Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Paluu arkeen, arkikuvasarjan jonoa purkaen! Tosin ensimmäisen kesälomaviikon arkikuva on myös ensimmäinen arkikuva 130 viikkoon, kun unohdin ottaa arkikuvan. Kolme arkikuvavuotta, kolmen vuoden välein, ja nyt se sitten kävi. Taisin olla todella loman tarpeessa tai täysin lomalla jo. Ehkä molempia, ja hyvä niin.

Tässä siis oikeastaan viikolla 27. otettu kuva, jossa on meidän kolmen lisäksi myös muita. Vaikka sarjan tarkoitus on pitää minut ja lapset kuvien keskiössä, on aivan paikallaan antaa kuvista tilaa myös niille, joita ilman ei mistään tulisi yhtään mitään: mysteeripuolisolle ja rakkaille ystäville.

Vietimme ensimmäisen lomaviikon ja muutamat päivät päälle ystäväperheen kanssa ystävien sukutalolla Itä-Suomessa. Runon ja suven päivän illaksi järjestimme talon pihassa tanssiaiset.

Ruokaa laitettiin pitkin päivää, ja metsästä käytiin noutamassa ensimmäisenä kypsiksi ehtineet mustikat. Tanssiaisvaatteet lainattiin talolta, jonka ullakolta ja ulkorakennusten ylisiltä löytää kerrostumat pukineita menneiltä vuosikymmeniltä. Löytyi hulmuavia helmoja, teryleeniä, kinnaavia kauluspaitoja ja verkkareita.

Kun huulille oli sudittu punaa ilman peiliä ja kravatit solmittu vinoon, nostettiin lippu salkoon Eino Leinon Nocturnen sanojen siivittämänä. Ruuat katettiin ulos, ja lopulta pöytään kannettiin mustikoilla koristeltu kakku.

Tanssilattiana toimineella nurmikolla kuultiin niin iskelmää kuin teknoa ja nähtiin paljaiden juhlavarpaiden joukkovilliintyminen. Lopulta yksi teryleeniasuinen hyppäsi vaatteet päällä lasten kahluualtaaseen, mikä toimi valomerkkinä koko sakille: saunaan iltapesuille ja nukkumaan!

Näitä juhlia muistellaan vielä vuosien ja vuosien päästä. Ja koska syitä juhliin ei koskaan voi olla liikaa, päätimme ottaa runon ja suven päivän tanssiaiset vakkariksi juhlavuodenkiertoomme.

Jaa: