Maalla kaikki on toisin. Mummilan ullakolta löytyneet Minimen enon vanhat rattaat eivät olleet kidutusta varten, kuten tyypin oma kiesi on. Edelliseen postaukseen tulleiden kommenttien sisuunnuttamana innoittamana nimittäin roudasin rattaat pihalle, istutin tyypin siihen ja jösses. Ei kitinää, vain leveä hymy.
Taisi Minime aistia mutsinsa mitan poreilevan pian yli, sillä kunnon unien ansiosta päivä oli muutenkin aurinkoinen kuin vauvanruokamainoksessa. Tyyppi pötkötteli tyytyväisenä lattialla mun pyykätessä, ruoka maistui hyvin ja kaikki asiat olivat nauramisen arvoisia.
En nyt kuitenkaan vielä lähde ostamaan uusia juoksutrikoita metsälenkit rattaiden kanssa mielessäni. Mutta ehkä pikkuhiljaa koittaa se aika, että Minime on valmis silloin tällöin köröttelemään rattaissa minussa kiinni olemisen sijaan.
Hihhei hianoo hianoo! Maalla kaikki on tosiaan toisin. Meidän poika oppi kääntymään mahalleen yhden mökkireissun aikana ja kotiin palattuamme siltä kesti viikon (jonka aikana sen mutsi jo meinas huolestuu et mitä hittoa) oppia/ innostua tekemään se sama kotona. Vaikka meidän koti on mielestämme ihan liikkumiseen stimuloiva niin joku taika siin mökkeilyssä oli. Mummu ja pappa saa johonkin rajaan asti mun puolesta kerätä krediittiä/ leijua tollasista ”me isovanhemmat opetettiin hänet kääntymään” : )
Sivuhuomautuksena vielä: hyvät loppukaneetit sun jutussa!
Peukkua hyysäämiselle ja vauvojen piloille hemmottelemiselle! Tee just niinku sinä haluat ja susta tuntuu hyvältä. 🙂 Tyyppi taitaa tykätä naama menosuuntaan menosta, näkee hyvin maisemat. Tai sitten matkakieseissä on muuten vaan parempi pössis. 😀
En ole lukenut edellisen postauksian kommentteja.. Mutta suosittelen myös hyysäämistä ja etenkin hemmottelua niin paljon kun sielu sietää! Ei se siitä pilalle mee, oikeesti!
Jee! Olen se sama anonyymi joka edellisessä postauksessa kertoi oman lapsensa vaunuihin nukkumaan opettamisesta 🙂 se kun lapsi alkaa vetää niitä pitkiä päikkäreitä vaunuissa ja itse on VAPAA… Se on hieno tunne 🙂 saako Minime teidän omissa rattaissa matkustaa kasvot menosuuntaan? Ehkä salaisuus viihtymiseen on juuri siinä 🙂 ja toki lasta saa hemmotella ja antaa läheisyyttä 🙂 mutta lisäksi voi tarjota uusia kokemuksia ja rohkaista maailman tutkimiseen ja uusien asioiden oppimiseen (vaikka ne voimakastahtoisilla persoonilla saa aikaan joskus raivokkaan turhautumiskitinähuutokonsertin) 🙂
Maalla/mummulassa kaikki on tosiaan toisin. Meiän vauva veteli ekalla mummulareissulla paikallaan olevissa vaunuissa 2 tunnin päikkärit, kotona nukkui vain liikkuvissa vaunuissa. Poika myös oppi kääntymään mahalleen ja sai ekat hampaansa mummulassa. Saas nähdä mitä tapahtuu, kun menemme vauvan kanssa mummulaan viikoksi 🙂
Mietin tuota ”ei nuku kuin liikkuvissa vaunuissa”. Jos lapsi nukutetaan aina liikkuviin vaunuihin, osaako hän nukkua paikallaan olevissa vaunuissa? Itse (melkein 4 vuotta sitten) oletin asian olevan näin, kun kuuntelin jo vauvan saaneita tuttaviani; Äidit olivat kuolemanväsyneitä kun yöt menivät niin ja näin ja kun vauva sitten päivällä nukkui, ei äiti voinut levätä, koska hänen piti kävellä ympäri kyliä vaunujen kanssa. Joten koskapa olen laiska, ”opetin” vauvan heti alusta nukahtamaan paikallaan oleviin vaunuihin. Näin sain itsekkin nukkua rauhassa torkut jos väsytti. Oletin jotenkin että kyllä se pieni vauva jumankekka nukahtaa mihin vaan jos se on väsynyt!! 😉 Jälkeenpäin olen tyytyväinen ”laiskuuteeni”, meillä tämä toimi.
Olen (olin?) muuten sitä koulukuntaa, joille tuli huono omatunto jollen vähintään kerran päivässä nukuttanut vauvaa ulos, tästäkin ollaan niin montaa mieltä. Joidenkin mielestä on naurettavaa nukuttaa vauvaa ulos, ”eiväthän aikuisetkaan nuku ulkona” 😀
Moi, kiitos mahtavasta blogista! Meni taas yöunet kun kahlasin vanhoja juttuja läpi, mutta so not. En tiedä miten olin ehtinyt välissä sinut unohtaa, nyt Kantokiertue onneksi muistutti. Ihan mahtavaa, niin jäään tällä kertaa lukemaan. Aloitan antmalla tunnustuksen, jos sitten vaikka muistaisin paremmin: http://valeaiti.blogspot.fi/2012/09/valeaidille-tunnustus.html
heippa lähiömutsi! täällä kirjottais yks aika alusta asti mukana ollut lukija, mulla ei ole lasta, eikä toivottavasti tulekaan vielä vähään aikaan ikää kun on vasta 19 vuotta,joskus sitten 🙂 ymmärrän että arkesi on tosi vauvaantunutta ja että suurin osa pyörii vauva arjen ympärillä ja siihen liittyvissä asioissa, mutta ajattelin tulla vaan muistuttamaan että koska täällä on niitäkin lukijoita jotka eivät vauvaile vaan lukevat blogia koska rakastavat kirjotustyyliäsi ja tapaasi ilmaissa asiat toivoisin että välissä tulisi jotain muutakin kuin esimerkiksi näitä : mitä tehdä vauvan kanssa lomalla postauksia 🙂 kiitos supermahtavasta blogista ja toivottavasti en kuulostanut negatiiviselta valittajalta, hauskaa syksynjatkoa! 🙂
Hei!
Olen juuri perustanut uuden mammablogeja listaavan blogin, johon toivon sinun käyvän tutustumassa ja ehkä jopa liittymässä!
http://mammabloggarit.blogspot.fi/
Hei, sinulle on merkityksellinen haaste blogissani;)!
Äläpä! Mä odotan kovasti, että tämän pitkän maaseutuloman aikana Minime vielä oppii konttaamaan. Se olis aikamoista se.
Jep, peukut, pottuvarpaat ja kaikki! Mäkin ajattelin, että olisiko naaman suunnalla vaikutusta asiaan, mutta mökillä koitettiin toisilla perintörattailla, joissa naama on taas työntäjään päin, eikä protestointia ilmennyt niissäkään. Joku maaginen raja on nyt vain ylitetty ja tyyppi on valmis matkustamaan ilman välitöntä ihokontaktia mutsiinsa.
Joo, mä voisin mainita monta muuta asiaa, joista menevät piloille helpommin. Jopa mädäntyvät.
Jee, todellakin! Omissa rattaisssa matkustaa naama työntäjään päin, mutta salaisuus ei ole siinäkään. Mökillä tehtiin muutamana päivänä testiajot kiesissä, jossa matkustaja kulki kasvot työntäjään päin. Eikä protesti-itkua tai kitinää. Minime taitaa nyt vain olla vihdoin valmis matkustamaan rattaiden yksinäisyydessä. Ja mun puolesta sai ottaa sen ajan, joka siihen meni, vaikka vaunulenkkejä olikin ikävä.
Tietty tarjotaan uusia kokemuksia Minimelle, todellakin. Ja rohkaistaan uusien aisoiden oppimiseen ja maailman tutkimiseen t-o-d-e-l-l-a-k-i-n. Se, että annetaan hänelle haluamansa läheisyys, ei sulje niitä pois.
Mummulat rok rok! Me ollaan viivytetty lähtöä takaisin kaupunkiin – jos se vaikka oppisi konttaamaan!
Ei muuten nukahda mihin vain, vaikka olisi kuinka väsynyt. Puoli vuotta yritettiin meidän minityyppiä päivisin nukkumaan vaikka miten päin ja millä konsteilla. Nyt voisin jo melkein sanoa, että nukahtaakin tuosta noin vain, onneksi. Ja jos näin helppoa olisi ollut koko ajan, ehkä voisin tietämättömyyttenä pohtia samanlaisia kuin sinä.
On mielestäni ihan loogista, että huonosti nukkuvat vauvat nukahtavat helpommin liikkeeseen. Onhan se tuttu ja turvallinen tunne jo kohdusta. Ja onhan se pirun kätevää, kun vauva pakottaa mutsinsa lyllertämään sen päivittäisen lenkin. Vähän kuin koirakin pakottaa ulos säällä kuin säällä. Juu, vertasin vauvaa juuri koiraan.
Jos asuttaisiin maalla, mäkin varmaan potisin huonoa omaatuntoa, jos päikkäreitä ei yhtenä päivänä nukuttaisi kuin sisällä. Mutta kun asuu kerrostalossa, ei vaunuja noin vaan lykätä ikkunan eteen terassille. Siksi onkin pakko olla liikkeessä tai istuksia jossain puiston penkillä. Näistä syistä en onneksi en koe paska mutsi -fiiliksiä, vaikka ei oltaisi käyty joskus ulkona koko päivänä, nukkuen tai hereillä ollessa.
No kiitos ja ollos hyvä! Kiva, että löysit tiesi takaisin tänne lähiöön! Mä olen niin otettu tunnustukseta – ja etenkin blogiani kuvaavasta tekstistä – mutta olen niin tylsimys, että en ole ehtinyt aikaisemmin tulleisiin tunnustuksiin vastata. Niinpä mielien pahoittamisen minimoimiseksi en nyt vastaa tähänkään. Paitsi sanomalla vielä kerran isosti kiitos!
No morijenttes! Kiva, että olet sinnitellyt mukana noinkin kauan, vaikka blogin aihepiiri meneekin vähän ohi kiinnostuksistasi. Toki mulla avauduttavaa löytyisi vaikka mistä asioista, mutta koska kyseessä tosiaan on äitiys- ja vauvablogi, rajaan aiheet käsittämään tarkasti tätä aluetta. Muuten menisi sillisalaatiksi. Syksyn jatkoja myös sinne!
Moi! Kiva idea. Tästä olisi ollut apua, kun kusitikun yllättämänä täysummikkona etsin blogimaailman muita mutseja.
Oih kiitos haasteesta ja etenkin moisen projektin keksimisestä! Nii ja ”megaluokan bloggariksi” tituleeraamista, se hihitytti kovasti. Olen tylsis, enkä vedä haastetta blogiini asti, mutta kunhan olen paremmassa paikassa ja paremmalla ajalla, yritän muistaa ottaa haasteen muihin osiin osaa.