Ensimmäinen kokemuksemme lapsesta: vauva, joka ei nukkunut päiväunia kuin kantoliinassa, kylillä ja liikkeessä. Päiväunet kotona olivat taistelua siihen päivään saakka, kunnes väsyimme edes yrittämään ja jätimme päiväunet suosiolla pois. Öisin hän nukkui aluksi vain rinta suussa, mutta yhtäkkiä ilman sen kummempia kikkoja hän alkoi nukkua heräilemättä illasta aamuun jo joskus kahdeksan kuukauden ikäisenä. Puolitoistavuotiaana hän siirtyi juniorsänkyyn, jonne hän jäi iltaisin itsekseen odottelemaan unta iltapusujen jälkeen.
Toinen kokemuksemme lapsesta: vauva, joka nukkui heti syntymästään lähtien tyytyväisenä kahden-kolmen tunnin päiväunia. Parhaiten uni maistui parvekevaunuissa, jonne hän nukahti itsekseen sen jälkeen, kun vain hänet sinne kannoimme. Ei hytkyttelyä, ei hyssyttelyä. Iltaisin sen sijaan opimme, mitä tarkoittaa nukuttaminen. Kun uni vihdoin tuli, hän hätkähteli hereille vähän väliä, kunnes minä kömmin viereen. Öisin hän keskittyi syömään, kun ei päivisin oikein malttanut. Hän täytti vuoden ja kasvoi siihen vielä kuukausia päälle, mutta yöt pysyivät rikkonaisina.
Ja nyt, kun toista kokemustamme lapsen kanssa on kestänyt reilun vuoden ja kolmen kuukauden ajan, oli pakko alkaa miettiä muutoksia nukkumisjärjestelyihin. Parhaimmillaan kahden heräämisen yöt olivat luisuneet sekopäisiin tuhannen heräilyn öihin, joiden jälkeen pää oli sahajauhoa ja keho kipeänä väsymyksestä. Umpisolmuisilla aivoilla töiden tekeminen oli tuskaista ja muutenkin aloin ihmisenä muistuttaa suohirviötä.
Keräsin nukkumistamme koskevat huomiot yhteen. Lapsi heräsi edelleen ainakin kerran yössä ihan aidosti syömään, ja vaikutti nälkäiseltä ja imi rintaa ahnaasti. Muina kertoina hän kaipasi enemmän vain turvaa ja läheisyyttä. Hän tykkäsi nukkua ihan kiinni minussa, oikein kaivautua kainalooni. Jostain mysteerisyystä mies ei oikein tahtonut kelvata lohduttajaksi öisin. Kun lapsi heräsi, hän etsi ensimmäisenä minut ja ryömi unisena mittarimatona ihan viereen. Iho ihoa vasten nukkuminen oli molemmista mukavaa, mutta. Tajusin, että tässä vaiheessa eloa nukumme silti molemmat paremmin, kun välissä on vähän ilmaa. Miehen työyöt olivat aina unen kannalta parempia, kun minulla ja lapsella oli paremmin tilaa nukkua.
Esikoisen vanhan pinnasängyn olimme antaneet aikoja sitten pois, sillä sitä rotjaketta ei ollut tarkoituksena roudata tukkimaan makuuhuonetta. Hienoissa yhden lapsen kokemuksella tehdyissä suunnitelmissamme lapsi siirtyisi perhepedistä suoraan kerrossängyn alapunkkaan jossain näillä kohdin eloaan. Nyt sänky ilman korkeita laitoja ei kuitenkaan ole vielä edes haave. Nukutut yöt ovat. Laitoin siltä istumalta kaverille viestin, ja saimme pinnasängyn lainaan. Kiitos Anna!
Nyt eloa ja öitä pinnasängyn kanssa on takana vajaa kaksi viikkoa. Olisipas ihana voida kertoa tarina, miten taianomaisesti yöt ovat parantuneet, mutta kyllä meillä heräillään edelleen. Ero entiseen on silti iso. Parhaimmillaan lapsi on herännyt vain kaksi kertaa yössä, tällaisia öitä tuli itse asiassa heti alkuun useampi. Pahimmillaan ei muisteta, kuinka monta herätystä yöhön on mahtunut. Imettäminen on vähentynyt, ja lapsi syö öisin kerran tai korkeintaan kaksi kertaa.
Mitään varsinaista unikoulua ei siis ole aloitettu, vaan mennään vaistolla siten, mikä parhaaksi tuntuu. Ainakin nyt tässä vaiheessa. Välillä lapsi nukahtaa uudelleen ihan itsekseen, kun on hetken aikaa önissyt. Välillä mies käy häntä silittelemässä ja lohduttamassa, tai jos mies on yön töissä, sitten minä. Imetän kun lapsi on selvästi sitä vailla, sen kyllä kuulee äänestä. Eli sen kerran tai välillä kaksi kertaa yössä. Toivotaan ja uskotaan, että pikkuhiljaa heräilyt vähenevät, samaten kuin tarve saada maitoa.
Tällä hetkellä tilanne on siis se, että minä ja lapsi nukumme paremmin, mutta yöheräilyjä enimmäkseen hoitava mies huonommin kuin aikaisemmin. Valitettavasti esikoinenkin nukkuu luultavasti vähän huonommin, sillä vaikka kuopus heräilee vähemmän, öihin on tullut enemmän ääntä. Itse olen parantuneista öistä huolimatta tuntenut oloni todella väsyneeksi. Ihan kuin jonnekin takaraivoon pakon alla piilotettu kuukausien univelka olisi syöksähtänyt esiin. Nyt maksat velkasi, kun vihdoin kykenet!
Alkuun itselläni oli myös outo ja vaillinainen olo, kun lapsi ei nukkunut tutun turvallisesti kainalossa. Mutta aika pian aloin nauttia tunteesta, ja suorastaan piehtaroida sängyssä, jossa on tilaa. Minä voin pötkötellä vapaasti, eikä tarvitse alitajuisesti varoa, että lapsi herää siihen, kun siirrän pikkurilliä! Ja onhan hän silti siinä ihan lähellä, omassa sängyssään vain. Lapsi itse on tottunut yllättävän nopeasti omaan sänkyynsä. Hän tietää jo iltasadun jälkeen, että iltalaulut kuunnellaan nykyään omassa sängyssä. Hän yrittääkin siinä vaiheessa kovasti itse kiivetä sänkyynsä, ihana.
Yllätyin myös positiivisesti siitä, että eihän tuo makkari mennyt ihan totaalitukkoon, vaikka sinne vielä yksi sänky ängettiinkin. Tähän vanhaan järjestykseen tuli siis vain se muutos, että esikoisen sänky kiepautettiin 45 astetta, ja vapautuneeseen tilaan pinnasänky mahtui kuin mittatilauksena tehtynä. Sängyn päädyssä ollut nukkekoti siirtyi olkkarin puolelle. Ehkä joskus se kerrossänkykin on mahdollinen ja sitä myötä makkarin uudistus noin muutenkin. Siksi vinkkaan jo nyt, että tämän postauksen kuvissa näkyvä täyspuinen futonsänäkykokonaisuus on myynnissä. Patja ei toki sisälly kauppaan, mutta tatamit ja kaikki muu kyllä.
Ja oikeasti, vaikka makkari olisi sängyistä kuin majavien pato, sillä ei ole mitään väliä. Sillä sen sijaan on, että koko perhe nukkuu hyvin. Sitä kohti, tämän Lähiömutsin tuhannennen postauksen voimin!
Minusta Kuulostaa siltä että lapsi on itsekin ehkä ollut tilan tarpeessa. Kuulostaa myös hyvin samantyyppiseltä sopeutumiselta kuin meillä kun siirrettiin lapsi omaan makuuhuoneeseen. Erona tietysti se että hän oli vieroittanut itsensä tissiltä jo tuohon ikään mennessä. Lapsi oli heti toisena tai kolmantena iltana itse menossa huoneeseensa illalla ja tuntuu että hän on edelleen nyt kuukautta myöhemmin todella ylpeä ja innoissaan nukkumaanmenosta. Mitä ei ollut kun vielä nukkui meidän huoneessa pinnasängyssään. Illat olivat protesteja ja pelleilyä. Sieltä noustiin ylös ja veuhdottiin. Nyt kun pääsisi itse pois niin eipä tuo tule. Jää kiltisti makaamaan (kuten teidän esikoinen) ja nukahtaa omia aikojaan.
Ilmeisesti epäilyksistäsi huolimatta taaperoimetys sujuu, eikä teillä lapsi ole vielä päättänyt itse luopua tissistä?
Huomaa kyllä niin selvästi vähän samantyyppistenkin lapsien yksilöllisen eron. Oma lapseni oli myös sellainen että pienenä imaisi maidot sisäänsä muutamassa minuutissa ja vartin yhtäjaksoinen imetys oli jo ihme. Hän kuitenkin vieroitti itse itsensä niin päivä- kuin yöimetyksistä jo alle vuoden ikäisenä. Minä puolestani päätin että aamuinen ja iltainen ”imetys” (=tissillä pelleily) sai loppua kun lapsi ei enää jaksanut ollenkaan keskittyä tai kiinnostua touhusta. Luultavasti teilläkin heräilyt helpottaa sitten kun lapsi joskus ei enää kaipaa tissiä öisin. Tsemppiä siihen asti 🙂
Olen muuten huomannut että ainakin minulla univelka näkyy pahimmin toipumisen alussa. Jos on pidempään nukkunut huonosti niin sen ensimmäisen hyvän yön jälkeinen päivä on ihan kamala. Haukottelee, kävelee unissaan ympäriinsä ja oikeasti nukuttaa koko päivän. Ehkä vähän seuraavaakin, mutta sitten se pikkuhiljaa helpottaa. Univelkaahan ei saisi ajatella varsinaisena velkana. Sitä ei voi maksaa tuntitunnista vaan enemmän tuntemusten mukaan. Hienoa että tästä uudesta järjestelystä on ollut apua 🙂
toissayönä pinnasänky oli kasassa 00:15. Vauva heräsi ensimmäisen kerran kello viisi vasta..
lähtötilanne: vauva söi esim tunnin välein, heräsi jos laitoin kiinni imetysliivin hakasen kun se napsui, tai heräsi 10min sisään aina kun olin kääntänyt hälle selän= heräsin jokayö siihen että kummankin käden sormet pisteli, yhtenä aamuna sormet ei liikkuneet kunnolla vaan piti toisella kädellä liikutella niitä.
niisk, eka lapsi neljästä joka jo 6kk iässä tarvitsee omaa tilaa nukkumiseen. meidän makkari on ehkä 2x4m, toisella kapealla seinällä ovi ihan reunassa, toisella kapealla seinällä ikkuna ja yhtä pitkä seinää rikkoo liinavaatekaapin ovi joka pitäisi saada avattua aina välillä.
eli makkariin mahtuu pieni pinnis (ei edes tuo kuvassa oleva, mittanauhalla testasin) ja 160cm sänky ja pieni 30×30 yöpöytä (kelloradio+kännykät, lukulamppu on seinässä kiinni)..
Meillä on futoni ja sen vieressä nuorimman pinnis. Hyvin pystyy kädellä rauhoittelemaan pinnojen välistä ja tarvittaessa vaikka pitää kädestä kiinni, kun pinniksen pohja on alimmillaan. Ettei vaan tartte nousta yöllä �� Ja samaa ikää meidän nuorin kun teidän.
Siis mihin asti tyttäresi nukkui ylipäätään päiväunia, ja nukutitko hänet siis kotona aina liinaan? Huoh, mahtoi olla melkoista. Hyvä että teitte muutoksen, toivottavasti miehenkin unet paranee. 🙂
Joo, taidettiin molemmat olla tilan tarpeessa. Kesti vain tovi tajuta se, kun kuitenkin tahtoi nukkua ihan likitysten. Jos siirsin sängyllä kauemman, kömpi aina takaisin kainaloon 🙂 Ja sitten taas toisaalta päivisin nukkuu parhaiten justkin ihan omassa rauhassa rattaissa. Vähän oli hankalaa saada ristiriitaiset signaalit perille 😀
Ja juu, imetys sujuu loistavasti. Onkin pitänyt palata siihen, kun viimeisimmät päivitykset taitavat olla jotain paniikinkatkuisia 😀 Äidinmaidosta ja rinnalla olosta on muodostunut tosi tärkeä juttu hänelle, vaikka tosiaan ekojen kuukausien aikana epäilin, että päästäänkö edes vuoteen. Olin ihan varma, että siinä käy juuri noin kuin teillä. Mutta nyt näyttäisi siltä, että imytys jatkuu vielä pitkään. Mutta yötankkauksista minä olisin jo valmis luopumaan 🙂
Ihan samoin olen havainnut tuosta univelan näkymisestä ja tuntumisesta pahiten juuri sitten, kun ollaan menossa parempaan päin. Kun mies keväällä jäi vanhenpainvapaalle ja itse sain kaiken muun ohessa mahdollisuuksia nukkua paremmin, meni melkein kuukausi usvassa. Nyt ei onneksi olla oltu niin syvällä väsymudassa, joten luulisin olevani tolpillani vähän nopeammin.
Meillä sama yöshow menossa, mutta ei yhtään voimia kouluttaa muuhun. 1v8kk kahden tunnin välein heräilyä on ajanut tähän. Sitten vielä esikoinen tässä pienessä kämpässä niin pikatainnutus on ollut pakko. Viime yönä poika oli niin unenpöpperössä kun piti huutaa tissiä niin huusi traktoria♡ onko teillä tutti? Meillä hän ei hyväksynyt joten tissillä mennään.
J
Voi tuttu tilanne, kun vauva herää siihen hiton napsahdukseen, joka kuuluu imetysliivin kiinnittämisestä. Auts! Ja samaten tuttu fiilis se, että paikat menee tunnottomaksi, kun ei uskalla vaihtaa asentoa. Plus että on hirveä kusihätä, kun laskee, että on pienempi paha pidättää ja valvoa kuin käydä vessassa ja tyynnytellä sen jälkeen heitteille jätöstä järkyttynyt vauva.
Toivottavasti teilläkin yöt nyt helpottaa! Niin vain ovat lapset erilaisia, jotkut tarvitsevat sitä tilaa nukkua rauhassa jo varhainkin.
Mietittiin sitä kans aluksi, samaten kuin sivuvaunua (tosta meillä lainassa olevasta pinniksestä ei tosin olisi saanut reunaa pois), mutta todettiin sitten, että hajurako on parempi. Mutta saas nähdä, ensi viikolla tilanne saattaa olla jo toinen. Nelikymppisenä aion jo nukkua yöni (kunnes alan valvoa teinien yöseikkailuita).
Liinapäiväunet olivat siis vauvana käytössä, myöhemmin alkoivat kelvata myös tissi suussa -päiväunet sisällä, kunnes sitten imetys jäi. Vähän vajaa vuosikkaana pystyttiin ottaa käyttöön rattaat (ennen manaajamaista huutoa aiheuttaneet helvetin vankkurit), ja nukkui niissä ihan ookoo unia. Sain esimerkiksi hoitovapaalla tehtyä töitä, kun lykin rattaisiin uneen ja kurvasin rattaat sitten jonkun kahvilan ikkunan eteen ja menin itse sisälle tekemään töitä. Mutta aina se nukahtaminen oli aikamoista taistelua päivisin. Lopulta kuopuksen synnyttyä luovuttiin yrityksistä (eli 2 v 10 kk), kun siihen ei vain ollut mahdollisuuksia tai edes energiaa. Päiväkodissa onneksi ryhmäpaine toimii ja nukkuu unet, eli muutaman kerran viikkoon saa päivätorkut. Se on hyvä, selkeästi ne tarvitsee etenkin päiväkotipäivinä.
Toivotaan tosiaan, että miehenkin unet paranee 🙂
Voi että, kuulostaa todella voimia vievältä teidän yöt. Meillä onneksi esikoinen on öisin niin hyväuninen, että ei hätkähdä helposti hereille. Tällä hetkellä poloinen välillä selkeästi herää, vaikka ei mitään sanokaan. Meillä on tutti, voi onneksi meillä on tutti, en kyllä tiedä, minkälaista meno olisi ilman sitä. Paljon jaksamista sinne! Kyllä me vielä joskus nukutaan!
Meillä olisi vajaa 5v tulossa jokayö meidän viereen, erilaisia tosiaan 🙂
Eiköhän yöt helpota, tosiaan nälkäänsä tuskin heräili, kun söi ehkä minuutin tai kaksi valtaosilta kerroista. Ehkä havahtui vaan tissin vieressä olemiseen..
Oih ja voih, niin tutun kuuloista vaikka meillä pikkujätkällä ikää vasta 11kk. Alkukuukaudet nukkui hyvin omassa kopassaan, mutta pinnasänkyyn siirtyessä muuttikin enemmän tai vähemmän minun kainalooni. Yö alkaa AINA pinniksestä mutta ei ole vielä yhtään yötä ollut etteikö olisi vieressä.
Tissittelee yöllä muttei selkeästi tarvitse maitoa, koska nukahtaa heti kun tissin saa suuhun. Tuttia ei ota, voi kun söisikin! Nyt vähitellen otetaan lempeää mutta sinnikästä vieroitusta yöimetyksestä, ei vaan pysty kun itse käyn jo töissä. Kädet puutuu joka yö ja jätkä havahtuu aina kun Käännän hänelle selän.
Tällä hetkellä jaksan vain, koska tiedän ettei tämä kestä ikuisesti. En vaan tiedä miten kauan kroppa tätä kestää.
Täällä myös 11kk heräilee öisin 5-6 kertaa ja tissille tietysti. Ehkä 2 kertaa saan tutilla nukkumaan. Aloittaa yön pinniksessä ja lopun yötä vieressä niin pääsen helpommalla. Unikoulu suunnitteilla miehen talvilomaviikolle. Sitä kauhulla/toiveikkaana odotellen.
Yöimetin kaksi vuotta kuopusta, nukkui alusta asti meidän välissä. Oli jaksoja että oli tosi rankkaa, mutta jossain vaiheessa lopetin kellon katsomisen ja yöheräilyjen laskemisen ja helpotti vähäsen. Lopulta kaksi vuotiaana vieroitin kerrasta – lapsi huusi mun ja miehen välissä kaksi yötä. Itselläni oli kaksi paitaa ja pidin visusti kiinni paidan aukosta että lapsi ei päässyt ”kaivelemaan”. Lohdutin ja paijasin ja kerroin että ”tissit nukkuu”. Kahden yön jälkeen lapsi alkoi nukkumaan kokonaisia öitä edelleen meidän välissä. Tällä mentiin kolme vuotiaaksi, kunnes siirtyi isomman lapsen kanssa kerrossänkyyn. Ja siitähän vasta itku tuli meille molemmille vanhemmille kun kukaan ei ollutkaan enää meidän välissä. Tosin onneksi lapsi kömpii lähes joka yö meidän väliin takaisin 😉 Kerrossänky on edelleen meidän makkarissa, niin matka ei ole pitkä.
Joo me ollaan vähän outoja, koska meistä on ihanaa nukkua koko perhe samassa huoneessa. Esikoinen menee kouluun syksyllä ja kolmas lapsi tulossa, ja käydään luopumistyötä siitä että kerrossänky siirtyy kevään aikana toiseen huoneeseen. Kerrossänky ei enää mahdu huoneeseen kun parisänky pitää saada seinän viereen, jotta keskimmäinen pääsee sitten sinne seinän viereen nukkumaan jos vauva on keskellä. Ja sen on tosiaan oppinut että kolmannen kanssa tehdään myös just niin kuin parhaalta tuntuu, ei voi yhtään tietää miten käy nukkumisten tai nukkumisjärjestelyiden kanssa. Niin tehdään kuin kaikista parhaalta tuntuu. Tsemppiä!
Millaiset nukkumaanmenorutiinit teillä on? Menevätkö molemmat lapset unille samaan aikaan? Unikoulun myötä 9kk siirtyi veljensä huoneeseen ja nyt arvomme mitä keksiä uudeksi rutiiniksi… Nuorempi kaipaa hetken rauhaa että nukahtaa ja vanhempi haluaa 1-3 kirjaa ja kyselee kovin niiden aikana.
Olisiko vaihtoehtona lukea kirjat vaikka olohuoneen tai vanhempien makkarin puolella ja siirtyä sitten vasta omaan sänkyyn? Tai jos se ei tuota suuria ongelmia niin luette sen yhden kirjan ja sen jälkeen pienempi saa rauhansa. Vähän venyttää ehkä pienen nukahtamista, mutta jos olisi vaan yksi kirja niin ei ehkä liikaa?
Töiden tekeminen ja rikkonaiset yöt ovat hirveä yhdistelmä. Kun mies oli vanhempainvapaalla viime kesän, sen jaksoi, mutta nyt koetellaan. Onneksi mies on jäämässä hoitovapaalle reilun kuukauden kuluttua, huh! Ja viime yönä lapsi heräsi vain kerran, mitä ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut. Ehkä tämä siis tästä. Toivottavasti yöt teilläkin helpottuvat pian, lempeästi ja sinnikkäästi <3
Huh, sielläkin öisin riittää säpinää. Mä olen nyt pinnasänkyyn siirtymsen myötä alkanut imettää öisin istualtaan. Muuten nukahtaisin uudestaan sekunnissa vauva kainalossa. Nyt sitten laitan hänet takaisin omaan sänkyynsä syömisen jälkeen. Esikoisen kanssa tehtiin just noin ”täysaikaisen” perhepetivaiheen jälkeen, että hän aloitti yön omassa sängyssä ja sieltä sitten siirtyi väliin.
Mun mielestä ei ole mitään outoa nukkua koko perhe samassa huoneessa <3 Omat sopet ja sängyt ovat nyt ylipäätään aika uusi juttu ihmiskunnassa. Jotkut tietty tarvitsevat enemmän tilaa ja omaa rauhaa nukkuessaan, mutta mä kyllä tykkään, että voin aistia perheen siinä ihan lähellä. Mutta näemmä vähän enemmän tilaa kaipaan mäkin, tai ainakin sitä, että ei tarvitse varoa toisen heräämistä siihen, että siirtää pikkurilliään :) Onneksi on mies, jonka kanssa nukkua jalat solmussa – ja ne lapset siinä ihan lähellä, vaikkakin omissa sängyissään.
Just hyvä päätös tehdä ihan kuten teidän perheelle parasta on! Onnea ja iloa raskauteen!
Meillä lapset menevät nukkumaan samaan aikaan. Olen paljon iltoja ainoana aikuisena, joten oikein muuta vaihtoehtoa ei edes ole. Iltapala, hampaiden pesut, suihku, iltasatu, pusut ja sen jälkeen omissa sängyissä kuunnellen iltalaulut.
Tuo uusien rutiinien löytäminen on aina hankalaa, mutta varmasti se sieltä löytyy. Samanlaisissa tilanteissa me ei kuukauden-parin päästä edes muisteta, miten asiat ennen tehtiin. Toivottavasti siis löydätte iltoihin toimivan systeemin 🙂
Mäkin olen omassa lapsuudessani kömpinyt omasta huoneestani vanhempien väliin ihan joka ikinen yö kai kouluikään asti, kun sen itse niin hyvin muistan. Tosin sitä en ikinä muistanut, kun olin yöllä paikkaa vaihtanut. Nukahdin omaan sänkyyn ja heräsin vanhempian välistä 😀
Oih osin niin kovin tutulta kuulostaa. Meillä 3v tyttö ja 10kk ikäinen poika. Poika rakastaa tissittelyä. Nukahtaa mieluiten rinnalle..nukkuisi mieluiten rinnalla ja sitä rataa. Monia heräämisiä yön aikana ja isimies kelpaa silittelijäksi muutamat alkuyön heräilyt. Sen jälkeen kelpaa vain minä ja rinnallaolo. Rinnan saa suusta pois vasta kun herra taas syvässä unessa. Siinä se yö sitten kikkaillessa meneekin 😀
Osasyynä tähän tilanteeseen on varmasti se että nukutaan koko perhe samassa huoneessa. On aina ollut helpoin ja vaivattomin tapa nukuttaa vauva rinnalle ja vieressä…että muilla säilyy unirauha. Tutti ei ole ikinä kelvannut.
Monesti öisin mietin että tähän on keksittävä joku ratkaisu. Vielä kuitenkin mennään näin ja salaa luotan siihen että poika ”vieroittaa itse itsensä” yötissistä. Noh…voi olla turha toivo. Lempeästi sitten jollain (?) keinoilla ohjaillaan häntä kohti kokonaisia öitä.
Ihana, aurinkoinen ja kaikin tavoin tyytyväinen poika kyseessä…pitäähän silti jokaisessa omat haasteensa olla 🙂
Tsemppiä kaikki äidit, isit, sisarukset ja ne pienet yökukkujat!
-Taru
Maito on niin ihanaa ja lähellä on hyvä olla 🙂 Toivottavasti yöt alkavat teillä helpottaa. Se nyt on varma, etteivät nuo yökukkujat loppuelämäänsä meidän ihossa kiinni tahdo nukkua. Meillä viime yönä tapahtui vallan ihme, kun lapsi heräsi vain kerran syömään ja muuten nukkui heräilemättä. Ensimmäinen kerta yhden kerran herätyksellä siis koettu! Tämä yö voi olla taas mitä tahansa, mutta antoihin tuo edellisyö toivoa, jos ei muuta.
Totta, ikävä tulee vielä tätäkin aikaa <3
Toivotaan rauhaisaa yötä!
Wohoo, onnea tonnista! Teidän makkari näyttää muuten törkeen tilavalta. Meillä on makkarissa nyt kehto ja vaunut päiväunia varten, enkä mä pääse meidän omaan sänkyyn hyppimättä niiden yli…
Meidän lapset on aina halunneet olla ihan lähellä. Tyttö nukkuin meidän välissä,sitten sivuvaunussa,sitten omassa sängyssä joka oli kiinni meidän sängyssä,sitten meidän sängyssä,omassa sängyssä jne kunnes pikkuveli syntyi ja hän tuli mun viereen sänkyyn. Tässä vaiheessa muutettiin uuteen pienempään asuntoon jossa tyttö nukkuu toisessa huoneessa isin kans vierekkäin ja minä pikkumiehen kans vierekkäin (koska imetän edelleen,poju 1v 8kk). Tyttö 7,5v eikä halua mennä nukkumaan yksin/nukkua yksin eikä hänen missään nimessä tarvikkaan. Ei myöskään käy yökylässä koska ei halua. Yöt on rikkonaisia mutta vaiheita nämäkin ja jossain välissä ehkä nukutaan taas paremmin,jotenkin,jossakin mutta aina varmasti niin ettei kenekään tarvii olla yksin (ellei itse halua) 😀 jokaisessa perheessä perheen tavalla ja silleen 🙂
Myös minun esikoiseni nukkui vieressä yli vuotiaaksi, siirtyi vielä isompaan sänkyynkin niin että sänky oli meidän sängyssä kiinni. Kunnes pikkusisaruksen synnyttyä päätti itse, että oman sängyn voisi siirtää leikkihuoneeseen. Nuorimmaisen kanssa taas kävi niin, että kerran kokeilin miten yö menisi toisessa huoneessa ja kah, alettiin nukkua paremmin yöt. Suosittelen muuten lämpimästi Niemen tehtaiden vanhaa lasten pinnalaitaista kerrossänkyä teillekin. Se on ihan huippu taaperolle kun siinä on hyvät laidat ja vie vähän tilaa. Ja on niin nätti.
Heippa! Onko futonsänkykokonaisuus jo löytänyt ostajan?
Moikka! Ei ole vielä löytänyt 🙂 Jos kiinnostaa, mulle voi laittaa privaviestiä vaikka Lähiömutsin Facebookissa tai Instassa – tai sitten ihan sähköpostilla, joka löytyy tuosta sivubannerista 🙂