Kevät näyttäisi Helsingissä päässeen siihen pisteeseen, että palstaviljelijän ei pian tarvitse pohtia, mihin aikaansa laittaisi. Tiedättehän; ensin kuovitaan paikoillaan monta viikkoa, kun tekisi jo niin mieli tehdä ja puuhata, mutta säät eivät ole ajatukselle suopeita. Ja sitten yhtäkkiä saisi olla joka puolella ja tehdä sataa asiaa samaan aikaan.

Tätä harrasteviljelijän iloista ongelmaa helpottavat talvikylvöt. Silloin pääsee laittamaan kädet multaan, vaikka on vielä lumet maassa – ja samalla tulee helpottaneeksi niitä viikkoja, kun tekemistä on yllin kyllin.

Kokeilin tänä vuonna talvikylvöjä ensimäistä kertaa. Nytkin meinasi käydä viime vuosien tapaisesti unohdus asian kanssa. Mutta pääsiäisenä, kun oli juuri se malttamaton paikallaankuopimisvaihde päällä, muistin asian. Aika hilkulle siis meni, että talvikylvöistä voin puhua. Mutta kun väliin tuli kunnon takatalvi lumimyrskyineen ja pakkasineen, multiin laittamani siemenet saivat osakseen tuntumaa myös talvesta.

Pohjoisempana ehtii vielä hyvin talvikylvämään näin huhtikuussakin.

Talvikylvö helpottaa kevään kylvöruuhkaa

Talvikylvö tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että siemenet kylvetään maahan talvella.

En ole ihan saanut selville, miten talvikylvöt eroavat syyskylvöistä. Mutta arvelisin eron olevan siinä, että syksyllä maahan laitetaan sellaiset siemenet tai sipulit, jotka tarvitsevat kylmäkäsittelyn itääkseen. Esimerkiksi tulppaanit laitetaan tämän takia maahan syksyisin, samaten kuin talvivalkosipulit. Näin ne saavat tarvitsemansa kylmäkäsittelyn luontaisesti, talven tarjoilemana.

Talvikylvöissä kylvetään sellaisia siemeniä, jotka eivät kylmäkäsittelyä tarvitse, mutta jotka kestävät kylmää.

Etuna talvikylvöissä on tietenkin ajansäästö, kun kylvöjen tekemistä voi hajauttaa. Talvikylvökonkarit myös kehuvat, että kasveista tulee voimakkaita, kun ne ovat ponnistaneet lumen seassa kasvuun. Aikaisten kylvöjen etuna on myös se, että siemenet alkavat itää, kun aistivat siihen olevansa valmiita, eivät sitten, kun puutarhuri arvelee niiden olevan siihen valmiita. Näin saatetaan saada satoa ja kukkia aikaisemmin.

Näitä siemeniä voi kylvää talvella

Tutkailin eri nettisivuilla olevia ohjeita talvikylvöihin, ja niiden perusteella pengoin siemenpussilaatikostani rukolaa, tammenlehtisalaattia, retiisiä, tilliä ja kehäkukkaa.

Muita jäätymistä kestäviä siemeniä talvikylvöihin ovat ainakin pinaatti, porkkana, kaalit ja persilja.

Minulla on tapana kylvää lehtikaali esikasvatukseen sisälle ensimmäisten joukossa, maaliskuussa. Näin lehtikaalisatoa pääsee keräämään jo hyvissä ajoin kesäkuussa. Olisi hauska joku vuosi kokeilla, miten onnistuisi siinä rinnalla ihan päinvastainen metodi, eli lehtikaalin talvikylvö.

Talvikylvöt voi tehdä jäiseen maahan tai kasvulaatikoihin

Talvisia kylvöjä tehdään niin avomaalle, laatikoihin, kasvihuoneeseen ja kohopenkkeihin.

Itse laitoin ensimmäiset talvikylvökokeiluni kesämajan katolla majaileviin kasvulaatikoihin. Olin tyhjentänyt ne mullasta syksyllä, joten laitoin niihin nyt uudet mullat. Mutta jäätyneeseen maahan voi kuulemma kylvää myös, kunhan sitten peittää kylvöt tuoreella ja sulalla mullalla.

Keväisistä kylvöistä talvikylvö erosi kylvöajankohdan lisäksi vain sillä, että lopuksi peittelin kylvökset lumella. Näin siemenet pysyvät suojassa linnuilta ja kevätauringon liian aikaisilta houkutuksilta. Samalla sulava lumi pitää huolta kylvösten kosteudesta.

Nyt pikkumökkimme pikkukattopuutarhan lumet ovat jo varmasti sulaneet, joten kylvöksiä pitää muistaa alkaa kastella. Jännä nähdä, näkyykö siellä ehkä jo jotain vihreää! Hankien keskelle kylvetyt taimet ovat tottuneet kylmään, mutta pakkasilta niitä pitää silti suojata esimerkiksi harsolla.