Kävimme viime viikolla mökkireissulla, jossa meillä oli mukana myös pieni lauma eläimiä. Pupu, seepra, hiiri ja hyttynen (joka aikuisten silmään erehdyttävästi näytti ampiaiselta) juoksentelivat kikatellen niin metsässä kuin mökin sisälläkin. Ne hyppivät sängyillä kuin mitkäkin eläimet ja tulivat ruokapöytään istumaan korvat lerpattaen. Saunan ne sentään jättivät väliin. Turkki olisi kuulemma kastunut.
Mielikuvitus on todellakin tullut rytinällä kolmevuotiaan leikkeihin. Kuluneen vuoden aikana sadut ovat hypänneet kirjojen sivuilta arkeen, ja mielikuvituksen voimalla kodin esineet muuttuvat milloin avaruusalukseksi ja milloin tanssistudioksi.
Mä yritän elellä mielikuvitusmaailman ympäröimänä parhaani mukaan. Siitäkin huolimatta, että välillä keskelle olkkaria raahatut tavararöykkiöt ärsyttävät, kun en ihan heti ymmärrä röynäläjän (johon välttämättä tarvitaan kaikki talouden tuolit ja peitot) olevan mattokauppa tai koulu. Toisinaan taas eläydyn lapsen mielestä kai liiankin innokkaasti, ja hän joutuu vähän nolostuneena muistuttamaan, että ei se pöytä ihan oikeasti ole hevonen. Jatka siinä nyt sitten muina naisina ruokapöydän taputtelua ja paijjaamista.
Vaikka lapsella siis mielikuvitusta pisaa, mä mielelläni myös ruokin sitä. Nuo Lasten PR:n edustamalta Younglifelta saamamme eläinrooliasut ovat kerrassaan ihania siihen. Ne olivat ainoat mukaan pakatut lelut usean päivän mökkireissulle, eikä muuta tarvittu. Kaverin ja mielikuvituksen lisäksi.
Suomessa suunnitellut ja Virossa ommellut roolivaatteet ovat simppeleitä ja juuri siksi niin nerokkaita. Oikean värinen turkki ja oikean malliset korvat, häntä sekä mahdolliset siivet – loput luo mielikuvitus tai tarvittaessa vaikka kasvomaali. Väljän asun alle mahtuu paksummatkin ulkovaatteet, ja roolivaatteet voi ihan reilusti pestä koneessa, jos ja kun sotkua tulee.
Yksinkertaiset asut kolmevuotiaskin saa kiskottua itse päälleen ilman kiukkua, ja sama asu menee kahdeksanvuotiaaksi asti. Tai no itse asiassa vaikka kaksikymppiselle, sillä minä olen vetänyt noita päälleni naamiaisiin aikuisiälläkin. Nuorimmalla siskollani ja veljelläni on nimittäin ollut noita samaisia Younglifen asuja käytössään omassa lapsuudessaan, ja mä olen niitä sitten aikoinaan naamiaiskemuihin lainaillut. Voinkin siis omasta kokemuksesta sanoa näiden designin kestävän aikaa ja ompelujäljen hyvin – köh – railakasta käyttöä.
kiitos.