On tässä ankeassa marraskuussa jotain hyvääkin meidän näkökulmasta. Alkoi taas kummasti kiinnostaa viedä eteenpäin suunnitelmaamme viettää perheen kanssa talvi jossain kaukana lämpimässä, jossa ei tarvitse ulos lähtiessään pukea 120 osasta vaatetta perheelleen ja takaisin sisään tullessa putsata kuraa ja hiekkaa niistä jokaisesta 120 osasta. Eriskummallinen marraskuu antoi lumisia pakkasia rakastavan perheemme kokea kuvissakin vielä näkyvän lempeän ihanan minitalven, mutta muistutti sitten oikealla olomuodollaan, että alkakaapas tehdä niille suunnitelmille jo jotain.

Kyllä, reissuun me siis olemme lähdössä, vaikka mikään ei nyt etene sillä tavalla kuin kuvittelimme. Mies on anonut ja saanut hoitovapaansa. Hän tekee viimeisen työvuoronsa ennen joulua ja jää siitä jälleen koti-isäksi aina syksyyn 2017 saakka. Päiväkotiin on ilmoitettu lasten pitkästä poissaolosta, ja kiitos kaupungin ja päiväkodin, saamme pitää lottovoittoina saadut päiväkotipaikat pitkän reissumme ajan ja lapset palaavat päiväkotiin syksyllä. Mitään muuta ei sitten oikeastaan olekaan valmiina.

Muistatte ehkä, kun kesällä kirjoitin suunnitelmistamme viettää talvi ulkomailla perheen kanssa? Kaikkihan alkoi jo 15 vuotta sitten minun ja miehen pitämästä haavevihosta, johon kirjasimme ylös toiveen viettää sitten joskus lapsiperheellisenä vuosi ulkomailla ennen lasten kouluikää. Vuosien saatossa ja lasten syntyessä suunnitelma selkiintyi. Aikomuksena oli toteuttaa irtiotto Uudessa-Seelannissa miehen vuorotteluvapaan turvin ja mun tehdessä töitä missä sitten menemmekään. Suunnitelma piti panna toteen esikoisen eskarivuotta edeltävänä vuonna, eli ensi syksystä lähtien.

Sitten vuorotteluvapaan ehtoja tiukennettiin, ja miehen mahdollisuudet irtiottoon karkasivat vuosien päähän ja lasten kouluvuosiin. Paruimme tovin haaveiden särkymistä, kunnes päätimme, että haave toteutetaan jollain muulla keinoin. Vuorotteluvapaa vaihtui hoitovapaaseen, mikä mahdollisti miehen pitkän vapaan, joka noin muuten olisi aika mahdotonta saada. Budjetti pieneni roimasti ja sitä myötä seikkailuaika lyheni. Mieskin tahtoi käydä välillä töissä, eikä tahtonut suoraan jatkaa hoitovapaataan. Löyhäksi aikatauluksi päätettiin tammi-huhtikuu 2017.

Syksyllä aika on ravannut eteenpäin sellaisella vauhdilla, että en ole pysynyt mukana. Myimme vanhan kotimme, ostimme uuden, muutimme ja nyt elämme yhä keskeneräisen remontin keskellä. Miehellä pyörähti käyntiin viimeinen vuorolista ennen hoitovapaata, mutta lentolippuja ei ole ostettu, asuntoa ei ole katsottu, oman kodin vuokra-asiat ovat pahasti kesken ja edes kohdetta ei ole päätetty.

Minä tykkään asioiden organisoinnista, järjestelystä ja suunnittelusta, joten on suorastaan hullua, miten ollaan yhä näin pahasti vaiheessa. Kodin remontti on vienyt paljon enemmän aikaa kuin luulimme, ja niinä iltatunteina kun olisi voinut googlailla Aasian kohteita, vuokrakoteja ja lentoja, me olemme laatoittaneet välitilaa, maalanneet lipastoa ja hioneet parkettia. Ja jos totta puhutaan, olisi ihanaa remontin valmistuessa vain hetki elää ihan tavallista ja remonttipölytöntä arkea täällä kodissa. Vaikka sitten niillä kurahousuilla. Samalla tajuan ongelman järjettömyyden. Perheellämme on ihana ja pieteetillä remontoitu koti Suomessa ja mahdollisuus lähteä maailmalle viettämään arkea. Jos tämä on meille ongelma, ollaan melkoisen onnekkaita.

Alkuperäinen ensi syksyyn sijoittuva suunnitelma olisi ollut täydellinen, myös rahan kannalta, sillä remontti on syönyt tilit tyhjiksi. Mutta emme vain voi jättää tätä tilaisuutta käyttämättä, jos on pienikin mahdollisuus kokea perheenä jotain tällaista. Minä teen reissun päällä töitä, joten hintatasoltaan edullisessa maassa me elämme mainosti ilman keittiöremonttiin uponnutta reissukassaakin. Ainakin näin koetan itselleni uskotella.

Nyt pitäisi siis kuukaudessa hoitaa yksi remontti loppuun, yksi kirja painokuntoon, ostaa neljät liput jonnekin ja hankkia vuokrakoti sieltä jostakin. Kuopuksen rokotukset pitäisi hoitaa kuntoon ja mahdollisesti hankkia koko sakille turistiviisumit. Talovahtiasia pitäisi hoitaa loppuun ja tyhjätä kodista kaikki henkilökohtainen juuri kun ne on paikoilleen saatu.

Ihan ensimmäisenä pitäisi päättää paikka. Ja se on ihan valtavan vaikeaa. Niin paljon upeita maita ja kulttuureita, joita kokea! Hieman kohteita rajaavat toiveemme elää pääasiassa varvassandaaleissa ja jossain niin kaukana, että sinne ei ihan yhden viikon reissulle noin muuten lähtisi. Aasia vetää puoleensa lämmön, rikkaan ja monimuotoisen kulttuurin, hyvä ruuan ja upeiden maisemien ansiosta. Myös Sri Lankaa mietittiin, mutta mun vanhemmat käyvät siellä tuttujensa luona sen verran usein, että mekin sinne heidän kanssaan joskus tulemme matkaamaan.

En tiedä kuinka paljon Eat, Pray and Love -elokuvalla on ollut vaikutusta, mutta jostain syystä Bali kiinnostelee kovasti. Ei olla ehditty tutustua koko maahan kunnolla tai edes pintapuolisesti, mutta mitä olen ymmärtänyt, Balin kulttuuri, maisemat, ruoka ja ilmapiiri noin yleensä tuntuisivat upeilta. Saarella riittäisi erilaisia kolkkia koluttavaksi. Ja toki näkisin itseni siellä joogaamassa pari tuntia päivässä ja löytämässä sisäisen zeniläisyyteni, mitä haavekuvaa saattaa hieman pari naperoa sumuttaa.

Kuultaisiinkin mielellämme kokemuksia Balilta ja etenkin siellä töitä tehneiltä. Käsittääkseni eskpattien suosimat asuinalueet ovat enemmän sisämaassa, mistä luulisin löytyvän hyvät fasiliteetit tehdä töitä netissä ja etänä. Silti en jotenkin osaa kuvitella eläväni Balilla ilman meren läheisyyttä etenkään lasten kanssa – iso uimapaikka ja jättimäinen hiekkalaatikko täynnä sopivan kosteaa hiekkaa käytettävissä koko ajan!

Balin lisäksi ollaan pohdittu Indonesiaa ja Malesiaa ihan vain kartasta katsomalla, sillä emme tiedä niistä maista juuri mitään. Myös Thaimaa pyörii puheissa koko ajan, ja mitä pidemmälle remontti on mennyt, sitä enemmän on myös alkanut houkuttaa Bangkokin lennot, joita saattaa bongata suht edulliseen hintaan. Teiltä saamieni vinkkien perusteella Thaimaassa kiinnostaa etenkin etätyöläisten suosima Chiang Mai, mitä nyt siinäkin mietityttää sijainta sisämaassa.

Nyt pitäisi luultavasti järjestää miehen kanssa koko päivän reissutreffit: hankkisimme lapsille hoitajan, ottaisimme koko päivän vapaata ja menisimme tietokoneen sekä kohdemaista kertovien kirjojen kanssa kahvilaan. Emme poistuisi kahvilasta ennen kuin olemme päättäneet kohteen ja parhaassa lykyssä ostaneet jo löytämämme superedulliset liputkin. Täältä tullaan, öööh, maailma!

Jaa: