Pienten lasten kanssa eläessä jokainen ”nyt on aikaa aloittaa vaikka neulontaharrastus” -vinkki saa hymähtämään. Poikkeusarki tosiaan hidasti arjen tahtia, mutta samalla päivistä hävisi useampia tunteja.

Tilanne on pakottanut opettelemaan sitä kuuluisaa hetkessä elämistä, sillä kaltaiseni suunnitelmia rakastavan on ollut totuttava siihen, että edes huomisen kulusta ei ole tarkkaa tietoa.

Fiilikset heiluvat laidasta laitaan. Toisina päivinä nautin päivien pakotetun verkkaisesta kulusta ja tunnen itseni superihmiseksi keksiessäni pedagogisia ja kivoja tehtäviä lapsille samalla kun toisella kädellä nakutan sähköpostia.  Toisina seinistä tuntuu irtoavan tapetit ja itkemme kaikki tavallisen arjen perään.

Olen antanut itselleni luvan tuntea ääripäät. On ihan ok ahdistua nykytilanteesta, sillä olisihan sekin nyt melkoisen sekopäistä, jos onnistuisi pitämään itsensä niin pumpulissa, että mikään ympärillä tai oman kodin sisällä tapahtuva ei kolahtaisi. Pölyäkin on joka paikka täynnä, miten paljon lähes koko ajan sisällä olevista ihmisistä oikein voikin irrota nöyhtää?

Olen itkenyt räkää tyrksyen ja ollut voipunut, vaikka en ole ihan edes saanut kiinni, mikä kaikki oikein itkettää. Mutta jokainen itku on puhdistanut sitä nimeämätöntä röynää pois mielestä.

Mutta samalla olen antanut itseni nauttia tilanteesta. Kuten siitä, että esimerkiksi harrastuskuskaukset on peruttu.  Olen viettänyt vuodesta 2013 perjantai-iltani hirveässä kiireessä joko laittaen lasta matkaan tanssitunnille tai sen lisäksi itse vuorollani tanssijoita kuskaten. Nyt ensimmäistä kertaa vuosiin perjantai-iltaisin ei ole kiire minnekään, ja vaikka lapsi ikävöi harrastustaan, minä nautin niin että ihan tanssittaa.

Kirjoitan myöhemmin muutamia vinkkejäni siihen, miten meillä on saatu työt ja etäkoulu toimimaan poikkeusarjessa edes välttävällä tavalla, mutta nyt muutama havainto eloa ylipäätään helpottavista ja mukavoittavista jutuista:

Kaupassa käynti kerran viikossa. Normiarjessakin sinne kauppaan on ihan turha lähteä säheltämään monta kertaa viikossa. Nyt hoidamme ostokset samaan tapaan kerran viikossa. Kun lappaa ostoskärryn täyteen hedelmä- ja vihannesosastolla ja pitää huolen, että kuivatavarakaappi on hyvin varustelu, nelihenkinen perhe pärjää helposti yli viikonkin. Esimerkiksi leipää laitetaan pakkaseen ja kauramaidoista moni säilyy avaamattomana huoneenlämmössä.

Lapset mukaan kotitöihin. Myönnän olevani normiarjessa huono ottamaan vastan lasten ”apua” kotitöissä, etenkin ruuanlaitossa. Mutta nyt kun kuitenkin nyhjätään yhdessä koko ajan, eikä ole ollut kiire ruuan jälkeen olla menossa jonnekin, on ollut aikaa säätää keittiössäkin enemmän. Eihän se ”apu” muutu avuksi ilman opettelevaa säätämistä.

Etänä läsnä. Ekaluokkalaisen puhelin on tällä hetkellä erityisen tärkeä vempele. Sen avulla pidetään yhteyttä ystäviin, joita nyt ei voi nähdä. On ollut ihanaa huomata, että lähinnä ääniviestein ja emojein puhelinkeskustelevat lapset ovat alkaneet soitella pitkiä videopuheluita, joiden aikana he yksinkertaisesti leikkivät toistensa kanssa, etänä. Itsekin olen huomannut soittaneeni puheluita ja videopuheluita muutamassa viikossa enemmän kuin koko viime vuonna yhteensä.

Ruutuaikarajoitukset. Oma ruutuaikani on tuplaantunut erikoisarjen aikana. Toki teen puhelimella paljon myös töitä ja nyt paikkaan kirjoitusvajetta tekemällä paljon sisältöä IG Stooriin. Mutta silti, pahimmillaan kuusi tuntia puhelimella, härrekuud! Olenkin laittanut ensimmäistä kertaa ikinä itselleni puhelimeen ruutuaikarajoitukset. Tässä ajassa olen myös erityisen iloinen paperisesta Hesarista, sillä jos vielä lukisin uutisetkin ruudulta, muuttuisivat silmäni neliönmallisiksi ennen kuin normiarki koittaa.

Olkkari jumppasaliksi. Kaikkea se korona teettää! Kun oma sali on suljettu ja lähimetsän lenkkipoluilla meininki kuin hullareilla, on minusta kuoriutunut esiin kotijumppapirkko. Jos se on mahdollista minulle, se on mahdollista kenelle vain terveelle! Olen ostanut jäsenyyksiä online-jumppiin sekä -joogatunneille ja vau. Vaikka hyötyliikunta on tipahtanut minimiin, onnistun silti harrastamaan sellaista alleviivattua liikuntaa jopa enemmän kuin tavallisessa arjessa.

Luo tunnelmaa. Olen herkkä aistimaan ympäristöni ärsykkeitä ja imemään ne omaan olooni. Mutta onneksi tätä herkkyyttä voi käyttää myös hyödyksi. Luon kotiin tunnelmaa leikkokukin (niitä voi tilata kotiinkuljetuksena!) ja iltahämärän aikaan kynttilöin. Diffuuseri puhisee useamman tunnin päivässä, ja vaihdan sinne tipauttelemiani eteerisiä öljytippoja fiiliksen mukaan. Ja musiikki! Mikä voima sillä onkaan mielialaan. Meillä soi kaikkea klassisesta Nirvanaan, fiiliksen mukaan.

Lukko makkarin ovessa. Näinä aikoina ei ole treffeille asiaa, mutta parisuhdetta haluaa silti helliä. Kaikista hankalinta on löytää aikaa seksille – vaikka se on yksi varmimmista keinoista saada ajatukset muualle ja keho hyrräämään hyvää oloa. Onneksi makkarin ovessa on lukko ja Yle Areenassa Pikku Kakkonen.

Jaa: