Ehkä. En ole ihan varma, ovatko ne Helsingin lyhyimmät pitkospuut, mutta niin nysät kuitenkin, että etenkin näin aprillipäivänä otsikko menkööt hövelisti faktantarkistuksesta läpi.
Laajasalon Jollaksessa on suloinen ja arvokas retkikohde, Jollaksen räme. Sitä ei ihan heti osaisi keskeltä omakotitaloaluetta etsiä, sillä alue on vain parin hehtaarin kokoinen. Mutta kun pujahtaa sisään Kutterintien ja Hevossalmentien risteyksen lähettyviltä olevien opastaulujen luota, pääsee pian astahtelemaan rämeellä kulkevilla pitkospuilla keskellä kaupunkia.
Sen lisäksi, että luonnonsuojelualue hämää pienuudellaan, Jollaksen rämettä ei ihan heti arvaisi suoksi. Maasto näyttää suurimmalta osin mäntymetsältä, jonka pohjalla kasvaa terhakkaasti mustikanvarpuja. Siihen on luultavasti syynä se, että alue on aikoinaan ojitettu. Vaikka räme nyt on rauhoitettu, ottaa aikansa, että luonto kerää itsensä iskujen jälkeen.
Ihanalta askelten alla pehmeästi periksi antavat pitkospuut silti tuntuvat. Rantaa kohden kulkiessa maasto myös alkaa kostua, ja siellä täällä näkyy myös suopursuja ja lakkojen varsia. Pienen pieni puro liplattaa suloisesti. Pikkuruiseen rämeeseen tuntuu tiivistyvän tämä aika: pienien asioiden kauneus ja luonnon tuoma levollisuus.
Pitkospuut kulkevat Villa Furuvikin ohitse, paikan, jossa juhlimme häitämme. Jollaksen rämeen pitkospuilla otettiinkin osa hääkuvistamme. Kaupungissa oleva saari, saaressa oleva luonnonsuojelualue ja luonnonsuojelualueella olevat pitkospuut. Ihan meitä.
Pitkospuilla tallustelun jälkeen retkieväät voi syödä vaikka Villa Furuvikin edustalla olevalla kaupungin uimarannalla. Nämä postauksen kuvat on otettu marraskuussa, mutta samanlaisia kelejä on odotettavissa nyt pääsiäisellekin. Toppatakit päällä tarkenee viettää tovin rantapäivää; lukien, eväitä syöden ja hiekkakakkuja tehden.
Laajasaloon on kiva fillaroida tältä Herttoniemestä, mutta sinne lähtee myös Herttoniemen metroasemalta busseja. Laajasalo on Helsingin suurin saari, johon haaveilen tekeväni kesällä ”saariston rengasreitti” -pyöräilyn, lähimatkojen lähimatkaversiona.
Laajasalossa on Jollaksen rämeen lisäksi muitakin luonnonsuojelualueita ja ylipäätään kaunista luontoa, kallioisia rantoja ja hiekkaisia uimarantoja, kesäkahviloita sekä -ravintoloita (on suorastaan rikos kaltaiselleni pizzaa rakastavalle kotikaupunkiseikkailijalle, että en ole vieläkään maistanut vanhassa navetassa toimivan Fornitalyn pizzoja!), ainakin yksi vuokrasauna, hotelli, kivoja piknikpaikkoja (kuten Tullisaari) ja tietenkin: meri ja sen suolaisten mutta lempeiden pärskeiden tunnelma kaiken yllä.
Kyllä tuo noissa muutamassa kuvassa rämeeltä näyttää, niitä taitaa olla aika monenlaisia tyypeiltään. Harmillista tuo soiden ojitus, kun monesti ajatuksena kai oli saada ne metsitettyä ja sitten puuta teollisuudelle, mutta varsin kitukasvuista se puusto kuitenkin oli. Paljon soita siis menetettiin ilman, että olisi saatu mainittavaa hyötyä. Nyt niitä on kuitenkin alettu ennallistaa ja hyvä niin, tykkään eri tyyppisistä suomaisemista todella paljon.
Joo, nuo kuvat ovat siitä osasta pientä luonnonsuojelualuetta, jossa maasto alkaa muuttua selvästi kosteammaksi ja rämeiseksi.
Just luin eilen Suomen Luonto -lehdestä artikkelin siitä, miten soita ojitettiin pyrkimyksenä saada metsä kasvamaan paremmin. Ja lopputulos ei sitten ollut häävi, kenellekään, eikä millekään. Itse olin jotenkin ajatellut, että soita on ojitettu pääasiassa viljelysaloiksi, joten tämä metsäpuoli oli itselleni uusi.