Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.
Perheemme korvaamattomana kulkupelinä on toiminut nyt seitsemättä vuotta laatikkopyörä. Kun hankimme kaurapuurovoimalla kulkevan ja sähköstä työntöapua saavan perhefarmarimme, en ajatellut sen olevan mukana elossamme enää koululaisikäisten lasten kanssa. En vain osannut edes kuvitella, mitä elämä silloin on, ja perhepyöräilykuvastoissa laatikkopyörien kyydissä istuu yleensä kirkassilmäisiä pieniä päiväkotilaisia.
Mutta noin vain ihanat gasellikoipiset koululaisetkin sujahtavat laatikkopyörän kyytiin (on kyydissä kulkenut aikuisiakin, minä itse mukaan lukien). Turvavyöt kinnaavat ainoastaan lasten muhkeiden toppavaatteiden kanssa, ja jossain vaiheessa onkin siirryttävä aikuistyyliin, eli pyöräilemään ilman vöitä.
Myös laatikon päälle viriteltävä katos on jäänyt ahtaaksi, kun matkaajien päät osuvat kattoon. Mutta eipä katosta ole käytetty muutenkaan kuin ehkä kaatosateessa kovimmilla pakkasilla suojaamaan viimalta. Nytkin lapset voivat tarvittaessa istua vällyjen päällä laatikon pohjalla, penkin sijaan, jos katos on jostain syystä pyörään laitettava.
Muksut kulkevat laatikkopyörän kyydissä mielellään. Samaten lasten kaverit. Saan kurvata laatikko lapsia täynnä koulun pihaan asti, vaikka noin muuten olen alkanut asiaan kuuluvasti olla välillä jo vähän nolo. Toki yhä useammin lapset kulkevat omilla pyörillään, mutta pidemmille matkoille kyyti laatikossa kelpaa – kuten tuona kuvan lokakuisena iltana, kun kävimme Siilo soi -tapahtumassa Helsingin Kruunuvuorenrannan Öljysäiliö 468:lla.
Laatikkopyörää hankkiessamme emme myöskään nähneet, miten monikäyttöinen pikkurahtari fillarimme on. Sillä hoidetaan isot ruokakauppaostokset sekä esimerkiksi käynnit puutarha- ja rautakaupassa. Ja nyt luistelukauden alkaessa sillä saa kuljetettua – lasten lisäksi – kaikkien neljän luistimet, kypärät, mailat ja muut varusteet sekä eväät jään laidalle.
Palstaviljelijänä ja kesämajalaisena laatikkopyörä on aivan korvaamaton. En oikein osaa hahmottaa, miten sen tavaratrafiikin muuten hoitaisimme pikkupolkujen päässä olevaan paratiisiimme ja sieltä kotiin: puhtaita / likaisia lakanoita ja pyyhkeitä, polttopuita, ruokaa, kompostikuiviketta, sienikoreja ja palstasaaliita, multaa ja näin kesävesien sulkemisen jälkeen kaikki käyttövesikin. Valtaosa mökin remontissa tarvituista vuokrakoneista ja rakennusmateriaaleista roudattiin paikalle laatikkopyörällä nekin.
Vaikka olemmekin alkaneet pohtia toisen aikuisten pyörän hankkimista perheeseemme (nyt meillä on laatikkopyörän rinnalla yksi niin sanottu tavallinen pyörä, ja yhä useammin olisi kiva, jos molemmat aikuiset pääsisivät samaan aikaan kulkemaan sukkelammin ja kevyemmin kulkevalla pyörällä), laatikkopyörästä tuskin luovumme koskaan. Perhefarmarista on alkanut muodostua yhä enemmän kuormakaara.
Periaatteen naiselle, Millalle, kiitos kuvasta!
