©Lahiomutsi Risteily Viking Line Grace -6001 kopio

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Viking Line

Joskus lähemmäs vuosikymmen sitten, kun olimme juuri tavanneet ja ystävystyneet töiden kautta Marikan ja Auran kanssa, meillä oli tapana leikkiä risteilyitä. Leikkiä siksi, että me seilasimme toistemme luona Tampereen ja Helsingin välillä, eikä sitä reittiä pääse kulkemaan laivalla. Niinpä otimme risteilyasenteen mukaan junaan ja siitä sitten perillä odottavan kaupungin rientoihin ja lopulta yöhön. Vielä ehtii tax-freehen!

Nyt sitten pääsimme ensimmäistä kertaa yhdessä ihan oikealle risteilylle, kun kävimme viikonloppuna vuorokauden risteilyllä yhteistyökumppanini Viking Linen M/S Viking Gracella. Tämäkin reissu alkoi menneiden risteilyidemme tapaan junalla, sillä matkasimme Helsingistä Gracen kotisatamaan Turkuun junalla. Kiskot vievät tosiaan ihan satamaan asti, ja junien aikataulut on synkattu kulkemaan niin, että ne palvelevat laivamatkustajia niin meno- kuin paluumatkalla.

Kun sitten malttamattoman odottelun jälkeen pääsimme laivaan, saimme sipsutella suoraan illalliselle buffetiin. Ja hyvä niin, sillä mihin tahansa meidän kolmikko matkaakaan, teemana on aina se, että on ihan hirveä nälkä. Tunnettua on myös se, että on suotavaa, että minun nälkäkiukkuni tainnutetaan heti alkuunsa. Vaikka sipseillä, mutta mieluiten kunnon appeella.

Gracen buffetiin kannattaa ilmoittaa erikoisruokavalioista etukäteen, mutta kasvisruokailijoilla ei ole tämän asian kanssa ollut onneksi hätäpäiviä enää vuosiin. Me kohotimme maljat alkaneelle ihan oikealle risteilylle ja nautimme vatsamme pinkeän onnellisiksi palloiksi. Emmekä edes vilkaisseet pääruokapöytään päin! Alkuruuat ja jälkiruokapöydän juustot – ruokarakkautta, johon ei pääruokia väliin edes tarvita.

Vatsat palloina pyörimme hyttiimme valmistautumaan iltaan. Ihan käsittämätöntä edes kirjoittaa niin, sillä nykyisessä ruuhkavuosiarjessa valmistautumiselle on aniharvoin aikaa. Mutta nyt avasimme hytissämme odottaneen kuohuviinipullon ja räjäytimme meikkipussukkamme pitkin poikin, ihan kuin menneinä aikoina. Siinä ehtii käydä läpi niin vakavammat aiheet kuin käyttää ilahduttavan paljon aikaa juuri tähän tilanteeseen sopivan huulipunasävyn valitsemiseen.

Tätä rakastan laivoissa. Kun astuu laivaan sisään, astuu samalla sisään lomakuplaan. Sitä tunnelmaa ei pysty tavoittamaan kunnolla muualla; ei edes risteilyleikeissä Tampereella. Se alkaa jo ihan siitä, että netti pykii niin paljon, että puhelin ja ulkomaailma unohtuvat laukkuun. Arki ei ulotu laivalle asti, vaan voi vain antautua keinuvan laivatunnelman vietäväksi. Tämä pätee niin aikuisten reissuihin kuin koko perheen hurvitteluihin.

Huulipunat ojossa ja hiukset Marikan pop-up -kampaamon laittamina lähdimme Club Vogueen, jossa nyt syksynkin aikana lavalle nousee kattava valikoima suomalaisia artisteja Jannica B:stä Ressu Redfordiin ja Anna Puusta Popedaan. Nyt laiva täyttyi Egotripin hiteistä, joita ei vain voinut tanssimisen lisäksi olla laulamatta mukana. Välillä mietin, miten aivoni päättävät sen, mitä ne muistissaan säilyttävät. Olen esimerkiksi unohtanut täysin matematiikan jakokulman käytön, vaikka sitä sentään hinkattiin kouluvuosina ala-asteelta lukioon. Mutta sitten pystyn laulamaan mukana tuhansia ja tuhansia biisejä, joita en ole kuullut vuosikausiin.

Meidän piti oikeastaan mennä ajoissa nukkumaan, mutta kun seuraavaksi lavalle kiipesi coveribändi Akaga, jonka solisti kuulosti vähän Amy Winehouselta ja jonka puhallinsoittimiin erikoistunut bändi taas näytti vähän kuin Nevadan trailerparkista Itämerelle tupsahtaneelta, ei voinut kuin antautua jalkojen vietäväksi. Selkä valui hikeä ja mummobailukorkkarit jaksoivat tampata lattiaa kiihtyvässä tahdissa. Vain baaritiskin maksullinen vesi sai tunnelmaan aikaan pieniä nyrpistyksiä, sillä olisin voinut kiskoa saavikaupalla vettä tanssihikeä tasoittamaan. Loppuillan rytmeistä vastasi dj, joka tykitti potpurityyliin tulemaan kaikki menneiden vuosikymmenten ja tämän päivän hitit sellaisella vauhdilla, että joissain Cheekin ja Petri Nygårdin rynkytysten välissä oli lopulta todettava, että nyt on aika kömpiä hyttiin nukkumaan.

Sanonpahan vain, että jokainen vahingossa pitkäksi venähtäneen illan jälkeinen aamu pitäisi aloittaa kuten se lauantaisin laivalla on mahdollista. Tai no sillä erotuksella, että kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan sitä tokkuraista ja nälkäistä järkytystä, kun tajusimme myöhästyneemme laivan aamupalalta. Jaiks! Aamupalafaneina olimme jo illalla tarkistaneet, missä aamupala on ja moneenko asti se tarjoillaan. Ihmettelimme tuolloin henkilökunnalle ääneen, kun kuulimme, että kestää peräti kello 11 asti. Jee, voidaan nukkua sikapitkään!

Noh, tämä henkilökunnan jäsen ei tarkoittanut paikallista aikaa, kuten oletimme, vaan Suomen aikaa. Siinä me sitten seisoimme Ruotsin aikaa kymmeneltä aamupalalla, joka oli juuri suljettu ja jossa saimme lohduksi muistutuksen siitä, että laivassa mennään aina paikallisen ajan mukaan. No just siksi me ollaan tässä vasta nyt! Kun sitten olimme ensin hätäpäissämme juosseet laivan spahan tarkistamaan, eiväthän meille varatut hoitoajatkin ala sittenkin Suomen ajassa (eivät onneksi, vaan paikallisessa Ruotsin ajassa), kävimme mutustelemassa laivan kahvilassa ruisleipäaamupalat. Listasimme kaikki mieleen tulevat ihanat asiat selvitäksemme tästä kohtaamastamme ensimmäisen maailman pettymyksestä. Ja kun aamukahvi alkoi hurista elimistössä, kyllä se siitä.

Sitten mielen viimeisetkin mutristelut sileäksi ja sinne spahan! Ennen lillumista saimme sipsutella valitsemiimme hoitoihin. Siellä minä makoilin pyyhkeisiin ja viltteihin käärittynä onnellisena makkarana, kun kosmetologi teki selälleni hieronnan ja kuorinnan. Sen jälkeen kasvoilta puunattiin hellävaroin pois loputkin merkit eilisillasta ja siveltiin päälle vielä monta kerrosta kostetutta.

Tokkuraisena hivelystä ja hieronnasta siirryin span puolelle, jossa pötköteltiin vuoroin poreammeessa ja vuoroin span lepotuoleilla merelle tuijotellen. Käytiin myös höyrysaunassa ja karistelemassa unihiekkaa lumihuoneessa. Että joko ymmärrätte, mitä tarkoitan, kun sanoin toivovani jokaisen aamuyön tunneille venähtäneen illan jälkeen herääväni laivahytin valkoisista lakanoista!

Sitten olikin taas reissuseuruettamme yhdistävän teeman mukaisesti ihan hirveä nälkä. Kävimme sapuskoimassa Gracen Frank’s casual dining -ravintolassa, joka sopi mainiosti leppoisan lauantaipäivän fiilikseen. Siisti ja staili ravintola, jossa kuitenkin pystyi vapautuneesti nauraa pöytäseurueen levottomille jutuille. Vaikka juuri sillä hetkellä tuntui, että olisin voinut elää friteeratuilla jalapenoilla, tilasimme pöytään niiden lisäksi ramen-keittoa ja pizzaa. Jännästi taas päädyimme syömään itsemme niin autuaan kylläisiksi, että ruuan tuoma lämpö ihan surisi kehossa.

Ruuan päälle olisimme tahtoneet käydä nauttimassa kerrostarjottimelle katetut herkut sekä erikoiskahvit tai teet, joita olin fiilistellyt etukäteen Viikkarin sivuilla. Yritimmekin käydä varaamassa settiä itsellemme kyselemällä erikoiskahvien, kerrostarjottimien ja kello viiden teen perään, mutta saimme kuulla, että sellaiset olisi pitänyt varata etukäteen jo maissa. Netti kertoo muuta, mutta jos te pääsette viettämään hemmottelulomaa Gracelle, napatkaa ihmeessä Chemex-kahvihetki ostoskoriin varmuudelta ennakkoon. Se ainakin kuulostaa just täydelliseltä reissulle, jossa on aikaa ensinnäkin juoda kahvinsa kuumana ja lisäksi vielä tuoda kahvihetkeen vähän jotain spesiaalia.

Kahvittelun sijaan päädyimme tutkailemaan antaumuksella Shoping worldin tarjontaa. Nappasin ostoskoriin suklaata ja calvadosta tummenevia syysiltoja varten sekä lapsille tuliaislelut. Olen yleensä sen verran tiukkis lelujen kanssa, että tahdon ne hankittavan pääsääntöisesti kirppareilta. Mutta kerrankos sitä höveliksi laivalla ryhtyy!

Pakattuamme kapsäkimme laivan lipuessa jo Turun saaristossa, avasimme vielä premium-hyttimme jääkaapista löytyneen ja hytin hintaan kuuluneen kuohuviinipullon. Kippis meille ja vuorokauden yhteiselle ajalle merillä! Kehoni akku kaipasi reissun jäljiltä vielä vähän univelan tasaamista, köh, mutta sen sijaan sydämeni oli ladattu äärimmilleen ystävyyden onnea ja rakkautta.

Sitten vielä tarjoushommia! Nyt olisi nimittäin sillä lailla, että risteilyt Turusta ovat varattavissa jopa -30 prosentin alennuksella. Täältä varaat vuorokauden risteilyn iltalähdöllä ja inside four -hytissä Viking Gracella alkaen hintaan 31 euroa. Jos taas Turun aamulähdöt kiinnostavat enemmän, täällä varaat vuorokauden risteilyn B4-hytissä Amorellalla alkaen hintaan 18 euroa. Matkustusaika näillä tarjouksilla on 20.9.–15.11. välisenä aikana. Niin ja hei, täällä on Viking Linen syyslomatarjonta, mikäli kutkuttaa lähteä merille just syysloman aikaan.

Jos taas tahdot lukea lisää meidän likkakolmikkomme seikkailuista, Lähiömutsiin on kirjattu reissufiiliksiä ainakin Porvoon– ja Lontoon-matkoilta. Meidän myöhempien aikojen Tampere-seikkailuista (ei siis niistä leikkiristeilymatkoista) olen kertonut täällä ja täällä.

Jaa: