Halloween on vakiinnuttanut paikkansa juhlakalenterissamme. Kun valtaosa muista loppuvuoden juhlista on hämäränajan tunnelmointiin keskittyviä ja hivenen sentimentaalisiakin juhlia, on kiva rikkoa kaavaa karnevaalitunnelmalla. Halloween on vähän kuin vappu keskellä pimeintä vuodenaikaa – hassuttelua, kikatusta, ystäviä, herkuttelua ja juhlakostyymien näyttävyyttä.

Me vietimme Halloween-juhlia meillä kotona viime viikonloppuna. Mukana oli lasten ystäviä ja isini.

Valitsin koristelaatikosta Halloweenin värimaailman parhaiten sopivat hunajakennopallot, jotka nostimme kattoon. Ne ovat kotonamme varma merkki siitä, että pian on luvassa jotkut juhlat. Itselläni koristelu toimii laskeutumisena juhlatunnelmaan, ja kehossa alkaa mukavasti kipristellä ilo ja odotus. Hunajakennopallojen sekaan nostin vielä paperisen lepakkoviirin, joka on jaksanut koristaa lukemattomia Halloween-juhlia.

Hunajakennopallojen sekaan kieputimme tunnelmavalon, joka saanee olla paikallaan, kunnes tunnelmavalon antajaksi muuttuu keväisten auringonsäteiden leikki kotimme seinillä.

Lapset olivat miettineet Halloween-asujaan koko lokakuun ajan. Koulussa järjestettiin pandemian takia viime vuonna väliin jäänyt Halloween-disko, mikä sai aikaan sellaista kihinää ja kuhinaa, että innokas jännitys tarttui minuunkin. Meidän pikkuporukan juhlissakin osa lapsista ehti vaihtaa kasvomaalauksiaan useampaan kertaan kemupäivän aamuna, kunnes oltiin tyytyväisiä.

Kiitos riittoisan kasvomaalipaletin, mitään uutta ei kuitenkaan tarvinnut asuja varten ostaa. Pääasiassa kirppareilta haalitut asut, peruukit ja rekvisiitat toimivat tänäkin vuonna yhdistettynä vaatekaappien antimiin. Lapsiseurueen vanhimmat toimivat kasvomaalausvastaavina, ja he sutivat juhlakuntoon niin muut lapset, isini kuin minutkin. Niin ne osat vaihtuvat! Ei siitä kovin kauaa ole, kun minä maalasin neniä pikkunoidille ja -lepakoille.

Ruuissa menimme helppous ja näyttävyys edellä. Kävin tyhjentämässä Lidlin Halloween-hyllyköstä sinne jäljelle jääneet teemaan sopivat herkut, minkä lisäksi ostin kammottavan värisiä sipsejä ja naksuja sekä kurpitsan väristä limua. Nurmi-leivältä saimme komeat Halloween-donitsit.

Ja koska tykkään pipertää, jotain oli kiva tehdä osittain myös itse. Väkersin Pinterestin inspiroimana kekseistä lepakkoja ja suklaapalleroista muurahaisia. On ihmeellistä, mitä voi saada aikaan valkoisella pikeerillä ja sulatetulla tummalla suklaalla, kun siihen yhdistää mielikuvituksen! Piirsin valkoisiin pyöreisiin karamelleihin pupillit, jolloin niistä tuli ihmissuden silmiä. Suklaaseen dipatut viinirypäleet muuttuivat pikeerisilmillä sekä koristehuulilla eläviksi pikkupökäleiksi. Lapset olivat haltioissaan, ja minä myhäilin onnellisena.

Kun aurinko alkoi laskea, muistin kurpitsat. Kaivoin niistä sisukset pihalle, muotoilin veitsellä kasvot ja sujautin kynttilät sisään. Sisukset heitin sellaisenaan uunipellille, paahdoin ja tein seoksesta myöhemmin persiljan, valkosipulin, suolan ja pippurin kanssa kurpitsansiemenpestoa. Jostain reseptikirjasta aikoinaan bongasin, että sitä kurpitsamähmää ei tarvitse siemenistä erotella, kaikki on käytettävissä. Helpotti peston tekemistä melkoisesti!

Iltasella menimme saunaan, jossa löylyttelyjen ohessa meikit oli hyvä pestä huolella pois. Saunapuhtaina keräännyimme sohvalle ison popcorn-astian ja Tim Burtonin Frankenweenie-elokuvan pariin.

Ja lopulta, tuona lokakuun viimeisen päivän iltana, pienet hurjimukset nukahtivat lastenhuoneen lattian leveydeltä sijatulle siskonpedille. Minä sytytin muutaman kynttilän tunnelmavalojen kaveriksi ja nautin hiljaisesta kodista. Hämärän pystyi aistia pehmeänä ja lempeänä ympärillä. Varjoissa vuoroaan odottava marraskuu tuntui tervetulleelta.

Jaa