Kaupallinen yhteistyö: Linkosuo ja Suomen Blogimedia

Bongasin muutama vuosi sitten Minttu-kirjasarjasta suloisen juhlaidean. Mintun Luontokirjassa Mintun perhe lähtee ulos viettämään juhlapäivää, kun voikukan varret ovat niin pitkiä, että niistä voi tehdä seppeleen. Kirjan tekijä Maikki Harjanne on selvästi samaa mieltä kuin minä: aina on syytä juhlaan!

Minun on pitänyt toteuttaa tuo juhlapäivä monena vuotena, mutta se oikea hetki on aina livahtanut vähän ohi. Mintun Luontokirjakin on palautettu aikoja sitten kirjastoon monen lainauusimisen jälkeen, enkä ihan tarkalleen muistanut edes juhlapäivän nimeä. Onneksi Lähiömutsin Facebookissa osattiin auttaa ja kertoa, että kyseessä on ytimekkäästi voikukkapäivä. Juhlajärjestelijä kiittää avusta!

Vietimmekin naapuriperheen kanssa rennon letkeää voikukkapäivää viikonloppuna. Pakkasimme eväskorit, viltit ja muksut pyörien kyytiin ja ajoimme lössinä Laajasaloon, jossa huhujen mukaan kasvaa komeita ja pitkävartisia voikukkia. Kaarsimme komppaniamme Tullisaaren puistoon, jossa meidän perhe ei ollutkaan aikaisemmin retkeillyt. Levitimme vilttimme lähelle Aino Acktén huvilaa, jossa maailmankuulu sopraano piti aikoinaan taiteilijoista koostuvaa hoviaan.

Vihreä nurmi kylpi keltaisessa auringonvalossa kuin vain tähän aikaan vuodesta. Kultaisena hehkuvat voikukat taivuttivat notkeita varsiaan kohti taivasta juuri täydellisen pituisina seppeleitä varten. Keräsimme kukkia ja taivuttelimme niitä seppeleiksi – ohuiksi ja paksuiksi, pitkiksi ja lyhyiksi.

Pienet ja maukkaat eväät retkelle

Evääksi olin valmistanut näppärää sormiruokaa yhteistyökumppanini Linkosuon ruissipseistä. Tai noh, pienten täytettyjen sipsien valmistaminen ei sinällään ole sitä näppärintä puuhaa, vaan aikamoista räpeltämistä. Mutta pikniksyömiseksi tuollaiset miniannokset ovat mainioita, sillä lautasia ei tarvitse. Sen kun napsii suoraan tarjoiluastialta suuhun vain!

Erilaisilla tahnoilla täytettyjä ruissipsejä onkin näkynyt Lähiömutsissa aikaisemmin, sillä niistä saa helposti kaikille maistuvaa pikkusuolaista juhliin. Nyt tahdoin kokeilla jotain muuta, ja tein ruissipseistä minipizzoja. Laitoin siis ensin pohjalle tomaattipyre-ketsuppisekoitusta ja sen jälkeen mandoliinilla ohuiksi siivuiksi tehtyä kesäkurpitsaa, siivutettuja kirsikkatomaatteja ja mozzarellajuustoa. Käytin minipizzoja uunissa 200 asteessa, kunnes juusto suli, minkä jälkeen ripottelin päälle vielä tuoretta oreganoa ja basilikaa. Toimi!

Syömisen jälkeen oli vuorossa voikukkapäivän toinen virallinen ohjelmanumero: mehun juominen ilman käsiä. Mintun Luontokirjassa Minttu kysyy veljeltään Villeltä, kuka on voikukkapäivän sankari. Ville vastaa sankarin olevan se, joka juo ilman käsiä ja läikyttämättä koko lasillisen mehua. Teimme siis kuten kirjassakin ja kaadoimme kupit täyteen mehua.

Ensin hörpimme mehua polvien väliin asetetuista mukeista pillillä. Minä onnistuin läikyttämään jo tässä vaiheessa. Sen jälkeen mehumukit asetettiin nurmikolle, josta ne oli juotava ilman käsiä. Sitten nostettiin panoksia ja tehtiin punnerruksia mehua juoden. Mies päätti viedä homman nextille levelille ja yritti juoda mehua ja kävellä käsillä samaan aikaan. Rinnuksillehan ne mehut päätyivät, ja lapsia nauratti. Kerrankin niin käy aikuisille! Ja sitä paitsi, yrityksestä oli kyllä annettava päivän sankarinimike myös miehelle.

Mehukisan jälkeen mukeihin kaadettiin kahvit. Jälkkäriksi olin tehnyt niihin samaisiin Linkosuon sipseihin ruisporkkanakakun. Eli raastoin maustamattoman ruispisin pohjalle ihan ohuen ohueksi porkkanaa ja päälle levitin tämän maailman parhaan porkkanakakun ohjeen mukaisen levitteen. Kaiken kukkuraksi laitoin vielä mustikoita, kiivipalasia ja pakkasen pohjalta löytyneitä vadelmia.

Herkut hupenivat viimeistä myöten, vaikka mun makuun setti oli hivenen liian makea. Itse tekisin nyt tahnan mieluummin maustamattomasta tuorejuustosta, ripauksesta tuoretta vaniljaa, sokeria ja sitruunamehua.

Pikaiseksi piknikiksi kaavailtu retkemme valui lopulta letkeästi iltaan saakka. Hovimme jäsenet loikoilivat auringossa, onkivat merestä ahvenia, ottivat nokkaunia ja tekivät vielä uuden kierroksen voikukkapalmikoita.

Menkää tekin viettämään voikukkapäivää, vaikka heti tänään. Löytyyköhän pohjoisestakin jo voikukkia? Ei siihen mene kauaa, kun nuo Helsingin huikentelevan korkeat kesän ensimmäiset voikukat ovat muuttuneet valkoisiksi untuvapalloiksi. Oi Suomen suvi, ihana, että olet täällä!

Jaa