Pienten lasten kanssa eläessä jokainen ”nyt on aikaa aloittaa vaikka neulontaharrastus” -vinkki saa hymähtämään. Poikkeusarki tosiaan hidasti arjen tahtia, mutta samalla päivistä hävisi useampia tunteja.
Tilanne on pakottanut opettelemaan sitä kuuluisaa hetkessä elämistä, sillä kaltaiseni suunnitelmia rakastavan on ollut totuttava siihen, että edes huomisen kulusta ei ole tarkkaa tietoa.
Fiilikset heiluvat laidasta laitaan. Toisina päivinä nautin päivien pakotetun verkkaisesta kulusta ja tunnen itseni superihmiseksi keksiessäni pedagogisia ja kivoja tehtäviä lapsille samalla kun toisella kädellä nakutan sähköpostia. Toisina seinistä tuntuu irtoavan tapetit ja itkemme kaikki tavallisen arjen perään.
Olen antanut itselleni luvan tuntea ääripäät. On ihan ok ahdistua nykytilanteesta, sillä olisihan sekin nyt melkoisen sekopäistä, jos onnistuisi pitämään itsensä niin pumpulissa, että mikään ympärillä tai oman kodin sisällä tapahtuva ei kolahtaisi. Pölyäkin on joka paikka täynnä, miten paljon lähes koko ajan sisällä olevista ihmisistä oikein voikin irrota nöyhtää?
Olen itkenyt räkää tyrksyen ja ollut voipunut, vaikka en ole ihan edes saanut kiinni, mikä kaikki oikein itkettää. Mutta jokainen itku on puhdistanut sitä nimeämätöntä röynää pois mielestä.
Mutta samalla olen antanut itseni nauttia tilanteesta. Kuten siitä, että esimerkiksi harrastuskuskaukset on peruttu. Olen viettänyt vuodesta 2013 perjantai-iltani hirveässä kiireessä joko laittaen lasta matkaan tanssitunnille tai sen lisäksi itse vuorollani tanssijoita kuskaten. Nyt ensimmäistä kertaa vuosiin perjantai-iltaisin ei ole kiire minnekään, ja vaikka lapsi ikävöi harrastustaan, minä nautin niin että ihan tanssittaa.
Kirjoitan myöhemmin muutamia vinkkejäni siihen, miten meillä on saatu työt ja etäkoulu toimimaan poikkeusarjessa edes välttävällä tavalla, mutta nyt muutama havainto eloa ylipäätään helpottavista ja mukavoittavista jutuista:
Kaupassa käynti kerran viikossa. Normiarjessakin sinne kauppaan on ihan turha lähteä säheltämään monta kertaa viikossa. Nyt hoidamme ostokset samaan tapaan kerran viikossa. Kun lappaa ostoskärryn täyteen hedelmä- ja vihannesosastolla ja pitää huolen, että kuivatavarakaappi on hyvin varustelu, nelihenkinen perhe pärjää helposti yli viikonkin. Esimerkiksi leipää laitetaan pakkaseen ja kauramaidoista moni säilyy avaamattomana huoneenlämmössä.
Lapset mukaan kotitöihin. Myönnän olevani normiarjessa huono ottamaan vastan lasten ”apua” kotitöissä, etenkin ruuanlaitossa. Mutta nyt kun kuitenkin nyhjätään yhdessä koko ajan, eikä ole ollut kiire ruuan jälkeen olla menossa jonnekin, on ollut aikaa säätää keittiössäkin enemmän. Eihän se ”apu” muutu avuksi ilman opettelevaa säätämistä.
Etänä läsnä. Ekaluokkalaisen puhelin on tällä hetkellä erityisen tärkeä vempele. Sen avulla pidetään yhteyttä ystäviin, joita nyt ei voi nähdä. On ollut ihanaa huomata, että lähinnä ääniviestein ja emojein puhelinkeskustelevat lapset ovat alkaneet soitella pitkiä videopuheluita, joiden aikana he yksinkertaisesti leikkivät toistensa kanssa, etänä. Itsekin olen huomannut soittaneeni puheluita ja videopuheluita muutamassa viikossa enemmän kuin koko viime vuonna yhteensä.
Ruutuaikarajoitukset. Oma ruutuaikani on tuplaantunut erikoisarjen aikana. Toki teen puhelimella paljon myös töitä ja nyt paikkaan kirjoitusvajetta tekemällä paljon sisältöä IG Stooriin. Mutta silti, pahimmillaan kuusi tuntia puhelimella, härrekuud! Olenkin laittanut ensimmäistä kertaa ikinä itselleni puhelimeen ruutuaikarajoitukset. Tässä ajassa olen myös erityisen iloinen paperisesta Hesarista, sillä jos vielä lukisin uutisetkin ruudulta, muuttuisivat silmäni neliönmallisiksi ennen kuin normiarki koittaa.
Olkkari jumppasaliksi. Kaikkea se korona teettää! Kun oma sali on suljettu ja lähimetsän lenkkipoluilla meininki kuin hullareilla, on minusta kuoriutunut esiin kotijumppapirkko. Jos se on mahdollista minulle, se on mahdollista kenelle vain terveelle! Olen ostanut jäsenyyksiä online-jumppiin sekä -joogatunneille ja vau. Vaikka hyötyliikunta on tipahtanut minimiin, onnistun silti harrastamaan sellaista alleviivattua liikuntaa jopa enemmän kuin tavallisessa arjessa.
Luo tunnelmaa. Olen herkkä aistimaan ympäristöni ärsykkeitä ja imemään ne omaan olooni. Mutta onneksi tätä herkkyyttä voi käyttää myös hyödyksi. Luon kotiin tunnelmaa leikkokukin (niitä voi tilata kotiinkuljetuksena!) ja iltahämärän aikaan kynttilöin. Diffuuseri puhisee useamman tunnin päivässä, ja vaihdan sinne tipauttelemiani eteerisiä öljytippoja fiiliksen mukaan. Ja musiikki! Mikä voima sillä onkaan mielialaan. Meillä soi kaikkea klassisesta Nirvanaan, fiiliksen mukaan.
Lukko makkarin ovessa. Näinä aikoina ei ole treffeille asiaa, mutta parisuhdetta haluaa silti helliä. Kaikista hankalinta on löytää aikaa seksille – vaikka se on yksi varmimmista keinoista saada ajatukset muualle ja keho hyrräämään hyvää oloa. Onneksi makkarin ovessa on lukko ja Yle Areenassa Pikku Kakkonen.
Meillä rutiiniksi on muodostunut:
1. siivous kerran viikkoon (ihan tajuton määrä pölyä joka paikassa kun ollaan koko ajan kotona, normi kerta kahteen viikkoon ei piisaa),
2. ruokatoimitus kerran viikkoon (entisessä elämässä tuotiin fillarilla safkat työmatkojen ohessa ja täydennettiin lähikaupoista, ei silleen rasittanut mutta nyt on joku muu kantaa meille kymmeniä kiloja safkaa ja kiertää ison marketin käytävät, niin luulen, että kuivatavarat tms. tullaan tilaamaan jatkossakin kotiin, kaipaa kyllä ihan tajuttomassa tiettyjä Lidlin tuotteita ja sitä että saa valita itse kasvikset livenä…mutta toisaalta kaupan valikoimapuutteet ja tuotteiden korvaus verkkokaupassa tuottaa jännitysmomentin ”mitä tänään saadaan”, hih, oikeasti ollaan oltu aikasta tyytyväisiä palveluun ja laatuun),
3. ulos joka päivä, mieluiten keskellä päivää niin saa valoterapiaa (jumpat pitäisi ottaa ohjelmaan, mutta vielä ei oo jaksanut, luonnossa on kyllä kiva liikkua, vaikka jengiä on paljon, tuleepahan rymyttyä polkuja kun väistellään ihmisiä),
4. tarpeeksi unta (tämä onnistuu kun ei ole herätyskelloa soimassa, mutta illalla pitäisi malttaa mennä aiemmin unille),
5. kavereiden (ja sukulaisten) tapailu etänä (sekä lapsi että aikuiset, tietyllä tavalla loistavaa kun ei tartte lapsenvahtia metsästää, kun voi mennä oluselle kotona :D).
Bonuksena tietty makkaripuuhat mielenterveyden ylläpitäjänä 🙂 Meillä lapsi nukkuu hyvin yöt, joten ilman lukkoja on selvitty, ovi toki on kiinni 🙂
Aika on kyllä haastava ja raastava, mutta se että aurinko paistaa ja on oltu terveenä on varsin iso plussa.
Voi kyllä, unimäärä, se on tärkeä! Alkuun oli vähän hankaluuksia löytää poikkeusarkeen rytmiä, ja työt alkoivat taas valua iltoihin ja öihin. Vaikka univelkaa kertyi melko vähän, alkoivat ihan samat oireet palata kuin pikkulapsiaikoina: niskasäryt, jotka etenivät päänsäryksi ja siitä pahoinvoinniksi. Oli vain vähennettävä työn tekemistä (yrittäjänä se oli mahdollista) ja otettava nopeasti yöt taas takaisin unelle. Samaten löysin nuo kotijumpat. Ja tsidim, kroppa ja pää alkoivat heti voida paremmin.
Meillä on lähikauppojen ruokatoimitukset niin tukossa, että puoliso on tehnyt kauppareissut kerran viikkoon. Harmittelin sitä, mutta eräs seuraaja IG Stooreissa hyvin hoksasi, että jos keräilyissä / kotiinkuljetuksissa ruuhkaa kerran on (teidän kaupoissa ei selkeästi ole, joten tämä ei siis ole kritiikki), ne on hyvä jättää karanteenissa oleville. Me kun kuitenkin voidaan käydä kaupassa itse. Mutta ehkä kaupatkin saavat tilanteen pian haltuun. Uskon, että tämä aika muuttaa ruokaostosten tekemistä pysyvästi.
Ja oi kyllä, aurinko <3
Ei, kyllä kuljetuspalvelut on ihan tukossa täällä(kin), kotiinkuljetuksen saaminen vaatiikin siis hommia. Mä olen pohtinut tuota kyllä, että viedäänkö joltain enemmän tarvitsevalta kuljetusvuoro, mutta sitten toisaalta, autottomana taloutena jouduttaisiin käymään kaupassa monta kertaa viikossa (tässä kohtaa oispa mahtava olla kuormapyörä!), kun fyysisesti on mahdotonta yhden ihmisen raahata tarpeeksi ruokaa viikoksi. Eli tulisi paljon julkisilla paikoilla liikkumista ekstraa (nyt ei siis mennä edes lähikauppaan ostamaan maitoa, jos se loppuu kesken, vaan ollaan ilman). Tehdään sit oma osamme sillä, että koitetaan venyttää kuljetusten väli mahdollisimman harvaksi. Onneksi kuljetusten ja keräilypalvelujen kapasiteetti kasvaa ja on paljon uusia pieniä toimijoita tullut myös, joten eiköhän tämä tästä. Iloitsen myös lähitienoiden ravintoloiden innovaatioista, saa valmiita ruokasettejä (esim. ainekset laadukkaaseen hampurilaisateriaan), on ruokarekkaa joka tuo lounasta ja tietty normi take-away settejä.
Ah aivan! Ja meillähän on tosiaan laatikkopyörä, joka kauppareissulla tulee ihan kukkuralleen. Ei sitä lastia mitenkään autoton muuten saisi kuskattua kotiin.
Ja joo, mäkin olen ollut tosi onnellinen ja iloinen, miten lähiravintolat ovat olleet kekseliäitä tässä kummallisessa ja vaikeassa ajassa. Meidän lähelle aukesi myös useampi uusi ravintola just rajoitusten alettua, ja on ollut jännä tilata niistä ruokaa ja miettiä, että vielä joskus pääsee katsomaan, miltä niissä siellä paikan päällä näyttää 🙂
Poikkeus tila, poikkeus aika. Tämä aika merkitsee ihmisille niin eri asioita… Meidän tilanne tämä, Meillä siis 2 poikaa 5v ja 4v. Minä ja mies. Asutaan maalla omassa talossa iso piha ym. Kun poikkeus tila alkoi niin mikä meillä muuttui? Noh päätimme ottaa lapset pois päivähoidosta kun sitä suositeltiin. Meille se on edes jotenkin mahdollista kun mies voi tehdä etä töitä minä en. Minä teen vuorotyötä tehtaassa jossa työskentelee kymmeniä ihmisiä ja näin altistun töissä vaikka siellä on yritetty hiukan vaikuttaa ettei altistumista niin paljon tulisi esim työ ajat tauot ym. Kaupassa käyvät vain aikuiset. Meidän paikkakunnalla ei ole vielä yhtään todettua tapausta. Taloudellisesti vielä pärjätään mutta lomautuksia n minulle tulossa ainakin ja ehkä myös miehelle. Kaikkein vaikeinpana koen tilanteen kun ei voida nähdä isovanhempia. Tämänkin vielä jotenkin kestettäisiin. Asumme siis samalla paikkakunnalla kaikkien isovanhempien kanssa ja olemmekin nähneet viikoittain. Vaikein ja kauhein tilanne on isälläni. Hänellä uusi syöpä kesällä joka leikattiin. Nyt vointi on mutta koronan takia hän ei pääse syöpä kontrolliin… Eikä oli mitään tietoa milloin pääsee… Ja tämä on kyllä kauheaa…. Voin sanoa että on mulla mielenterveys kovilla… Joten teillä kellä on asiat oikeasti hyvin niin asiat kyllä järjestyy. Joillekin se vaan voi olla myöhäistä.
Todella kurja tuo isäsi tilanne. Onneksi hänellä on sinut ja muu välittävä perhe kuitenkin lähellä, vaikka fyysistä etäisyyttä onkin pidettävä. Toivottavasti kaikki menee parhain päin!
Tässä tilanteessa jokaisen arki ja elämä ovat jollain tavalla muuttuneet ja kenenkään murheita ei kukaan voi kokonaisuudessaan tietää. Myös resilijenssi ja voimavarat ovat erilaisia eri ihmisillä, eri elämäntilanteissa. Samaten esimerkiksi mahdollisuus kestää taloudellista epävarmuutta, joka on koskenut ja tulee koskemaan suurinta osaa meistä. Siksi etenkään tässä ajassa ei ole mieltä toisten murheiden kyseenalaistamiseen tai sairaaseen kilpailuun siitä, kenellä on asiat huonoimmin. Nyt jos koskaan olisi syytä pitää yhtä, vaikkakin erillään toisistaan.