Olen tänä kesänä ja syksynä tehnyt useamman kerran tätä kastiketta, jota kutsun sadonkorjaajan kastikkeeksi. Sen ihanuus on se, että sen resepti elää satokauden mukaan ja se, että tästä sapuskasta ovat pitäneet niin omat kuin ruokapöydässä vierailevat lapset. (Lähes) mikään ei ole niin tyydyttävää kuin mahdollisuus tehdä ruokaa itse kasvattamistaan vihanneksista ja että ne itse kasvatetut ihmistaimetkin syövät vatsansa täyteen!

Reseptin huono puoli on se, että tämä ei ole mitään pikaruokaa. Tämä ei siis synny alle puolessa tunnissa arki-iltana, vaan enemmänkin kolmessa tunnissa sunnuntai-iltapäivänä. Kastikkeeseen tulee paljon vihanneksia, ja pelkästään niiden pilkkomiseen saa kulumaan tovin jos toisenkin. Kastikkeen pitää myös antaa muhia itsensä maistuvaksi.

Mutta toisaalta juuri ajan kanssa tekeminen on osa nautintoa, kun sitä aikaa vain on. Ja sekin vielä, että onneksi kastiketta voi tehdä kerralla jättimäisen padallisen, josta riittää sunnuntaisen aterian lisäksi useammalle arkipäivälle. Meidän neljän perheenjäsenemme sakilla tästä piisaa noin neljälle tai jopa viidelle aterialle, kun vain keittää lisää pastaa tai riisiä kylkeen. Kastike mielestäni vain paranee muhiessaan jääkaapissa, ja jos siltä tuntuu, sen voi hyvin myös pakastaa ja käyttää osissa.

Kesäkurpitsasta mehevyyttä, ruusupavuista proteiinia

Kastike syntyi alun perin pohtiessani, mihin kaikkialle voisin palstan yltäkylläisesti antamaa kesäkurpitsaa tunkea, etenkin jos perheessä on myös kesäkurpitsakriittinen henkilö. Tähän kastikkeeseen raastettu kesäkurpitsa tuo mukavaa mehevyyttä, ja kesäkurpitsapalasten lautasenreunalle siivilöintiin taipuvainen sapuskoijakin syö kaiken – ja ottaa lisää. Nyt syksyn tullen tein kastikkeesta version, johon käytin kesäkurpitsan sijaan uunissa paahdettua ja sen jälkeen soseeksi surautettua kabocha-talvikurpitsaa, mikä toimi ihanasti sekin.

Tämän vegaanisen kastikkeen proteiinikin on kivinokkalaista, sillä palsta on antanut tänäkin vuonna yllin kyllin ruusupapuja. Se on kasvi, jota suosittelen jokaista (kaupunki)viljelijää ainakin kokeilemaan! Ruusupapu on kauniina kukkiva ja jättimäiseksi rönsyilevä papu, jonka satokausi on pitkä. Se on myös siitä helppo ja pienellä viljelyalalla kustannustehokas, että koko pavun palkoineen voi käyttää. Tämä papu myös maistuu meillä koko sakille erinomaisesti. Kastikkeeseen tietenkin myös muut pavut käyvät, vaikka purkista.

Italialaisesta keittiöstä opittu kastikepohjakin syntyy palstan aineksista

Ainut pysyvä osuus kastikkeessa on sen italialaisesta keittiöstä opittu kastikepohja, joka rakentuu keltasipulin, porkkanan, sellerin ja valkosipulin makuliittoon. Pohjaa jatketaan tomaatilla, pysyvä ominaisuus sekin.

Reseptin jokaista kasvista saa meiltä palstalta kesän ja syksyn mittaan, ei tosin yhtä aikaa, mutta silti. Nyt esimerkiksi keltasipulit ovat jo loppu, mutta mukulasellerit valmiina. Joka tapauksessa kaikki kastikkeen vihannekset ovat sellaisia, joita kaltaiseni urbaani marttailija voi kasvattaa pikkumaaläntillään kaupungissa. Palstalta pataan, parasta!

Vegaaninen (pasta)kastike, johon uppoavat viljelypalstan antimet

• 2 isohkoa keltasipulia
• 4 porkkanaa
• 1 mukulaselleri varsineen (250 grammaa) tai varsiselleriä
• 6 valkosipulin kynttä
• 1,5 dl rypsiöljyä
• 500 grammaa ruusupapuja
• 4 tomaattia
• 200 grammaa kesäkurpitsaa tai talvikurpitsaa
• 3 prk tomaattimurskaa + huuhteluvedet
• 1 rkl suolaa
• 2 kasvisliemikuutiota
• Kunnon rouhaisut mustapippuria
• 3 rkl sokeria
• 1 rkl pastayrttiekoitus (oregano, basilika, rosmariini)
• 2 tl chilihiutaleita rouhittuna tai huhmareessa hienonnettuna
• 2 rkl omenaviinietikkaa
• 1 prk kaurakermaa
• 1 dl oluthiivahiutaleita
• Lisäksi tarjoiluun tuorebasilikaa ja pastaa tai riisiä ja halutessasi vielä hyvää vaaleaa leipää

Jos käytät talvikurpitsaa, esivalmistele ensin se. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Leikkaa kurpitsa puoliksi ja kaiva lusikalla siemenhöttö pois (erottele siemenet ja paahda ne uunissa käytettäväksi esimerkiksi jukurtin kanssa). Leikkaa kurpitsa kuorineen ronskeiksi lohkoiksi ja asettele ne uunipellille kuoripinta alaspäin. Paahda uunissa noin 35-40 minuuttia tai kunnes kurpitsan malto on kokeiltaessa pehmeää. Kaavi jäähtyneistä kurpitsoista lusikalla malto blenderiin ja soseuta. Tähän kastikkeeseen kurpitsaa tulee 200 grammaa, loput voi pakakastaa ja käyttää esimerkiksi sosekeitoissa.

Valmistele kastikkeen pohja, eli pilko kuoritut keltasipulit, porkkanat, selleri ja valkosipulit ihan pienen pieneksi kuutioksi.

Laita isoon pataan rypsiöljy sekä kastikkeen pohjaa varten pilkotut kasvikset. Hauduttele matalalla lämpötilalla, välillä sekoitellen, kunnes kasvikset ovat keittyneet ”kasaan” ja ovat kunnolla kypsiä. Tämä vaatii aikaa, puolisen tuntia on minimi. Sillä aikaa voit valmistella loput kasvikset.

Pilko ruusupavut palkoineen ohuiksi siivuiksi. Kuutio tomaatit pieniksi lohkoiksi. Jos käytät kesäkurpitsaa, raasta se.

Lisää pataan ruusupavut, sekoittele hetki. Lisää mukaan tomaatit, sitten kesä/talvikurpitsa.

Lisää 3 purkillista tomaattimurskaa sekä niiden huuhteluvedet. Mausta suolalla, kasvisliemikuutioilla (voi heittää mukaan sellaisenaan, liukenee kyllä mukaan), mustapippurilla, sokerilla, pastayrttisekoituksella, chilihiutaleilla ja omenaviinietikalla. Laita kansi padan päälle ja hauduta 30 minuuttia välillä sekoittaen.

Kun kastike on muhinut, lisää sekaan vielä kaurakerma sekä oluthiivahiutaleet. Maista ja mausta tarvittaessa lisää, mitä osaa kastike sitten kaipaakaan; makeutta, happamuutta, suolaisuutta.

Tarjoile tuoreen basilikan, riisin tai pastan kanssa (Rummo Bucatini No 6 pasta on superhyvä, vähän paksumpi spagetti, jossa on lähes täydellinen koostumus). Kun pöytään kattaa myös hyvää vaaleaa leipää, saa leivällä nuoltua lautasilta viimeisetkin kastikkeenrippeet napaan.