Kaupallinen yhteistyö: Fiskars. Postauksen lopussa alekoodi!

Eipä olisi Hanne 1990-luvulla uskonut tätä tulevaksi: yksi lempipuuhistani kesäisin on kasvimaan kastelu. Lapsuudessani jouduin puolipakolla seistä letku kädessä porkkanamaata kastelemassa. Aika mateli, ja vaikka kuuntelin korvalappustereoilla New Kids on the Blockia, homma oli pitkäpiimäisen tylsää.

Ja muutamaa vuosikymmentä myöhemmin tylsyys on suurinta luksusta ja ajan mateleminen onnellista pehmeyttä. Rakastan karata palstalle ihan yksinäni, napsauttaa kasteluletkun kiinni hanaan ja kulkea hissuksiin letkun kanssa ympäri tiluksiani. Ehkä kuunnella äänikirjaa, ehkä vain ympärillä olevaa luontoa, veden tasaista suhinaa ja mieleen lipuvia ajatuksia. Kastelu vaatii aikansa, ja se tuntuu jännällä tavalla jopa armolliselta.

Kaltaiselleni säntäilijälle ja ikipuuhastelijalle kastelu on parasta rauhoittumista, jopa meditatiivista omaa aikaa.

Kasteluupistooli on puutarhurin monikäyttötyökalu

Kastelupistooli on eittämättä yksi parhaista, tärkeimmistä ja eniten käyttämistämme puutarhanhoitovälineistä. Suhtauduin sen hankkimiseen alkuun vähän skeptisesti, sellaisella savimaa, kuokka ja Hanne -asenteella, jossa kaikki tuollaiset elämää helpottavat asiat ovat epäilyttäviä. Mutta onneksi taivuin sellaisen hankkimaan, sillä vähänpä tiesin!

Kunnon kastelupistooli mukavoittaa, helpottaa ja parantaa kasvimaan kastelua niin käyttäjänsä kuin vettä saavien kasvien puolesta. Meillä on käytössä Fiskars FiberComp-kastelupistooli, josta pyöräyttämällä voi valita veden ulostuloon viisi erilaista suihkua.

Sen sijaan, että lorottaisi vettä letkulla niin että multa karkaa paineen alla ja heikot kasvinvarret katkeilevat, kastelupistoolissa voi valita vaikka hienon sumun, joka on hellävarainen juuri kylvettyjen alojen ja hentojen taimien kasteluun.  Suihkukuvio on taas omiaan kasteluun sitten kylvösten ja taimien terhakoitua. Tasaisena pötkönä tuleva virtaus taas kätevä kastelutynnyrin ja -kannun täyttämiseen. Huuhtelulla taas saa nimensä mukaisesti huuhtaistua työvälineet, terassituolit ja kädet puhtaaksi. Voimakas suihku tulee jo sen verran voimakkaalla paineella, että sillä irtoaa tymäkämpikin lika esimerkiksi kasvuruukuista.

Kastelupistoolista saa myös pysäytettyä vedentulon, ilman että päähanaa tarvitsee mennä sulkemaan. Eri kätevää etenkin silloin, kun häseltää palstalla lasten kanssa.

Rikkaruohojen kitkentää sadetinsateenkaaren vieressä

Yksi kasteluun liittyvä lempijuttu lapsuudessani kyllä oli. Nimittäin sadettimet! Ne säksättivät ympäri vanhempieni viljelymaita ja loivat peltomaisemaan kymmeniä ja kymmeniä eläväisiä sateenkaaria. Kesämuistoissani oli aina niin lämmin, että juoksemme siskoni kanssa paljain jaloin mansikkapelloilla, ilosta kiljahdellen ja sadettimien suihkuja väistellen. Ja toki aina vähän kastuttiin, mikä oli lopulta se tarkoituskin.

Samaa omat muksuni ovat leikkineet palstallamme, tosin varsinaista sadetinta meillä ei siellä ole – vaikka Fiskarsin valikoimissa olisi vaikka minkämoista versiota. Mutta olen rakennellut kivistä kastelupistoolille telineen, jota olen sitten siirrellyt ympäri palstaa. Sen ainoa huono puoli on ollut se, että monesti kivirakennelmat hajoavat ja kastelupistooli lähtee tanssimaan villisti vettä sinne tänne roiskien. Siksi ilahduinkin, kun nyt saatiin kastelupistoolille Fiskarsin teline, jonka saa kiinni maahan. Näppärää!

Sillä aikaa kun sadettimeksi muunnettu kastelupistooli suihkuttelee kasveja, minä voin vaikka kahvitella tai kitkeä rikkaruohoja. Eipä olisi Hanne 1990-luvulla osannut nähdä tätäkään tulevaksi, sillä tuolloin tillipenkin perkaus kuului vastuualueisiini, eikä ehkä tarvitse sen tarkemmin kuvailla, miten paljon vihasin sitä puuhaa. Ei kitkeminen edelleenkään lempipuuhaani ole, mutta äänikirja korvissa siihen uppoaa huomaamatta. Ja jestas sentään, miten tyydyttävää on nähdä työnsä jälki!

Kastelijoiden kolme koulukuntaa

Vaikka olen ollut yli kymmenen vuotta innokas kaupunkiviljelijä, vasta palstapaikan saaminen sai ymmärtämään, miten intohimoisesti kanssaviljelijät suhtautuvat kasteluun. Olen huomannut, että jengi jakaantuu kastelun suhteen kolmeen koulukuntaan.

Ensimmäinen koulukunta on sitä mieltä, että kasveja pitää karaista ja opettaa pärjäämään pääasiassa sadeveden voimin ­– tältä koulukunnalta sain paljon ohjeita somessa ensimmäisenä palstavuonna. Toinen koulukunta pitää mullan koko ajan mukavan kosteana, ja myös marjapensaat ansaitsevat lisävettä tehdäkseen mahdollisimman komeat ja herkulliset marjat kiitokseksi. Ja sitten on kolmas koulukunta, joka vetelee siinä välissä fiiliksen, tuurin ja jaksamisen mukaan.

Ensimmäinen palstavuoteni meni kolmosjengissä heiluessa, mutta toisena vuonna siirryn kakkosjengiin. Ensimmäisenä vuonna paahteessa kuolleet mansikat olivat nimittäin sitä mieltä, että sadevesi ja melko reilu kastelukaan ei välttämättä riitä. Toisena vuonna myös muut marjapensaat antoivat selvästi paremman sadon, mihin on varmasti monia syitä, mutta uskoisin kastelun olevan niistä yksi. Nyt hellin kasvejani mielin määrin vedellä.

Hellimisessä meillä on apuna myös Fiskarsin kärrykastelukela, joka on palkittu muotoilustaan. Se on melkoisen järeä laite meidän pikkupuutarhaamme, ja joku Fiskarsin pienemmistä kastelukeloista olisi riittänyt meidän tarpeisiimme. Mutta myönnettäköön, että on ollut kiva päästä testaamaan tällaista päheää vempelettä! Sillä heippa solmussa olevat letkut, letkusta mutaisiksi tulevat kädet ja sotkumyttyinä säilytettävät letkuläjät;

Automaattinen kärrykastelukela majailee meillä palstan portin tuntumassa, josta kasteluhommiin ryhtyessä vedän sisäänottoletkun kiinni palstan vieressä olevaan hanaan. Varsinainen kasteluletku on nätillä kerällä kelan sisällä, josta sen saa vedettyä esiin – ja takaisin sisään – kuin imurinjohdon. Kela pyörii akselinsa ympäri sitä mukaa kun häärin palstalla kastellen. Ja jos kelaa olisi isommassa puutarhassa tarpeen liikutella, pyörällisestä kelasta saa vedettyä vetokahvan esiin kuin matkalaukusta.

Vettä vettä, enemmän vettä!

Avomaalla vettä saa suihkuttaa yhteen kohtaan rauhassa ja ajan kanssa. Siitä, että maanpinta kastuu, ei ole mitään hyötyä kasville, jonka juuret ovat syvemmällä maassa. Pahimmillaan kasvi ei tee juuria syvälle maahan ollenkaan, jos sen otettava kaikki vesi ihan pinnasta.

Hehkuttamani kateviljely on kastelussakin avuksi. Kun viljelmien maanpinta on peitetty orgaanisella katteella – esimerkiksi järviruokosilpulla, kuten meillä nyt – maa pysyy katteen alla selkeästi pidempään kosteana kuin ilman katetta. Kate suojelee maata suoralta paahteelta ja vähentää kosteuden haihtumista maanpinnasta.

Paras aika kastella on varhain aamulla tai myöhään illalla, kun aurinko ei enää paahda. Silloin kosteus ei haihdu yhtä nopeasti, eikä kasvien lehdille jääneet pisarat toimi kuin suurennuslaseina polttavassa auringossa. Ja kaikista parasta kastelu olisi itseasiassa sateen jälkeen, niin oudolta kuin se kuulostaakin! Sateen jäljiltä maa on ikään kuin avoinna, ja vastaanottaa lisäveden paremmin kuin rutikuiva maa.

Jos minulla olisi kasvihuone ja siellä isot tomaattiviljelmät (haaveita pitää olla!), harkitsisin vahvasti tihkukastelujärjestelmän hankkimista. Marja- ja vihannestilaa pitävillä vanhemmillani mansikat saavat veden juurikin tihkukastelujärjestelmän kautta. Fiskars myy tihkuletkua myös kaltaisilleni harrastelijapuutarhureille. Palstalla jaamme vesihanan muiden kanssa, eikä sitä voisi edes omia tihkukasteluhommiin, mutta jos olisi vaikka jossain kauempana mökki ja siellä kasvihuone, tihkukastelu pitäisi huolen kasveista silloinkin, kun en olisi itse niitä hellimässä.

Mutta meidän kasvimaamme on onneksi 10 minuutin fillarimatkan päässä. Siellä voin käydä kastelemassa ja puutarhameditoimassa harva se päivä.

Sain teidän käyttöönne alekoodin Fiskarsin kastelutuotteisiin! Koodilla ”LAHIOMUTSI20” saatte 20 prosentin alennuksen näistä tuotteista. Koodi on voimassa 13.6.2021 asti. Puutarhailoa!

Jaa: