Toiset lapset syntyvät niskakuoppa sammaleelta tuoksuen, joidenkin mielestä metsässä oleilu on tylsää, epämieluisaa ja ehkä pelottavaakin. Valtaosa lapsista asettuu metsäkansalaisina jonnekin tuohon väliin. Oli miten oli, kokenutkin metsäretkeilijämuksu saattaa kaivata toisinaan innostusta metsään lähteäkseen.

Vaikka minua aikuisena vetää metsään ihan vain ajatus metsässä olemisesta, en oleta lapsilta samaa. Okei okei; ainakin yritän olla olettamatta. Siksi valmistelen ja pakkaan metsäretkelle lähtiessä sitä mukaa, että lapsilla olisi mahdollisimman mieluisaa. Se kummasti parantaa myös omia retkitunnelmiani.

Tässä metsämutsin neljä vinkkiä päiväretkille lasten kanssa:

Ota metsään mukaan kaverit

Itse käyn mielelläni metsässä ihan yksinäni kuuntelemassa mäntyjen huojuntaa ja omia ajatuksiani, mutta lapset eivät (vielä) saa kiinni tästä ajatuksesta. Ymmärrän sen; muistan itsekin, miten lapsena en ymmärtänyt isäni kehotusta kuunnella hiljaisuutta. Mitä kuunneltavaa siinä on, kun ei kuulu yhtään mitään?

Hiljaisuuden sijaan lapsia metsäretkelle innostaa se, että mukaan tulee myös kavereita. Ymmärrän toki myös tämän; on kivaa saada myös itselle mukaan kaveri.

Ota metsään mukaan ajatus jostain tekemisestä

Ihan vain oleilu metsässä ei useinkaan lasten mielestä vielä ole tekemistä. Myöskään kävely, saati vaeltaminen, ei itsessään riitä kipinäksi metsäpoluilla taivaltamiseen. Tähän auttavat kaverit, joiden kanssa mielikuvitus lähtee helpommin lentoon, ja metsä muuttuu seikkailuksi. Kun mukana on vielä joku lelufiguuri tai pehmolelu, metsä tulee osaksi Ryhmä Haun pelastusoperaatiota tai Luppis-nallen retkipäivää.

Vähän isompien lasten kanssa keijukaistarinat ja yleinen rymyäminen ei kuitenkaan enää välttämättä riitä, joten silloin lapselle saattaa olla tarpeen tarjoilla tekemisehdotuksia.

Sienestys ja marjastus ovat aika luontevaa tekemistä, sillä moni lapsi innostuu niiden luomasta aarteenetsintäfiiliksestä. Erilaiset pienet luontokirjat ovat mukavia myös; metsästä voi yrittää bongailla sekä tunnistaa esimerkiksi eläinten jälkiä, lintuja, erilaisia sieniä ja varpuja. Tällaisia kirjoja kannattaa koittaa kaivella antikvariaateista, sillä nykyään nuo kirjat ovat kai korvautuneet puhelinsovelluksilla, joita taas en itse tahdo metsäretkiini sotkea. Yhdessä lasten kanssa ennen retkeä piirretty luontohavaintobingo voisi olla toimiva sekin.

Taiteellinen lapsi saattaa keskittyä pitkäksi aikaa piirtämään luonnosvihkoon maisemia ja sen yksityiskohtia, toinen tykkää tallentaa metsätunnelmaa kameralla. Kiikarit ovat aina hitti, ja voisin kuvitella myös kunnon suurennuslasin tai loopin olevan sitä.

Ota metsään mukaan eväät

Jos minulta kysytään, retki ilman eväitä ei ole retki lainkaan, vaan käyskentelyä. Homma muuttuu retkeksi heti, vaikka kiivettäisiin vain takapihan siirtolohkareelle, kun mukana on vaikka yksi keksi jokaiselle ja pullollinen mehua.

Itse tykkään pakata mukaan kunnon eväät, lounaan tai päivällisen ja päälle vielä jälkkärin. Eväät houkuttavat lapsia kulkemaan, ja kun lounaan / päivällisen ja jälkiruuan ripottelee kahdeksi eri pysähtymiseksi, saa vielä paremmin vipinää kinttuihin. Ja voi metsäntaika sentään, miten hyvältä keskinkertainenkin ruoka maistuu ulkona, pienen reippailun jälkeen.

Ota metsään mukaan kevyt riippumatto

Tämän niksin opin ystävältäni Senniltä. Hänellä on tapana ottaa riippumatto mukaan myös yksinään päiväretkeillessä ja pysähtyä välillä pötköttelemään. Me olemme aikaisemmin kuljettaneet meidän Ticket to the moon – riippumattoamme yöretkillä, mutta tänä syksynä riippumatto on pakattu mukaan myös päiväretkille.

Etenkin sienestäessä on kätevää, kun väsähtäneet lapset voi parkkeerata riippumattoihin lukemaan tai ihan vain yleissekoilemaan sillä aikaa, kun me aikuiset keräilemme leirin ympärillä sieniä. Ruokailu riippumatossa on toimiva ratkaisu sekin, kun ei tarvitse erikseen pakata takapuolenalusia ja lapsilla riittää riippumatossa riemua sen aikaa, että aikuisetkin ehtivät syödä rauhassa ja sitten pakata kamat taas kasaan.

Ja kun koko perhe kömmitään riippumattoon raajat solmuilla toistensa kanssa ja metsän hyräillessä ikiaikaista lauluaan ympärillämme, tuntuu hetken siltä, että olevaisuudessa olemme vain me.

Ja lopulta sitten

Jos näistä neuvoista huolimatta reppuun onkin vahingossa pakattu känkkäränkkä ja puusta harteille tipahtaa teiniangsti, yritän muistaa vanhan herttoniemeläisen viisauden: hyvä se on paskakin retki.