Kesän alussa aloin haaveilla neulotusta kesätopista. Sellaisesta, joka olisi sen verran piukka, että se näyttäisi hyvältä korkeavyötäröisten farkkujen ja pitkien hippihameideni seurana. Topin lyhyt helma mahdollistaisi sen, että halutessani voisin myös tuuletella napaa.

En tainnut sanoa haavettani edes ääneen, mutta jännästi Instagram tuntuu kuuntelun lisäksi osaavan lukea myös ajatuksia. Feediini nousi tyrkylle kuva Ines Diyn simppelistä Summer love -neuletopista, johon sai lunastettua itselleen ohjeen kohtuulliseen 4 euron hintaan. Ostin ohjeen, mutta projekti jäi muhimaan lankojen puutteeseen. Toppiohjeen kaikissa lankavaihtoehdoissa on mukana villaa, ja vaikka kääriydynkin villaan päästä varpaisiin 90 prosenttia vuodesta, tämän topin toivoin hien, hiekan ja pesukonepesun kestävänä.

Kuopion-matkalla sitten lampsin paikalliseen lankakauppaan, Kässäkerho Pom Pomiin. Olisin tehnyt kässäihmisen pyhiinvaellusmatkan sinne joka tapauksessa, mutta nyt oli ihan asiaa, johon tarvitsin ammattilaisen neuvoa. Pom Pomin jengi osasi neuvoa minulle ohjeeseen sopivia lankavaihtoehtoja, joissa ei ollut mukana villaa.

Kremke Soul Woolin valmistama Reborn Denim -kierrätyspuuvillalanka oli juuri sopivan rouhea ja jopa pellavaiselta tuntuva lanka kesätoppiini. Tarjolla olevat värisävyt olivat herkkuja jok’ikinen, mutta päädyin lopulta ruusunpunaiseen sävyyn, jossa on mukavasti kierrätyskuitujen tuomaa eloisuutta. Tätä lankaa oli hurjan kiva neuloa kesästä tahmaisilla käsilläkin.

Sillä toisin kuin talvisin, kesällä neulon pääasiassa kaikkialla muualla kuin sisällä. Tätäkin toppia on neulottu muun muassa laiturilla Näsijärven liplattaessa, Allas Sea Poolin aurinkotuolissa pötkötellen ja hiekkarannalla Imatralla. Sain topin valmiiksi kotimatkalla Pohjois-Karjalasta, ja koska en tahtonut pikkubussin keinunnassa aloittaa uutta neuletyötä, jatkoin kirpparilta samalla reissulla ostetulla langalla jo valmista toppia.

Niin syntyivät topin kukkakirjonnat. Ajattelin ensin kirjoa vain muutaman kukkasen, mutta kun matkaa oli jäljellä, topin rintapieleen ilmestyi kunnon kukkasade. Innostuin kirjonnasta vasta viime talvena, enkä tätä ennen ole saanut mitään kirjontaprojektia valmiiksi. Ja eihän tämäkään ole valmis, sillä kirjonta on siitä jännää, että sitä voi jatkaa loputtomiin, jos siltä tuntuu. Junamatkalla Bättre folk -festareille kirjoin osaan kukista vielä keltaisen keskustan. Ehkä kirjon toppiin vielä joskus vihreitä lehtiä, ehkä en.

Elo-syyskuun vaihteen huomaa siitä, että tekisi mieli alkaa ottaa puikoille kaikenlaista muhkeaa, pehmoista ja lämpöistä. Vaikka kaltaiseni sykäyksittäin neulonnasta innostuvan kannattaisi neuloa kesällä talveksi ja talvella kesäksi, jotta työt valmistuisivat oikeaan vuodenaikaan. Että jos olet kaltaiseni neuloja ja haaveilet kesätopin neulomisesta, ehkä kannattaakin aloittaa nyt.

Jos taas on aikaa neuloa, kuten itselläni kesällä oli, tämä toppi valmistuu muutamassa päivässä. Pikkupikkutoppien etuja se. Sitä paitsi toppi sujahtaa myös vaikka villatakkien alle, ja itseni näen pukemassa sen myös merinovillaisen poolopaidan päälle.