Yön aikana luminen maisema oli muuttunut tihkusateiseksi harmaudeksi. Tuuli vihmoi sateen ikkunaan väreileväksi kalvoksi, jonka läpi ei meinannut nähdä. Onneksi ehdittiin nauttia lumen tuomasta valosta ja rauhallisesta tunnelmasta sen parin päivän ajan, kun lunta Helsinkiinkin asti riitti. Vaikka tänään vettä satoi vaakasuoraan, edestä, takaa ja sivulta, päätimme kuitenkin lasten kanssa pakata retkireput.
Ensimmäisen adventin kunniaksi Vuosaaressa järjestettiin joulupolku. Sujahdimme siis metron kyydissä vielä syvemmälle Itä-Helsinkiin. Aurinkolahden rantaa kävellessä tuuli puhalsi lastenrattaisiin vauhtia kuin purjelaivaan. Perillä Uutelassa odotti joulupolun lisäksi ystäväperhe.
Lähdimme kulkemaan ihmisten jaloissa mutapuuroksi muuttuvaa polkua pitkin syvemmälle metsään. Olin onnellinen kurahousuistani, jotka mies aamulla ennen töihin lähtemistään kaivoi kalastusvermeistönsä joukosta minulle. Miten en ole tiennyt, että hänellä on aikuisten kurahousut! Ryökäle jemmaillut niitä ihan itsellään tähän asti. Nyt kun pääsin aikuiskurahousujen makuun, pukeudun vain niihin, kunnes ulkona kulkeminen tuntuu taas muulta kuin eksymiseltä jättimäiseen ja pillastuneeseen autopesuun ilman autoa.
Joulupolku oli mukava, vaikka jouluisempi sää olisi toki nostanut tunnelmaa. Arvostan ihan valtavasti, että ihmiset toteuttavat tuollaista ilmaista ja kivaa tekemistä lapsiperheille. Muksut pääsivät esimerkiksi vetämään muina panttereina parkour-radalla, ajelemaan rekikoirien vetämillä kärryillä ja seurailemaan joulunäytelmää. Kekseliäisyyspisteet saa Vuosaaren melontakeskus, joiden pisteellä sai laskea mäkeä – kajakilla ja lumetonta kalliota pitkin.
Nuotiopaikka oli varattu vaahtokarkkien paistamiseen, joten vetäydyimme sivupolulle syömään eväitä. Eikä yhtään liian myöhään, eräs aikuiskurahousuinen seurueemme jäsen alkoi oireilla vakavahkoa nälkäkiukkua. Levitimme eväät märälle sammalmättäälle: ystäväperheellä oli termarissa nakkikeittoa, ja meidän termarista löytyi riisipuuroa. Nuotiolle tarkoitetut soijanakit vedettiin kylmiltään ja ryystettiin lämmintä kaakaota päälle.
Nyt pesukone tahkoaa kolmatta koneellista ravassa ryvettyneitä retkivaatteita. Ulkoilma tuntuu yhä punana poskissa, ja varpaat hymistelevät tyytyväisenä villasukkien uumenissa. Lapset nukahtivat retkeilyn jäljiltä hetkessä. Eikä usko, että tänä iltana joudun minkään vartomaan unta tulevaksi.
Mekin käytiin Vuosaaren joulupolulla. Ihana tapahtuma, mutta pakko sanoa että kyllä se sää vähän verotti joulumieltä. Kivasti oli porukkaa kuitenkin liikkeellä ja ihanat vapaaehtoiset oli reippaita ja iloisina odottamassa tulijoita. Meillä myös pyykkikone lauleli tuttuja säveliään pitkin iltaa.
Sää ei tosiaan ollut se jouluisin 😀 Mutta siitä huolimatta yllättävän moni muukin oli lähtenyt uhmaamaan tihkua, tuulta ja mutaa. Ja vapaaehtoiset polun järjestäjät ansaitsevat jättimäiset ablodit!
Olipas melkoinen keli, mutta kivaa että porukka oli lähtenyt liikkeelle 🙂
Mulla on kurahousut jalassa (vieläpä henkselimalliset) lasten kanssa riehuessa vaikka leikkipuistossa, ovat tosi kätevät! Myös kurarukkaset olen ostanut lastenosastolta lähinnä pihatöihin, mutta kyllä niillä on kätevä lykkiä myös vaunuja sateella. Parasta on se, että edes vanhimmat lapset eivät kitise kurahousuista tai rukkaisista kun äidilläkin on.
Sää oli kyllä öh, mielenkiintoinen 😀 Oh, henkselilliset aikuisten kurahousut, kuulostaa just hyvältä! Katsotaan, josko me tuolla yhdellä housuparilla pärjättäisiin miehen kanssa. Mä aion ne tästä lähin vetää jalkaan myös hakiessani kurapäivinä lapsia päiväkodista. Ei tarvi sitten varoa vaatteitaan, kun kaksi pipon tupsua myöten mutaista lasta tulee halaamaan 😀 Ja toi on muuten totta; kitinä kurahousuista väheni radikaalisti, kun mullakin oli.
Mulla on kans leikkipuistossa ihan kurahousut, jotta lapsen voi ottaa vaikka syliin ilman että itsekin on yltä päältä liassa. Päiväkodissa en ole vielä ”uskaltanut” niissä esiintyä.
Tänä syksynä mieheni oli lähtenyt sadepäivänä töihin, myös kurahousut jalassa. Heti ulko-ovella oli kuulut kadulta pienen pojan huutavan ”kato äiti, tollakin on kurahousut! Mikesi sullakin ole?” Oli naurattanut molempia 😉
Joo, aioin kyllä kiskoa minäkin kurapäivinä kuriksen jalkaan tästä edespäin, jos vaikka puistoon lähdemme. Ei sitten tarvitse pestä kaikkia vaatteita, vain kurikset 😀
Kurahousut aikuisen jalassa on varmasti sellainen ns. jäänrikkoja kaikenlaisessa seurassa 🙂
Joo, en tiedä miksi on tullut joskus ostettua ihan henkselimallit. Henkselit pysyy kyllä takin alla visusti piilossa, vaikka komiat onkin 🙂
Kyllä ne vaan hommansa hoitavat ja jalkaan ovat varsinkin tänä syksynä päässet ehkä liiankin usein, voisi tulla jo lumi ja pakkaset.
Henkselilliset on niin hienot, että vedä reteesti takin päälle vain 😀
Tänä syksynä on kyllä saanut kiskoa kuriksia jalkaan ihan liian usein. En muista päivää, etteikö niitä olisi tarvittu ainakin jossain vaiheessa päivää. Että kyllä kiitos, lunta ja pakkasta 🙂
Olin aikoinaan myyjänä Etolassa ja lukemattoman kerran tuli todettua, että lapset tarvitsevat kurahousut mutta aikuiset tarvitsevat sadehousut. Aikuisten kunnon sadeasusetti housut + takki hyvin pidettynä kestää vuosia. Kaikki tietysti sanovat, että sadeasut hiostavat, mikä on tietysti totta mutta sadetakki pitääkin riisua heti, kun sade lakkaa. Lapsille taas ei pidä pukea liikaa kurahousujen alle ettei liikkuessa tule kuuma. Ja itsestään selvää on, että kurahousut ovat kokoa suuremmat kuin muut vaatteet, ettei ne tee sitä tönkköilmiötä.
Ai Etolastako saa aikuisillekin sadehousuja? Jos näin, hyvä tietää! Me käydään yleensä just sieltä täällä Hertsikassa hakemassa lasten kurikset 🙂 Kuriset / sadeasut ei tosiaan hengitä, ja olen oppinut ihan saman viimeistään metsäretkillä. Lapsille alle vähemmän vaatetta, etenkin jo ollaan liikkeessä. Ja kun ei sada, sadekledjut heti pois 🙂
Aika sissejä te olitte, kun lähditte sunnuntain kauhusäässä reippailemaan. Onneksi se ihan pahin sade taisi olla vasta illalla. Pidän itseäni ulkoilmaihmisenä, mutta kummasti saan kaivattua lisämotivaatiota blogisi kuvista ja teidän jokasäällä rymyävistä lapsista 🙂
Mitenköhän sen kurahousuilun ja metsäilyn saisi tarttumaan meillä mieheenkin…
Täytyy myöntää, että oltaisiin harkittu lähtemistä kyllä kahdesti, jos ei oltaisi sovittu ystäväperheen kanssa tärskyjä sinne 😀 Mutta hyvä, että mentiin. Etenkin lapsilla oli mukavaa. Ja aina ulkona telmiminen sisällä kökkimisen voittaa, ainakin kun on kyseessä (meidän perheen) pienet lapset 😀
Hauska kuulla, että meidän mudassa rymyäminen tuo lisämotivaatiota ulkoiluun 😀 Tämä mielessä jaksan kiskoa kurikset lapsille (ja itselleni) jalkaan useammin.
Mahtava retki. Meilläkin lapset tykkäväät tehdä retkiä metsän siimeksiin. Hieno kirjoitus.
Kiva, että tykkäsit kirjoituksesta 🙂 Retki oli tosiaan mutainen, mutta mahtava. Metsäily lasten kanssa on kivaa puhaa, ja on hienoa, miten Suomen pääkaupungissakin metsään pääsee vaikka metrolla 🙂
Jos haluaa oikeasti hyviä ja pirteän värisiä sadevaatteita, niin ainoa oikea paikka ostaa niitä on ruotsalainen nettikauppa farmerrain.com. Sieltä löytyy takkeja, hanskoja, haalareita ja kurahousuja niin vyötärömallisena kukn kuminauhahenkseleillä ja jopa vanhan kunnon mallin mukaisilla neppariolkaimilla! Materiaalit ja työn laatu huippuluokkaa ja pysyy vesi varmasti ulkopuolella! Itse ostanut useampiakin settejä tuolta ja kaikki toimii todella hyvin. Joskus tietty tulee vähän katseita esim kun on punainen takkija limen vihreät lappuolkainkurahousut siinä päällä – jotenkin miehet ei saisi käyttää kirkkaita värejä, mutta mua ei haittaa! Suosittelen lämpimästi (ja kuivasti…)
Ja Pialle terveiset: Kyllä niillä uskaltaa päiväkotiinkin, rohkeasti vaan! Ei ne ole kuin järkevän ihmisen järkevät vaatteet! Itse katson säälien kaatosateella tennareissa ja sateenvarjon kanssa kulkevia ihmisiä, kun sydvestin lieristä vesinoro valuu sadetakille ja edelleen kurahousun lahjetta. Mutta kaikki mun vaatteet alla on kuivia!