Mä en kestä! Olen hokenut sitä tänään naurettavuuteen asti, mutta kun en vain kestä. Pakkasta! Takkatuli! Lunta! Pulkkamäki! Mökkisauna! Matkattiin tänään yhdistetylle perheloma- ja blogityöreissulle Holiday Club Kuusamon Tropiikkiin, enkä täpinöissäni tiedä, miten päin olisin.
Olen odottanut tätä monta kuukautta ja ajatellut reissua palkintoporkkanana siitä, että jaksan puurtaa läpi liian kiireiseksi lipsahtaneen syksyn. Niputin Kuusamoon niin paljon odotuksia ja toiveita, että arvelin sen houkuttavan mukanaan vähintään pari oksennustautia, muutaman enterorokon ja yhden parisuhdekriisin. Mutta tähän mennessä universumi ja Kuusamo ovat kohdelleet meitä hellästi ja rakkaudella.
Talvitunnelmaa Kuusamossa
Kaikki on jotenkin epätodellista. Sen aisti jo kaartaessamme lentokoneella Kuusamon ylle. Maisema oli kuin mustavalkoelokuvan pysäytetty ruutu; valkoisenaan hohtavan hangen seassa näkyi vain mustia puita, jotka näyttivät ihan palaneista tulitikuista askarrelluilta. Aurinko oli juuri laskemassa horisontin taakse ja alkoi siinä meidän silmiemme edessä maalata taivaanrantaan pitkillä vedoilla vaaleanpunaista. Väriä tipahteli myös maahan, sillä yhtäkkiä osa maiseman mustista puista alkoi muuttua summanmutikassa vaaleanpunaiseksi.
Se talven ensimmäinen narske lumen ja kengän välissä kuulostaa aina yhtä ihanalta. Missä ajassa siihen tottuu, eikä sitä enää pysähdy kuuntelemaan ja tuntemaan? Narsk narsk narsk. Esikoinen ei tahdo lähteä lentokentältä mihinkään, sillä siellä on lunta. Ihanan pehmoista lunta, jossa hän ehtii möyriä takin huppua myöten järjestellessämme vuokra-autoasiat kuntoon. Joudumme vakuuttelemaan lumesta haltioituneelle lapselle, että lunta on kyllä muuallakin.
Ensimmäinen lomapäivä menee aina kotiutuessa. Hämmästellessä, että olemmeko tosiaan täällä. Kuopus nukkuu päikkärit ja mies sekä esikoinen käyvät kaupassa. Mä laitan takkaan tulen ja etsin radiosta Yle Puheen. Siinä minä sitten keskellä päivää neulon rauhassa yli tunnin ja tunnen itseni aikavarkaaksi. Mutta samalla kun villalanka kiertää sormelta puikolle ja puikoilta valmiiksi neulokseksi, alkaa takaraivoon salavihkaa ohjelmoitu kiire sulaa pois.
Illalla käymme lainaamassa hotellista pulkat. Pakkanen kipristelee nenänpäässä ja muuttaa posket punaisiksi. Kävelemme tsekkaamaan hiihtoladut ja löydämme sattumalta juuri soppelin pulkkamäen. Siinä on tarpeeksi loivaa harjoittelumaastoa yksivuotiaalle ja ylempänä sen verran mäkeä, että halutessaan saa vatsanpohjaa kutittavat vauhdit.
Sitten viime talven on tapahtunut jotain merkittävää: esikoisesta on kasvanut omatoiminen pulkkailija. Hän osaa kääntää pulkkaa vauhdissa ja hurjapäisenä vetää mäen keskelle kyhätystä hyppyristäkin. Ja mikä parasta, hän jaksaa innoissaan ja marisematta kiivetä itse pulkkaa vetäen mäen päälle. Uudestaan ja uudestaan. Heitämme miehen kanssa yläfemmat. Tämä on yksi niistä pienistä, mutta tärkeistä virstanpylväistä lapsen vanhempien elämässä. Ei enää pulkkamäkihissinä toimimista (mitä nyt kuopuksen kanssa sitä pestiä saa vielä toteuttaa muutaman talven)! Päätämme illalla nostaa punaviinilasit sille.
Mutta ennen punaviiniä käydään saunassa. Se on lämminnyt valmiiksi pulkkailun aikana. Vaikka taloyhtiön saunavuorot ovat kaupunkioloissa mahtava juttu, mökillä yksi ihanimmista asioista on saunoa silloin kuin huvittaa ja niin pitkään kuin huvittaa. Kiuas naksuu, ja lapset tahtovat istua lauteilla pidempään kuin koskaan kaupungissa.
En kestä. Tämä on niitä hetkiä kun toivoisi voivansa pysäyttää ajan ja jäädä kellumaan niille sijoilleen.
Oo!! Vilpitön kateus iski saman tien! 😀 Lunta ja pakkasta, niitä tarvitsisin nyt. Toki hulppea hirsimökkikin siihen sopisi..
Oltiin teidän kanssa eilen samalla karuselliajelulla! Meinasin moikata, mutta sitten tuli se klassinen pupu kuvioihin, kun en ollut varma onko mun naama sun muistissa 😀
Niin ihanalta kuulostaa, että ihan liikutuin <3
Mahtavaa! Tää lisää mun matkakuumetta (me ollaa menossa Ylläkselle joululomalla. En EHKÄ KESTÄ)
Ihanaa, nauttikaa olostanne täällä!
Kuulostaa aivan ihanalta!!! Nyt tuli aamukahvilla oikein tippa linssiin. Osaat kuvata tunnelmia niin elävästi, että tajusin kuinka odotankaan lunta myös tänne Espooseen. Nauttikaa koko perhe olostanne, olette sen ansainneet! <3
<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3x1000
Välillä aina törmään kommentteihin että yhteistyö- ja kaupalliset postaukset ottavat ihmisiä päähän. No ajattelin vaan sanoa, että minua ei haittaa. Saat leipääsi blogista ja se pitäisi ymmärtää. Ja sitäpaitsi esimerkiksi tämä postaus, vaikka yhteistyöpostaus onkin, on aivan ihana <3
Voi vitsi! Kuusamo, henkinen kotini. Joka talvi on päästävä ainakin kerran. Onneksi reilun parin viikon päästä on reissu noihin maisemiin tiedossa. Ja toivottavasti tänne synkkään eteläänkin saataisiin ennen sitä lunta. Tuo kuvaamasi narske, pakkasen punertamat posket ja jäätyneet ripset… kaipaan kaikkea tätä niin kovasti. Nauttikaa!
Ooooo! En ehkä mitään muuta ole vuosiin kaivannut kuin kunnon talvia. Lunta ja pakkasta!
Ihanaa lomaa!
Ihana kirjoitus! Vanhemmillani on mökki Rukalla ja siellä on tullut vietettyä useita pitkiä vkloppuja talvisin, mutta viime talvena raskaana ollessa sinne ei tohtinut supistusten kanssa lähteä pohjanmaalta ajelemaan. Tämä päivitys sai niin kovan ikävän sinne, että tekis mieli heittää vauva takapenkille ja lähteä sinne. täytyy malttaa tammikuuhun, jottei tarvitse yksin matkata lapsen kanssa jonka mielestä istuimessa köytettynä olo on painajaista. Nauttikaa lomasta!:-)
Toi Kuusamon lumitilanne ihmetyttää aina. Asuttiin aikaisemmin jonkun aikaa Kuusamossa ja siellä oli toukokuun alussa vielä ikkunan alalaitaan asti lunta! :O Ihana paikka, kaunista seutua ja paljon vesistöjä 🙂 Mieli vain halusi takaisin Lappiin..
Kuulostaa niin ihanalta! Et usko kuinka ihanaa oli tulla viikonloppureissulta Helsingistä takaisin kotiin Rovaniemelle. 😀 Kaiken sen mustan vesisateen (ja Helsingin sekopäisten ihmisten) sijasta pakkasta ja valoisaa jalkojen alla narisevaa lunta. En kyllästy talveen ikinä. 😀
Minä uskon 🙂
Oih, nauttikaa! Mä olen aina ollut sitä mieltä, että en talvella missään nimessä halua pohjoiseen, kun en erityisesti tykkää lumesta ja lisää pimeää en ainakaan halua, mutta voisi siinä olla myös puolensa.
Nauttikaa. ♡♡♡♡
Hyvää ja ansaittua lomaa koko perheelle! Toivottavasti saat mielesi ja sitä kautta koko perheesi asiat loman aikana parempaan järjestykseen 🙂
Pakko sanoa, että olen nykyisin tosi pettynyt siihen, millainen tämä blogi on. Sinällään tuotepostaukset ja sisältöyhteistyön vielä ymmärrän, mutta ainakin ennen oli vielä jotain rajaa siinä, mitä täällä mainostettiin. Nyt on mainostettu yksityisiä lääkäripalveluja ja valtavasti jätettä tuottavien valmisruokien roskiin heittämistä. Tämä postaus on kaikessa ironisuudessaan tosi surullista luettavaa. Meillä ei ole Etelä-Suomessa enää lunta, koska olemme itse tuhonneet pallon ilmastonmuutoksella. Ongelma ratkaistaan sillä, että lennetään pienen maan sisällä sinne, missä lunta vielä on, ajellaan vuokra-autolla ja hehkutetaan sähkö(?)saunomisen ihanuutta. Jotenkin toivoisi, että lapsiperheiden vanhemmilla olisi kaikkein eniten halua edes yrittää tehdä jotakin tämän katastrofin torjumiseksi. Luulisi, että ajatus siitä, että meidän lapsemme ehkä tukehtuvat hengiltä ilmastonmuutoksen myötä, suitsisi pahinta ekotörsäilyintoa.
Voi olisit tullut moikkaamaan! Oisin taas saattanut hetken hakea, mitä ja kuka, mutta kyllä se siellä jossain aivokopan perukoilla on se tieto 🙂
No mäkin oon vähän silmänurkkia pyyhkinyt onnesta 🙂
Ai te päädyitte Ylläkseen, mahtavaa. Mä en ole koskaan käynyt siellä, joten innolla odotan pääseväni sun tarinoiden kautta matkalle!
Hihii, näin teemme 🙂
Mäkään en tajunnut, miten ikävä onkaan ollut lunta. Ihanaa voida olla ulkona aamusta iltaan <3
Oon kyllä tosi onnellinen yhteistöistä, joista ole saanut. Kuten nyt tämä <3
Me käytiin joskus aikoinaan perheen kanssa harva se vuosi, hekin yhdistivät noihin reissuihin työn ja loman 😀 Lumen narske on jotain, minkä aistii jokaisella aistillaan <3
Vaikka olenkin vähän fiilistellyt Helsingin synkkyyttä, voi että, tämä lumen tuoma valo ja ulkoilun ihanuus olisi tervetullutta etelämmäskin.
Voi mikä onni, jos pääset vanhempien mökille tänne Kuusamoon vaikka joka vuosi! Automatka autoilua vihaavan lapsen kanssa on kyllä, huh, kamalaa. Me ei siksi edes mietitty sitä, vaikka oltaisiin voitu vuokrata auto suoraan Helsingistä. 800 kilsaa autoiluun tottumattomat lapset takapenkillä ei vain ollut lopulta edes vaihtoehto 😀 Tammikuussa täällä on jo varmaan aika erilainen meinkinki. Mä en ole koskaan ollut näin alkukaudesta, kun on näin hiljaista Rukallakin.
Joo, Kuusamo tuntuu kyllä olevan lumivarma paikka talvisin 🙂 Just tänään miehen kanssa puhuttiin, että sitten joskus lasten ollessa isompia, olisi ihana lähteä tänne ruska-aikaan kiertämään karhunkierros.
Hehee, no nyt täällä Kuusamossa olevana ymmärrän aika hyvinkin. Vaikka olenkin onnellisesti helsinkiläistynyt, etenkin viime aikoina sielu on kaivannut jotain tällaista. Ehkä jopa useamminkin kuin pieninä palasina lomilla.
No mäkin olen kieltämättä mieluummin satsannut päästääkseni sitten enemmän etelämmäs kuin pohjoiseen 😀 Mutta nyt juuri tämä on sitä, mitä kroppa ja mieli eniten kaipasi.
Voi näin teemme!
Olen anonyymin kanssa samaa mieltä. Ekoilulla ei vain ole enää tässä blogissa sijaa. Eli toivottavasti myös blogin kirjoittaja ymmärtää tämän, ja ei enää mainitse sitä. Mutta kaikesta huolimatta hyvää lomaa.
Kiitos palautteesta. Harmi, että et tykkää Lähiömutsin suunnasta. Mä olen tosi onnellinen, että sain järjestettyä MeeDocin yhteistyön blogiini, sillä heti palveluun törmätessäni näin, miten hyödyllinen se monille olisi. Mehän ollaan käytetty yksityisiä lääkäripalveluita jo monta vuotta. Arvostan kyllä hurjasti ihmisiä, jotka ihan periaatteesta kannattavat kunnallisia palveluita, vaikka olisi kukkaron puolesta mahdollisuus päästää itsensä myös helpommalla. Ella's Kitchen taas oli ensimmäinen lastenvalmisruokafirma, jonka yhteistyön hyväksyin blogiini. Useamman olen aikaisemmin torpannut, mutta Ella'sin tuotteita käytetään itse niinä harvoina kertoina, kun valmiskamalle on tarvetta. Mielelläni siis niistä kerroin ja samalla vinkkasin, miten voi itsekin toteuttaa elämyksellisen värikylvyn kotona. Värit voi tietty myös soseuttaa kotikeittiössä itse.
Kuusamoon ei tosiaan harmikseen pääse junalla. Olisi ensin pitänyt mennä Rovaniemelle ja körötellä sieltä vielä usempi tunti bussilla tai vuokra-autolla Kuusamoon. Ajetaan autolla niin muutamia kilometrejä vuodessa, että siitä en sen sijaan koe minkäänlaisia omantunnon tuskia. Enemmänkin mielelläni näytän omalla esimerkilläni, että perhe voi elää hyvin ilman autoa ja sitten muutaman kerran vuodessa vuokrata menopelin mökkimatkoja varten. Saunomisestakaan en aio itseäni ruoskia.
Ja kiitos, nautitaan koko perhe lomasta – ollaan tämä yhteinen aika tosiaan ansaittu 🙂
Olen kyllä blogin alusta lähtien lentänyt lomille, vuokrannut autoa kerran-pari vuodessa ja saunonut myös. Aion myös jatkossa fiilistellä sanotaan nyt vaikka lähituotantoa, autottomuutta ja kasviruokailua ilman että niistä kuitenkaan teen sen suurempaa numeroa. Eli ihan kuten olen blogin alusta lähtien tehnyt. Kiitos toivotuksista, Kuusamo ja loma ovat ihania 🙂
Täällä sitä lunta kyllä löytyy, aina 🙂 Ihanaa lomaa siihen melkein naapuriin 🙂
Hihii, kiitos 🙂
Kaipaisivatkohan nämä ekoilun perään huutelijat enemmän sellaisia postauksia kuin kestovaipoihin liittyvöt jutut ja kirppiskierrokset, joita blogin alkutaipaleella oli enemmän? Ja toki matkustusta tavallaan vähemmän koko blogin kaarta katsoessa, vaikka todellisia matkustuspäiviä olisikin teidän taloudessa yhtä paljon.
En itse ole kovin ekoihminen, mutta pienillä jutuilla jotka meidän perheelle sopii yritän kuitenkin kallistella omalla pienelä panoksellani asioita parempaan suuntaan (lajittelu, satokausikasvisten käyttö, sillointällöin kestovaippa kertiksen sijaan jne.), mutta yritän saada kiinni siitä mikä muutos tässä on ollut, mikä on aiheuttanut harmistumista (luultavasti mennen lopulta ihan metsään). Ehkä se on tosiaan vain painotuseroista. Ennen kirjoitit miten teet lapsen ruokia itse ja hehkutit kirpparilöytöjä enemmän. Mutta värikylvystä napina on kyllä omasta mielestäni pelkästään turhaa. Se on niin pieni määrä mitä sitä ruokaa siinä menee ja yksittäisenä kokemuksena lapsille niin hauska 🙂
Noh, en tahdo haastaa riitaa. Mielipiteitä on erilaisia ja nämäkin on kuitenkin tosi asiallisesti esitettyjä 🙂
Eiköhän blogin kirjoittaja saa kirjoittaa juuri siitä mistä haluaa ja mikä omaa elämäänsä koskettaa. Lukijat sitten päättäköön, haluaako lukea vai ei. Ihmeellisistä asioista ihmiset jaksavatkin marmattaa! Siihenhän se maailma tuhoutuukin, kun Lähiömutsi parin viikon ajan vuodessa lämmittää sähkösaunan ihan joka ikinen ilta!
Mukavaa lomaa Lähiömutsin perhe! Kateellisena luen täällä arki-kiire-työt-päiväkoti-rumbassa näitä postauksia 🙂
Minäkin just mietin tota ekoilujuttua, että ei kai sen nyt tarvii olla mitään kaikki-tai-ei-mitään -eloa. Mun mielestä tän blogin kautta on aina saanu enemmän kuvan hifistelytyylisestä elämästä (merkki- ja/tai kalliita tuotteita esiintyy kuvissa ja jutuissa), jossa joissain asioissa ekoillaan. Eikö se nyt ole tärkeintä, että jokainen tekee sen verran kuin pystyy luonnon eteen eikä niin, että kärvistelee ituhippimaailmassa koko ikänsä (paitsi tietty jos sellasesta nauttii).
Lähinnä minä ymmärrän asian niin, että”ekoilun” taakse piiloudutaan. Siis esimerkiksi ”emme omista autoa, niin voimme lentää jne”. Loppujen lopuksi näillä valinnoilla ei ole merkitystä, siis lennätkö vai ajatko autolla. Yhteiskuntarakenne suosii tälläistä länsimaista kulutuskeskeistä elämäntapaa, jota tämäkin blogi edesauttaa ja markkinoi. T. Kulutuskeskeinen ympäristösosiologi, joka on kaikesta tietämyksestään huolimatta materian perään.
Minä kyllä ymmärrän lentämisestä marmattamisen. Lentäminen työmatkoille ja lomille kaihertaa aina mieltä, ja tietty syytäkin on. Siksi toinkin kulkemisemme tänne ilmi tarkoituksella heti ekassa postauksessa. Kylmät fakat pöytään heti 🙂 Onnibus muuten aloittaa suorat yhteydet Rukalle vissiin ensi vuonna. Matka-aika olisi silläkin 11 tuntia, joten lapsien kanssa en sitä lähtisi tekemään. Mutta nuorempana olisi salettiin tarttunut siihen mahdollisuuteen – etenkin kun reissun voi kuulemma saada eurolla suuntaansa.
Kirppislöytöihin on tosiaan ollut vähemmän aikaa viime aikoina, vaikka viime kuukauden aikana olen pari kertaa kirppishommista kirjoittanutkin – toinen niistä oli muuten yhteistyö, mistä olen hurjan iloinen 🙂 Kestovaipoista on tulossa just sopivasti pari postausta tässä kuussa, mutta sen jälkeen tuskin enää ainakaan ihan oman postauksensa verran. Nämä kun ovat vähän näitä juttuja, että vaipoista ei kovin monelta kantilta saa mielenkiintoista postausta aikaiseksi 🙂
Ja kyllä, mahtavan asiallisesti asiasta kommentoineet asiansa esittivät, mistä iso kiitos!
Joko-tai -ajattelu on tosiaan harmillista, vaikka todella hyvin ymmärränkin lentämisestä kuittailun. Itsellänikin on siitä aina huono omatunto, ihan syystäkin. Tällä kertaa samalla lentämisellä tehtiin lomamatka, blogityömatka ja lisäksi kirjoitan vielä juttua Holiday Clubin lehteen. Selittelyn makua varmasti, mutta mielestäni jollain kierolla tavalla ekoa sekin, että yhdistää monta asiaa reissuun, kun kerran lähtee.
Itse en tunne piiloutuvani auttottomuuden taakse, sillä siinähän ei tosiaan mitään pointtia olisi. Lentäminen kun nollaa tilit ja vetää vielä pitkästi miinukselle. Mutta auton vuokraamisessa piiloudun autottomuuden taakse, samaten kuin satunnaisten taksikäyttöjen kanssa. Mutta joo, kuten varmasti jokainen blogiani lukeva osaakin päätellä, materia kiehtoo minua ja matkustamista sekä elämyksiä rrrrrakastan.