. Ja mikä parasta, se tapahtuu yhtä aikaa. Pikkasen nimittäin rasittaa se, kun lapset herättävät toisiaan nukahtamishetkellä vuorotellen milloin milläkin älänmölöllä.
Koska kirja on toimivuudestaan huolimatta hitokseen tylsä, meillä esikoinen ei edes huoli tätä iltasaduksi sellaisenaan. Luetaan siis ensin iltasatu sylitysten, minkä jälkeen laitetaan päät tyynyyn ja otetaan esiin kanitainnutus. Itse asiassa kirjan ohjeissa lukeekin, että lapsen on helpointa rentoutua, jos hän ei katsele kirjan kuvia, vaan kuuntelee satua sängyssä makaillen.
Miltä tämä maaginen kaniloitsu sitten kuulostaa? Tässä teille lukunäyte kummallisine äänenpainoineen kaikkineen. Ja koska väsyneen kanin taika toimii kuulemma myös aikuisiin, ole tarkkana, ettet nukahda kesken.
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=jYxmXSyVeyU]
Meille kotiutui tuo kirja äitini toimesta. Minä olen kuvitellut että meidän reilu 1,5V olisi liian pieni että tuollainen psykologinen kieli vielä uppoaa. Se ei nimittäin ole meillä tehonnut kovinkaan hyvin. Minua se kyllä rentouttaa eikä haukotuksien kanssa tarvitse pahemmin teeskennellä. Minä haluaisin oikeastaan testata tätä niin että joku muu lukisi sitä minulle kun yritän nukahtaa. Lapsen kanssa kirja on kuitenkin tällä hetkellä tauolla. Ehkä taas joulun jälkeen voisi kokeilla.
Tarinallisesti kirja on tosiaan todella tylsä. Tarinassa ei tapahdu oikein mitään, mutta kuten sanoit se varmasti on osa taikaa. Minä uskon että tämä varmasti toimii monilla, mutta jos tilanne on se että kuulija taistelee alusta asti unta vastaan niin se ei varmasti toimi. Tai jos kuulija on liian pieni vielä kuunnellakseen tarinaa oikeasti vaan mieluummin hilluu ja heiluu sängyssä. Kuitenkin jos teidänkinnuorempi sammuu kuin saunalyhty niin tämä uskomukseni siitä että oma lapsi olisi liian nuori kirjalle taitaa mennä vähän huti.
Vähän sekava kommentti kun omakin nukkumisaika alkaa lähestyä 😛
Mäkään en ajatellut, että kirja voisi tepsiä vuoden ja parin kuukauden ikäiseen lapseen. Mutta siinä sivussa hänkin sitten on nukahtanut tuosta noin vain. Hän tosin nukahtaa iltaisin melko helposti muutenkin, mutta kirja nopeuttaa sitä. Siksi ajattelenkin, että isoin taika kirjassa ovat erilaiset äänenpainot ja niiden vaihtelut, jotka saavat tuollaisen yksivuotiaankin transsiin 😀 Mutta totta, kirja ei varmasti toimi, jos kuulija taistelee unta vastaan ja / tai hilluu ympäriinsä.
Vai auttaako se, että isosisko rauhoittuu kirjan avulla eikä häiritse pienemmän nukahtamista? Meillä ainakin lapset juurikin häiritsevät toisiaan, unilaulut toimii hyvin, mutta tätäkin voisi kokeilla. Esikoinen (5-v) käy monesti vielä vähän kierroksilla sänkyyn mennessä, vaikka iltaa kohden pyritään rauhoittamaan menoa.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Piti jättää video kesken kun alkoi nukuttaa. 😀
Vaikuttaa aika lupaavalta kun meidän reilu 1v nukahti mun kuunnellessa tota sun lukemaa pätkää 😀 Pitää ehdottomasti hankkia kirja 🙂
Voi ihana kirja! Onneksi meillä 4v nukahtaa helposti sänkyyn. Suurin haaste on saada ne iltahommat hoidettua ja saada poika sinne sänkyyn asti 😀
6kk vauvalle se nukahtaminen on varsinkin iltaisin vaikeaa, mutta ei kyllä taida niin pienelle olla kirjasta hyötyä, kun ei laulutkaan pahemmin auta :/
Sun ääni on muuten tosi tosi tutun kuulonen!
Missähän sut ois voinut aiemmin kuulla? 😀
Nyt asun Vaasassa, mutta lapsuusvuodet tuli asuttua Vähässäkyrössä 🙂
Mä kuuntelin tätä 1v5kk sylissäni. Puolentoista minuutin kohdalla mini alkoi hieroa silmiään. En osaa päättää onko tää todella mielenkiintoista ja siistiä vai jo asteen verran creepy 😀 Voi olla että meillekin jossain vaiheessa tämä hankitaan.
Niin mystisen kuuloinen kirja, että näin tästä viime yönä unta luettuani tään postauksen! Täytyy tutustua! Päiväkodin nukkariin olis taatusti kovaa kamaa, jos toimis niinkin isolle porukalle luettuna. 🙂
Mietin tiedätkö ihan samaa. Jos vielåä olisin päiväkodissa töissä niin varmasti lukisin tätä siellä ainakin kokeilumielessä.
Noita kuvia katsoessani mietin vain, että miksi My Little Ponyt ovat nykyään niin rumia! Onneksi minullakin on omia vanhoja ihania poneja vielä tallessa.
Kiinnostuin kovasti tästä kirjasta, mutta googlettaessani kirjasta lisää tietoa, törmäsin moniin kriittisiinkin kommentteihin. Esim. iltalehden sivuilla olevassa jutussa eräs 'lastenkirjallisuuden asiantuntija' sanoo kirjan idean jäljittelevän hypnoosia… Ja noin muutenkin mietin, että onkohan se hyvä idea nukuttaa lasta tämän avulla ainakaan pitkään. Osaako lapsi nukahtaa enää itsekseen ollenkaan, kun tottuu tällaiseen ”hypnoosinukutukseen”.
Mutta aion silti lainata kirjan kirjastosta ja kokeilla ihan mielenkiinnosta. 🙂 Ehkä vakikäyttöön tämä ei silti ainakaan toistaiseksi tule, kun lapsi kuitenkin nukahtaa suht koht helposti ainakin tällä hetkellä..
Joo tämä tuli myös vastaan googlailulla kun innostuin. Uskaltaako ostaa oikeasti?
Oliko kallis? Jos ei odota mitään 100% varmaa ratkaisua niin sitten varmaan uskaltaa. Kyllä se tuntuu ainakin vähän rauhoittavan ja lukijaa alkaa nukuttaa 😉
Rentoutuskeino siinä missä tiettyjen pisteiden hierominen, soivat kulhot tai vaikka rauhoittava iltalaulu. Joku uskoo ja toinen ei, mutta en usko että tällaisesta ainakaan haittaa voi olla.
Luulen että jos lukee jotain muuta ennen tätä niin haittaa ei ole.
Tilasin tämän kovin toiveikkaana, mutta valitettavasti ei toimi meillä. Lapsi (2,5 v) kyllä alkaa haukotella ja väsyä, mutta samalla ”taistella” unta vastaan kaikin keinoin ja lopputulos on, että hän on todella levoton. Lapsi on huono nukahtamaan, joten tämänkaltaiselle apukeinolle olisi ollut tilausta. Nyt kirja on tauolla ja aion kokeilla taas jonkin ajan kuluttua uudestaan. Koko kirjan lukeminen myös kestää todella kauan…
Tilasin tämän, kun olen oikein odottanut suomentamista… Ollaan myös käytetty välillä Rentoutusharjoituksia leikki-ikäisille -cd:tä (http://www.positiivarit.fi/Puoti/uutuustuotteet/T/rentoutusharjoituksia_leikki_ikaisille ), joka löytyi meidän lähikirjastosta. Cd toimii meillä pian viisivuotiaalle, mutta ei 2,5-vuotiaalle kovinkaan merkittävästi.
Kiitos vinkistä, laitettiin joululahjalistalle 🙂 Myöskin Freskasta tuli tilattua siivooja, lauantaita odotellessa 🙂 Kiitos hyvistä vinkeistä 🙂
//JenniHL
Katsoin ihan ekaksi videon, ihan vaan uteliaisuuttani kun kiinnosti millainen ääni tutuksi tulleella bloggajalla on. Ja voi että, täähän oli ihana video! 🙂 Enpä ollut ajatellut miten vaaaaltavan kauan siitä on kun joku on lukenut ”just mulle” ääneen! x) Olen kyllä kuunnellut kuunnelmia jne, mutta video tuo kyllä jotain lisää, jollain tavalla enemmän lukijan läsnäoloa.
Mutta siis varsinaisesta aiheesta vielä; kiinostavan – ja rentouttavan – oloinen kirja. Lapsille meillä ei tuota tarvita mut miehen voisin kyllä laittaa tuota lukemaan mulle itselleni joskus! 😀
Sillä on varmasti suurin merkitys, totta 🙂
😀
Hahha, ihana 🙂
Ai että, tiedän kyllä tuon: lasten nukahtamista hankalempaa on saada ylipäätään ne iltahommat hoidettua 😀
Mistäköhän mun ääni voisi olla tuttu. Ollaanko oltu samaan aikaan koulussa? Tai ehkä olet asioinut jossain kahvilassa / ravintolassa, jossa olin duunissa Vaasassa? YleX:llä olin myös aikoinaan toimittajana vajaan vuoden, joten sieltäkin ääni voi olla etäisesti tuttu 🙂
Huikeeta kuulla! Ehkä meininki oli myös niin tylsää, että pientä alkoi väsyttää 😀
No mä mietin, että josko veisin toisen saamani kappaleen tyrkylle päiväkotiin. Ainakin muut viemäni arvostelukappaleet ovat olleet tykättyjä 🙂
Äläpä, ne ovat rumia! Nämä ovat tosiaan mun vanhoja ja onneksi tallessa 🙂
En mäkään nyt ihan hypnoosiksi tätä uskoisi. Ajattelen tätä enemmänkin vähän kuin rentoutuskasetin kuuntelu, mutta vain lapsille suunnattuna sellaisena 🙂 Uniassosiaatioistahan puhutaan paljon, ja voi tietty olla, että pitkässä juoksussa lapsi tottuu kirjaan ja kaipaa aina sitä nukahtaakseen. Ehkä, ehkä ei. Me ei olla joka ilta luettu, ehkä kerran viikkoon, välillä harvemminkin.
Eka anonyymi varmaan tarkoittaa tuota ylempää kommenttia hypnoosista. Mä tosiaan en siihen ihan usko, vaan ajattelen kirjan olevan kuin rentoutus-cd, mutta vain lapsille sopivassa muodossa. Tätä saa käsittääkseni myös kirjastosta lainaan, joten sillä tavalla voi testata, jos ei omaksi tahdo hankkia 🙂
Ai Positiivareilla on tuollainen, hyvä tietää!
No onpa ihana kuulla! Toivottavasti kirja antaa joululahjaksi leppoisammat illat koko perheelle 🙂 Ja oioioioi, Freska <3
Hihi, voi kun ihana kuulla 🙂 Mustakin tuntuu, että oikeastaan meillä tätä kirjaa pitäisi enemmänkin lukea mulle, sillä mä se meidän perheen yökukkuja olen. En omasta tahtostani, vaan vähän pakon alla. Mutta välillä on sitten hankala nukahtaa, kun aivot hurisevat edelleen täydellä teholla, vaikka pää on jo tyynyssä.
Blogimainonnan helppona uhrina menin ja ostin tämän koska alan olen todella epätoivoinen. Lapsi (3,5 v) vaikutti rauhalliselta kun aloin lukeen. Sivulla 14 mun piti keskeyttää ja pilata mun todella hienosti alkanut rauhallinen lukeminen huutaakseni parin rumahkon sanan siivittämänä että pää tyynyyn kun poika alkoi hyppiä sängyllä. Ei siinä, itsekin tulen hulluksi aina jos jossain joutuu rentoutusharjoitukseen. Poika löi hyppiessään päänsä kirjan kulmaan ja hetken jo mietin että tainnuttava vaikutus onkin siinä että kirja on niin huono että pitää alkaa riehua ja sitten loukata itsensä fyysisesti kirjaan. Olin väärässä. Sivulla 17 lapsen nyyhkytys muuttui iloiseen ”tahdon katsoa viedoita äidin puhelimella” -pyyntöön. Luovutin, laitoin kirjan pois ja jäin kuunteleen kun vauva ja uhmaikäinen huutavat molemmat kurkku suorana. Mutta tottavie aion kokeilla heti huomenna uudestaan! Tai vaikka vielä tänään, eihän tuo nuku edelleenkään….
Jestas mitä typotusta mutta ehkä tosta selvää saa.
Hahhaa, voi apua. Anteeksi, että naurattaa, vaikka varmasti tilanne on sillä hetkellä ollut kaikkea muuta kuin koominen. Toivottavasti kirjan tainnutustaika tai joku muu unikikka toimii. Kuulostaa aika heviltä, jos joutuu harva se ilta tuollaisen shown vetämään läpi.
Kyllä tämä kieltämättä itteenikin nauratti. Luin kirjan toiseen kertaan ja luulin että nyt menee hyvin niin poika alkaa hyppiä istuaaltaan takaperin: ”äiti katso miten minä liikun”. Kieltäydyin lukemasta enempää mutta lapsi halusi että luetaan kanisatua lisää. Nyt mies meni lukeen eikä sieltä kuulu mitään riehumisääniä. Taitaa taika olla siinä että vain isi kelpaa nukuttamiseen. Ei ollut tällaisia ongelmia (nukahtamisen suhteen tai että vain isi kelpaa) ennen kuin vauva syntyi. Kai tää tästä joskus sit taas.
Kuulostaa pahasti siltä että siellä on vaan päätetty että nyt pidetään itsensä hereillä. Heti kun alkaa nukuttaa niin pitää keksiä jotain millä estää nukahtamisen. tsemppiä! Hurjalta kuulostaa.
Joo, sitä tuo tuntuu olevan :/ Aina kun meinaa epähuomiossa torkahtaa, pitää äkkiä alkaa vetään jotain showta. Pari tuntia aina menee tähän, kunpa tämä vaihe menisi nopeasti ohi, huoh.
Meillä ihan sama kohta 3 vuotiaan kanssa. En tiedä onko tän ikänen sitten vielä sopivaa kohderyhmää kirjalle, kun täytyis kuitenkin osata keskittyä kuuntelemaan. Muuten kyllä menee pitkiäkin kirjoja, mutta ehkä tämä vaan on niin tylsä, ettei jaksa kiinnostua alkua pidemmälle. LÄhinnä lapsi vaan heilui. Epäilen, että jää nyt tähän yhteen kokeiluun, sillä lapsi ei halua kirjaa enää uudestaan, eikä kannata pakottaakaan. Jos lainaisi uudestaan kirjastosta jonkun tovin päästä… Ja kyllä kuulostaa tutulta tuo, että heti kun tajuaa olevansa nukahtamaisillaan, pitää hypätä pystyyn ja heilua kahta kauheammin!
vie! Ja kerro sitten testituloksia! 🙂
Kahtena iltana kuunnellu 2-v pojan kans ihan vaa tuo sun lukema pätkä�� Ja muutama sekuntti ennen sun lopettamista jätkä nukkuu! On ollut vaikea nukutettava lähi aikoina..