Vietimme keskikesän juhlaa perinteisesti metsässä. Metsäjuhannus oli nyt toinen lajiaan, joten kai sitä voi jo alkaa kutsua perinteeksi, joka on ottanut aikaisemman vuosikausien perinteemme, kaupunkijuhannuksen, paikan. Hyppäsimme perheen ja ystäväperheen kanssa rinkat selässä bussiin, jäimme pois Vihdintien varressa olevalla pysäkillä ja painelimme siitä niittykukkien reunustamaa tietä pitkin metsään.
Ensimmäinen askel metsäpolulla sen jo varmisti. Havuinen maa antoi pehmeästi periksi retkeilykengän alla, ja huoahdin helpotuksesta. Onneksi lähdin. Juhannus on tuntunut viime vuosina tulleen niin tarpeeseen. Juhannuksesta alkaa monien lomat, ja hommat on tauottava pakettiin sitä ennen – myös kaltaiseni elämäntapayrittäjän, joka on pitkälti aikatauluista riippumaton ja pitää lomansa silloin kun se itselle sopii.
Nytkin keskikesän juhlaa edeltäneet viikot olivat hektisiä. Kivoja sekä antoisia, mutta myös vähäunisia ja energiat imeviä. Torstai-iltapäivällä väsy tuntui seisauttavan aivotoiminnan lisäksi veretkin, ja totta puhuen siinä hetkessä olisin kaikista mieluiten vain jäänyt yksin kotiin nukkumaan.Tiesin kuitenkin jo kokemuksesta, että tulee vielä se hetki, kun kiitän itseäni siitä, että lähdin. Ja siinä metsäpolun alussa se tuli. Vedin sateen jäljiltä metsäisen mehevää tuoksua sieraimiini ja olin varpaita myöten onnellinen, että sain olla juuri siinä.
Taivalsimme leiripaikallemme kolmen tunnin ajan. Linnuntietä matkaa ei kertynyt kuin muutamia hassuja kilometrejä, mutta metsässä kulkiessa ei lasketakaan kilometrejä, vaan korkeuseroja ja polun mutkia. Viime vuodesta oli tapahtunut iso muutos, jonka tajusimme vasta siinä. Kun vielä vuosi sitten reissuseurueemme nuorimmaiset kulkivat metsään kantorepuissa, nyt he taivalsivat itse (ainakin melkein koko ajan).
Niin vain se elämä yksinkertaistuu siinä elämisen sivussa. Tajusimme, että vuosi sitten myös raahasimme metsään ja sieltä pois läjän vaippoja. Sitä rinkan päällä keikkuvaa hajupilveä en ihan heti unohda, mutta silti tuntui oudolta, että siitä on vasta vuosi. Ovelia nuo mukulat, kun kasvavat ja kehittyvät ihan huomaamatta!
Leiriin päästyämme tekeminen sujahti hetkessä metsäläiseksi. Lapset ottivat metsän ja sen tuomat leikit omikseen. He kantoivat puita keinulaudaksi, tutkivat maata kynnenaluset mustina ja leikkivät mättäiden takana vaanivia tiikereitä. Me aikuiset pystettiin telttaa, sytytettiin nuotiota, pestiin perunoita ja viriteltiin tarppia sateensuojaksi.
Silloin tällöin haaveilen eläväni kauemmin metsässä. En (täysin) omavaraisena, mutta niin että joku metsäseurueesta kävisi kerran viikossa kaupassa. Haluaisin nähdä ja kokea, mitä se tekisi kaltaiselleni nykyihmiselle. Miten paljon ehtisin oppia ja ymmärtää metsästä, maailmasta ja etenkin itsestäni?
Metsässä telttailussa yhdistyy jännällä tavalla kaksi asiaa: asioiden hankaluus ja asioiden yksinkertaisuus. Tiskikone ei pyöri, vaan tiskit pestään käsin luonnonvesissä. Uimisen jälkeen kaikki pyyhkivät samaan pyyhkeeseen. Ruuat valmistetaan ja syödään kalliolla istuen. Vaatteissa tärkeintä on se, että on jotain kuivaa päälle pantavaa, ei se, kuinka likaisia ne ovat.
Minä nukun metsässä aina vähän levottomasti, ja nytkin heräsin kylmyyteen lämpötilan laskiessa yöllä viiteen asteeseen. Ja sitten samalla uni on syvempää ja kokonaisvaltaisempaa niinä hetkinä, kun nukun. Ehkä kehoni lipsahtaa alkukantaiseen tilaan metsässä. Ihmisen ei ole alun perin tarkoitettu nukkuvan yhdessä pätkässä, vaan pätkissä ympäri vuorokautta. Pätkäisenkin yön jälkeen keho tuntuu aamulla vetreältä ja eläväiseltä. Ne hetket ovat lemppareitani metsässä: venyttelyt villapaidassa sammalmättäällä, katsellen yön kylmyyden jäljiltä vielä höyryävää vesistöä.
Kahden mestsäyön jälkeen pakkasimme leirimme takaisin rinkkoihin ja taivalsimme takaisin ihmistenilmoille. Bussipysäkillä naama noessa ja varpaidenvälit mullassa seisoskellessa ajatus kaupunkiin paluusta, omasta sängystä ja kotona odottavasta saunavuorosta tuntui onnenläikähdyksenä kehossa. Balanssista se löytyy, hyvän elämän salaisuus.
Meidän lasten ulkoilutakit saatu, iso kiitos Helly Hansenille!
Täällä postaus viime vuoden metsäjuhannuksesta.
Oi vitsit, että kuulostaa aivan ihanalta juhannukselta! Kunpa saisin omankin pesueeni joskus yön yli-metsäretkelle. Meiltä vaan puuttuu kaikki varustelu, niin tuntuu hankalalta edes aloittaa. Ja anteeksi junttiuteni, mutta miten lapsilta sujuu vessahommat metsässä? Onko teillä jokin potta tms ämpäri mukana näitä varten vai ihan vain klassisella riuku-meiningillä? 😀
Ihania kuvia! <3
Voisitko joskus kertoa teidän makuupusseista, teltasta ja makuualustoista vähän tarkemmin? Vai oletko joskus jo kirjoittanut niistä?
Kiitos jo etukäteen!
-Pauliina
Mä haluaisin myös tietää mitkä alustat teillä on. Meidän nelihenkinen perhe (pojat 7 ja 9) on toistaiseksi mennyt kahden hengen teltalla ja yhdellä normi solumuovialustalla sekä kahdella normia paksummalla ja leveämmällä alustalla. Alustat tarvittaisiin uudet,mutta mitkä…
Veden määrän roudaus on myös yksi kiinnostava aihe täällä etelä-suomessa. Miten te hoidatte sen? Lapissa sitä ei tartte roudata ollenkaan, mutta täällä etelässä epäilyttää ottaa sitä mistään muualta kuin kaivosta…
Kiitos ihanasta postauksesta!
Anni
Täällä yks kaupunkilaisjuntti myös miettii miten vessahommat (sekä aikuiset että lapset) hoidetaan metsässä? Roudaatteko myös nuotiopuut? Varustelusta olisi mukava lukea enemmän.
T.entinen partiolainen, joka lopetti harrastuksen ensimmäisen metsäretken jälkeen koska saappaisiin meni vettä.
Niin upeita kuvia!!!
Mä mietin myös miten löydätte nää yöpymispaikat kun eihän kenen tahansa metsään saa tehdä nuotiota.
Itse tein perheen kanssa päiväretken metsään jossa olikin melkein kansainvaellus, niin moni muukin oli päättänyt viettää päivän samalla laavulla. Silti retki virkisti, mä niin rakastan metsän ja suon tuoksua.
Meillä on tänä kesänä neidin 3V kanssa harjoiteltu kovasti puskapissillä käymistä. Jos ei tarvita paljon vaatetta onnistuu ihan kyykyssä aika hyvin, mutta jos on housua ja kurista yms niin nostan tytön selkä omaa vatsaani vastan ja roikotan polvitaipeista niin että saan samalla pideltyä kaikki housut ja remmit pois tuotoksen tieltä.
Tässäpä sinulle blogisuositus jos ajatus pidemmästä metsäoleilusta on kiehtova ja mieltä kutkuttava. Minut tämä blogi imaisi täysin mukaansa. http://aleksikallioja.com/wp/?m=201706&lang=fi
Meillä juhannusperinteisiin kuuluu vierailu sukutilalla missä lämpiää savusauna, uidaan ja mahdollisuuksien mukaan poltellaan kokkoa. Eli todella perinteinen. Minulle juhannus on se villi ja iloinen sukujuhla ja joulu enemmän perheen käpertymistä yhteen.
Metsäjuhannus kuulostaa silti hienolta perinteeltä myös. Vähän erilaiselta, mutta todella hyvin kyseisen juhlan henkeen sopivalta.
Oli kyllä ihana metsäreissu, taas kerran! Toivottavasti tekin pääsette yöpymään metsään 🙂 Meillä on aika pro-varustus monelta osin retkeilyhommiin, mutta vähemmälläkin pärjää aivan hyvin. Jos yöpyy laavulla, ei edes tarvitse edes telttaa tai teltatta pelätä sadetta.
Vessahommat sujuvat metsässä ihan kyykkymeiningillä. Jos on paljon vaatetta päällä, autetaan just tolleen anonyymin tavalla, että ei ole huput ja lahkeet tuotoksissa 😀 Kyykkiminen saattaa tottumattomalta vaatia vähän totuttelua, mutta se on ihmisen luontainen asento hoitaa pissa- ja kakkahommat, ja itseasiassa sillä tavalla suoli on paremmassa asennossa ulostukseen. Kakkahommista puheen ollen :DD
Kyllä, mäkin olen juhannuksen kuvakavalkadia selannut ihastuneena läpi. Voi Suomen luonto ja Suomen suvi!
Varsinaista kamaesittelyä en ole tehnyt, mutta sellainen pitäisi kai tehdä, sillä et ole ainut asiasta kysellyt 🙂 Mutta tässä on postaus vinkeistä lapsiperheen telttaretkeilyyn
, ja siellä on myös vähän tarkempaa speksiä välineistöstä.
Moikka! Hitsit, mies tietäisi paremmin noista tavaroista, hän kun on meidän retkivermeistövastaava. Enkä ole nyt kotona, että voisin itse katsoa speksejä tarkemmin. Mutta meillä patjat ovat Exped- ja Thermarest -merkkisiä. Mulle ostettiin just uusi patja vanhan vuotaneen (ja moneen kertaa epäonnistuneesti paikatun) tilalle, ja jo parani metsäunien laatu, kun ei kankku laahaa hyistä maata! Mä voisin noista retkikamoista kirjoittaa tarkemmin ihan merkkeineen ja muine spekseineen, kun niistä monet muutkin ovat olleet kiinnostuneita.
Vettä me ollaan otettu täällä etelässäkin luonnonvesistä. Aina se ei tietty ole mahdollista, ja vesi pitää raahata mukana (kuten nyt viimeksi Mellunmäessä telttaillessa). Kahden yön retkillä edellytys tällä meidän retkisakilla on, että vettä pystyy ottamaan luonnosta.
Vessahommat me hoidetaan, kuten muutkin metsässä elelevät 🙂 Eli kyykkimällä. Nuotiopuut roudataan tilanteesta riippuen. Seurueemme Nuuskamuikkuset käyvät monesti tsekkaamassa mestat ilman lapsia (ja mua haha) ennen varsinaista retkeä ja siinä samalla kulkeutuu myös puita, kun ei ole muuta roudattavaa. Joissakin retkipaikoilla on puita valmiina, välillä jopa pilkottuna.
Varusteista pitää luultavasti kirjoittaa tarkemmin, kun siitä niin moni on kiinnostunut. Meillä tosin on aika pro-kamat, pikkuhiljaa ostaen hankittuna, mutta vähemmälläkin pärjää. Tietty kunnon varusteet tuovat iloa ja mukavuutta retkeilyyn, mutta myös maksavat tosi paljon. Täällä
on mun vinkit lapsiperheen telttaretkeilyyn, jossa vähän tietoa myös meidän varusteista 🙂
No eikö ole! Suomen kesä on maagisen ihana!
Mä en luultavasti itse näitä retkipaikkoja löytäisi, mutta onneksi retkiseurueeseen kuuluu Nuuskamuikkusia 🙂 He ovat retkeilleet pääkaupunkiseudun ja sen lähialueen metsissä niin paljon, että tällaisia ”salaisia mansikkapaikkoja” alkaa olla hyvin tiedossa. Tästä tämän kertaisesta paikasta saatiin alunperin vinkki partiolaisporukalta, johon törmättiin toisella retkellä viime vuonna.
Retken suunnitteluun oiva apuväline on lisäksi Metsähallituksen ylläpitämä retkikartta.fi -palvelu, jossa voi hakea retkikohteita ja tutkia niiden maastoa.
Ihana, että tekin kävitte metsässä retkellä! Meilläkin oli leirinaapuri saman vesistön ympärillä ja muitakin retkeilijöitä alueella kulki, vaikka ei kansanvaellukseksi asti 🙂 Metsän ja suon tuoksu ovat tosiaan huumaavia <3
Kiitos blogivinkistä! Pitääkin tutustua siihen paremmalla ajalla.
Savusauna, kokko ja uiminen suvun kanssa kuulostaa mukavalta juhannukselta. Me ollaan tavattu viettää juhannusta ystävien kanssa, nyt sitten pari vuotta ollaan lähdetty ystävien kanssa metsään 🙂
Kivalta näyttää, ihan kateellisena katson näitä kuvia! Voi kun jossain olisi helposti ja selkeästi esillä pääkaupunkiseudun telttailumestat! Mulla olisi hirmuinen hinku metsäretkille mutta kun kokemusta ei ole, eikä telttailevia tuttuja, ei ole hajuakaan minne voisi telttansa laittaa ja mielellään vielä niin että sen nuotionkin voisi hyvillä mielin tehdä. Autoa ei ole eli julkisilla / lasten kanssa pyöräillen pitäisi sinne telttametsän läheisyyteen vielä kaiken lisäksi päästä. Vinkkejä kellään..? 🙂
viv
Oli kyllä ihanaa, metsä on ihmeellinen! Mulla on onni, että lähipiirissä ja ystävissä on Nuuskamuikkusia, joiden följyssä olen retkimeininkeihin päässyt noviisina kiinni. Meilläkään ei ole autoa, mutta hienosti ollaan julkisilla ja pyörällä päästy metsään.
Retken suunnitteluun mahtava apuväline on Metsähallituksen ylläpitämä retkikartta.fi -palvelu, jossa voi hakea retkikohteita ja tutkia niiden maastoa. Siellä on merkittynä myös luonnonsuojelualueiden telttailupaikat. Muutenhan Suomessa voi jokamieheoikeudella pystyttää telttansa mihin vain. Me esimerkiksi olimme hiljan yötä mellunmäkeläisessä metsässä 🙂
Muutama pieni käytännön vinkki vähän retkeilleeltä sellaiselle joka ei ole sitä yhtään harrastanut.
-Tiskiaine pieneen pulloon mukaan ja harjaksi käy irrotettavan tiskiharjan pää. Ei vie paljoa tilaa.
– Jos tykkää makoilla riippumatossa niin se on myös hyvä vaihtoehto teltalle. Laavukangas yli ja hyttysverkkojakin löytyy. On kevyempi kantaa kuin teltta. Partio- ja retkeilykaupat ja Varusteleka ainakin myy.
-Ota muutama pieni kuiva klapi mukaan siltä varalta ettei leiripaikalla ole kuivaa puuta.
-Pakkaa tulitikut ja ainakin yksi vaatekerta muovipussissa rinkkaan/reppuun. Jos sattuu sade tai jostain muusta syystä rinkka kastuu niin nämä pysyvät kuivina.
-Panosta vedenpitäviin kenkiin niin voit säästyä monelta saappaiden raahaamiselta.
-Jos on kuuma ilma tai kävelet pidemmän reitin niin varaa mukaan meetvurstia (jos syöt lihaa). Jonkun matkaa käveltyä kroppa suorastaan huutaa suolaista syötävää ja mausteisuutensa ansiosta meetvursti on hyvä säilymään.
-Kuivan lettutaikinan voi tehdä valmiiksi pussiin. Maitojauhetta, jauhoja, perunajauhoja (kananmunan korvike) ja halutessa suola ja/tai sokeri. Perillä se vaan sekoitetaan veteen ja annetaan turvota hetki ennen paistamista.
-Kannattaa varata oma vessapaperi mukaan vaikka menisi vessalliseen leiripaikkaankin. Kaiken varalta.
-Roskapussi meinaa helposti unohtua, mutta se pitää ottaa mukaan jos ei tahdo kantaa roskia valtoimenaan rinkassa.
-Jotkus helposti jalkaan sujahtavat leirikengät ovat aika luksusta jos on päivän kävellyt painavilla vaelluskengillä. Tai jos tarvitsee yöllä käydä asioilla.
KAIKKI vaatteet ja ylipäätään KAIKKI tavarat kannattaa pakata muovipusseihin rinkkaan! Sen lisäksi, että tavarat pysyvät kuivina, pysyy myös rinkka puhtaana.
Ja kun käyttää muovipusseina isoja minigrippejä, saa niistä myös ylimääräiset ilmat pois ja kamaa mahtuu puolet enemmän, kuin ilman pussittamista.
Jes, mainioita vinkkejä. Kiitos näistä! 🙂
Tuolla ylempänä kommenteissa mä linkkasinkin mun koostamiin vinkkeihin, mutta tässä se sama linkki vielä. Ja täällä taas löytyy meidän pakkauslista (joka elää ihan sitä mukaa, mikä vuodenaika on kyseessä, minkälainen kohde, miten pitkä retkiaika ja minkälainen retkiseurue on mukana).