Tästä kesästä tulee superi. Vaikka en luultavasti tömistä hiekkaista maata yhdelläkään festarilla, katso auringonlaskua puistossa pitkäksi venyneen piknikin jälkeen tai aja pyörällä aamuyöstä kotiin paljain säärin, pääsen kokemaan paljon muuta.
Pääsen katsomaan kotikaupunkiani vauvan silmin, mikä on pitkällisen pohdintani ja omatoimisen aivopesuni jälkeen tosi jees – niillä penteleillä kun tuppaa yleensä olemaan paljon hauskempaa kuin meillä aikuisilla. Ja jumantsuikka, mulla on ensimmäinen kesälomani ikinä! Ja jos oikein vekkuleiksi lähdetään, tätä voisi kutsua palkalliseksi lomaksi, kiitos Kelan sponsoroinnin.
Ajattelinkin tänä kesänä ottaa Helsingin haltuun turistina. Vaellella vieraita katuja, unohtua pitkäksi imetystuokioksi itselleni uuteen kahvilaan, ihmetellä turistikohteita ja käydä paikoissa, joissa harvoin käydessään aina toteaa, että pitäisi useammin.
Aloitimme Minimen kanssa kotikaupunkituristeilun muutama viikko sitten
Luonnontieteellisestä museosta. Tämä on yksi niistä Helsingin paikoista, joissa on pitänyt käydä monesti, mutta ei ole ikinä päässyt lähi-Alepaa kauemmaksi. Ei pitäisi olla hankala nakki, sillä kaunis museorakennus sijaitsee ihan keskustassa. Museo on myös hyvä mutsilomabudjetille, sillä torstaisin kello 15–17 sisään pääsee ilmaiseksi alle 7-vuotiaiden lisäksi myös kaikki muut.
Minä rakastan historiaa, ahaa-elämyksiä ja tarinoita, joten mun onkin helppo tykätä museoista. Sen verran lapsenmielinen kuitenkin olen, että museot, joissa ei itse saa osallistua elämyksen tekemiseen, ovat tylsiä. Ei sitä tiedettä ja historiaa pidä ottaa niin pölyisen vakavasti!
Siksi Luonnontieteellisessä museossa on ihanaa, että luonnon ihmeitä voi oppia ymmärtämään myös tekemällä itse: kokeilemalla nostaa ennätyspainoista haukea, kurkkaamalla eläinten jätöksillä täytettyyn astiaan ja arvaamalla luiden perusteella, mistä eläimestä on kyse. Minimehän ei näistä vielä ymmärtänyt mitään muuta kuin mutsin hihkumiset, mutta samaan aikaan paikalle osuneilla luokkaretkiporukoilla tuntui riehakkaasta metelistä päätellen olevan hauskaa.
Vauvaikäinenkin kuitenkin viihtyi luontotarinoiden keskellä, ja värikkäät näyttelytilat saivat osakseen pitkiä tuijotuksia suu auki. Museosta löytyy tilat vaipanvaihdolle, ja imetys ja muu välitankkaus onnistuu tarvittaessa museon heppoisilla valikoimilla varustetussa kahvilassa. Kolmen ja puolen museokerroksen koluamiseen meni meillä reilut kolme tuntia. Aivot eivät enää olleetkaan valmiita sisäistämään mitään ylimmän kerroksen maapallon kehittymisestä kertovassa näyttelyssä.
Onneksi tänä kesänä onkin aikaa poiketa museossa useamman kerran ottamassa tiedot pienemmissä annoksissa. Jos siis
hampaidenpuhkeamisitkuhelvetiltämuulta lorvimiselta ehtii.
Muut Lähiömutsin vinkit äidin ja vauvan lomailuun Helsingissä löydät tagipilven kotikaupunkimatkailu-sanaa napauttamalla.
Oih, tuo on niin kiva paikka. Käytiin miehen kanssa viime talvena ja muisteltiin omaa lapsuutta kun siellä käyty viimeksi:) Voin kuvitella, että teilläkin oli kivaa! Kesälomailu on jees – itsellä nyt viikkoja 29 ja kesäloma+äitiysloma yhdistelmällä laskettuun aikaan saakka – yritän kanssa tehdä kaikkea mitä ei ennen voinut – mitä nyt maha ei estä tekemästä 😉
Hei, kyllähän nyt äiti- ihminenkin voi käydä piknikillä ja viilettää hameenhelmat hulmuten fillarilla pitkin ahonlaitaa! (huom! ilman skidiä siis). Vai miksi ei muka voisi? t. Neljän äiti
Hei hyvä idea pitäneepä pistää korvan taakse tämä. Ja muitakin pikku kesälomareissu ideoita vauvan/lapsen kanssa otetaan vastaan;)
Ai että oon kateellinen sun lomasetistä! Oma virallinen äiyiyslomani ei edes ehtinyt alkaa ennenkuin tyyppi päätti syntyä. Olisi ollut ihanaa laskeutua rauhassa vauvakuplaan, valmistella kotia uuteen asukkaaseen ja ottaa vaan rentsisti. Nauti siis ansaitusta lomasta – ystäväni sanoi, että hän pitää Suomen aikaisin alkavaa äitiysvapaata ennenaikaisena palkintona synnytyksestä!
Haha, no tietty voi! Mutta mulla se ei kyllä vanhaan tapaan onnistu, kun on toi yks viiskuukautinen.
Ennen luuhasin piknikeillä niin kauan kuin skumppaa vaan riitti. Nyt skumppapullon poksahtelut on harvinaisia ja vauvan kanssa vietetyiltä piknikeiltä pitää olla kotona ennen auringonlaskua.
Ennen pyöräilin joka paikkaan, nyt en ole vauvan syntymän jälkeen pyöräillyt yhtään – etenkään yömyöhällä halki hiljaisen kaupungin. Pyöräkärryn hankintaa siirettiin ainakin vuodella, sillä tyyppi ei viihdy edes rattaissa, saati vauvakaukaloon köytettynä kärryissä. Toki vois omalla ajalla pistää helmat heilumaan siellä ahon laidassa.
Festareille vois toki tämän ikäisen kanssa jo lähteä, hyviä kokemuksia löytyy lähimutsipiiristä. Ei nyt varmaan tarvi mainita erikseen, että meininki festivaaleillakin olisi toki poikkeavaa viime vuosista. Provinssin sunnuntaipäivä pitikin mennä tsekkimään, mutta samaan aikaan on tärkeämmät juhlat, joita mennään Minimen kanssa bailaan.
Hyvä, että irtosi ideaa omaan käyttöön otettavaksi. Tarkoituksena on kirjoittaa näitä vinkkauksia enemmänkin, ainakin isoimmista ”kohteista”, joissa käydään ihmettelemässä.
ideoita tekemisistä Helsingissä vauvan kanssa otetaan täälläkin ilolla vastaan 🙂 luonnontieteellisessä käyty muutama vuosi sitten, mutta hyvä tietää tuo ilmainen sisäänpääsy aika, jos vaikka innostuisi uudelleen sinne menemään.
On mielenkiintoista seurata teidän tekemisiä sillä itselläni on 5,5 kk tyttö eli samoissa tilanteissa mennään, muutenkin hauskoja yhteensattumia ollut esim teillä oli sama virkailija isyystunnustuksessa kuin meillä 🙂 ja löytyy muuten myös viininpunainen ergon kantoreppu 😉
Kiitos muistutuksesta, tuonne pitääkin seuraavalla (tai sitä seuraavalla..) Helsingin reissulla suunnata 🙂
Jep, yritän saada ideat raaputettua tännekin asti. Tuo ilmainen aika Luonnontieteelliseen on eri talvi- ja kesäaikaa, joten kannattaa vielä tarkistaa se museon sivuilta, niin ei tuu pettymystä.
Rolf ja Ergo go go!
Joo, välillä asiat on niin itsestääänselvyyksiä, että ne unohtuu. Suosittelen ehdotomasti tutkimusretkeä luonnontieteelliseen.