Oi että, nyt se on virallisesti avattu; Kivinokan palstakausi! Olen kyllä käynyt kuikuilemassa palstalla aikaisemminkin, mutta notkelmassa sijaitseva ja puiden aavistuksen varjostama onnenaarini pitää aina viimeiseen asti kiinni lumipeitostaan ja keräilee osakseen kevään viimeiset hallanhenkäykset. Pääsiäisenä kuitenkin aurinko paistoi niin että mökkikassiin olisi pitänyt muistaa pakata aurinkorasva, ja minä päätin, että aloitan palstapuuhat nyt, 10. huhtikuuta.
Ensimmäisenä raahasin varastosta kaikki isommat työvälineet palstalle; lapiot, talikot, rikkaharat ja sen sellaiset. Työvälinelaatikossa oli syksyn siivouksen jäljiltä hyvä järjestys, eivätkä pikkueläimet olleet tällä kertaa löytäneet tietään loodan uumeniin. Hallaharsot olivat koskemattomina, eikä kaislainen hellehattuni ollut päätynyt kenenkään talvipesämateriaaliksi. Kastelukela tosin jotenkin rikki, mutta eiköhän se saada korjattua.
Jäätä, matoja, lunta ja mehiläisiä
Vaikka olen naureskellen ajatellut, että tuohon en koskaan ryhdy, niin vain löysin itseni hakkaamasta varjoisista penkeistä viimeisiä jääkerroksia irti. Kevät saa aikaan kaikenlaisia hullutuksia! Olipahan tyydyttävää irrottaa jäätä pala kerrallaan ja paljastaa alta maa auringon hellittäväksi.
Valtaosa jäljellä olevasta lumesta oli käytävillä (ja sai ollakin, en minä nyt niin sekaisin ole) ja mietin, johtuuko se siitä, että kasvulaatikoissa ja penkeissä on niin paljon ihmissilmille näkyvää ja näkymätöntä elämää maata lämmittämässä? Vaikka penkeissä oli sulaa maata vain muutama sentti, löysin katteena olevia lehtiä siirtäessäni muutaman eloisan madon ja vauhdilla lehtien suojaan säntääviä hämähäkkejä. Naapurin jo avautuneissa krookuksissa pörräsi raukeana pullea mehiläinen.
Perenna- ja valkosipulipenkeissä vihertää
Meidän palstallamme mikään ei vielä kuki, mutta maasta nousee vihreitä pieniä alkuja siellä täällä. Kuljin pitkin palstaa pylly pystyssä ihaillen kasvun voimaa. Teräväkärkiset lehdet olivat tunkeneet itsensä siististi läpi kovettuneesta lehtikerroksestakin, kuin keihästäen tiensä maanpinnalle. Viime kevään kalseudessa ja kosteudessa sipulikukat mädäntyivät maahan, mutta nyt huojennus lepatteli perhosen lailla rintapielessä: näyttää siltä, että syksyllä maahan laittamani krookuksen, laukkojen, liljojen, narsissien ja tulppaanien sipulit ovat selvinneet talvesta.
Muutakin elämää jo näkyi. Kevätesikot rehentelivät vihreillä lehdillään ja ketoneilikka näytti siltä kuin olisi talven aikana ottanut vain pienet nokoset. Rentukka heräili kevääseen tutusti ensimmäisten joukossa, vaikka kostean maan kukkana se onkin kohoperannapenkissä vähän väärässä paikassa. Yllättäen myös salkoruusut olivat jo hereillä, samaten kuin malva. Palstalle jostain salaa muuttanut viinisuolaheinä oli kasvattanut nipun lehtiä, joista jotkut olivat venyneet jo viisisenttisiksi. Palstan ulkopuoliseen kukkapenkkiin suolaheinä näytti lähettäneen serkkunsa asumaan, sillä sielläkin punertavaruotisia lehtiä jo kiireellä kasvateltiin.
Syksyllä maahan istuttamani talvivalkosipulitkin olivat osittain lähteneet kasvamaan. Lehtien kärjet ovat kai pakkasen puraisemat, mutta siitä huolimatta sieltä ne nousevat. Laitoin talvivalkosipulia muutamaa lajiketta, ja lievätkö aikaisimmat lajikkeet heränneet kasvuun. Ihan yltiöpäisen ihanaa, että palstalla kasvaa nyt jo syötävääkin!
Katekompostia kukille ja järviruokokate odottamaan kasvulaatikoihin
Syksyllä palstan suojaksi levittämäni lehtikate saa jäädä maahan maatumaan ja kasveja ravitsemaan, mutta haravallekin tuli käyttöä. Kävin hakemassa merenrannasta useamman puutarhasäkillisen viimevuotisia järviruokoja. Levitin ne valmiiksi kasvulaatikoihin ja kohopenkkiin odottamaan niihin muuttavia taimia.
Perennapenkkeihin ja valkosipulipenkkiin levitin katteeksi kottikärryllisen mökkipihan kompostorin talven aikana muhisuttanutta katekompostia. Kompostori veti jäähän jo hyvin pian alkutalvesta ja me siirryimme bokashoimaan biojätteemme. Mutta jotain eloa kompostissakin on ollut, minkä huomasi siitä, että kompostimassa oli valahtanut alaspäin kompostorissa. Ja kas, alaosan luukun avaamalla paljastui valmista herkkua, jota levittää penkkeihin!
Mökin ananasminttu on elossa ja muita täpinänaiheita
Hujautin katekompostia myös mökin yrttipenkkiin, jossa ananasminttu oli jo oikonut muutamat lehdet aurinkoon. Viime kevät oli liikaa jopa mintuille, joten tämä elonmerkki oli huojentavaa bongata ruskeiden lehtien keskeltä! Mökillä levitin myös talven aikana takanpoltosta kertyneet tuhkat kalkitsemaan maata. Osansa saivat yrttipenkin lisäksi muun muassa syreenipensaat ja mökin edusta, jossa toivottavasti nousee syksyllä siihen kylvämiäni niittykukkia.
Nyt sitten vähän aikaa kuovitaan paikallaan ja keskitytään esikasvatushommiin sisällä. No okei, puutarhajätekomposti pitää kääntää, marjapensaat lannoittaa ja järviruokokatetta voi keräillä valmiiksi niin paljon kuin vain jaksaa.
Tänä vuonna olisi tarkoitus rakentaa yksi iso kasvulaatikko lisää, ja senkin voisi tehdä jo nyt. Jos jollain Kivinokan / Herttoniemen kulmilla on jätelautoja, josta tahtoisi päästä eroon (ei kestopuuta tai molemmin puolin maalattua, jotta sitä voi käyttää ruuankasvatuksessa), laita viestiä! Haen mielelläni nipun kasvulaatikon rakentelua varten.
Vaikka palstan täystohina räjähtää päälle vasta muutaman viikon päästä, tahtoisin silti päästä piipahtamaan palstalle joka päivä. Haluan saapastella ympäri tiluksia haaveillen ja ihailla koko kevätkukkien herkän söpön ja samalla röyhkeän värikkään näytöksen.
