Sillä aikaa kun me kuluneen viikon ajan samoilimme Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa ja sen ympäristössä, ajatukseni kulkivat useasti 150 kilometriä etelään, Aalistunturille. Sinne on paikallisten aloitteesta esitetty perustettavaksi uusi kansallispuisto sekä laajennusta nykyiseen luonnonsuojelualueeseen, mutta jossa valtio nyt hakkaa metsää.
En ollut kuullut Aalistunturista mitään ennen tätä viikkoa, kun Elokapina ja Luonto-Liiton Metsäryhmä pysäyttivät metsähallituksen alueella tekemät hakkuut. Kiitos Elokapinan ja Metsäryhmän aktivistien, minunkin tietooni tuli järjettömyys, jossa valtio hakkaa omaa suojelullisesti arvokasta metsäänsä. Eli meidän suomalaisten metsää, alueella, jonka suojeluesitysten käsittely on kesken ympäristöministeriössä.
En tohdi uskoa, että se olisi tarkoituksellista suojeluesityksen sabotoimista, mutta ajoitus on niin pirullinen, että sitäkään ei voi olla miettimättä.
Miettimättä ei voi olla sitäkään, että tässä metsähallitus kirjaimellisesti sahaa omaa oksaansa, jolla me kaikki istumme. Suomi on sitoutunut suojelemaan maapinta-alastaan 30 prosenttia sekä pysäyttämään luontokadon vuoteen 2030 mennessä. Luontokadon pysäyttäminen ja kansallispuistoesitys eivät mitenkään toimi yksiin metsähakkuiden kanssa.
Kaikki Aalistunturilla nyt hakattava metsä ei ole vanhaa metsää tai luontometsää, mutta jokainen joskus metsässä käynyt ymmärtää, miten alueen pirstominen hakkuilla vaikuttaa tietenkin koko alueeseen. Niin hiilinieluna, luontokadon hillitsijänä, lajien kulkuväylinä kuin ihmislajinkin hyvinvoinnin elinehtona. Metsähallituksen mukaan Aalistunturin alueella tehdään harvennuspainotteisia hakkuita, joilla on kokoa noin 400 hehtaaria. Vasemmistoliiton kansanedustaja Mai Kivelä kertoi tänään Instagram-tilillään, että Aalistunturin alueella hakattavaksi on joutumassa alue, jolla on paljon vanhojen metsien lajeja.
Kiitos Elokapinan ja Metsäryhmän jengille, jotka hiihtivät Aalistunturiin, pysäyttivät rauhanomaisesti hakkuut, kohtasivat poliiseja lamautusaseineen, tulivat pidätetyiksi, saivat kohtuuttomia vahingonkorvausvaatimuksia – ja palasivat siitä huolimatta takaisin puolustamaan Aalistunturin metsiä, kapinoimaan elämän puolesta.
Mutta pieni porukka ei pysty pitämään Aalistunturin ja sen luonnon puolta metsäkoneita, metsähallitusta, metsähallituksen omistamaa Metsähallitus Metsätalous Oy:ta ja aluetta vartioivaa poliisia vastaan. Siksi tarvitaan meitä muitakin Aalistunturin metsien omistajia pitämään tunturimetsien puolta. Sitä minä teen tässä nyt, ja saman sinä voit tehdä kertomalla asiasta somessa ja tägäämällä siihen metsähallituksen ja maa- ja metsätalousministeriön.
Kansallispuistoksi esitetyllä alueella Aalistunturilla hakkuut on lopetettava heti.
Lisäksi tarvitaan selkeästi pienempiä hakkuumääriä, ahnaan tehometsätalouden sijaan jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta ja etenkin laajoja yhtenäisiä suojelualueita. Enemmistö suomalaisista kannattaa metsähakkuiden vähentämistä, ja olisikin reilua aloittaa metsien suojelu meidän kaikkien yhteisistä metsistä, kuten Aalistunturilta.
Ja koska raha tässä maailmassa edelleen laittaa asioita liikkeelle, mietitäänpä asiaa myös taloudelliselta kannalta: Kansallispuistojen karttaa katsoessa Lounais-Lapin kohdalla on tyhjää, ja Aalistunturin kansallispuisto toisi paikalliseen elinkeinoelämään säpinää. Samalla se varmasti helpottaisi esimerkiksi meidätkin juuri maadoittaneen Pallas-Yllästunturin kävijäpainetta ja maaston kulumista.
Jos metsiä käsiteltäisiin pelkästään jatkuvan kasvatuksen hakkuilla, vuosittain käsiteltävä pinta-ala olisi merkittävästi suurempi, jotta saadaan kokoon sama määrä puuta kuin nykyään vuosittain hakataan. Ei kukaan hakkaa metsiä ”hullun kiilto silmissä” haakkaamisen ilosta vaan siksi, että se on keino korjata satoa ja saada tuloja ja etenkin harvennushakkuiden osalta keino varmistaa metsän kehitys ja tuotto myös jatkossa. Jatkuva kasvatus on hyvä vaihtoehto paikkoihin, joihin se sopii. Kaikkialle se ei sovi. Ja Metsähallitus: Sen pitää täyttää tulostavoitteet, jotka valtio on sille asettanut. Tuottovaatimusta pitää laskea, jotta hakkuutkin vähenevät.
Kyllä, osa ongelmaa on tietenkin se, mitkä määrät puuta kaadetaan. Sellainen volyymi, mikä alkoi sotien jälkeisestä jälleenrakentamisesta ja jatkui siitä tehometsätalouteen, ei ole mitenkään järkevää ja perustelua enää tässä ajassa, jossa me suomalaisetkin kulutamme valtavasti enemmän kuin maapallon kantokyvyn rajoissa on kestävää. Siinäkin mielessä olisi reilua aloittaa hakkuiden – ja tuottovaatimusten – suitsiminen valtiotasolta.
Miksi jatkuva kasvatus ei olisi soveltuva tapa kaikenlaisiin metsiin, joita metsätaloudessa hyödynnetään? Harvennushakkuut ja metsän kehitys eivät kyllä mitenkään sovi samaan lauseeseen esimerkiksi tuolla Aalistunturissa, jonka hakkuita voi nähdä videolla tässä Ylen jutussa. https://yle.fi/a/74-20014258 Avohakkuilta muutamine siemenpuineen nuo lohkot minusta näyttävät. En minä porkkanapenkkiäkään alkukesällä harvenna porkkanoiden kasvua avittaakseni niin että jättäisin penkkiin vain pari hassua porkkanaa.
Teoriassa jatkuva kasvatus sopii kaikkiin metsiin, käytäntö on sitten toinen. Syynä on puhtaasti suomalaisten metsien biologia. Kuusi viihtyy ja uudistuu myös toisten puiden varjossa aliskavoksena. Koivu ja mänty tarvitsevat valoa selvästi enemmän. Jatkuvaa kasvatusta voi toteuttaa monin eri tavoin ja riippuu täysin maaperästä ja alueen nykyisestä puustosta, miten hyvin kuhunkin paikkaan soveltuu. Jos lähtöpuusto on tasaikäinen, eikä alueella kasva pienempää puustoa tai taimia, jatkuvaan kasvatukseen ”pääseminen” vie paljon aikaa. Jatkuvassa kasvatuksessa on hyviäkin juttuja, mutta minusta sitä kannattaa käyttää harkiten. Eikä se myöskään automaattisesti turvaa luonnon monimuotoisuutta. Lahopuuta ja vanhoja puita pitää tarkoituksella ja tietoisesti jätää myös jatkuvan kasvatuksen metsiin. Tutkittuun tietoon perustuvaa lisätietoa tuolla: https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/jatkuvaan-kasvatukseen-tahtaaminen
Tietysti, jos metsänomistaja on asiasta kiinnostunut, niin sitä voi ja saa kokeilla. Suomessa ei ole metsänhoitopakkoa ja metsänomistajalla on laajasti vapauttaa tehdä asia kuten hän haluaa.
Koolle vain sitä, että jutussa otettiin kantaa esitetyn Aalistunturin kansallispuiston alueen hakkuisiin. Sinun kommenttisi on asian vierestä.
Laskennallisesti alueen talousmetsien (Esitetyn Aalistunturin kansallispuiston pinta-alasta noin kolmasosa, on joka tapauksessa talouskäytön ulkopuolella, eikä alueen luontoarvoja ole edes systemaattisesti vielä tutkittu) tuotto per vuosi on noin 180 000 euroa, eikä tämä tuotto jää paikallistalouteen.
Kun taas Suomen kansallispuistojen vaikutus paikallistalouteen oli pari vuotta sitten noin 310 milj.euroa (lähde: Metsähallitus).
Suosittelen K:lle muutaman päivän visiittiä esitetyn Aalistunturin kansallispuiston alueelle ja miettimään, onko alueen hakkuut kuitenkaan niin hyvä idea.
Toivotaan, että siellä on jotain vielä jäljellä, jos päätät myöhemmin retkeillä Aaliksella.
Teksti tosiaan keskittyi Aalistunturiin, mutta on toki osa isompaa kokonaisuutta monin tavoin.
Onpa komea luku tuo Suomen kansallispuistojen vaikutus paikallistalouteen! Enpä ollut hoksannut hakea raha-ajatukseni tueksi ihan ehtoja lukuja. Mutta mitä nyt googlailin, Aalistunturia lähimpänä olevan Pallas–Yllästunturin kansallispuiston vaikutukset olivat vuonna 2022 Ylen jutun mukaan 71 miljoonaa euroa. Siinä on mukana meidänkin satasiamme, jotka olemme tyytyväisinä käyttäneet juurikin paikallisiin palveluihin, samalla kun olemme voineet samoilla kansallispuistossa ja käyttää sen Metsähallituksen toimesta hyvin huollettuja autiotupia, laavuja ja kotia.
Toivotaan todella, että Metsähallitus herää Aalistunturin arvoon – myös rahallisesti.