Voitteko uskoa, että marraskuu on pian selätetty? Ihan pian kaltaiseni jouluihmiset voivat vihdoin luopua lopuistakin estoistaan ja fiilistellä keskitalven juhlaa täysin rinnoin! Minä en meinannut uskoa, että tällä viikolla vaihtuu joulukuuksi, ja kai siksi joulukalenterihommien kanssa tuli taas perinteisesti kiire.
Vielä joku joulu ompelen lapsille vuodesta toiseen kestävän kalenterin, mutta aikapulan takia nyt oli tyydyttävä kertakäyttöisempään versioon. Nätti tuli tästäkin, ja mikä parasta, sinäkin ehdit vastaavan vielä hyvin väsätä ennen ensimmäisen pussukan avaamista ylihuomenna. Minä väkersin samaan keppiin kiinni omat settinsä molemmille lapsille, joten lapsimäärästä riippuen pussukkakalenteri on vähemmän muhkea tai vielä muhkeampi. Ensi vuonna samaan keppiin ja pyykkipoikiin voi kiinnittää uudet pussukat – ehkä jopa ne kankaiset.
Nopea ja helppo joulukalenteri valmistuu yhdessä illassa, ja tarvitset sitä varten:
- Kepin
- Juuttinarua ja paria eri väristä villalankaa
- 24 paperipussia (tai niin monta kertaa 24 kuin lapsia on)
- Numeroituja pyykkipoikia
- Glitterteippiä
- (pieniä minigrip-pusseja)
- (kuusenkoristeet kalenterin nimikoimista varten)
- Jokaiseen pussukkaan sujautettavaksi jokin herkku tai muu yllätys
Tuulen katkoman kepin poimin metsäpolun vierestä, askartelutarpeet ostin Tigerista ja villalangat löytyivät omasta kaapista. Tigerissa oli muutamia erilaisia numerovaihtoehtoja hoppuisalle askartelijalle numerotarroista näihin valmiiksi numeroituihin pikkuisiin pyykkipoikiin. Jos aikaa ja halua olisi, tuollaisethan voisi askarrella paskarrella ihan itsekin.
Herkut kävin täsmäostamassa Ruohonjuuresta. Pussukoihin päätyi erilaisia kuivattuja hedelmiä, suklaapäällysteisiä pähkinöitä, keksejä ja suolaisempia herkkuja. Rasvaisimmat namit sujautin suosiolla pieneen minigrip-pussiin ennen paperipussia, ettei rasva ala tunkea paperipusseiseista läpi kuukauden aikana.
Herkkuyllätysten lisäksi laitoin kalenteriyllätyksiksi pampuloita ja pinnejä, joille esikoisella tuntuu olevan krooninen tarve. Kuopus ei ainakaan vielä pampuloita tarvitse, joten yritin keksiä jotain muuta pientä kivaa ja päädyin palastelemaan pikkulegopaketin useampaan pussukkaan. Jouluaattona lapset saavat pehmoiset hiiret, jotka voi joko laittaa kuuseen killumaan tai peitellä omaan taskuun mukana kulkevaksi kaveriksi.
Ostin myös tarroja ja askartelutarvikkeita Tigerista sekä saippuakuplia, jotka kätkin saunapäivän pussukkaan. Olisin tahtonut enemmänkin miettiä pussukoihin kätkettäväksi tekemisiä, kuten lupauksen illalla leivottavista pipareista. Nyt elellään sen verran hektisiä ja muuttuvia aikoja, että en vain uskalla luvata mitään tapahtuvaksi parin viikon päähän. Ehkä se tekemisiin painottava kalenteri sitten joskus.
Pussukat suljin teipillä, minkä jälkeen kiinnitin ne narun ja pyykkipoikien avulla keppiin. Leikkasin siis eripituisia naruja, napsautin pyykkipojan kiinni narun puolestavälistä ja narun päät solmin keppiin. Kieputin kepin keskivälille lankaa merkiksi siitä, missä menee kalentereiden raja ja ripustin vielä dymolla nimikoidut puiset koivukoristeet molempiin päihin keppejä.
Koko komeuden kiinnitin eteisemme ulko-oveen, josta vähenevien pussukoiden määrästä voi päätellä joulun lähestyvän. Oi että, mä olen niin valmis laskeutumaan pehmeän puuteriseen ja rauhalliseen jouluaikaan.
Upea! Pitäisi itsekkin vielä väsätä lapsille tuollainen. Pitäisi vielä ehtiä ensin kauppaan ja sitä ennen keksiä noita yllätyksiä. 😛
Typerä kysymys, mutta missä tuo keppi roikkuu? Suunnittelin samanlaista, mutten halunnut sen vuoksi laittaa naulaa seinään. Onko fiksumpia ideoita?
Tosi kiva idea! 🙂
Siitä tuli tosiaan ihanan jännä! Joulukuu pääsi yllättämään ja mun piti vinkkailla kalenterin teosta jo aikaisemmin, mutta heh 😀
No sama, en tahtonut naulaa seinään. Niinpä päädyin nakuttamaan sen oven ylälistaan. Sieltä se ei näy, mutta siihen saa kalenterin kiinni tulevinakin jouluina 🙂
Tällaisissa herkku- ja yllätyskalentereissa on tosiaan taikaa 🙂
Eikö tekemisiä voisi tiputtaa kalenteriin edellisenä päivänä, kun on varma, että huomenna on aikaa leipoa tai lähteä pulkkamäkeen. Sitäkään tekemistä ei nimittäin kannata kauhean etukäteen lupailla Suomen talvessa xD
Meillä on ollut vastaava pussijoulukalenteri jo vuodesta 1999… Vanhin tytär oli silloin 3 vuotias. Kalenteria kutsutaan tonttukalenteriksi ja se ilmestyy roikkumaan keittiön kattoon joulukuun ensimmäisenä päivänä. Mukana on (mieheni tekemä) Joulupukin Lahjalista, johon lapset voivat laittaa joululahjatoiveensa. Lahjalista palautetaan saunaan, josta saunatonttu sen vie Korvatunturille.
Tällainen perinne meillä, josta emme vieläkään ole luopuneet vaikka lapset ovat jo 20,16 ja 13 vuotiaan. Varmaan parin vuoden päästä teemme yhä edelleen miehen kanssa toisillemme vastaavan kalenterin.
Huh, meillä kovin samanlainen kalenteri kiinni eteisen seinässä. Meillä vaan pyykkipojat on lasiovessa kiinni karhuteipillä. Meillä kalenterista löytyy erilaisia suklaita ja kuivattuja hedelmiä, leimasimia ja tarroja sekä tekemistä (pulkkamäki, leivotaan, mennään uimaan yms. yms.) Osan namuista aion piilottaa ympäri kämppää (tietenkin vasta illalla/aamulla) ja kalenterista löytyy sitten vain vihje. 🙂 Itse rakastin pienenä juuri näitä etsimispäiviä, toivottavasti omat lapset ovat samanlaisia.
Mä teen just näin:D idealista tekemisistä on valmiina ja aina edellisenä iltana valitsen seuraavan päivän puuhan ja laitan kalenteriin! Ja nyt jopa näyttäisi, että listalle uskaltaa sen pulkkamäenkin listata, jee 🙂
Mä laitan kalenteriin viestejä tontulta ja teen sen aina edellisenä iltana (joskus meinaa tietysti unohtua ja täytyy yöllä herätä ja kävipä viime vuonna niinkin että tonttu oli ollut kiireinen ja kävi meillä vasta päiväkotipäivän aikana). Silloin on helpompi laittaa tekemisiä kuten piparin leipomista ym. kun ei tarvitse liian aikaisin päättää milloin ehtisi tehdä mitäkin. Tonttu myös kommentoi arjessa tapahtunutta, esim. kehuu reippaasta toiminnasta tai ihmettelee jos on kiukkupyllyilty. Joskus kalenterissa on myös tavaraa, pieniä kirjoja, pinnejä, legoja jne. Laitan sinne myös kaikkea hyödyllistä mitä joka tapauksessa pitäisi ostaa (esim. uudet hammasharjat ja -tahnat tai sukat), lapset kyllä tykkää niistäkin vaikka aikuisesta voi tuntua tylsältä. Välillä viestissä on aarrekartta ja tavara löytyy vasta etsimisen kautta, näistä lapset tykkää älyttömästi ja esikoinen on jo pitkin syksyä puhunut, että toivottavasti tonttu tekee taas karttoja. Tää taitaakin olla viimeinen joulu kun ekaluokkalainen vielä semisti uskoo tonttuihin ja joulupukkiin. Kalenteri tekee itsellekin ihanan joulufiiliksen ja koska täytän sitä osissa niin stressiäkään ei tuu. Jos en keksi muuta niin tontun viestissä voi olla vaikka ”tänään on hyvä päivä kuunnella joululauluja!”. Ihanaa joulun odotusta teidän perheelle!
No en mä ollut tullut edes ajatelleeksi, mutta tolleenhan se just kannattaa tehdä! Kiitos vinkistä 🙂 Voisinkin aina sopivana päivänä sujauttaa pussukoihin jotain tekemisyllätystä sen siellä jo olevan yllätyksen lisäksi.
Ihana idea noi etsimisvihjeet! Voin vain kuvitella, miten lapseni sellaisesta tykkäisivät 🙂
Ihania ideoita, kiitos näistä! Nyt ollaan niin kipeinä vielä koko sakki, mutta jahka tervehdytään, pitää pujottaa pussukoihin tekemisiä aina päivän mukaan. Ja aarrekartat kuulostavat kutkuttavan jännittävältä!
Mä olen lapsille kertonut, että minä kalenterin olen tehnyt ja sen pussukat täyttänyt, mutta lasten satumielikuvitus vie sen verran, että he puhuvat tontun ne täyttäneen. Mistä lie sen kuulleet 😀 Ja kun multa on kyselty, voisiko se sittenkin olla tonttu, joka ne on täyttänyt, olen vain hämmennyksestä toivottuani todennut, että joulu on niin satumaista aikaa, että jos te niin ajattelette, voihan se niinkin mennä. Niin ihana seurata lasten jännitystä ja leikittelyä sadun ja todellisuuden välillä.
Hei, kannattaa napata noi festivon kynttilät pois just tossa korkeudessa.
http://www.ess.fi/teemat/koti/2015/01/21/ala-polta-liian-pitkaan—kynttilanjalka-voi-rajahtaa
t: festivon uhri
Hui! Kiitos tiedosta! Mä olen kai niin pihi, että aina yritän polttaa kynttilät mahdollisimman loppuun, mutta nyt täytyy olla tarkempana.
Hah joo! Meillä ei onneksi ”räjähtänyt” mutta halkesi kyllä ei vielä loppuunpalaneena, mutta lämmenneenä kuitenkin. En ole raaskinut heittää tunnearvokasta kynttilänjalkaa menemään, joten nytten se istuu jossain kaapin perällä hylättynä ikuisesti.
Tosi kurjaa! Mullekin nämä ovat tärkeät myös tunnearvoltaan, sillä ovat äitini ja isini vanhat.
Vautsi mikä kalenteri! Meillä on penskoilla ihan tavallinen kuvakalenteri, sillä suklaakalenteria en suostunut ostamaan ja tällaiseen olen liian laiska ja kiireinen 😀 Kyllä varmasti lapset innokkaasti illalla menevät nukkumaan kun aamulla saavat tällaisesta kalenterista luukun avata! Vau.