Mikäli sosiaalista mediaa on uskominen, Suomi näyttäisi hullaantuneen tänä kesänä kasarikakkujen klassikkoon, britatorttuun. Etenkin juhannuksena somefeedini täyttyivät mansikkaisten britatorttujen kuvista. En voinut olla ainoa, joka huomasi tämän (ja jonka perheessä myöskin leivottiin brita keskikesän kunniaksi)? Nyt on siis mitä parhain aika esitellä teille vihdoin reseptisalaisuus, jonka olen saanut itselleni miniän ominaisuudessa.

Britatorttu tuli elämääni 16 vuotta sitten, siinä samassa kuin miehenikin. En ollut koskaan aikaisemmin kuullut tästä juhlapöydän kuningattaresta, mutta sittemmin kävi selväksi, että miehen suvun puolella juhlia ei vietetä ilman britatorttua. Kyseessä on siis samanlainen perheen leivoinnaisklassikko kuin äitini maailman paras porkkanapiirakka, jonka reseptin paljastin teille viime kesänä. Leivonnaistrendit voivat sanoa mitä tahansa, mutta vieraat pölmistyisivät, jos perheen juhlissa ei olisi kyseistä herkkua tarjolla – minun vanhempieni kemuissa porkkanapiirakkaa ja miehen vanhempien juhlissa britatorttua.

Kesti yli kymmenen vuotta ennen kuin uskalsin pyytää anopilta britatortun reseptiä. Kai syynä olivat britatortun leipomiseen liittyvät riitit, joita seurasin anopin keittiössä. Päälle tulevan marengin pitää olla juuri eikä melkein, eikä yhtään ylikään. Kun päällimmäistä levyä nostettaan viiden ihmisen turvin kakun päälle, kaikki tuntuvat pidättävän jännityksestä henkeään. Ja lopputulos, kyllä se onkin aina yhtä upea! Makea ja raikas, rapsakka ja unelmapehmeä samaan aikaan. Ajattelin, että en koskaan kykenisi samaan aikaan samanlaista torttua.

Anopin tekemät britatortut ovat edelleen niitä ainoita ja oikeita, mutta eivätpä nämä omatkaan luomukseni ole vuosien varrella kehnoiksi jääneet. Onneksi rohkenin kokeilla! Eikä britan tekeminenkään ole ennakko-oletuksistani huolimatta yhtään vaikeaa, jos noudattaa anopin antamia ohjeita eikä niin välitä, vaikka päällimmäisen levyn marenkikerros välillä vähän halkeilisikin.

Olen hairahtanut muutaman kerran kokeilemaan myös muita britatorttuohjeita, mutta lättänöiden pannukakkujen jälkeen ollut uskollinen tälle ohjeelle. Sen salaisuus taitaa piillä jauhoissa ja niiden suhteessa, sillä on tarkkaa käyttää juurikin puolikarkeita vehnäjauhoja ja Anni Helenan kakkujauhoja, puolet kumpaakin. Näin taikinasta tulee kuohkea, mutta se ei halkeile. Koska leipomisessa on aina mukana hippunen poppakonsteja, jauhojen määrä vaihtelee aina vähän päivän mukaan. Taikinan tuntuman EI pidä olla juokseva, kuten yleensä kakuissa, vaan enemmänkin voisen tahmea ja murotaikinamainen.

Kakku koostuu kahdesta levystä, eli taikina paistetaan uunipellillä ja sen jälkeen halkaistaan kahtia. Kuvissa olevan kakun tein veljeni rippijuhliin, joten tuplasin taikinan, paiston sen kahdella uunipellillä ja nostin levyt päällekkäin täyttämisen jälkeen. Näin kakusta riittää kunnon palaset noin 20 hengelle.

Kakun täytteissä voi tietenkin varioida fiiliksen ja kauden mukaan. Anoppi käyttää siellä yleensä myös jotain makeaa hilloa, kuten vadelmaa, mutta itse tykkään tehdä vähän raikkaamman version. Laitankin täytteeksi yleensä vain sokerilla makeutettua kermavaahtoa ja tuoreita mansikoita – ja ehdan kasarikakun tapaan tietenkin myös banaania ja kiiviä. Kakun mantelikoristeinen marenkipinta on kaunis sellaisenaan, mutta koska äitini ja isini marjatilan mansikkakausi oli juuri startannut, laitoin tällä kertaa mansikoita täytteen lisäksi myös kakun päälle.

Ja jo on hyvää – niin hyvää, että jouduin kantamaan juhlapöytään kakun, josta puuttui palanen. Sen ehti napata isini, joka oli kielloista huolimatta mennyt murtamaan toisesta kakkupohjasta palasen ja syönyt sen tyytyväisenä kuin piparivarkaissa ollut pikkupoika. Tämä on vanhempieni keittiössä niin yleinen ilmiö ja vanha vitsi, etten tiedä, olisiko siinä tilanteessa tällä kertaa ollut syytä olla enemmän vihainen vai enemmän huvittunut. Mutta eipä auttanut kuin murtaa toisestakin kakkupohjasta samanlainen palanen laulelen Robinin Puuttuva palanen -biisiä.

Anopin mansikkainen britatorttu (10 hengelle)

Pohja:

  • 150 voita
  • 1 ½ dl sokeria
  • 4 keltuaista
  • 1 dl täysmaitoa
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 1 ½ dl puolikarkeita vehnäjauhoja
  • 1 ½ dl Anni Helena -kakkujauhoja
Marenki:
  • 4 valkuaista
  • 2 dl hienoa sokeria
  • 2 tl vaniljasokeria
  • mantelilastuja 

Täyte:

  • tuoreita mansikoita
  • kermavaahtoa
  • banaania
  • kiiviä
Pinnalle
  • tuoreita mansikoita
  • pölysokeria
  • orvokkeja

Vatkaa sulatettu voi ja sokeri huolella ja hartaudella. Lisää keltuaiset yksi kerrallaan ja anna mennä vatkaten. Sekoita kuvat aineet yhteen. Lisää kuivat aineet ja maito vuorotellen taikinaan. Taikinan rakenteen pitää olla muista kakkutaikinoista poiketen todella jäykkää, kuten voinen murotaikina tai tahmea hummustahna. Lisää siis rohkeasti jauhoja, jos taikina sitä kaipaa.

Valmista marenki. Vatkaa valkuaiset kunnolla vaahdoksi. Vaahto on valmista, kun se pysyy kulhossa vaikka sen kallistaisi ylösalaisin. Lisää keskenään sekoitetut sokerit vähitellen ja vatkaa taas niin kuin viimeistä päivää. Marenki on valmista, kun sen pinta on kiiltävää ja se pysyy kulhossa kallistaessasi sitä.

Voitele leivinpaperi ja levitä taikina sille. Taikinan ei ole pakko mennä pellin reunasta reunaan, mutta pidä huoli, että taikinaa on tasaisesti noin puolen sentin kerros. Levitä marenki raa’an taikinan päälle. Marenki saa olla epätasaisesti, jolloin siitä tulee kauniin aaltoileva pinta torttuun. Ripotteli reilusti mantelilastuja päälle.

Paista pohjaa uunissa 175 asteessa noin 15–20 minuuttia tai kunnes marenki on sieltä täältä saanut vähän rusehtavaa väriä.

Anna pohjan jäähtyä. Halkaise levy kahtia ja levitä täytteet toisen levyn päälle. Nosta toinen levy kanneksi ja koristele tortun pinta mansikoilla, siivilän läpi humpsutetulla pölysokerilla ja orvokinkukilla.

Jaa