Olen tehnyt rankan tuomion: suurin osa markkinoilla liikkuvista lasten leluista on ihan hemmetillisen rumia. Lelufirmat tuntuvat kuvittelevan, että siinä vaiheessa kun kotiin muuttaa mittarimato, vanhempien tyylitaju muuttaa samalla oven avauksella pois.
Niin kauan kun Minime antaa mutsin päättää, mitkä lelut ovat kuul, meidän ovesta ei pääse sisään yhtään yhtään Nalle Puh -kuosia, kirkuvan rumaa väriyhdistelmää tai rajuissa leikeissä rikkoutuvaa muovivimpainta. Koska kaksioon ei mahdu yhtään ylimääräistä krääsää, aikomuksena on vetää muualta vakoiltua ja hyväksi todettua linjaa, jossa parhaiksi leluiksi käytössä osoittautuvat esineet, joita ei alun perin ole edes leluiksi tarkoitettu. Keittiönkaapit muuttuvat pienellä mielikuvituksella lelukaupan laareiksi.
Vaikka Minimen mielestä tällä hetkellä kivoin leikki on tissin teurastus (syömäpuuhat aloitetaan liikkeillä, jotka tuntuvat saaneen mallinsa petoeläimiltä, jotka tappavat saaliinsa ravistelemalla niiltä niskat poikki), olen hankkinut muutamia leluja. Hommassa on saanut käyttää aarteenmetsästäjän vaistojaan.
Hankalimmaksi tapaukseksi osoittautui jumppakaari. Jumaliste, miten rumia hökötyksiä tarjolla onkaan! Kaivelin kirpputorit ja nettikaupat läpi, mutta kaikki löytämäni viritykset näyttivät lähinnä ansoilta, joihin oli ripustettu pari muulin oksentamaa pehmolelua ja vedenpuhdistuslaitokselta ongittua muovivimpainta. Miksi niitä tehdään halvan näköisestä muovista, eikä tyylikkäästä ja kestävästä puusta? Muistin kuitenkin nähneeni yhden potentiaalisen version retkelläni ruotsalaiseen huonekalumaahan. Miten ne naapurit aina osaavatkin!
Kotiutin siis Ikean Leka-jumppakaaren käytettynä Huutonetistä. Siinä ei mikään vilku, soi tai värise, mutta mulla on kova luotto siihen, että Minimestä ei tule keskenkasvuista sen takia, että sen jumppalaitoksessa ei ole laulavaa pehmo-Nasua.
Muutama muukin puulelu on saanut avaimen kotiimme. Kesällä löysin Berliinin Mauerparkin kirppikseltä kaksi Haban puulelua muutamalla lantilla. Niissä käytettävät maalit ovat myrkyttömiä, joten lelujen toimivuutta Minime voi huoletta testata makunystyröillään.
Brion legendaarisen kulkushelistimen löysin Fidan lelukorin pohjalta eurolla. Pidän aarretutkan valmiina kirppareilla myös muille Brion klassikoille, kuten mäyräkoiralle ja klovnille. Uudemmista naamoista mua hykerryttää ajatus etenkin lystikkäästä pinopöllöstä, jossa on yhdistetty mahdottomuus: miellyttää sekä mutsin silmää että lapsen leikkimieltä.
Ehtoton klassikko on kuitenkin hymynaamahelistin, joka vuosikaudet löytyi jokaisesta äitiyspakkauksesta. Nykyään näin ei enää ole, eikä omaa hymyilevää naamaa saa ostettua kaupoista, sillä helistintä tehtiin vain äitiyspakkauksia varten. Jos mutsi on moisen kanssa vauvana innoissaan seurustellut, onhan sellainen saatava myös Minimelle. Huutonetin konsultoiminen auttoi tälläkin kertaa pulmassa.
Uutena hankin ällösöpöydessään jo mahtavuuden puolelle menevän Sophie-kirahvin. Ranskalainen klassikko on luonnonkumia ja se on saanut värityksen niskaansa elintarvikepohjaisilla maaleilla. Kemikaaliton kaveri siis, joten tänkin kanssa tuttavuutta voi huoletta tehdä suun välityksellä.
Muutamia ei suunnitelmiin kuuluvia ostoksiakin on tullut tehtyä. Repsahduksesta voi syyttää niitä pirun ruotsalaisia. Pehmoinen pallo ja norsuhelistin tarttuivat vahingossa matkaan Ikeasta. Siellä olisi ollut myös veikeä kettupehmo, joka toimi soittorasiana, kun sen hännästä vetäisi. Ajateltiin kuitenkin että näin kissaperheellisenä on ehkä parempi, että Minime ei opi odottamaan discoa aina kun vaan vetäisee hännästä.
Tästä yhtälöstä puuttuvat ne sukulaisten rahtaamat söpöt pehmot ja ”virikkeelliset” muovikrääsät, tai (miehen) kavereiden vitsinä ostamat karmeimmat lelut! Vai oletko saanut vältettyä ne toistaiseksi?
Eikö ole muuten hupaisaa se tissin raatelu 🙂
Hymynaamoja saa netistä tilattua! http://www.doublecheck.fi/cat/product_catalog.php?c=4
Onneksi jengi on uskonut meitä, eikä ole tuonut materiaa. Paitsi jos ollaan jotain tiettyä toivottu, kuten vaatetta. Mutta apua, mikä toi kavereiden vitsinä ostamat karmeimmat lelut -juttu on? Multa on mennyt – onneksi – moinen tapa kokonaan ohi.
Oho, no niinpä saa! Mä en muista mistä luin / kuulin, että niitä valmistettiin vain äitiyspakkauksiin. En tullut sitten näemmä edes kunnolla googlanneeksi asiaa. Mutta hyvä, että tuli oikaistua tämäkin. Tuolla kaupassa näyttäisi olevan muutakin lapsuudesta tuttua! Jos arvostaa kierrätystä, kannattaa kuitenkin tsekata myös Huutonet. Siellä on nytkin monta hymynaamaa vailla kotia muutamalla eurolla.
Uuuh, mä oon ihan hulluna lasten leluihin! Kaikkea tääkin 3 vuotta kotona olo teettää! Lastenhuoneessa on iso avohyllykkö kaikille kauniille leluille, silläkin uhalla että sen järjestelyyn saattaa hyvinkin uhrautua illalla 1,5 tuntia.. Joten siis pakkosaadatoipöllö!
Vautsi miten ihania leluja olet löytänyt!Puiset ja myrkyttömin maalein sivellyt jutut ovat niin mahtavia esteettisyyttä unohtamatta. Itse olen tällä hetkellä hurahtanut lasten iästä ja kiinnostuksesta johtuen erityisesti erilaisiin lauta-ja korttipeleihin. 🙂
Brion puujunarata on ollut sekä omien poikien, että vierailevien tyttöjen suosikki! Sitä innostuttiin välillä rakentamaan kuopuksen toimesta siten, että teini-ikäiset isoveljetkin olivat rakentamassa mukana! Toinen ikisuosikki oli hakka, se vanhempien hermoja raastava vempain, missä niitä puutappeja hakataan puolelta toiselle vasaralla. Sitten, kun joku palauttaa tänä mmanantaiaamuna mieluiten mun muistin, kerron mitä on ne iki-ihanat ranskalaiset pehmolelut, joita tämä äiti haalii itselleen. Eikä vähiten siksi, että kuopus jo 18.
HannaHoo
Deglingos! Ne ne oli!
HannaHoo
Meiltä löytyy noita samoja leluja, brion helistin (jopa kaksi kappaletta) ja toi hymynaama. inhoon ite kans kaikkee muovikrääsää, muumeja ja nalle puh -meininkiä.. Mauri Kunnas -krääsä saa anteeksi koska ne on vaan niin pirun mageita 🙂
Hanna Hoo: miksi, oi miksi menit mainitsemaan ton Deglingosin???? en oo tollasesta kuullutkaan mutta perus uteliaana näätänä menin heti sen googlaamaan ja.. mun on PAKKO saada tollasia leluja!!! aagrhh…
tää blogi on muuten ihan paras laatuaan 🙂
T: toinen lähiömutsi
Meilläkin piti tuo linja jouluun asti… Ihmeellistä muovikrääsää sitä voikin lapsi saada lahjaksi 🙁
Meillä muovi on astunut kuvioihin vastusteluista huolimatta. Esim. muovisella taaperokärryllä saa huomattavasti vähemmän tuhottua seiniä.. Ja se menee ulkona pihaleikeissä. Muoviin tottuu…
odotas kun menee pari vuotta, joulut ja synttärit… kerro sit uudestaan mitä löytyy leluhyllystä 🙂 Tai vaihtoehto on monta loukkaantunutta sukulaista ja tuttavaa joiden tuomia kapineita ei ole päästetty ovesta sisälle. Pliis ihmiset, aina kun tulette käymään niin lapselle EI tarvitse tuoda tuliaisia!
nim. 3v prinsessan äiti
Mä en ole vielä keksinyt pätevää, kivaa ja kaunista ratkaisua säilyttää nurkkissa lisääntyviä leluja. Avohyllykkä kaikkein kauneimille olis kyllä kiva! Pöllö on jäänyt kummittelemaan munkin mieleen, millähän verukkeella saisin sen ostaa jo nyt, vaikka Minime ei siitä vielä mitään ymmärräkään…
Totta, ihanaa, että leluissa voi yhdistyä mahtavuus ja esteettisyys. Meillä on yksi lipasto jo nyt pyhitetty pelkästään lauta- ja korttipeleille. Siihen täytyy varmaan hankkia laajennusosa, että saadaan tulevaisuuden lastenpelit mahtumaan mukaan 😀
Se puujunarata on kyllä ihana! Ja pidän mahdollisuudesta hankkia lisäosia sekä uusina että kirpparita – hyvät lelut kestävät aikaa. Junarata on onneksi pikkuveljeltäni säästetty, joten jahka Minime kasvaa, aarre kaivetaan esiin vanhempieni ullakolta. Hakka hankitaan tännekin, sori alakerran naapurit… Deglingos, onpas veikeitä! Pehmoja meille on muuttanut jo nyt aika läjä, joten en anna itselleni lupaa käydä ihastelemassa niitä sen enenpää…
Joo, jotkut lelut säilyttävät ihanuutensa äidiltä tyttärelle! Ja ne krääsät, muovisena tai muuten, pyritään pitämään kaksion ulkopuolella. Kiva, jos blogi maistuu!
Eli tässä on onneksi melkein vuosi vielä aikaa, huh! Mä tosin toivon ja uskon, että joulupukki uskoo mutsin sanaa: jos lelun oletettu elinikä on alle 30 vuotta, sen olisi voinut jättää tekemättä ja etenkin ostamatta.
Monet muoviset asiat ovat toki kivoja myös, kuten tuo hymynaamahelistin. MIKSI-kysymyksiä saavat aikaan epämääräiset ja rajuja leikkejä kestämättömät krääsät, olkoon ne sitten muovia, puuta tai vaikka metallia. Mutta taaperokärryksi olen vaaninut käytettynä Brion puista mustaa vempelettä. Eikä tosiaan tullut mieleen toi, että sillähän jyrää hyvin seinätkin! Muovinen versio löytyy isovanhempien aarrevintiltä, täytyy laittaa harkintaan.
Pitäis vissiin kehitellä siihen ”ei mainoksia, ei ilmaisjakelua, ei puhelinluetteloita” -lapun viereen oveen jättikokoinen kyltti, joka sanoo ”ei lelukrääsää!” Paras lahja on antaa aikaa lapselleen. Isompana viedä vaikka huvipuistoon, leffaan, Huimalaan tai piknikille omaan kotiin rakennettuun majaan.
Meillä oli sekä tuo Ikean lelukaari että sellanen ruma tiedätkyllävarmaanminkälainen hieman kirkuvampi versio, mutta nuo Ikean simppelit palikat vaan jakso kiinnostaa eniten! Ja tämä on tapahtunut jo kahden tyttären kohdalla 😀
Ensimmäinen kommentti ja ensimmäinen vierailu täällä, sanottavaa tuli heti mieleen paljonkin blogia selaillessa, varsinkin kun itsellänikin on ennenaikainen lapsi. Hän oli tosin ihan ehta ”letkuruokittu” keskonen kaappeineen (yhtään väheksymättä kenenkään ennenaikaisen kokemuksia), mutta paljon tuli tuli heti tuttuja juttuja kelailtua tätä lukiessa, esim. synnytys alko ihan samanlailla. Palaan siis tänne lukemaan ja kommentoimaankin!
Hahaa, mä niin aioin käyttää tätä suurta tutkimustulosta, jos joku ihmettelee kirkuvien Nalle Puh -hahmojen puuttumista.
Kiva, että päädyit huudeille, toivottavasti tuut kylään toistekkin!
Minä sorruin ja ostin vuosi sitten meidän neidille (vähän ennen kun syntyi) sen Ikean hännästä vedettävän ketun ja sehän meni rikki parin ekan kuukauden aikana, ettei neiti ehtinyt sitä yhtään itse vedellä, mutta Ike Antikainen tuli myöhemmin nimeksi ja kovassa käytössä silti ollut 🙂