Kaupallinen yhteistyö: World Vision
Miten kukaan vanhempi voi tehdä niin omalle lapselleen? Se on varmasti ensimmäinen kysymys, joka monelle tulee mieleen, kun kuulee silpomisesta. Niin mietin minäkin: miten vanhempi voi haluta ja jopa vaatia, että oman tyttären sukupuolielimiä vahingoitetaan?
Mutta kysymyksenasettelu on väärä. Eivät vanhemmat ajattele vahingoittavansa lasta tai tekevänsä tälle pahaa.
Itse asiassa äidit tekevät monesti päätöksen tyttäriensä silpomisesta, vaikka ovat itse kokeneet sen. Heille silpomisen seuraukset ovat niin normaali asia, naisen elämään kuuluva juttu, että he eivät välttämättä ymmärrä vaivojen olevan seurausta silpomisesta: jatkuva kipu, krooniset tulehdukset, kivuliaat kuukautiset, raastavat yhdyntäkivut, vaikeat sekä hengenvaaralliset synnytykset ja se, että pahimmillaan silpomisen jälkeiseen verenvuotoon ja komplikaatioihin voi kuolla.
Äidit päättävät silpoa tyttärensä, koska tietoihinsa ja ympäröivän kulttuurin normeihin nojaten he ajattelevat sen olevan tyttäriensä parhaaksi. Ja jokaisen äidin tietenkin lähtökohtaisesti toivoisi haluavan juuri sitä; parasta tyttärelleen.
Silpomiskulttuurin takana on mutkikas ja monisyinen verkosto syitä. Yhteisössä silpominen voi olla vahva perinne, joka oletetaan tehtävän kaikille tytöille. Vastavirtaan uiminen pienemmissäkin asioissa on hankalaa, mutta etenkin, kun silpomatta jättäminen saattaa jättää koko perheen yhteisön ulkopuolelle. Silpominen on myös osa aikuistumisrituaalia ja yhteisöä yhdistävää kulttuuria.
Voi olla, että silpominen on köyhälle tytölle ja hänen perheelleen ainut mahdollisuus parempaan elämään, sillä useat perheet eivät tahdo poikalastensa menevän naimisiin silpomattoman kanssa. Niin karua kuin se onkin, myötäjäisrahoilla tytön koko perhe voi saada paremman elämän.
Silpomisella puututaan tietoisesti tytön seksuaalisuuteen. Monissa yhteisöissä perheen kunnioitus on riippuvainen tyttärien siveydestä ja neitsyydestä. Perinteenä on, että aviomies avaa vaimonsa hääyönä, mihin saatetaan tarvita terävää esinettä avuksi. Silvotun vaimon uskotaan pysyvän uskollisena. Paha vain, että silvottu harvoin pystyy nauttimaan seksistä edes aviopuolisonsa kanssa.
Mikään uskonto sen sijaan ei vaadi silpomista. Silpomista on harjoitettu jo ennen kristinuskon ja islamin syntyä, ja käytäntöä ovat harjoittaneet ja harjoittavat eri uskontojoen edustajat; muslimit, kristityt, juutalaiset ja animistit. Vaikka Raamattu tai Koraani eivät mainitse silpomista, monet uskontojen harjoittajat virheellisesti perustelevat sitä uskonnon vaatimuksilla.
Ei siis lopulta ole mikään ihme, että perheiden on hankala lähteä tekemään eri tavalla kuin on aina tehty pohjustettaessa tyttöjen ja koko perheen parempaa elämää. Silpomisperinne on niin syvällä kulttuurissa, että toisin ei edes ajatella olevan mahdollista tehdä.
Siksi vaaditaan silpomisen vastaista työtä; herkkää, kuuntelevaa, paikallista kulttuuria kunnioittavaa ja yhteisön sisällä tapahtuvaa muutostyötä. Sellaista kuin yhteistyökumppanini World Vision on tehnyt jo kolmenkymmenen vuoden ajan.
Tällä hetkellä World Vision keskittyy silpomisen vastaiseen työhön Keniassa Sookin alueella, West Pokotin maakunnassa, jossa silpominen on selvästi yleisempää kuin kaupungeissa. World Visionin aloittaessa alueella työnsä, 95–98 prosenttia tytöistä silvottiin, kun nykyään lukema on 45 prosenttia. Hienosta kehityksestä huolimatta edelleen alueen tytöistä lähes puolet silvotaan, eli duunia riittää.
World Visionilla on osaaminen ja keinot silpomisen lopettamiseen, mutta he tarvitsevat työhönsä rahaa. Siksi minä ja sinä voidaan olla mukana lopettamassa väkivaltaista perinnettä lahjoittamalla World Visionin Pelasta pimppi -kampanjaan. Kampanjatuotteena on Paola Suhosen suunnittelema Pelasta Pimppi -heijastin. Pienimmän 10 euron lahjoituksen voi tehdä yleisempien verkkopankkien ja luottokorttien kautta kahdessa minuutissa. Se on lyhyt aika, mutta siinä samassa ajassa noin 12 tyttöä silvotaan eri puolilla maailmaa.
Silpomisen vastaisessa työssään World Vision kouluttaa paikallisia lapsia, lasten vanhempia, viranomaisia ja uskonnollisia johtajia tyttöjen oikeuksista, silpomisen vaaroista sekä sen laittomuudesta ja tyttöjen oikeudesta kieltäytyä siitä. World Visionin paikalliset työntekijät yhteistyössä paikallisten viranomaisten, uskonnollisten johtajien ja kyläpäälliköiden kanssa myös järjestävät väkivallattomia aikuistumisriittejä, jotta vanha silpomisperinne voidaan jättää historiaan.
Oleellista on myös se, että asemansa takia arvostetuille silpojille järjestetään yrittäjäkoulutusta ja vaihtoehtoisia toimeentulomuotoja, jotta he voivat lopettaa silpomisen säilyttäen silti asemansa ja toimeentulonsa.
Tieto ja koulutus ovat siis avainasemassa tässäkin muutoksessa. World Vision tukee tyttöjen koulutusta, ja kouluihin on rakennettu asuntoloita, joissa tytöt voivat asua turvallisesti. Kun tieto lisääntyy, lisääntyy myös ymmärrys vanhan perinteen järjettömyydestä. Kun ensimmäinen äiti päättää jättää tyttärensä silpomatta, naapurikin uskaltaa tehdä samoin.
Myös yhteisöjen poikien kanssa keskustellaan. Avioelämästä tulevan vaimon kanssa tulee kummasti mukavampaa ja onnellisempaa myös aviomiehelle, kun molemmat liiton osapuolet voivat nauttia niin sanotuista avioliittovelvoitteista.
Pimppi, tuo yksi maailman kauneimmista, monimuotoisemmista ja voimallisimmista asioista. Annetaan sen sekä sen kantajien kukkia ja voida hyvin rauhassa. Pelastetaan pimppi, lahjoittamalla rahaa World Visionin silpomisen vastaiseen työhön täällä.
Tärkeä aihe ja tosi hienot kuvat!
Aihe toden totta on tärkeä, ja on upeaa voida omalla työpanoksellaan olla mukana kampanjassa. Ja kiitos, kuvat ovat minustakin kauniit.
Tärkeä aihe kyllä!
Yhteen juttuun huomioni kiinnittyi. Myötäjäiset ymmärretään Suomen kielessä niin päin että tytön perhe maksaa pojan perheelle. Onko jossain toisessa maassa käsite myötäjäiset toisin päin? Tunnustan tietämättömyyteni , mutta en ole koskaan kuullut etä myötäjäis sanaa käytettäisiin näin päin…
Eri paikoissa on eri käytäntöjä. Esimerkiksi arabimaissa on tarkasti säännelty kuka kustantaa nuorelle parille mitäkin. Sulhasen perhe hankkii asunnon, kalusteet, useimmat sähkölaitteet ja ostaa myötäjäisinä morsiamelle sovitun määrään kultakoruja. Morsiamen perhe hankkii kapioina taloustavaraa (joka on todella massiivinen määrä astiastoja, liinavaatteita, ruoanvalmistusvälineitä ym. monia on vielä tuplasti, eli kotikäyttöön ja vieraille omansa), keittiön kalusteet, vaatteita morsiamella sekä pyykinpesukoneen ym. Joskus voidaan väitellä kenenkä pitäisi hankkia seinälle tuleva taide/koriste/kuvitus ym. Kihlajaiset maksaa morsiamen perhe ja häät sulhasen. Naimisiin meno on erittäin kallista ja koko suku yleensä avustaa parin vanhempia (eli käytännössä isiä). Näissäkin jutuissa voi eri Arabimaiden välillä olla eroja.
Joissain Afrikan maissa sulhasen perhe maksaa morsiamen perheelle ihan rahaa tai lehmiä kaiken muun naimisjuttujen lisäksi.
Oli muuten erittäin hyvä teksti! Hyvin tuotiin ilmi sitä, miten perheet – varsinkin siis naiset – itse asiaa ajattelevat. Tässä todella tarvitaan tietoa, koulusta ja yhteistyötä yhteisöjen johtajien kanssa. Itse olen yrittänyt pienessä mittakaavassa kertoa silpomisen vääryydestä. Jos edes yksikin tyttö välttäisi silpomisen.
Eri maissa ja eri kulttuureissa on tosiaan erilaisia käytäntöjä. Minä kysyn World Visionin jengiltä vielä tarkemmin Kenian myötäjäisperinteestä ja palaan sitten 🙂
Tässä tarkempi vastaus World Visionin jengiltä:
”Sookin alueella, jossa työskentelemme, kuten yleisesti Keniassa ja muutenkin Itä-Afrikassa pojan perhe maksaa myötäjäisiä tytön perheelle. Perinne on vielä voimissaan jossain määrin monissa maissa ainakin maaseudulla ja Keniassa paimentolaisheimoilla. Nähdään, että tyttö on arvokas lisäresurssi työntekoon ja perheenlisäyksen ja sitä kautta suvun jatkuvuuden mahdollistaja.”
Huipputärkeä juttu! Olen aiemminkin pelastanut pimppejä, mutta nyt lähtee taas kolikko kassaan. Toivottavasti tämä perinne saadaan muutettua vielä meidän elinaikana. Joka kerran tulee kyllä niin huonovointinen fiilis kun tätä(kin) rupeaa miettimään. Ihailen ammattilaisia jotka pystyy tekemään tällaisen estotyötä juuri tuolla rakentavalla ja kulttuuriin porautuvalla tavalla. Ja kyllä, ihania kuvia, kyllä luontoäiti on suurin taiteilija 🙂
Hienoa, että olen ollut pelastamassa pimppejä aikaisemminkin. Ja kyllä, silpomisen vastaista työtä tekevät ammattilaiset tekevät tosiaankin ihan valtavan tärkeää työtä ja varmasti ihan valtavan henkisen paineen alla. Mutta mesoaminen ja osoittelu ei auta, vaan tarvitaan just sitä rakentavaa ja kulttuuriin porautuvaa tapaa.
Jäin pohtimaan, että mikä siinä pimpissä on aikojen alusta lähtien ollut niin pelottavaa, että sitä on pitänyt lähteä silpomaan…
Minäkin jäin pohtimaan, että mistä alun alkaen koko silpominen on lähtenyt. Kuka julkeaa oikeasti leikata tytöltä jalkojen välistä kudosta? Pimpissä kun ei minun silmään edes ole mitään varsinaista leikattavaa uloketta, koko rakenne on hyvin ”tasainen” jo alkujaan, verrattuna poikien vastaavaan.
Erittäin kauniit kuvat tässä postauksessa!
Sepä. Vastausta tuskin kukaan tietää, niin kauan silpomista kun on valitettavasti harjoitettu. Mutta voisin kuvitella siinä olevan kyse naisen alistamisesta. Onhan pimppi ihan mieletön ja etenkin aikoineen mystinenkin osa naiseutta. Pimpin kautta nainen voi synnyttää uutta elämää. Moinen voima on saattanut pelottaa, tuntua noituudelta tai jumalalliselta.
Ihan käsittämätöntä tuo on. Joko on eduskunta säätänyt erillisen lain/ lakialoitteen? Siihen kerättiin nimiä. Hirvittävä trauma ja kipu sen jälkeen jopa ilman lääkkeitä tai antibiootteja. Silti Suomestakin viedään tyttöjä eikä kukaan tiedä tai puutu.
Tärkeä aihe. Kiitos kun kirjoitit vaikka näistä onkin aina kamala lukea. Lahjoitus tehty.
Kiitos, että lahjoitit <3
Vaikka tiedän, että valistamalla ja muilla ”pehmeillä” keinoilla on saavutettu muutosta, en vain pysty hyväksymään tässä asiassa pehmeitä ratkaisuja. Vaikka millä kulttuurisilla asioilla perusteltaisiin, niin en pysty näkemään tässä mitään muuta kuin sadistista lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa väkivaltaa, josta jokaisen siihen osallisen tulisi saada mahdollisimman kova rangaistus. Sairasta sairasta ja vielä kerran sairasta!!!
Onhan silpominen jotain niin hirvittävää, että omine ehjine pimppeineen ei sitä meinaa millään voida käsittää.
World Vision on ollut mukana saamassa aikaan myös ns. kovempia ratkaisuja silpoiseen. Keniassa säädettiin ensimmäinen silpomisen kieltävä laki vuonna 2001 (Children’s Act), ja World Visionilla oli merkittävä rooli lain toimeenpanossa. Silpomisen kieltävä erillislaki säädettiin vuonna 2011.
Mutta syvällä kulttuurissa ja uskomuksissa olevaa perinnettä on hankala muuttaa. Otetaan esimerkiksi vähemmän brutaali, mutta silti väkivaltainen käytäntö. Suomessa lasten ruumiillinen kuritus kiellettiin yli kolmekymmentä vuotta sitten, vuonna 1984. Kaltaisestani nykyvanhemmasta tuntuu pyöristyttävältä, että vielä minun syntymävuotenani vuonna 1983 on ollut ihan ok fyysisesti pahoinpidellä lasta kasvatusmielessä. Mutta ihan yhtä kamalaa on se, että vaikka laki säädettiin, fyysisen kurittamisen ja ns. kasvattamisen perinne on kulkenut mukana vuosikymmenet. Vielä nykypäivänäkin tutkimusten mukaan monen mielestä esimerkiksi lapsen tukistaminen on ok kasvatusmielessä. Uskon ja toivon, että hiljalleen tämä kulttuurissa syvällä istunut käsitys vanhemmuudesta jää historiaan, kun asiasta on tarpeeksi monien vuosien aja puhuttu ja osoitettu, miten haitallista kaikenlainen väkivalta lapsille on.